5
V
"vieras"
Vieras
Käyn töissä, ja aikaavieviä harrastuksiakin minulta löytyy, kiitos vain ehdotuksista. Naimisissa ollaan oltu nyt vasta vuosi, ja yhteiseloa sitä ennen takana nelisen vuotta. Tuntuu, että olen vasta nyt avannut silmäni todellisuudelle ja tajunnut, että olen yrittänyt väkisin pitää tästä idyllistä kiinni ja hukuttaa ne epäilykseni johonkin. Ja kun menimme naimisiin, ymmärsin, että tässä sitä nyt todella aiotaan olla loppuelämä yhdessä. Ehkä sillä hetkellä aloin ajatella asioista kriittisemmin.
Olen ollut myös huonojen miesten kanssa. Siitä varmaan johtui sekin, miksi turvauduin niin kovasti nykyiseeni. Halusin niin paljon hyvän miehen, jonka kanssa voisi kuitenkin elääkin yhdessä. Tällä hetkellä meidän elämämme on tv:n katsomista yhdessä. Minä en halua parisuhteeltani pelkästään sellaista. Ystäväpiirissäni moni on onnistunut löytämään hyvän miehen, jonka kanssa kuitenkin voi harrastaa yhdessä, jonka kanssa on myös hauskaa. Tuntuu, että teidän mielestänne vaihtoehdot miehelle ovat a) hyvä ja kunnollinen ja tylsä, mutta siihen pitäisi tyytyä TAI b) pahoinpitelevä juoppo jonka tempaukset ovat sitä kaipaamaani äksöniä. VÄÄRIN. En tiedä, millaisia miehiä teillä on, mutta luulisin, että useimmilla on hauskaa miehensä kanssa.
Mieheni on välillä hyvin ylimielinen, koska on omasta mielestäänkin niin "täydellinen". Sanoo joskus riidan yhteydessä, että kyllä sua sitten kaduttais jos päästäisit mut menemään. On jotenkin ihmeellisen kieroutunut persoona: periaatteessa hyväsydäminen, mutta sitten kuitenkin niin itsekäs... Esimerkiksi selvinpäin on porukassa se hiljaisin sivustaseuraaja, jolla ei ole juurikaan mielipiteitä. Humalassa saattaa alkaa haukkua ja morkata muita ihmisiä, näin on käyttäytynyt muutamaa kaverianikin kohtaan. Tällöin jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni selittelemään mieheni käytöstä jollekin ja selittelemään, miksi olen mennyt naimisiin hänen kanssaan. Se tuntui jotenkin uskomattoman pahalta.
En todellakaan tarkoita viestilläni, että haluaisin vain jotain ääripääelämää. Eli JOKO tasaista TAI rauhatonta ja turvatonta. Arvostan miehessäni hänen vakauttaan ja kunnollisuuttaan, mutta tunnen tukehtuvani tässä suhteessa. Voi kai ns. vauhdikkaampikin mies olla kunnollinen. Haluaisin vain jotain yhteisiä harrastuksia, sitä että voitaisiin viettää kaveriporukalla yhteisiä iltoja pariskuntina (nyt emme voi, koska mies ei halua/ei ole kovinkaan sosiaalinen niin en halua häntä raahata mihinkään/mies ei tule toimeen ystävieni tai heidän miestensä kanssa - mies ei myöskään koskaan ole ehdottanut yhteisiä illanviettoja hänen kavereittensa kanssa), sitä että olisin oikeasti ylpeä miehestäni. Tällä hetkellä olemme yhdessä koska olemme naimisissa, ilman avioliittoa olisimme jo eronneet.
Olen ollut myös huonojen miesten kanssa. Siitä varmaan johtui sekin, miksi turvauduin niin kovasti nykyiseeni. Halusin niin paljon hyvän miehen, jonka kanssa voisi kuitenkin elääkin yhdessä. Tällä hetkellä meidän elämämme on tv:n katsomista yhdessä. Minä en halua parisuhteeltani pelkästään sellaista. Ystäväpiirissäni moni on onnistunut löytämään hyvän miehen, jonka kanssa kuitenkin voi harrastaa yhdessä, jonka kanssa on myös hauskaa. Tuntuu, että teidän mielestänne vaihtoehdot miehelle ovat a) hyvä ja kunnollinen ja tylsä, mutta siihen pitäisi tyytyä TAI b) pahoinpitelevä juoppo jonka tempaukset ovat sitä kaipaamaani äksöniä. VÄÄRIN. En tiedä, millaisia miehiä teillä on, mutta luulisin, että useimmilla on hauskaa miehensä kanssa.
Mieheni on välillä hyvin ylimielinen, koska on omasta mielestäänkin niin "täydellinen". Sanoo joskus riidan yhteydessä, että kyllä sua sitten kaduttais jos päästäisit mut menemään. On jotenkin ihmeellisen kieroutunut persoona: periaatteessa hyväsydäminen, mutta sitten kuitenkin niin itsekäs... Esimerkiksi selvinpäin on porukassa se hiljaisin sivustaseuraaja, jolla ei ole juurikaan mielipiteitä. Humalassa saattaa alkaa haukkua ja morkata muita ihmisiä, näin on käyttäytynyt muutamaa kaverianikin kohtaan. Tällöin jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni selittelemään mieheni käytöstä jollekin ja selittelemään, miksi olen mennyt naimisiin hänen kanssaan. Se tuntui jotenkin uskomattoman pahalta.
En todellakaan tarkoita viestilläni, että haluaisin vain jotain ääripääelämää. Eli JOKO tasaista TAI rauhatonta ja turvatonta. Arvostan miehessäni hänen vakauttaan ja kunnollisuuttaan, mutta tunnen tukehtuvani tässä suhteessa. Voi kai ns. vauhdikkaampikin mies olla kunnollinen. Haluaisin vain jotain yhteisiä harrastuksia, sitä että voitaisiin viettää kaveriporukalla yhteisiä iltoja pariskuntina (nyt emme voi, koska mies ei halua/ei ole kovinkaan sosiaalinen niin en halua häntä raahata mihinkään/mies ei tule toimeen ystävieni tai heidän miestensä kanssa - mies ei myöskään koskaan ole ehdottanut yhteisiä illanviettoja hänen kavereittensa kanssa), sitä että olisin oikeasti ylpeä miehestäni. Tällä hetkellä olemme yhdessä koska olemme naimisissa, ilman avioliittoa olisimme jo eronneet.
V
"vieras"
Vieras
S
"sasa"
Vieras
[QUOTE="vieras";28103918] Naimisissa ollaan oltu nyt vasta vuosi, ja yhteiseloa sitä ennen takana nelisen vuotta.
Tällä hetkellä olemme yhdessä koska olemme naimisissa, ilman avioliittoa olisimme jo eronneet.[/QUOTE]
Tuuliviiri. Heti alkoi ahdistamaan, kun meni naimisiin. Taidat olla sitoutumiskammoinen? Etsit etsimällä vikoja, vaikka taidat itse jänistää avioliittoa.
Tällä hetkellä olemme yhdessä koska olemme naimisissa, ilman avioliittoa olisimme jo eronneet.[/QUOTE]
Tuuliviiri. Heti alkoi ahdistamaan, kun meni naimisiin. Taidat olla sitoutumiskammoinen? Etsit etsimällä vikoja, vaikka taidat itse jänistää avioliittoa.
5
54545
Vieras
[QUOTE="sasa";28103958]Tuuliviiri. Heti alkoi ahdistamaan, kun meni naimisiin. Taidat olla sitoutumiskammoinen? Etsit etsimällä vikoja, vaikka taidat itse jänistää avioliittoa.[/QUOTE]
nimenomaan. sanoin jo aiemmin ettei ole sellaista miestä että AP olisi tyytyväinen, kannattaisi keskittyä siihen että saa oman pään kuntoon, sitten alkaa miettimään parisuhdetta.
nimenomaan. sanoin jo aiemmin ettei ole sellaista miestä että AP olisi tyytyväinen, kannattaisi keskittyä siihen että saa oman pään kuntoon, sitten alkaa miettimään parisuhdetta.
V
voijee
Vieras
Kyllä näillä palstamammoilla on aika pahoja ongelmia kun pitää oikein haukkua jotain joka oikeesti yrittää saada elämänsä kuntoon! Säälittäviä luusereita nämä ilkkujat :O
5
5544
Vieras
Lueppas vielä kerran AP.n kirjoitukset ja mieti missähän se vika on ettei ne suhteet kestä,
ja olisikohan asialla hyvä tehdä jotain?
V
"vieras"
Vieras
Miksi puhut monikossa suhteista?
Ja miten niin suhteet eivät kestä - tässähän edelleen elän avioliitossa. Ja kyllä, olisi hyvä tehdä asialle jotain: tässä tapauksessa todennäköisemmin erota.
V
voijee
Vieras
M
"Mussu"
Vieras
Älä hyvä ihminen lähde erontielle, ei se ruoho ole naapurissa yhtään sen vihreämpää.
Ei ne mekuuhuonehommat hepenillä vilkastu, tarvoitaan myös sieltä oman puseron sisältä toisen kunnioittamista, ja mitä se sitten on, saat itse tutkia.
Huomioi miestäsi, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
.
Näe vähän vaivaa, laita vaikka hyvä illallinen tykötarpeineen, äläkä uppoudu omiin juttuihisi.
Kaikkea hyvää teille ja yhteiselle taipaleellenne.
Ei ne mekuuhuonehommat hepenillä vilkastu, tarvoitaan myös sieltä oman puseron sisältä toisen kunnioittamista, ja mitä se sitten on, saat itse tutkia.
Huomioi miestäsi, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
.Näe vähän vaivaa, laita vaikka hyvä illallinen tykötarpeineen, äläkä uppoudu omiin juttuihisi.
Kaikkea hyvää teille ja yhteiselle taipaleellenne.
V
"vieras"
Vieras
Ja se, että ylipäätään olen tässä suhteessa tämän miehen kanssa, johtuu pitkälti siitä, että suljin silmäni mieheni "vioilta". Nimenomaan siksi, että tiesin, ettei mitään virheetöntä unelmien prinssiä ole olemassakaan. Ei sillä, että olisin jotain prinssi uljasta etsinytkään. Kuitenkin, katsoin läpi sormien monia piirteitä, jotka ahdistivat. Päätin hyväksyä, päätin olla välittämättä. Ja tässä tulos. Jälkiviisaana helppo sanoa, että enemmin sitä olisi sitten vaikka loppuelämänsä yksin kuin kompromissin kanssa. Järki vaan lähtee. Tietää, että toinen on kiva tyyppi, mutta tietää myös sen, että se ei ole minulle oikeanlainen. Kyllähän sitä ihminen voisi elää oikeastaan kenen tahansa kanssa, mutta se, onko siinä edellytyksiä rakkauteen, onkin toinen juttu.
J
Japajaa
Vieras
Aika ruma oletus. Olen minäkin ollut kiltin miehen kanssa joka ei riittänyt minulle, silti maailmassa on monta miestä jotka riittävät minulle. Näin varmaan ap:nkin kohdalla. Hänhän kirjoitti selkeästi ettei etsi jatkuvaa intohimoa ja äksöniä, miksi vääristelette sanomisia? Ylimielisyys on ärsyttävä piirre kessä tahansa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Mussu";28104046]Älä hyvä ihminen lähde erontielle, ei se ruoho ole naapurissa yhtään sen vihreämpää.
Ei ne mekuuhuonehommat hepenillä vilkastu, tarvoitaan myös sieltä oman puseron sisältä toisen kunnioittamista, ja mitä se sitten on, saat itse tutkia.
Huomioi miestäsi, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Näe vähän vaivaa, laita vaikka hyvä illallinen tykötarpeineen, äläkä uppoudu omiin juttuihisi.
Kaikkea hyvää teille ja yhteiselle taipaleellenne.[/QUOTE]
Kiitos kannustuksestasi! En ehkä ilmaissut tarpeeksi selkeästi, että paljon olen jo yrittänytkin. Olen laittanut illallista, olen huomioinut muuten, olen tarjonnut aikaani ja seuraani, mutta jossain mättää. Suurin syy ehkä se, että mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole. Tietysti leffassa voidaan käydä ja ulkona syömässä, mutta niitä harrastuksia ei löydy. Olen uupunut ylipäätään siihen, että koko ajan pitäisi yrittää saada tätä toimimaan. Mies hoitaa kunnioitettavasti oman osansa: tekee minulle ruokaa, siivoaa kotona, jne. Mutta kuten jo aiemminkin olen sanonut, niin eipä tässä auttaisi vaikka lähdettäisiin yhtäkkiä kahdestaan vaikkapa minilomalle: ongelman ydin kun on se, että en viihdy mieheni kanssa. En halua olla hänen lähellään. Joko meillä on tylsää tai sitten alamme kinastella asioista.
En myöskään haaveile muista miehistä vaan pikemminkin yksinolosta. Siitä, että saisin olla ihan rauhassa. Saisin tehdä omia juttujani ilman, että tuntuisi pahalta siksi että oma mies ei ole lainkaan samalla aaltopituudella. Tietysti toivon, että joskus löytäisin sellaisen miehen, joka veisi jalat altani mutta jonka kanssa olisi kuitenkin hyvä olla (ei siis mitään väkivaltadraamoja tai mitä olettekaan ehdottaneet). Suhteen aika ei ole kuitenkaan pitkään aikaan.
Kun mietin elämääni eteenpäin ja kuvittelen, että olisin yksin, tunnen lähinnä helpotusta.
Ei ne mekuuhuonehommat hepenillä vilkastu, tarvoitaan myös sieltä oman puseron sisältä toisen kunnioittamista, ja mitä se sitten on, saat itse tutkia.
Huomioi miestäsi, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
.Näe vähän vaivaa, laita vaikka hyvä illallinen tykötarpeineen, äläkä uppoudu omiin juttuihisi.
Kaikkea hyvää teille ja yhteiselle taipaleellenne.[/QUOTE]
Kiitos kannustuksestasi!
En ehkä ilmaissut tarpeeksi selkeästi, että paljon olen jo yrittänytkin. Olen laittanut illallista, olen huomioinut muuten, olen tarjonnut aikaani ja seuraani, mutta jossain mättää. Suurin syy ehkä se, että mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole. Tietysti leffassa voidaan käydä ja ulkona syömässä, mutta niitä harrastuksia ei löydy. Olen uupunut ylipäätään siihen, että koko ajan pitäisi yrittää saada tätä toimimaan. Mies hoitaa kunnioitettavasti oman osansa: tekee minulle ruokaa, siivoaa kotona, jne. Mutta kuten jo aiemminkin olen sanonut, niin eipä tässä auttaisi vaikka lähdettäisiin yhtäkkiä kahdestaan vaikkapa minilomalle: ongelman ydin kun on se, että en viihdy mieheni kanssa. En halua olla hänen lähellään. Joko meillä on tylsää tai sitten alamme kinastella asioista.En myöskään haaveile muista miehistä vaan pikemminkin yksinolosta. Siitä, että saisin olla ihan rauhassa. Saisin tehdä omia juttujani ilman, että tuntuisi pahalta siksi että oma mies ei ole lainkaan samalla aaltopituudella. Tietysti toivon, että joskus löytäisin sellaisen miehen, joka veisi jalat altani mutta jonka kanssa olisi kuitenkin hyvä olla (ei siis mitään väkivaltadraamoja tai mitä olettekaan ehdottaneet). Suhteen aika ei ole kuitenkaan pitkään aikaan.
Kun mietin elämääni eteenpäin ja kuvittelen, että olisin yksin, tunnen lähinnä helpotusta.
Ette vain ole sopivat toisillenne. Mies voi olla ns. "täydellinen", mutta hän ei ole sinulle täydellinen. Jos jäät hänen kanssaan suhteeseen, estät molemmilta mahdollisuuden oikean löytymiseen. Et selvästi ole tyytyväinen, joten tee ratkaisu. Ei kaikki halua rauhallista ja harmonista elämää, mutta ei se tarkoita että ainoa vaihtoehto olisi väkivaltainen suhde.
Ehkä sinulle oikea mies on sellainen, joka joskus lyö nyrkkiä pöytään mutta ei lyö kun korkeintaan muita suojellaaksesi kunniaasi. Lisäksi hän tekee mitä haluaa ja menee kavereidensa kanssa halutessaan, mutta myös ottaa sinut silloin kun haluaa.
Ihmisiä on erilaisia, ei ole vain yhtä oikeaa. Joku voi tykätä rosoisesta remonttireiskasta, toinen kohteliaasta herrasmiehestä. Toisen mielestä ensimmäinen on sivistymätön tampio, kun toinen pitää jälkimmäistä teennäisenä hienostelijana. Eläkää elämäänne ja ottakaa puoliso jonka kanssa viihdytte loppuelämänne.
Ehkä sinulle oikea mies on sellainen, joka joskus lyö nyrkkiä pöytään mutta ei lyö kun korkeintaan muita suojellaaksesi kunniaasi. Lisäksi hän tekee mitä haluaa ja menee kavereidensa kanssa halutessaan, mutta myös ottaa sinut silloin kun haluaa.
Ihmisiä on erilaisia, ei ole vain yhtä oikeaa. Joku voi tykätä rosoisesta remonttireiskasta, toinen kohteliaasta herrasmiehestä. Toisen mielestä ensimmäinen on sivistymätön tampio, kun toinen pitää jälkimmäistä teennäisenä hienostelijana. Eläkää elämäänne ja ottakaa puoliso jonka kanssa viihdytte loppuelämänne.
S
siis mitä?
Vieras
[QUOTE="vieras";28102834]Naimisiin piti päästä, mies kun oli niin kultakimpale. Mutta mutta. Se on tylsä. Meillä on todella yksinkertainen elämä. Arjen ei tarvitse olla yhtä juhlaa, mutta kyllä nyt välillä vois vähän irrotella. Tehdä jotain yhdessä. Me ei tehdä mitään, paitsi käydään ehkä kerran kuussa yhdessä ruokakaupassa. Seksi ei nappaa. Miehen tavat, olemus, asenne, mielipiteet, luonne - melkein kaikki hänessä - on alkanut käydä hermoille. En tarkoita tällä sitä, että vika ois nimenomaan miehessä, vaan vika on minussa: minun hermoillenihan hän käy. Olen ollut aiemminkin pitkissä suhteissa ja todellakin tiedän, että niistä katoaa se alkuhuuman ihanuus ajan mittaan, mutta kyllä jonkinlainen hohto pitäisi säilyä. Vai olenko ainoa, joka on tätä mieltä? Kun nyt katson alkuaikoinamme meistä yhdessä otettuja kuvia, minua ällöttää. Viime ajoilta meistä ei olekaan yhteiskuvia.
Hanskoja ei todellakaan pitäisi lyödä tiskiin heti kun vähän nyppii. Tai kun arki lyö avokämmenellä kasvoille. Tai kun ei jaksa katsoa toisen naamaa. Tai kun on vaikeuksia. Mutta minulla ei ole enää mitään asiaa miehelleni. Ei kyllä hänelläkään minulle. On meillä paljon hyviäkin hetkiä, mutta niiden varaan en tulevaisuuttamme laskisi. Kuten sanottu, halusin naimisiin kun mies oli/on niin kultakimpale: ajattelin, että tuollainenhan aviomiehen pitääkin olla! Miksi en tajunnut silloin, että juuri minulle hän ei ole oikeanlainen? Tarvitsen hieman särmää. Nyt kun katson miestäni, tunnen vähän sääliä, sillä on kamalaa, että kirjoitan tällaisia. Hän on ihana, hellyyttävä, hyvätapainen ja kunnollinen, tekee kyllä kaikkensa vuokseni, mutta voih... Silti mietin vain eroa.
[/QUOTE]
Anteeksi, mutta mikä ihmeen kultakimpale sellainen on , jonka kanssa ei halua viettää aikaa ja kaikki tympii????
En edes halua ymmärtää miksi olette menneet naimisiin, mutta ota nyt ÄKKIÄ ero ja ala elämään omaa elämääsi onnellisena! Eihän tuosta tule lasta eikä pskaa.
(tai ainakin toivon että teille ei ole siunaantunut lapsia? Sitten joutuisit kyllä kärsimään ja elämään huonon valintasi kanssa.)
En myöskään ymmärrä, mitä vielä mietit. Jos jonkun kanssa on noin epämukava olla, niin miksi hemmetissä pitäisi uhrata koko elämä ja oma onnellisuus jonkun vihkivalan takia. Eropaperit vetämään ja thats it. Get a life.
Hanskoja ei todellakaan pitäisi lyödä tiskiin heti kun vähän nyppii. Tai kun arki lyö avokämmenellä kasvoille. Tai kun ei jaksa katsoa toisen naamaa. Tai kun on vaikeuksia. Mutta minulla ei ole enää mitään asiaa miehelleni. Ei kyllä hänelläkään minulle. On meillä paljon hyviäkin hetkiä, mutta niiden varaan en tulevaisuuttamme laskisi. Kuten sanottu, halusin naimisiin kun mies oli/on niin kultakimpale: ajattelin, että tuollainenhan aviomiehen pitääkin olla! Miksi en tajunnut silloin, että juuri minulle hän ei ole oikeanlainen? Tarvitsen hieman särmää. Nyt kun katson miestäni, tunnen vähän sääliä, sillä on kamalaa, että kirjoitan tällaisia. Hän on ihana, hellyyttävä, hyvätapainen ja kunnollinen, tekee kyllä kaikkensa vuokseni, mutta voih... Silti mietin vain eroa.
[/QUOTE]Anteeksi, mutta mikä ihmeen kultakimpale sellainen on , jonka kanssa ei halua viettää aikaa ja kaikki tympii????
En edes halua ymmärtää miksi olette menneet naimisiin, mutta ota nyt ÄKKIÄ ero ja ala elämään omaa elämääsi onnellisena! Eihän tuosta tule lasta eikä pskaa.
(tai ainakin toivon että teille ei ole siunaantunut lapsia? Sitten joutuisit kyllä kärsimään ja elämään huonon valintasi kanssa.)
En myöskään ymmärrä, mitä vielä mietit. Jos jonkun kanssa on noin epämukava olla, niin miksi hemmetissä pitäisi uhrata koko elämä ja oma onnellisuus jonkun vihkivalan takia. Eropaperit vetämään ja thats it. Get a life.
V
"vieras"
Vieras
Kiteytit taidokkaasti ajatuksiani ja mielipiteitäni, kiitos siitä.
Täällä moni on kommentoinut, että minulle ei kelpaisi kukaan ja että mikään suhde ei ole joka päivä ihanaa. En kuitenkaan usko, että on ihan ok miettiä ensimmäisenä herätessään ja viimeisenä nukkumaanmennessään eroa ja pahaa oloaan. Suhteen heikot kaudet voivat toki kestää joskus kuukausiakin (en tiedä, voiko vaikka pitempäänkin), mutta yleensä pariskunnilla on välillään jokin liima, joka kuitenkin pitää heidät yhdessä. He eivät halua erota. Meidän tilanteessamme taas uskon puhuvani myös mieheni puolesta kun sanon, että voisimme nostaa kädet pystyyn vaikka saman tien. Ilman mitään riitojakaan. Tiedämme molemmat, että teimme pahan virheen mennessämme naimisiin. Toisaalta tuntuu, että pitäisi silti kantaa se vastuu siitä "kunnes kuolema meidät erottaa" -liitosta, toisaalta taas tuntuu, että pitäisi kohdata ne tosiasiat ja toimia vielä kun voi.
V
"vieras"
Vieras
Asia on loppupelissä hyvin yksinkertainen. Jos ei ole lapsia, niin eroatte. Jos on lapsia niin pariterapiaan, mars.
V
"vieras"
Vieras
Minä lähtisin ja lähdinkin hyvin samanlaisesta suhteesta. Päivääkään en ole katunut, vaikka siitä on jo aikaa vuosia. Nyt minulla on perhe yhtä hyvän, mutta minulle paremmin sopivan miehen kanssa.
5
54545
Vieras
4v yhdessä jonka jälkeen mennään naimisiin kun mies on täydellinen kultakimpale ymym.. 1v mies ei ole muuttunut muhinkään mutta ap ei vaan siedä häntä enää Kuulostaa todella terveeltä, ja voin luvata että tulet kohtaamaan jokaisessa suhteessasi samat ongelmat jos et korjaa asiaa josta tuo johtuu.
Kuulostaa todella terveeltä, ja voin luvata että tulet kohtaamaan jokaisessa suhteessasi samat ongelmat jos et korjaa asiaa josta tuo johtuu.
S
"Sirkkeli"
Vieras
No kyllä rouvan kannattaa ottaa ja lähteä. Elämä menee hukkaan, jos tuollaiseen jää jumittamaan. Ihminen nyt tekee virheitä(sulla avio), mutta niin sitä kasvaa ja kypsyy.
5
54545
Vieras
V
"vieras"
Vieras
4v yhdessä jonka jälkeen mennään naimisiin kun mies on täydellinen kultakimpale ymym.. 1v mies ei ole muuttunut muhinkään mutta ap ei vaan siedä häntä enää
Melkoisia johtopäätöksiä teet. Asia voi toki olla noin tai sitten ei. Sinä et sitä voi tietää. Koin hyvin samalla tavalla kuin ap, jätin miehen, löysin uuden, mentiin naimisiin ja perustettiin perhe ja minulla on erittäin hyvä olla. Minusta olisi ollut itsekästä jäädä suhteeseen tuhlaamaan molempien aikaa. Seitsemän vuotta olimme yhdessä, joista kolmen viimeisen aikana mietin eroa jatkuvasti. Se on epäreilua toista kohtaan.
5
54545
Vieras
[QUOTE="vieras";28104397]Melkoisia johtopäätöksiä teet. Asia voi toki olla noin tai sitten ei. Sinä et sitä voi tietää. Koin hyvin samalla tavalla kuin ap, jätin miehen, löysin uuden, mentiin naimisiin ja perustettiin perhe ja minulla on erittäin hyvä olla. Minusta olisi ollut itsekästä jäädä suhteeseen tuhlaamaan molempien aikaa. Seitsemän vuotta olimme yhdessä, joista kolmen viimeisen aikana mietin eroa jatkuvasti. Se on epäreilua toista kohtaan.[/QUOTE]
Johtopäätöksiä? Ihan suoraan kopioita ap kirjoituksista.. Ja tosiaan toivottavasti jättää miehensä ja pysyy sinkkuna.
Johtopäätöksiä? Ihan suoraan kopioita ap kirjoituksista.. Ja tosiaan toivottavasti jättää miehensä ja pysyy sinkkuna.
5
54545
Vieras
Ja ihan totta voihan se olla että ap muuttuu ja 5v päästä ei olla taas samassa tilanteessa.. meneeppäs ap pariterapiaan miehesi kanssa ja kerro miksi eroatte
V
"vieras"
Vieras
"Kuulostaa todella terveeltä, ja voin luvata että tulet kohtaamaan jokaisessa suhteessasi samat ongelmat jos et korjaa asiaa josta tuo johtuu."
Luin varmaan aloituksen huolimattomasti, kun en tuollaista siellä huomannut.
