N
niinväsynyt
Vieras
Hei,
en tiedä tuliko tämä nyt oikeaan paikkaan, mutta en löytänyt aihealueista parempaakaan paikkaa keskustelulle lastensuojelusta.
Minulla on muutamia kysymyksiä ja olisi mukava lukea muiden kokemuksista.
Olemme taistelleet lastensuojelun kanssa yli vuoden. Tämä on ollut yhtä h*lvettiä, yhteistyöstä ei ole tietoakaan. Olen kysellyt useasti että mitä minun pitää tehdä että saisin lapsen kotiin tai tilanteen ylipäänsä eteenpäin. Vastataan jotain epämääräistä (eivät osaa sanoa) tai välttävät kysymyksen kokonaan. Tänä aikana on tapahtunut valtavasti asioita joten en millään saa mahtumaan kaikkea tähän, yritän tärkeimmät asiat ja kysymykset saada tähän mahtumaan mahdollisimman tiivistetysti.
Lapseni sijoitettiin kiireellisesti äidilleni viime vuoden keväällä. Syynä päihdeongelmani. Päihdeongelma on väärä termi minun ongelmalleni, mutta mikä termi sitten olisi oikea, en tiedä. Nykyään olen kipupolin asiakas ja minulla on lääkitys kunnossa. Minulla on parikin eri vaivaa joista ilman lääkitystä tulee järkyttävät kivut, menen täysin toimintakyvyttömäksi ja kipujen ollessa pahimmillaan en selviä millään. Nämä vaivani tulevat ilmi rtg- ja magneettikuvissa, eli ei ole kyse siitä että minä vain kitisisin että sattuu mutta missään kuvissa/testeissä ei näy mitään. Minulla on mm.kolmoishermosärky. Ennen kuin sain lääkityksen ja pääsin kipupolin asiakkaaksi, rupesin ottamaan vahvoja kipulääkkeitä ilman reseptiä. Tästä syystä olen papereissa päihdeongelmainen. Koskaan en ole lääkkeitä ottanut päihtymistarkoituksessa enkä ole huumeita käyttänyt. Vierottauduin elokuussa tuosta lääkkeestä mitä olin ilman reseptiä käyttänyt, en ole sortunut enkä tule sortumaankaan. Kolmisen vuotta käytin tuota lääkettä, vieroitusoireet olivat todella rajut ja kestivät pitkään, muuten olisin lopettanut heti kun kivuilleni löydettiin syy ja sopiva lääkitys. Ja tiedän kyllä mokanneeni, siitä ei kenenekään tarvitse tulla valittamaan. Olisi heti pitänyt marssia lääkäriin eikä ominpäin aloittaa mitään.
Lapseni (4v) on ollut sijotuksessa äitini luona vähän yli vuoden, kuukausi sitten hallinto-oikeudesta tuli päätös jonka mukaan huostaanotolle on perusteet. Tämä päätös oli nippu papereita joissa luki koko tilanne ja melkein silmissä pimeni kun raivostutti niin kovasti että kuinka paljon täyttä p*skapuhetta siellä oli! En tietenkään väitä että kaikki on valhetta, mutta kyllä siellä paljon oli sellaista mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Yksi esimerkki on että kun olin katkaisuhoidossa, minulla ei kuulemma ollut minkäänlaista halua tai motivaatiota jatkaa katkaisuhoidon jälkeen ns.yhteisöhoitoon. Katkaisuhoito kestää kaksi viikkoa (tai kuten minulle sanottiin, en saa olla kuin max. kaksi viikkoa) ja tuon kahden viikon jälkeen pitäisi siirtyä yhteisöhoitoon, joka on täysin lääkkeetön hoitomuoto. Katkaisuhoidossakaan eivät mielellään anna potilaille heidän omia lääkkeitään. Hoitaja kuitenkin soitti kipupolille ja sieltä olivat sanoneet että minulle pitää lääkkeeni antaa. Koska yhteisöhoito on lääkkeetön ja minun piti lääkkeitä syödä, en saanut jatkaa. Tämä kuitenkin papereihin muuttui "äidillä ei ollut minkäänlaista halua ja motivaatiota jatkaa hoitoa". Siinä nyt yksi esimerkki niistä monista jotka on virallisiin papereihin kirjattu totuutena vaikka se ei sellainen ole.
Ihan ensimmäinen kysymykseni on, olisiko lastensuojelutyöntekijät saaneet näyttää nämä paperit äidilleni, jonka luona lapseni siis nyt asuu? Jankuttavat avoimuudesta mutta avoinhan voi olla muutenkin kuin näyttämällä paperit joissa lukee kaikkea maan ja taivaan väliltä, minun ja mieheni potilastietoja, paljon ja vielä enemmän asioita mitkä eivät pidä paikkaansa. Tottakai lähes jokainen lastensuojelun asiakas ja etenkin lapsensa menettänyt jankkaa että syytetään turhaan ja on koettu paljon vääryyttä jne. Mutta en minä rupea myöntämään asioita mitä ei oikeasti ole tapahtunut. Lakimieheltä kysyin tuota että oliko laillista näyttää nuo paperit, ei ihan varma ollut mutta oli kuitenkin sitä mieltä että ei olisi saanut näyttää ja jos asiasta tekisi kantelun niin ls-työntekijät saisivat huomautuksen. Mutta tottakai ls-työntekijät suuttuisivat ja yhteistyö olisi entistä vaikeampaa. Se on vaikeaa jo nyt, ja kuinkahan sitten kun heidän toiminnastaan valittaisin.. Minua ei kyllä missään nimessä voi syyttää yhteistyökyvyttömyydestä, olen alusta asti sanonut että teen ihan mitä vain, olen kysellyt että mitä minun pitäisi tehdä että saisin lapseni takaisin. Eipä minulle ole sitä vieläkään kerrottu. Lastensuojelun puoli taas on ollut erittäin huono tuossa yhteistyössä, minä olin heihin paljon yhteydessä, kyselin asioita, kysyin lupaa lähes kaikkeen (esim. saanko minä mennä lapsen kanssa neuvolaan), yritin saada asiat etenemään ja yritin saada vastausta kysymyksiini että mitä ihmettä minun pitää tehdä että saan lapsen takaisin kotiin, tai edes asiat etenemään. Hyvin, hyvin harvoin lastensuojelusta vastattiin puheluihini tai soitettiin takaisin. Vasta kun uhkasin valviralla niin rupesivat vähän aktiivisemmin vastaamaan/soittamaan takaisin.
en tiedä tuliko tämä nyt oikeaan paikkaan, mutta en löytänyt aihealueista parempaakaan paikkaa keskustelulle lastensuojelusta.
Minulla on muutamia kysymyksiä ja olisi mukava lukea muiden kokemuksista.
Olemme taistelleet lastensuojelun kanssa yli vuoden. Tämä on ollut yhtä h*lvettiä, yhteistyöstä ei ole tietoakaan. Olen kysellyt useasti että mitä minun pitää tehdä että saisin lapsen kotiin tai tilanteen ylipäänsä eteenpäin. Vastataan jotain epämääräistä (eivät osaa sanoa) tai välttävät kysymyksen kokonaan. Tänä aikana on tapahtunut valtavasti asioita joten en millään saa mahtumaan kaikkea tähän, yritän tärkeimmät asiat ja kysymykset saada tähän mahtumaan mahdollisimman tiivistetysti.
Lapseni sijoitettiin kiireellisesti äidilleni viime vuoden keväällä. Syynä päihdeongelmani. Päihdeongelma on väärä termi minun ongelmalleni, mutta mikä termi sitten olisi oikea, en tiedä. Nykyään olen kipupolin asiakas ja minulla on lääkitys kunnossa. Minulla on parikin eri vaivaa joista ilman lääkitystä tulee järkyttävät kivut, menen täysin toimintakyvyttömäksi ja kipujen ollessa pahimmillaan en selviä millään. Nämä vaivani tulevat ilmi rtg- ja magneettikuvissa, eli ei ole kyse siitä että minä vain kitisisin että sattuu mutta missään kuvissa/testeissä ei näy mitään. Minulla on mm.kolmoishermosärky. Ennen kuin sain lääkityksen ja pääsin kipupolin asiakkaaksi, rupesin ottamaan vahvoja kipulääkkeitä ilman reseptiä. Tästä syystä olen papereissa päihdeongelmainen. Koskaan en ole lääkkeitä ottanut päihtymistarkoituksessa enkä ole huumeita käyttänyt. Vierottauduin elokuussa tuosta lääkkeestä mitä olin ilman reseptiä käyttänyt, en ole sortunut enkä tule sortumaankaan. Kolmisen vuotta käytin tuota lääkettä, vieroitusoireet olivat todella rajut ja kestivät pitkään, muuten olisin lopettanut heti kun kivuilleni löydettiin syy ja sopiva lääkitys. Ja tiedän kyllä mokanneeni, siitä ei kenenekään tarvitse tulla valittamaan. Olisi heti pitänyt marssia lääkäriin eikä ominpäin aloittaa mitään.
Lapseni (4v) on ollut sijotuksessa äitini luona vähän yli vuoden, kuukausi sitten hallinto-oikeudesta tuli päätös jonka mukaan huostaanotolle on perusteet. Tämä päätös oli nippu papereita joissa luki koko tilanne ja melkein silmissä pimeni kun raivostutti niin kovasti että kuinka paljon täyttä p*skapuhetta siellä oli! En tietenkään väitä että kaikki on valhetta, mutta kyllä siellä paljon oli sellaista mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Yksi esimerkki on että kun olin katkaisuhoidossa, minulla ei kuulemma ollut minkäänlaista halua tai motivaatiota jatkaa katkaisuhoidon jälkeen ns.yhteisöhoitoon. Katkaisuhoito kestää kaksi viikkoa (tai kuten minulle sanottiin, en saa olla kuin max. kaksi viikkoa) ja tuon kahden viikon jälkeen pitäisi siirtyä yhteisöhoitoon, joka on täysin lääkkeetön hoitomuoto. Katkaisuhoidossakaan eivät mielellään anna potilaille heidän omia lääkkeitään. Hoitaja kuitenkin soitti kipupolille ja sieltä olivat sanoneet että minulle pitää lääkkeeni antaa. Koska yhteisöhoito on lääkkeetön ja minun piti lääkkeitä syödä, en saanut jatkaa. Tämä kuitenkin papereihin muuttui "äidillä ei ollut minkäänlaista halua ja motivaatiota jatkaa hoitoa". Siinä nyt yksi esimerkki niistä monista jotka on virallisiin papereihin kirjattu totuutena vaikka se ei sellainen ole.
Ihan ensimmäinen kysymykseni on, olisiko lastensuojelutyöntekijät saaneet näyttää nämä paperit äidilleni, jonka luona lapseni siis nyt asuu? Jankuttavat avoimuudesta mutta avoinhan voi olla muutenkin kuin näyttämällä paperit joissa lukee kaikkea maan ja taivaan väliltä, minun ja mieheni potilastietoja, paljon ja vielä enemmän asioita mitkä eivät pidä paikkaansa. Tottakai lähes jokainen lastensuojelun asiakas ja etenkin lapsensa menettänyt jankkaa että syytetään turhaan ja on koettu paljon vääryyttä jne. Mutta en minä rupea myöntämään asioita mitä ei oikeasti ole tapahtunut. Lakimieheltä kysyin tuota että oliko laillista näyttää nuo paperit, ei ihan varma ollut mutta oli kuitenkin sitä mieltä että ei olisi saanut näyttää ja jos asiasta tekisi kantelun niin ls-työntekijät saisivat huomautuksen. Mutta tottakai ls-työntekijät suuttuisivat ja yhteistyö olisi entistä vaikeampaa. Se on vaikeaa jo nyt, ja kuinkahan sitten kun heidän toiminnastaan valittaisin.. Minua ei kyllä missään nimessä voi syyttää yhteistyökyvyttömyydestä, olen alusta asti sanonut että teen ihan mitä vain, olen kysellyt että mitä minun pitäisi tehdä että saisin lapseni takaisin. Eipä minulle ole sitä vieläkään kerrottu. Lastensuojelun puoli taas on ollut erittäin huono tuossa yhteistyössä, minä olin heihin paljon yhteydessä, kyselin asioita, kysyin lupaa lähes kaikkeen (esim. saanko minä mennä lapsen kanssa neuvolaan), yritin saada asiat etenemään ja yritin saada vastausta kysymyksiini että mitä ihmettä minun pitää tehdä että saan lapsen takaisin kotiin, tai edes asiat etenemään. Hyvin, hyvin harvoin lastensuojelusta vastattiin puheluihini tai soitettiin takaisin. Vasta kun uhkasin valviralla niin rupesivat vähän aktiivisemmin vastaamaan/soittamaan takaisin.
