Heippa!
Miun puolesta olet evi83 enemmän kuin tervetullut keskusteluun mukaan

! Hauskaa, että on toisiakin, jotka ovat lukeneet tätä ketjua aktiivisesti jo odotusaikana, mutta ovat syystä tai toisesta vasta nyt uskaltautuneet kirjoittamaan.
Keskustelu on tosiaan hiipunut, ja nyt vähän harmittaa, kun en liittynyt porukkaan mukaan aiemmin. Miulla on edelleen sellainen tilanne, ettei kaveriporukassa ole samassa elämäntilanteessa olevia, joten päivät kuluvat usein pojan kanssa kaksistaan. Olisi tosi mukava jakaa kokemuksia muiden äitien/isienkin kanssa. Emme ole aloittaneet pojan kanssa vielä mitään "harrastusta". Harrasteryhmistähän myös äiskä voisi saada oman vertaisporukan. Mutta toisaalta olen halunnut nauttia kiirreettömistä päivistä kotona pojan kanssa. Tai siis kiireettömistä ja kiireettömistä... Päivät kuluvat niin nopeasti yhdessä touhuten, että illalla saa vain todeta, miten monta kotihommaa onkaan jäänyt tekemättä. Mutta ehtiihän sitä tiskipöytää ja pyykkivuorta selvittelemään seuraavanakin päivänä

.
Meillä on syöty soseita nyt reilut neljä viikkoa, kaurapuuroa aamuin illoin vajaat pari viikkoa ja lihojakin aloiteltiin neuvolan ohjeen mukaan viikonloppuna. Poika on ruuista aivan innoissaan ja popsii annokset hyvällä ruokahalulla. Ehdoton suosikki on tällä hetkellä kaurapuuro päärynäsoseella. Soseiden tekeminen on ollut itselle (ainakin vielä

) kivaa puuhaa. Rintamaito maistuu kiinteiden aloittamisesta huolimatta tosi hyvin. Mukava muuten kuulla ipna, että sie olet voinut normalisoida jo omaa ruokavaliota. Toivotaan, että pojan reaktiot pysyvät kurissa.
Meillä kääntyillään aktiivisesti selältä mahalleen ja pyöritään vaakatasossa navan ympäri. Aktiivisuus on tullut myös uniin ja meillä on nukuttu aika ajoin todella levottomasti. Ensimmäiset neljä kuukautta nukuttiin näin jälkikäteen ajateltuna loistavasti. Mutta eiköhän tämä tästä jossain välissä helpota. Ihana kuulla evi83, että teillä nukutaan jopa kokonaisia öitä heräämättä. Ehkä meilläkin sitten joskus

.
Kysyit riikkunen vierastamisesta. Meillä ei ole vierastettu vielä kunnolla, mutta pari kertaa itku on ollut kyllä lähellä. Tähän asti on kuitenkin riittänyt, että poika varmistaa katseellaan, että äiti tai isä on lähellä, jos joku vieras on tullut "liian" lähelle.
Onko hampaiden puhkeaminen jo ajankohtaista muilla? Meillä on kuolattu kuukausi tolkulla ja poika hankaa ikeniä kaikkeen mitä kiinni saa (myös äidin leuka- tai solisluu kelpaa paremman puutteessa

).
Tulipas jälleen kirjoitettua kamalan pitkä viesti. Taitaa tämä äiskä olla tosiaan juttukaveria vailla

. Leppoisaa päivän jatkoa teille kaikille!
räiskäle ja poika 5kk