Heitteille jätetyt lapset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Toinen huolestunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Toinen huolestunut

Vieras
Täällä aiemmin joku kirjoitti pikkulapsista jotka pyörivät pihoilla ja satama-altaalla ilman valvontaa.

Asun samankaltaisella alueella kun edellinen kirjoittaja, Hesan keskustaan lyhyt metromatka jne.

Pihallamme pyörii kaksi pikkutyttöä, Jessika 5v ja Johanna 3 v.
He yrittävät lyöttäytyä aikuisten seuraan. Kun sanoin heille etten ehdi leikkimään heidän kanssaan kun he pyysivät, vaan menen syömään, tytöt kyselivät minne menet syömään ja yrittivät tulla mukaani.

Ilmeisesti he ovat jostain lähialueen talosta. Joku ohikulkija tiesi kertoa että tytöt pyörivät alueella joka päivä kaksin.

Jessikaksi esittäyntynyt (5 vuotta keromansa mukaan oleva) tyttö näytti hennatatuointia ja sanoi että joku iso poika oli jossain toisessa pihassa heittänyt heitä hiekalla.
Työt sanovat että kotona on vauva jota heidän äiti hoitaa, eikä äiti ilmeisesti ehdi heitä hoitamaan.

Edellistä samankaltaisesta tilanteesta kirjoittajaa neuvottiin soittamaan sosiaaliviranomaisille.
Pitääkö minun niin tehdä jos näen tytöt yksin ilman aikuista vielä alueella?
Mitä oikeen sanon? Ja mihin soitan että tytöt saisivat apua? Ja koko perhe. Onko lapset jätetty heitteille?

En tiedä tyttöjen sukunimeä enkä edes ovatko heidän kertomat nimet oikeita. Voiko näin heppoisin tiedoin tehdä ilmoitusta jonnekin suojeluviranomaisille?

Todella pieniä nämä työt ovat, varsinkin nuorempi, hän käyttäytyy kuin kaksi vuotias. Yrittää mm. estää toisia lapsia ottamasta niiden lasten omia leluja huutamalla "ei ei" ja hyökkäämällä väliin.
Pelkään että he jäävät isojen koulupoikien jalkoihin tulla menolla.
 
Mitäs jos veisit tytöt kotiin? Sanoisit äidille suoraan ja huolestuneesti että löysit tytöt, ja jos äiti vaikuttaa kummalliselta, niin voi katsoa jatkotoimenpiteitä. Olisihan se hyvä että hänelle joku sanoisi reilusti että haloo, ei näin pieniä voi jättää kuljeksimaan.

Mutta vaikea tilanne kyllä, kokemuksesta tiedän. Itselle tulee kuitenkin parempi olo, jos tekee edes jotain pientä asian hyväksi, sillä mikään ei ole surullisempaa kuin heitteille jätetyt lapset.
 
Soittaisin itse sossuun tai poliisille; heidän tehtävä olisi etsiä tyttöjen koti ja puhuttaa vanhempia. Ei tuon ikäiset saa vielä kulkea ilman valvontaa kaupungissa!
 
Tosi ikävä tilanne! Ilmeisesti olet törmännyt tyttöihin useaan kertaan. Kotiin vieminen kuulostaa kauniilta eleeltä, mutta enpä tiedä minkä vastaanoton saisit kotona olevilta aikuisilta. Itse en rehellisesti sanottuna välttämättä uskaltaisi lähteä tyttöjä kotiin viemään. Mutta karu totuus on se, että kaikilla kansalaisilla on velvollisuus ilmoittaa tämänkinkaltaisista tapauksista sosiaaliviranomaisille. Tiedän, että näin ulkopuolisena on helppo näin sano, mutta luulenpa, että asiaa voisi ainakin sieltä tiedustella ja kertoa ihan oikeasti olevansa huolissaan tyttöjen liikkumisesta ilman aikuista. Ja huoli ei kyllä ole turha!
 
Ei kai sitä muu auta kun soittaa sinne sossuun jos vielä lapset näen.
Yksi äiti kertoi puhuneensa tyttöjen äidin kanssa, mutta että äiti ei ole reagoinut positiiviseella tavalla keskusteluun. Jotenkin ymmärsin että keskustelu oli mennyt "turpasilla" oloksi.

Ei tyttöjä voi mennä kotiin kyllä viemään tämän perusteella. Ei tiedä vaikka äiti nostaa kanteen kotirauhan rikkomisesta jos joku menee ovelle kolkuttelemaan.

 
Tämä on muuten lisääntynyt -pikkulasten yksin ulkona pitäminen. Monesti olen hätyytellyt junaradalta pikkueerot ja -iitat pois sanomalla, että radalla leikkiminen laitonta. Nyt joku kirjoitti paikallislehteen, kun ipanat leikkivät kadulla ja yksi jäi linja-auton alle. Entä sitten, kun joku sairas yksilö nappaa tai tosiaan koulupojat alkavat hätyytellä pikkutyttöjä (ei varmaan harvinaista sekään)...siinä ei todellakaan jälkiviisaus auta. Maalla ja kaupungissa on erilaiset vaarat ja lapsi ei voi hahmottaa niitä kaikkia vielä yksin (maalla vielä jossain lietelantalat, avo-ojat, isot koneet...). Siksi en anna lasteni 6v. ja 4v. olla yksin ulkona lainkaan. Jos he käyvät läheisen koulun pihalla keinumassa, olen katse-ja karjaisukontaktin päässä (tosi lyhyt matka, koska esikoisellani on dysfasia ja hän vain ilahtuu, jos karjahtelen kotipihalla kuin leijona) Viisautta ja jaksamista vanhemmille.
 
soittaisin poliisille ja keroisin tilateesta että toistuvasti sattunut ja olet huolissasi.Mä olen kyllä ylisuojeleva kun maalla asun en uskalla kaksin kohta 5v.ja3v.ulos jättää voivat vaikka mitä saada päähänsä kait sitä sitten koululaisena on jo pakko luottaa.Meillä kyllä lapset osaa nimensä sanoa kokonaan sukunimenkin ja osaavat kadun päästä kotiin jos leikkikentältä edellä kävelevät. =)
 
Pikkukunnassa sosiaalityöntekijä nimekkeellä toimiva henkilö huolehtii todennäköisesti myös lastensuojeluasioista, mutta luulisinpa isoimmilla paikkakunnilla olevan erikseen lasten(suojelu)valvojia.
 
Yritin itse jokin aika sitten soittaa vantaan lastensuojelu-ihmiselle. ties-kuina-monennen-puhelun jälkeen löysin oikean tahon. Sitä ennen olin soittanut koulun terkkarille, koulukuraattorille, koulupsykolofille, lastenvalvojalle.
Lopulta joku antoi oikean ihmisen puh.nro:n

Lastensuojelu oli se taho, mutta en taaskaan muista tarkkaa ja oikeaa nimikettä, lastenvalvojalle ei ainakaan vantaalla tehdä lastensuojeluilmoitusta.

Hki kaupungilla on selkeämmät nettisivut (kuin vantaalla), sieltä löytyy varmasti oikea ihminen ja puh.nro

Toivottavasti hki.ssä otetaan viesti vakavasti vastaan...


Tässä minun tapauksessani tilanne lasten osalta oli toisin päin; eli hyvin kontrolloidusti ja tarkassa ruodussa elävät lapset, joiden kodin henkisesta/emotionaalisesta ilmapiiristä tai lasten kunnioittamisesta en ollut varma, heittellejättä ap:n tapauksen mukaan tai fyysistä pahoinpitelyä, alkoholisimia ei ole.

Olin vain huolissani, että onko lapsilla kotona kaikki hyvin, minulle välittyi merkkejä ettei ole.

Olisin halunnut tietää, kannattaako minun olla huolissani; tehdä lastensuojeluilmoitusta - olisin kertonut mistä on kyse, mitkä ovat ne seikat mitkä minua huolestuttavat.

En päässyt niin pitkälle. Sossutäti halusi tietää ihan ensimmäisenä minun nimeni. Lisäksi hän halusi että annan luvan kertoa sen tälle perheelle / äidille.
Kun en suostunut kumpaankaan, asia jäi jankkaamiseksi, en tiennyt onko huoleni aiheellinen - hän ei kertonut sitä vaikka kuvasin tilannetta. Olisin halunnut myös tietää, mitä sitten tapahtuu; miten prosessi etenee kun ilmoitus on jätetty.
Vantaalla se on kuitenkin niin suuri salaisuus, ettei sitä kerrottu minulle, ulkopuoliselle.
Ja edelleen: koska en sanonut omaa nimeäni, ja vaikka olisin sen sanonutkin en olisi antanut lupaa kertoa perheelle, asia junnasi paikallaan, ilmoitus jäi siis tekemättä.

Ilmoitusta ei siis voi tehdä nimettömänä, koska silloin ainakaan vantaalla lastensuojelu ei voi tehdä mitään kunnolla; heidän velvollisuus on käydä perheessä tarkistamassa, mutta tilannetta ei oteta vakavasti, koska se on nimetön,

Joten minulle on ihan sama miten tämän perheen lapsen voivat ja mitä heille kuuluu, mitä heidän tulevaisuutensa on ja miten vähän he saavat itsenäistymiseen positiivista kannustusta jne jne jne - ovat sillä tavalla lähellä elämässä, että olen pitkään miettinyt onko kaikki ihan todella kunnossa, lasten äitiä en oikeastaan tunne...
 
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä antamatta omia yhteystietojaan. Laki velvoittaa sosiaalitoimistoa ottamaan ilmoituksen vastaan ja kirjaamaan sen. Valitettavasti nykyään tulee myös asiattomia ja aiheettomia ilmoituksia ja siksi jokaiseen nimettömään ilmoitukseen ei voida reagoida.

Mikäli ilmoituksia samasta lapsesta tai perheestä tulee useita, tilanne käydään tarkistamassa. Samoin jos ilmoituksen kohteena oleva lapsi on välittömässä hengenvaarassa tai hänen terveytensä on vakavasti uhattuna, sosiaalityöntekijä lähtee esim. poliisin kanssa tarkistuskäynnille. Esimerkiksi jos pieni vauva on jätetty helteellä auringonpaisteessa olevaan autoon ja siitä joku ilmoittaa, asia käsitellään kiireellisenä.

Ilmoituksen jälkeen asia etenee siten, että puhelu kirjataan mahdollisimman tarkasti muistiin. Selvitetään, onko perhe sosiaalitoimen asikas (onko ollut aikaisemmin vastaavia ilmoituksia tai asioiko joku perheestä sosiaalitoimistossa säännöllisesti). Jos asiakkuus on olemassa, heidän asioitaan hoitava työntekijä saa tiedon tehdystä ilmoituksesta.
Kiireellisyysasteesta riippuen tehdään päätös, jäädäänkö odottamaan asiakkaan seuraavaa säännöllistä tapaamista, seuraavaa lastensuojeluilmoitusta vai onko syytä tehdä kotikäynti lapsen perheeseen. Käytännöt vaihtelevat kaupunki- ja kuntakohtaisesti.

Kotikäynnin syy kerrotaan asiakkaalle aina, eli että heidän lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus. Jatko riippuu sitten siitä, millaiseksi lastensuojelutyöntekijän ja perheen kohtaaminen muodostuu. Joskus joudutaan toteamaan, että lapsi on kiireellisen huostaanoton tarpeessa, mutta yleisemmin perhettä pyritään tukemaan avohuollossa. Jos perhe ei ota vastaan mitään apua, seuraavan kerran asiaan voidaan puuttua vasta kun joku tekee uuden ilmoituksen...

Ei se äidinrakkaus saa rajoittua vain omiin lapsiin! Joskus rakastamiseen tarvitaan myös rohkeutta puuttua toisen äidin kyvyttömyyteen tai väsymykseen kasvattajana.
 
Kerran soitin pienellä paikkakunnalla sosiaalitoimistoon eräästä lapsesta.Nainen oli aika ynseä puhelimessa mutta ammattini vuoksikin osasin olla tiukka,ja sanoin että ilmotus on otettava vastaan ja heidän on tarkistettava tapaus. Sanoin vielä soittavani uudelleen, että ovatko tehneet asialle mitään.Olen soittanut useammankin kerran ja suosittelen kaikkien niin tekemään kun törmäätte sellasiin tapauksiin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.06.2006 klo 10:24 se on se kirjoitti:
Yritin itse jokin aika sitten soittaa vantaan lastensuojelu-ihmiselle. ties-kuina-monennen-puhelun jälkeen löysin oikean tahon. Sitä ennen olin soittanut koulun terkkarille, koulukuraattorille, koulupsykolofille, lastenvalvojalle.
Lopulta joku antoi oikean ihmisen puh.nro:n

Lastensuojelu oli se taho, mutta en taaskaan muista tarkkaa ja oikeaa nimikettä, lastenvalvojalle ei ainakaan vantaalla tehdä lastensuojeluilmoitusta.

Hki kaupungilla on selkeämmät nettisivut (kuin vantaalla), sieltä löytyy varmasti oikea ihminen ja puh.nro

Toivottavasti hki.ssä otetaan viesti vakavasti vastaan...


Tässä minun tapauksessani tilanne lasten osalta oli toisin päin; eli hyvin kontrolloidusti ja tarkassa ruodussa elävät lapset, joiden kodin henkisesta/emotionaalisesta ilmapiiristä tai lasten kunnioittamisesta en ollut varma, heittellejättä ap:n tapauksen mukaan tai fyysistä pahoinpitelyä, alkoholisimia ei ole.

Olin vain huolissani, että onko lapsilla kotona kaikki hyvin, minulle välittyi merkkejä ettei ole.

Olisin halunnut tietää, kannattaako minun olla huolissani; tehdä lastensuojeluilmoitusta - olisin kertonut mistä on kyse, mitkä ovat ne seikat mitkä minua huolestuttavat.

En päässyt niin pitkälle. Sossutäti halusi tietää ihan ensimmäisenä minun nimeni. Lisäksi hän halusi että annan luvan kertoa sen tälle perheelle / äidille.
Kun en suostunut kumpaankaan, asia jäi jankkaamiseksi, en tiennyt onko huoleni aiheellinen - hän ei kertonut sitä vaikka kuvasin tilannetta. Olisin halunnut myös tietää, mitä sitten tapahtuu; miten prosessi etenee kun ilmoitus on jätetty.
Vantaalla se on kuitenkin niin suuri salaisuus, ettei sitä kerrottu minulle, ulkopuoliselle.
Ja edelleen: koska en sanonut omaa nimeäni, ja vaikka olisin sen sanonutkin en olisi antanut lupaa kertoa perheelle, asia junnasi paikallaan, ilmoitus jäi siis tekemättä.

Ilmoitusta ei siis voi tehdä nimettömänä, koska silloin ainakaan vantaalla lastensuojelu ei voi tehdä mitään kunnolla; heidän velvollisuus on käydä perheessä tarkistamassa, mutta tilannetta ei oteta vakavasti, koska se on nimetön,

Joten minulle on ihan sama miten tämän perheen lapsen voivat ja mitä heille kuuluu, mitä heidän tulevaisuutensa on ja miten vähän he saavat itsenäistymiseen positiivista kannustusta jne jne jne - ovat sillä tavalla lähellä elämässä, että olen pitkään miettinyt onko kaikki ihan todella kunnossa, lasten äitiä en oikeastaan tunne...

hakeutua hoitoon?
 
Todella törkeään aloittajalta kertoa lasten todelliset etunimet netissä.

Eikö tästä pitäisi tehdä ilmoitus jollekin, että henkilön suojaan puututaan. En minä pitäisi siitä, että joku kertoisi minusta tai meidän perheestä täällä nimineen kaikkineen, ja asuinpaikka lisäksi. joku saattaisi tunnistaa, enkä tiedä onko tuo laillistakaan.

Lapset ovat yhtä arvokkaita ja heitä suojaa tai pitäisi suojata samat lait kuin aikuisia, joten en usko että tuollainen solvaaminen edes lapsista on laillista puuhaa.

Mitä tulee siihen lisääntyneeseen valvomattomuuteen, tuskinpa vain. Kyllä nykyajan lapsia valvotaan keskimäärin enemmän kuin aiemmin. Nykyaikana vain vaaroja on huomattavasti enemmän, ja vanhemmilta vaaditaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

Jos ap olisi lapsista huolissaan todellisuudessa, ei hän täällä kirjoittelisi heistä, vaan olisi heille aikuisena seurana, juttelisi ja katsoisi perään, kuten ennen kaikki pitivät kaikkien lapsista huolta, jos vanhemmat eivät siihen kyenneet. Nykyään on vain pahansuopia itsekkäitä ihmisiä.
 

Yhteistyössä