Helille: IVF-hoito pelottaa

[kddkkdkdkdkdkdk]

Kaikki on periaatteessa "kunnossa" lisääntymispuolella, siittiöt olleet ok ja olen ovuloinut kaikissa viidessä inseminaatiossa, mutta tulosta ei ole kuitenkaan tullut. Nyt lääkärin mukaan IVF-hoito olisi järkevä, mutta pelkään sitä niin kovasti. Munasarjani ovat superherkät ja jo tavallinen ultraaminen saa aikaan ikävää kipua (joka jatkuu myös aina koko ultrausta seuraavan päivän) ja yhden munarakkulan tunnen niin hyvin, että käveleminenkin on joskus tiukkaa tärinäkivun takia kun rakkula alkaa olla koossa 19 mm ja ylöspäin. Ovulaatiokipu on yhden päivän jäätävää. Sen sijaan kuukautiset sitten eivät ole ollenkaan kivuliaat (onneksi)

Miten IVF:stä voi selvitä kun munasarjat ovat herkät? Jos yksikin rakkula tekee kipeää niin entä jos niitä halutaan sinne yli 5? Eniten olen kuitenkin huolissani punktiosta.....sen pelko pitää meidät vielä kotona emmekä ole astelleet takaisin klinikalle inseminaatioden perään. Minkälaisia lääkkeitä punktioon on ja miten siitä voi selvitä jos ultraaminenkin jo tekee hurjasti kipeää munasarjoissa? Pelkään myös kovasti, ettei minua uskota sen suhteen miten paljon aristan munasarjojani ja traumatisoidun... Lisäksi mietin, että mieheni ei varmasti pääse töidensä vuoksi paikalle, mutta saanko ottaa jonkun ystävän mukaan punktioon vai onko niin, ettei sinne mahdu ylimääräisiä (edes miestä)?
Muuten kipukynnykseni on korkea, mutta munasarjat ovat akilleen kantapääni.

Olisin kiitollinen vastauksista, sillä en ole uskaltanut ottaa näitä lääkärin kanssa vielä puheeksi.

(Taustana voisin sanoa, että kipuilevia munasarjojani&harmittomia kystia on kyllä tutkittu paljon viimeisen viiden vuoden aikana, epäilty endometrioosia tms., mutta mitään mihinkään vakavaan viittaavaa ei ole koskaan löydetty, ainoa diagnoosi on suurehkot munasarjat, jotka nyt vain aristavat)

 

[Graviditas Heli]

Hei vaan,

kiitos kysymyksestäsi.

Voi harmi, että pelko pitää teitä poissa muuten hyvästä ja tehokkasta hoidosta. Vaikea tosiaan sanoa miten reagoisit siihen, että munasarjoissa sitten kasvaa enemmän rakkuloita. Uskoisin kuitenkin, että sinut otetaan tosissaan eikä kukaan epäile sinun tarkoittavan sanomaasi. Tämäkin varmasti voidaan ottaa huomioon jo hoitoa suunnitellessa jotta pystyttäisiin etenemään maltillisesti mutta kuitenkin tehokkaasti.

Punktiosta sen sijaan selviät kyllä. Siinä käytetään voimakkaita kipulääkkeitä suoraan suoneen, samalla annetaan myös rauhottavaa lääkitystä ja pistoskohtakin voidaan puuduttaa. Periaatteessa itse punktio en tunnu juurikaan kivuliaalta, paitsi tietysti sen verran mitä nyt tunnet ultratessa mutta tähänkin lääkitys auttaa varmasti.
Ja jos tarvetta, punktio voidaan tehdä myös kevyessä nukutuksessa jos se muuten tuntuu ylivoimaiselta tai kovin hankalta kipujen vuoksi. Nämä asiat kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi jo heti alussa. Punktioon mukaan saat tottakai ottaa mukaan tukihenkilön jos mies ei paikalle pääse.

Älä huoli, meille kaikilla on oma alkilleen kantapää eikä sille mitään voi. Kerro rohkeasti murheistasi hoitavalle lääkärille ja hoitajille, näin he tietävät rauhoitella sinua!

Onnea matkaan!

 

[maria080]

Hyvä pelokas kysyjä!
Tilanteesi on kuin minulla viime kesältä. Kaikki periaatteessa kunnossa, kevyet hoidot ja inssit kokeiltu ja lääkäri kehotti syksyllä siirtymään ivf-hoitoon. Olin hirveän pettynyt ja peloissani! Kuitenkin aivan turhaan!!

Syksy meni ja vasta joulukuussa meille tehtiin ensimmäinen punktio. Lääkehoitoa en kokenut lainkaan ikävänä (nenä vähän hellänä sumuttelusta, todella lieviä kuumia aaltoja, pistot meni normaalista isommasta piikistä huolimatta tosi hyvin). Tunnen myös follikkelin kasvun ja avulaation samoin kuin kirjoitit, mutta 16 ivf-hoidolla kasvatetusta follista huolimatta vatsaa ei jomottanut lainkaan (??). Lääkehoito siis ennen punktiota meni hyvin! Ennen pistoshoitoa (kun oma hormoonituotanto ajetaan alas) tunsin itseni kyllä todella alakuloiseksi, mutta lääkäri lupasi että fiilif helpottuu kun pistokset alkaa ja hän oli kyllä oikeassa!

Olen siis TODELLA toimenpidekammoinen ja pelkäsin tulevaa punktiota aivan järkyttävän kamalasti! Aivan turhaan!! Heli kuvasi toimenpidettä hyvin, eli kipulääkkeet poistavat kivun ja rauhoittava lääke tekee olon mukavan tokkuraiseksi Älkää siis turhaa jännittäkö! Tai ainakaan siirtäkö toimenpidettä pelon vuoksi, niin kuin minä tein...

Meillä kerättiin 16 follikkelia, 16 solua saatiin, joista 5 hedelmöittyi... Siirtopäivänä jäljellä oli 2 hedelmöittynyttä, joista toinen siirrettiin ja toinen meni pakkaseen odottamaan..

Ennen joulua tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin ja nyt baby potkuttelee jo masussa. Puolivälissä odotusta mennään ja kovasti odotamme jo uutta tulokasta, kun alkuajan huoli ja pelko on väistynyt...

Kovasti onnea teille kaikille!
Muistakaa nauttia elämästä ja nähdä kauniita asioita ympärillänne, vaikka se vauva vähän antaa odotuttaa itseään!!

 

[kyselen tyhmiä]

Äh, tämä ei nyt vastaa kysymykseesi ollenkaan, mutta meillä ainakin miehen piti luovuttaa punktioaamuna siittiöt hedelmöitystä varten, eli toivottavasti miehesi kuitenkin sen verran pääsee paikalle. Tämä ei varmaan kosketa teitä, tarkoitat varmaan ettei hän ehdi olla koko aikaa paikalla, mutta tuli mieleeni kun meillä oli niin pitkä matka ivf-hoitopaikkaan että piti molemmilla olla koko päivä vapaata.