Heippa!
Parisuhteemme on ajautunut jonkinlaiseen kriisiin tai vähintään pattitilanteeseen, ja on pakko kysyä täällä neuvoja mahdollisesti vastaavassa tilanteessa joskus olleilta.
Olemme hieman yli kolmekymppinen pari, ja olemme seurustelleet noin 1,5 vuotta. Naimisissa emme siis vielä ole, toivottavasti sitten jonakin päivänä kun asiat järvestyvät... Naisellani on entuudestaan kaksi ihanaa lasta, tyttö ja poika. Alakoulu-ikäisiä molemmat. Minulla ei ole omia lapsia _vielä.
Elämäntilanteistamme ja osittain taloudellisistakin seikoista johtuen asumme erillämme, mutta kuitenkin samalla paikkakunnalla. Nainen opiskelee ja käy töissä. Minä, mies olen vakituisessa työsuhteessa. Olen töissä kiinni aina joka toisen viikon, sitten joka toinen viikko olen kotona. Pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa armaani kanssa. Toisinaan olemme koko viikon yhdessä, välillä minulla taas on parikin päivää omaa aikaa. Emme ole kokeneet tätä asumis/työkuviota mitenkään ongelmalliseksi. Ja olenhan kuitenkin säännöllisesti puolet vuodesta "lomalla".
Alkuun meni kaikki hyvin, oli läheisyyttä, helliä sanoja, koskettelua, hempeilyä, iloa, yhdessäoloa, seksiä.. Asioita joita todellakin olin suhteelta odottanut oli kaikki siinä yhdessä paketissa.
Kaikki muuttui hyvin pian sen jälkeen kun raskaustesti näytti plussaa. Sekin oli iloinen, positiivinen asia ja on sitä edelleenkin. Ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen naisen mielialat rupesivat vaihtelemaan voimakkaasti. Kaikki mitä tein tai sanoin ärsytti toista ja oli väärin. Tuli voimakkaat pahoinvoinnit, ahdistukset, masennukset, selkäkivut jne..enj. Tuli vaihe, jolloin naisesta tuli sulkeutunut. Suukotella ja halia ei tehnyt mieli. Seksistä puhumattakaan. Pusun sain antaa, mutta vain poskelle, otsalle, kaulalle muttei suulle. Kaikesta läheisyydestä ja hellyydestä yms. koskettelusta tuli ällöttävää. Kavereilleen hän tykkäsi kertoa tuntemuksistaan, muttei minulle kysyttäessäkään. Ja se tietoinen yritys ärsyttää mikä oli niin voi luoja..
Ihan normaaleja raskausoireita netistä luettujen juttujen mukaan, vaikka alkuun olinkin hämilläni että mikä mättää. Olen yrittänyt antaa ymmärrystäni, vaikka on harmittanut ja kalvanut sisälläni vietävästi.
Nyt ollaan raskauden puolivälissä. Pahoinvoinnit ovat helpottaneet hieman ainakin väliaikaisesti. Siinä se sitten onkin. En edelleenkään saa mitään vastakaikua hellyyden osoituksilleni. Saan halin vain pyytämällä. Pusuja ei tule. Seksiä ei tee mieli. Selät vastakkain nukutaan.. "Hyvää yötä"-toivotukseen vastataan kyllä, mutta sitäkään ei kuule muuten. Ei siis minkäänlaista läheisyyttä, aina on oltava pieni turvaväli. Tuntuu kuin oltaisiin kavereita kämppiksiä tällä hetkellä. Olen yrittänyt keskustella näistä asioista, mutta riitelyksi/jankkaamiseksi on aina mennyt ja tuntuu että asiat vain pahentuvat.. Väkisinkin olen alkanut miettimään, että rakastaako tämä minua kun sitä ei ole kuukausiin kuulunut. Pitihän sitäkin kysyä niin vastaus oli luokkaa "miksi tollasia kyselet, ärsyttää.." Tivaamisen jälkeen sanoi ettei hän halua sanoa sitä painostettuna.. Mielestäni tuo viittaisi siihen ettei rakkautta ole jollei sitä halua sanoa.
Jotenkin eri teille ollaan ajauduttu :/
Parisuhteemme on ajautunut jonkinlaiseen kriisiin tai vähintään pattitilanteeseen, ja on pakko kysyä täällä neuvoja mahdollisesti vastaavassa tilanteessa joskus olleilta.
Olemme hieman yli kolmekymppinen pari, ja olemme seurustelleet noin 1,5 vuotta. Naimisissa emme siis vielä ole, toivottavasti sitten jonakin päivänä kun asiat järvestyvät... Naisellani on entuudestaan kaksi ihanaa lasta, tyttö ja poika. Alakoulu-ikäisiä molemmat. Minulla ei ole omia lapsia _vielä.
Elämäntilanteistamme ja osittain taloudellisistakin seikoista johtuen asumme erillämme, mutta kuitenkin samalla paikkakunnalla. Nainen opiskelee ja käy töissä. Minä, mies olen vakituisessa työsuhteessa. Olen töissä kiinni aina joka toisen viikon, sitten joka toinen viikko olen kotona. Pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa armaani kanssa. Toisinaan olemme koko viikon yhdessä, välillä minulla taas on parikin päivää omaa aikaa. Emme ole kokeneet tätä asumis/työkuviota mitenkään ongelmalliseksi. Ja olenhan kuitenkin säännöllisesti puolet vuodesta "lomalla".
Alkuun meni kaikki hyvin, oli läheisyyttä, helliä sanoja, koskettelua, hempeilyä, iloa, yhdessäoloa, seksiä.. Asioita joita todellakin olin suhteelta odottanut oli kaikki siinä yhdessä paketissa.
Kaikki muuttui hyvin pian sen jälkeen kun raskaustesti näytti plussaa. Sekin oli iloinen, positiivinen asia ja on sitä edelleenkin. Ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen naisen mielialat rupesivat vaihtelemaan voimakkaasti. Kaikki mitä tein tai sanoin ärsytti toista ja oli väärin. Tuli voimakkaat pahoinvoinnit, ahdistukset, masennukset, selkäkivut jne..enj. Tuli vaihe, jolloin naisesta tuli sulkeutunut. Suukotella ja halia ei tehnyt mieli. Seksistä puhumattakaan. Pusun sain antaa, mutta vain poskelle, otsalle, kaulalle muttei suulle. Kaikesta läheisyydestä ja hellyydestä yms. koskettelusta tuli ällöttävää. Kavereilleen hän tykkäsi kertoa tuntemuksistaan, muttei minulle kysyttäessäkään. Ja se tietoinen yritys ärsyttää mikä oli niin voi luoja..
Ihan normaaleja raskausoireita netistä luettujen juttujen mukaan, vaikka alkuun olinkin hämilläni että mikä mättää. Olen yrittänyt antaa ymmärrystäni, vaikka on harmittanut ja kalvanut sisälläni vietävästi.
Nyt ollaan raskauden puolivälissä. Pahoinvoinnit ovat helpottaneet hieman ainakin väliaikaisesti. Siinä se sitten onkin. En edelleenkään saa mitään vastakaikua hellyyden osoituksilleni. Saan halin vain pyytämällä. Pusuja ei tule. Seksiä ei tee mieli. Selät vastakkain nukutaan.. "Hyvää yötä"-toivotukseen vastataan kyllä, mutta sitäkään ei kuule muuten. Ei siis minkäänlaista läheisyyttä, aina on oltava pieni turvaväli. Tuntuu kuin oltaisiin kavereita kämppiksiä tällä hetkellä. Olen yrittänyt keskustella näistä asioista, mutta riitelyksi/jankkaamiseksi on aina mennyt ja tuntuu että asiat vain pahentuvat.. Väkisinkin olen alkanut miettimään, että rakastaako tämä minua kun sitä ei ole kuukausiin kuulunut. Pitihän sitäkin kysyä niin vastaus oli luokkaa "miksi tollasia kyselet, ärsyttää.." Tivaamisen jälkeen sanoi ettei hän halua sanoa sitä painostettuna.. Mielestäni tuo viittaisi siihen ettei rakkautta ole jollei sitä halua sanoa.
Jotenkin eri teille ollaan ajauduttu :/