Hellyys / Seksi ja niiden puute

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaksa enää pelkkää vonkausta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jaksa enää pelkkää vonkausta

Vieras
Moikka! On ollut miesystävän kanssa ongelma seksirintamalla jo ainakin pari vuotta (minä alle 30 ja mies reilu 30v). Olen tässä naukkaillut lasin pari viiniä, sory kirjoitusvirheet:) Miten siis saan taottua sille päähän, että hellyys ja varsinkin sen osoitukset ovat mulle yhtä tärkeitä kun miehelle seksi? Ollaan oltu yhdessä n. 5-6 vuotta. Alussa ei tietty ollut mitään ongelmia, molemmat halusi yhtä paljon ym. Mutta nyt mun ei ole tehnyt mieli vuosikausiin, tai tekee joskus mutta ei vaan jaksa. Uskon että siihen vaikuttaa monet asiat, mm.pillerit ja etenkin se, että mies ei ikinä millonkaan muuten hali/helli/suutele ym. oma-aloitteisesti kuin silloin kun sen tekee mieli seksiä. Se ottaa koville, miettii aina etteikö se välitä vaan tarpeeksi vai onko se vaan niin erilainen ihminen ettei se moisista välitä. Olen tästä sille sanonut monta kertaa aina sillon kun se ihmettelee miks mä en halua enää ikinä nykyisin. Mutta ei mene jakeluun.

Olen tässä nyt pari viikkoa itsekin käyttäytynyt tarkoituksella samalla tavalla kuin mies. En siis enää anna hyvänyönsuukkoa, en hali enkä mene muutenkaan lähellä edes nukkumaan mennessä. Kyllä se siis vastaa jos minä esim. rupean pusuttelemaan. Eikä ole tullut vastakaikua, ollaan oltu kuin vaan kaverit. Onko tää normaalia? Ollaan kerran oltu eron partaalla ja silloin mies vanno että kaikki muuttuu ja hän näyttää tunteensa paremmin, mutta tätäkö tää on. Pitäskö mun vaan hyvillä mielin antaa sille, muuttusko tää sillä paremmaks?? Ittestä vaan tuntuu että ei pysty seksiin jos toinen huomioi vaan sillon kun sitä haluttaa. Tulee vaan paska olo siitä. Välillä nää pystyy unohtamaan ja leikkimään et kaikki kunnossa ja olemaan suhteellisen normaalisti, mutta välillä taas tulee kausia että tuo homma rupeaa ahistamaan ja ei voi olla miettimättä et onko se vaan itessä vika vai missä. Muuten meillä menisi ihan kohtalaisen hyvin mut... Mitä tässä enää voi tehdä, minun mielestä vaan pitäisi olla enemmän hellyyttä ennen kun seksi luistas, mutta miehen mielestä pitäisi olla eka seksiä että hän pystyisi näyttämään tunteensa. Joskus kun se erehtyy vonkaamaan ja sille ei annakkaan niin sittenhän se mököttää ties kuin kauan että taas yrittää jne.. Ei vaan tee mieli sellasen kanssa että ainoat läheiset hetket olisi panohommia. Ja varsinkin kun se yrittää aina silloin kun on itse nukahtamaisillaan.

Onko tää tämmönen kuinka yleistä vai ollaanko vaan niin eri planeetoilta että hommat ei luista...?
 
Meille kävi noin. Sitten haluni loppuivat kokonaan. Kaikki vain sen vuoksi, että mies ei näyttänyt tunteitaan, eli hellyyttä muutakin kuin seksi ainoastaan mielessä. Nykyään tekee jo tiukkaa nukkua edes samassa sängyssä. "Kämppiksinä "elellään lasten vuoksi. Minkähän mallin ne saavat avioliitosta...

Luulisin että aika yleinen ongelma...
 
Siis te olette ihan erilaisia. Toinen tarvii seksiä ennen hellyyttä ja toinen hellyyttä ennen seksiä.

Umpisolmu, jos jää tollaiseksi.

Mutta jos muuten on asiat ihan hyvin (niin ymmärsin), niin olisiko aika kasvaa molempien aikuiseksiksi ja tulla pois omista hiekkalaatikoistaan. Kompromissit kuuluvat hyvään parisuhteeseen. Kompromissi ei todellakaan ole sitä, että tehdään niinkuin toinen vaatii ja haluaa. Se on jotain siltä väliltä. Ongelmanne on kyllä jossain muualla kuin siinä hellyydessä. Joku menee vinoon teidän kommunikoinnissa, toisen tarpeiden huomioimisessa tms. En tiedä missä. Selvittäkää se, niin hellyysasiakin selviää samalla. Muuten vastassa on samat ongelmat toisessakin asiassa.
 
Vastaavassa tilanteessa minulle ja miehelleni tuli ero. Emme osanneet keskustella asiasta rakentavasti ennenkuin sitten, kun totesin, ettei millään ole mitään väliä enää. Mieskin ryhtyi kuuntelemaan vasta sitten, kun kerroin haluavani eron.

Voisitko kuvitella, että näyttäisit tämän viestiketjun miehellesi? Joskus kirjoitettu sana menee paremmin perille kuin puhuttu. Miehesi ei ehkä putkiaivoillaan tajua, että hänen pitää kunnioittaa sinun ajatuksiasi, vaikka ne ovatkin erilaisia kuin hänen ajatuksensa. Hän ei ymmärrä, että jos hän sinun mieliksesi pitää sinua hyvänä, niin hän saa sitä kautta sitä, mitä hän haluaa eli seksiä.

Nykyisessä suhteessani mieheni on myös huono näyttämään tunteitaan. Minä olen alusta asti puhunut avoimesti asiasta, että haluan, kaipaan ja tarvitsen hellyyttä. Alussa se olin aina minä joka jakeli pusuja, haleja ja könysi telkkarin ääressä sohvalle kainaloon köllöttelemään. Meni ainakin vuosi ennenkuin mies rupesi itse osoittamaan hellyyttään. Nykyään hän antaa pusut, kun lähtee töihin ja tulee töistä, halaa takaapäin jos vaikka tiskaan jne.

Huomaan, että ongelmistakin on helpompi puhua, kun fyysistä läheisyyttä on olemassa.

En suosittele eroa ainakaan heti, sillä täytyyhän sinunkin opetella ilmaisemaan itseäsi niin monta kertaa, että viesti menee perille. Älä vihjaile, mökötä tms, vaan sano asia selkeästi ja riitelemättä. Ei sen tarvitse olla sodanjulistus, mutta kun opettelet sanomaan suoraan, mitä haluat, niin elämä helpottuu kummasti. Jos haluat halausta, pyydä sitä mieheltä. Miehen kouluttaminen on kuin koiran koulutusta: tarpeeksi toistoja, niin mieskin oppii. Jos taas et halua kouluttaa, vaan haluat, että miehen tulisi osata automaattisesti, niin sitten on parasta erota heti. Kannattaa kuitenkin tajuta, että välttämättä kukaan ei ole miehellesi opettanut, että miten naista käsitellään ja miten juuri sinä haluat, että sinua pitää kohdella, jolloin jos haluat tiettyä kohtelua, kerro se miehellekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuikkuuukko:
Vastaavassa tilanteessa minulle ja miehelleni tuli ero. Emme osanneet keskustella asiasta rakentavasti ennenkuin sitten, kun totesin, ettei millään ole mitään väliä enää. Mieskin ryhtyi kuuntelemaan vasta sitten, kun kerroin haluavani eron.

Voisitko kuvitella, että näyttäisit tämän viestiketjun miehellesi? Joskus kirjoitettu sana menee paremmin perille kuin puhuttu. Miehesi ei ehkä putkiaivoillaan tajua, että hänen pitää kunnioittaa sinun ajatuksiasi, vaikka ne ovatkin erilaisia kuin hänen ajatuksensa. Hän ei ymmärrä, että jos hän sinun mieliksesi pitää sinua hyvänä, niin hän saa sitä kautta sitä, mitä hän haluaa eli seksiä.

Nykyisessä suhteessani mieheni on myös huono näyttämään tunteitaan. Minä olen alusta asti puhunut avoimesti asiasta, että haluan, kaipaan ja tarvitsen hellyyttä. Alussa se olin aina minä joka jakeli pusuja, haleja ja könysi telkkarin ääressä sohvalle kainaloon köllöttelemään. Meni ainakin vuosi ennenkuin mies rupesi itse osoittamaan hellyyttään. Nykyään hän antaa pusut, kun lähtee töihin ja tulee töistä, halaa takaapäin jos vaikka tiskaan jne.

Huomaan, että ongelmistakin on helpompi puhua, kun fyysistä läheisyyttä on olemassa.

En suosittele eroa ainakaan heti, sillä täytyyhän sinunkin opetella ilmaisemaan itseäsi niin monta kertaa, että viesti menee perille. Älä vihjaile, mökötä tms, vaan sano asia selkeästi ja riitelemättä. Ei sen tarvitse olla sodanjulistus, mutta kun opettelet sanomaan suoraan, mitä haluat, niin elämä helpottuu kummasti. Jos haluat halausta, pyydä sitä mieheltä. Miehen kouluttaminen on kuin koiran koulutusta: tarpeeksi toistoja, niin mieskin oppii. Jos taas et halua kouluttaa, vaan haluat, että miehen tulisi osata automaattisesti, niin sitten on parasta erota heti. Kannattaa kuitenkin tajuta, että välttämättä kukaan ei ole miehellesi opettanut, että miten naista käsitellään ja miten juuri sinä haluat, että sinua pitää kohdella, jolloin jos haluat tiettyä kohtelua, kerro se miehellekin.

Oli tässäkin jokin ihmeopetus, kun miestä verrataan koiraan? jota pitäisi kouluttaa. On miehiä, jotka ei nyt vaan innostu mistään hellimisestä. Seksi kyllä maistuu. Ja kyllä löytyy miehiä, jotka ovat naisista kiinnostuneita ja haluavat antaa parastaan. Ja jotkut miehet ovat sen jotenkin vaistonvaraisesti oppineet ehkä naisia kuulemalla. Eikä varmaan naisia ole kukaan opettanut, kuin tai miten olla miehen mieliksi ja miten naisten toiveisiin ja haluihin miehen tulee vastata? Joko nainen oppii vain kokemuksien kautta tutustumalla miehiin.
 
Mua taas alkaa aina haluttamaan kun menen miehen lähelle, halin tai pusuttelen, vaikka ennen sitä ei tekiskään ja tarkoitus ois vaan osoittaa hellyyttä... jospa miehelläs aina herää halut lähikontaktissa ja sitten vaan luulet, että se sen takia, kun tekee mieli...
 
Jokainen tekee tyylillään. Omalla kohdallani olen huomannut, että niitä hyviä miehiä, jotka todella ymmärtävät naista, on tosi harvassa. Omissa miesystävissäni on ollut aina jotakin "vikaa" olipa se sitten ongelmia siivouksessa, seksissä tai hellyydessä.

Nykyinen mieheni on kasvanut veljien kanssa, jossa äiti on ollut aika kovilla. Miehelleni on ollut ihan outoa naisten maailma. Hänkin on oppinut nauttimaan hellyydestä, vaikkei hän ole siihen tottunutkaan ennen minua. Olen kuitenkin kertonut useita kertoja, että tarvitsen hellyyttä ja että hän voisi minun vuokseni antaa niitä halauksia ja suukotteluja, koska ne ovat minun huomioimistani. Totta kai minäkin annan asioita miehelleni, sillä molempiin suuntiinhan tässä annetaan ja otetaan. Mielestäni ei ole vain aina niin helppoa saada toinen tajuamaan, että miten pienistä asioista tyytyväisyys voi olla kiinni. Mies saattaakin vähätellä naisen tarpeita, koska hän ei itse pidä niitä tärkeinä. Sellaisessa tilanteessa on aika vähän vaihtoehtoja: nainen alistuu ja yrittää tyytyä tilanteeseen TAI nainen yrittää keskustelemalla (tai seksillä kiristämällä tai omaa esimerkkiä näyttämällä tms) saada miehen tajuamaan tilanne TAI odottaa ihmettä, että mies ymmärtäisi oma-aloitteisesti.

Minun mielestäni parisuhde on kahden kauppaa, jossa aika harvoin asiat loksahtavat täysin ongelmitta yhteen. Ainakin minun suhteissani on pitänyt tehdä jonkinlaisia kompromisseja aina koskipa ne sitten siivoamista, seksiä tai raha-asioita.

Normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen osaa ottaa opiksi erilaisista ihmissuhteista, mutta jokainen meistä varmasti tuntee niitä, jotka kuvittelevat olevansa aina oikeassa tai jotka asettavat omat tarpeensa puolison tarpeiden ohi. Sellaisten jääräpäiden kanssa joutuu puolustamaan omia tarpeitaan, jottei joudu jyrätyksi.

Nykyisessä suhteessani on niin paljon hyvää, että en aio heittää miestä pois vain siksi, että joku toinen nainen opettaisi hänelle naisen hemmottelua, sillä minä voin opettaa häntä kohtelemaan minua haluamallani tavalla koskipa se sitten seksiä, hellyyttä tai jotain muuta asiaa. En tietenkään kirjaimellisesti "kouluta" miestäni kuten koiraa, mutta missä tahansa "opettamisessa" johdonmukaisuus on avainsana eikä tuloksia pidä odottaa hetkessä. En usko "keppimenetelmään" (esim. seksin pihtaamiseen), vaan pikemminkin "porkkanamenetelmään" (esim. hellittely johtaa useammin seksiin kuin se, ettei hellittele ollenkaan).
 
Ihan hyviä pointteja on tullut. Mutta kun tuota "koulutusta" alkaa olemaan takana kohta 6 vuotta, niin alkaa kärsivällisyys rakoilla. Asiasta on puhuttu monet kerrat, mutta ilmeisesti ei vaan mene perillä, tai sitten mies ei vaan osaa ilmaista itseään tai luulee vaan että kaikki ok. Tai voihan se olla juuri niin kuin joku tässä mainitsi, että alkaa vaan haluttamaan kun on lähellä ja luulen vaan että mies vonkaa. Mutta harmittaa kun ei ikinä ole ns. "vilpittömin mielin" lähellä. Vähän aikaa voi mennä keskustelun jälkeen ok, mutta siitä ne opit unohtuu...

Voihan se olla niinkin, että ollaan molemmat vaan samanlaisia jääräpäitä ja isepäisiä että kun toinen ei anna yhtä niin ei toinenkaan toista. Kyllähän tälläinen tilanne syö varmasti molempia. Monien suhteiden olen nähnyt kaatuvan samankaltaisesta tilanteesta, kun ei ole mitään mitään yhteistä, ja varsinkaan sitä tärkeintä.

Toivottavasti tästä vielä kurssi kääntyy ja tosiaan tilanne ei mene siihen ettei enää millään väliä kun on mitä on.. On kuitenkin niin paljon koulutusta takana että harmi olisi hukkaan heitää:) Toivottavasti kone ei nielaise tätä viestiä niin kuin edellisen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaksa enää pelkkää vonkausta:
Moikka! On ollut miesystävän kanssa ongelma seksirintamalla jo ainakin pari vuotta (minä alle 30 ja mies reilu 30v). Olen tässä naukkaillut lasin pari viiniä, sory kirjoitusvirheet:) Miten siis saan taottua sille päähän, että hellyys ja varsinkin sen osoitukset ovat mulle yhtä tärkeitä kun miehelle seksi? Ollaan oltu yhdessä n. 5-6 vuotta. Alussa ei tietty ollut mitään ongelmia, molemmat halusi yhtä paljon ym. Mutta nyt mun ei ole tehnyt mieli vuosikausiin, tai tekee joskus mutta ei vaan jaksa. Uskon että siihen vaikuttaa monet asiat, mm.pillerit ja etenkin se, että mies ei ikinä millonkaan muuten hali/helli/suutele ym. oma-aloitteisesti kuin silloin kun sen tekee mieli seksiä. Se ottaa koville, miettii aina etteikö se välitä vaan tarpeeksi vai onko se vaan niin erilainen ihminen ettei se moisista välitä. Olen tästä sille sanonut monta kertaa aina sillon kun se ihmettelee miks mä en halua enää ikinä nykyisin. Mutta ei mene jakeluun.

Olen tässä nyt pari viikkoa itsekin käyttäytynyt tarkoituksella samalla tavalla kuin mies. En siis enää anna hyvänyönsuukkoa, en hali enkä mene muutenkaan lähellä edes nukkumaan mennessä. Kyllä se siis vastaa jos minä esim. rupean pusuttelemaan. Eikä ole tullut vastakaikua, ollaan oltu kuin vaan kaverit. Onko tää normaalia? Ollaan kerran oltu eron partaalla ja silloin mies vanno että kaikki muuttuu ja hän näyttää tunteensa paremmin, mutta tätäkö tää on. Pitäskö mun vaan hyvillä mielin antaa sille, muuttusko tää sillä paremmaks?? Ittestä vaan tuntuu että ei pysty seksiin jos toinen huomioi vaan sillon kun sitä haluttaa. Tulee vaan paska olo siitä. Välillä nää pystyy unohtamaan ja leikkimään et kaikki kunnossa ja olemaan suhteellisen normaalisti, mutta välillä taas tulee kausia että tuo homma rupeaa ahistamaan ja ei voi olla miettimättä et onko se vaan itessä vika vai missä. Muuten meillä menisi ihan kohtalaisen hyvin mut... Mitä tässä enää voi tehdä, minun mielestä vaan pitäisi olla enemmän hellyyttä ennen kun seksi luistas, mutta miehen mielestä pitäisi olla eka seksiä että hän pystyisi näyttämään tunteensa. Joskus kun se erehtyy vonkaamaan ja sille ei annakkaan niin sittenhän se mököttää ties kuin kauan että taas yrittää jne.. Ei vaan tee mieli sellasen kanssa että ainoat läheiset hetket olisi panohommia. Ja varsinkin kun se yrittää aina silloin kun on itse nukahtamaisillaan.

Onko tää tämmönen kuinka yleistä vai ollaanko vaan niin eri planeetoilta että hommat ei luista...?
Annat sitä pillua ja suuta niin on mies paljon läheisempi ja osoittaa sullekin huomiota. Nyt se kiroaa suo pihtaria mielessään koko ajan ja haaveilee naisista jotka antaisivat hyvää seksiä. Ex sä ymmärrä että miehelle seksi on läheisyyttä ja se ei tarkoita säälipanoja joissa mies hoitaa asiansa kuin pumpattavaan barbaraan. Ole mukana siinä seksissä ja tee juttuja joista miehes tykkää, niin se huomaa että välität siitä (jos nyt yleensä välität, tekstistä saa toisen kuvan). Ei mies elä pelkästä pyhästä hengestä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kompromissi??:
Siis te olette ihan erilaisia. Toinen tarvii seksiä ennen hellyyttä ja toinen hellyyttä ennen seksiä.

Umpisolmu, jos jää tollaiseksi.

Mutta jos muuten on asiat ihan hyvin (niin ymmärsin), niin olisiko aika kasvaa molempien aikuiseksiksi ja tulla pois omista hiekkalaatikoistaan. Kompromissit kuuluvat hyvään parisuhteeseen. Kompromissi ei todellakaan ole sitä, että tehdään niinkuin toinen vaatii ja haluaa. Se on jotain siltä väliltä. Ongelmanne on kyllä jossain muualla kuin siinä hellyydessä. Joku menee vinoon teidän kommunikoinnissa, toisen tarpeiden huomioimisessa tms. En tiedä missä. Selvittäkää se, niin hellyysasiakin selviää samalla. Muuten vastassa on samat ongelmat toisessakin asiassa.

Tuo oli aivan uskomattoman hienosti sanottu.

"Toinen tarvii seksiä ennen hellyyttä ja toinen hellyyttä ennen seksiä."

Näin se on oikeasti usein suhteessa, ja vielä sillä lisäyksellä että miehelle seksi on yleensä jo sitä hellyyttä. Jos mies ei saa seksiä niin hän hän kärsii läheisyyden puutteesta, vaikka kuinka muuten hellittäisiin. Seksissä nainen osoittaa miehen mielestä läheisyyttä, hellyyttä, yhteenkuuluvuutta, hyväksyntää siten miten sitä ei voi muuten osoittaa, ja vielä se nautintoaspekti samalla. Mies kyllä huomaa jos seksi on yksipuolista, pelkkää antamista ilman syvempää läheisyyttä. Mies ei halua sääliseksiä tai seksiä siksi että se on hoidettu pois alta, mies haluaa että nainen on mukana seksissä ja nauttii siitä kuten mieskin. Mies haluaa että nainen nauttii hänestä. Usein mies huomioi naista jos seksielämä sujuu ja kukoistaa. Hyvästä seksistä tulee hyvä fiilis ja sitä haluaa jakaa, fiiliksen tuottajalle nyt ainakin. Eli jos hellyyttä ja huomiota ei saa mieheltä niin kannattaa katsoa hieman peiliin. Se ei auta lainkaan että alkaa pihtaamaan entisestään, silloin suhde menee vain huonompaan suuntaan. Mies on aika tarkka huomaamaan, onko nainen seksissä ja erotiikassa mukana vai tekeekö hän sen vain velvollisuuden tunteesta.
Totuus on että miehelle seksi on keskimäärin jumalattoman tärkeä asia ei pelkkä paneminen vaan se kaikki läheisyys, hellyys ja hyväksytyksi tulemisen tunne siinä kun rakastelee kauniin olennon kanssa jolle olet spesiaali.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Alkuperäinen kirjoittaja kompromissi??:
Eli jos hellyyttä ja huomiota ei saa mieheltä niin kannattaa katsoa hieman peiliin. Se ei auta lainkaan että alkaa pihtaamaan entisestään, silloin suhde menee vain huonompaan suuntaan. Mies on aika tarkka huomaamaan, onko nainen seksissä ja erotiikassa mukana vai tekeekö hän sen vain velvollisuuden tunteesta.
Mut entä kun mulle naisena ainakin voidakseni haluta ja antaa seksiä muutenkin kuin velvollisuudentunnosta olisi välttämätöntä saada PALJON sitä hellyyttä, huomiota ja hyväksyntää ilman minkäänlaista vaatimusta seksistä. Että pystyisin 100% luottamaan, että mies on mulle kiltti, ihana ja rakastava eikä muutu läheisyyttä pihtaavaksi vihamieliseksi kärtyksi vaikka jostain syystä en pystyisi harrastamaan seksiä moneen kuukauteenkaan. Jos tunnen olevani miehelle ensisijaisesti panopuu ja ansaitsevani hyvää kohtelua vain kun haluan ja pystyn harrastamaan seksiä miehen mielestä tarpeeksi usein, halut lopahtaa hyvin nopeasti ihan totaalisesti. Mitä tässä sit pitäis tehdä, vastentahtoisen seksiin suostumisen lisäksi vielä näytellä mukanaolevaa ja nauttivaa vaikka oikeasti tekisi vaan mieli itkeä, että se mies saisi sitä haluamansalaista seksiä ja sit ehkä jaksaisi välillä huomioida minuakin (niin että itse taas saattaisin alkaa ihan oikeastikin haluamaan)?

Pitäiskö vaan unohtaa parisuhteet kokonaan, kun aina tää sama ongelma toistuu...ja jossain vaiheessa lopahtaa rakkauskin, kun tulee semmoinen tunne, ettei mieskään rakasta minussa mitään muuta kuin sitä seksiä, kerta hänen on pakko päästä ne omat tarpeensa tyydyttämään silloinkin kun se vaikka sairauden vuoksi on minulle jo ihan oikeasti epämukavaakin.
 
Mikähän siinä on kun naiset erottavat seksin hellyydestä. Miksi seksi pitää tulkita miehen tavaksi käyttää hyväkseen. Eikö olisi aika ymmärtää miestä, että hän ajattelee naista seksuaalisena ihmisenä, siis konaisvaltaisesti, eikä pelkkää seksiä. Aika vaikea on tilanne, että naiselle pitäisi laittaa ympäri päähän seksin ajaksi, ei mies sentään seksihaluissaan niin puutteinen ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NO:
Mikähän siinä on kun naiset erottavat seksin hellyydestä. Miksi seksi pitää tulkita miehen tavaksi käyttää hyväkseen. Eikö olisi aika ymmärtää miestä, että hän ajattelee naista seksuaalisena ihmisenä, siis konaisvaltaisesti, eikä pelkkää seksiä. Aika vaikea on tilanne, että naiselle pitäisi laittaa ympäri päähän seksin ajaksi, ei mies sentään seksihaluissaan niin puutteinen ole.
On vaan jotenkin vaikea hahmottaa, että mies ajattelisi minua kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään "seksivälineenä", jos rakkauden ja hyväksynnän ehtona on kuitenkin säännöllinen seksin saaminen ja seksin puutteesta rangaistaan pihtaamalla rakkautta. Tai jos käytännössä tärkein keino ilmaista rakkautta on seksi, halusi toinen sitä tai ei (jälkimmäisessä tilanteessahan todellista rakkautta olisi olla painostamatta toista sellaiseen, mikä ei hänestä sillä hetkellä tunnu hyvältä).

Seksin erottaa hellyydestä mm. se, että hellyys ja läheisyys tuntuu rakastaman ihmisen kanssa lähes aina hyvältä, seksi taas vaatii sekä henkistä että fyysistäkin kiihottumista että se tuntuisi naisestakin hyvälle eikä sattuisi ja välillä syystä tai toisesta (väsymys, sairaus, stressi, ajatukset muualla, riitojen vuoksi ei ole toisen lähellä turvallinen olo, traumoja aiemmista seksikokemuksista jne.) toi kiihottuminen ei vaan onnistu tai on todella työn takana. Kuinka käy minun sellaisissa tilanteissa, kun elämässäni se seksuaalisuus ei olekaan etusijalla, vaan esim. läheisen kuolema tai lapsen syntymä vie ajatukset aivan muualle hetkeksi - kun taas toisaalta juuri näissä elämäntilanteissa tarvitsisin mieheltä seksin sijaan sitä läheisyyttä, tukea ja läsnäoloa kaikista eniten? Ei kuulosta haaveiden arvoiselta suhteelta...

Täytyy nyt kuitenkin muistuttaa, että puhun vaan omista tunteistani enkä mitään yleisiä totuuksia, jotka koskisivat koko naissukupuolta.
 
On vaan jotenkin vaikea hahmottaa, että nainen ajattelisi minua kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään "hellyysvälineenä", jos seksin ja hyväksynnän ehtona on kuitenkin säännöllinen hellyyden saaminen ja hellyyden puutteesta rangaistaan pihtaamalla seksiä. Tai jos käytännössä tärkein keino ilmaista rakkautta on hellyys, halusi toinen sitä tai ei (jälkimmäisessä tilanteessahan todellista rakkautta olisi olla painostamatta toista sellaiseen, mikä ei hänestä sillä hetkellä tunnu hyvältä).

En ymmärrä miksi mies ja nainen edes alkavat parisuhteen kun hellyyttä voi antaa ihan kaverinakin. Suurimman osan mielestä parisuhde on myös seksisuhde jossa pidetään huolta myös tästä puolesta. Jos ei viitsi toisen seksuaalisia tarpeita ottaa huomioon niin kannattaa alun alkaen pitäytyä vain ystävyyssuhteessa.

Ei se seksi ole sen vaikeampaa kuin toisen huomioiminen tai helliminen ja hellyttely, aikaa menee 10-20 minuuttia keskimäärin pesuineen (keskimääräseksin ihannepituudeksi laskettu 13 minuuttia). Suurimmalle osalle miehistä se on suurin hellyydenosoitus naiselta ja muutenkin maailman parhaita asioita jotka mies haluaa jakaa juuri sinun kanssasi. Mitä sitä pantataan?

 
Naisen seksuaalisuus nivoutuu haavekuviin ja fantasioihin eli siis puhtaaseen illuusioon, miehen taas visuaalisuuteen. Siksi naiset menettävät yleensä kiinnostuksen seksiin parisuhteessa, koska illuusio partnerista särkyy. Sen sijaan visuaalisuus ei katoa niin helposti, jos nainen ei liho muodottomaksi. Miehen siis tekee mieli kaunista vartaloa, naisen ei tee mieli särkynyttä illuusiota.
Tässä syy miksi parisuhde on niin vaikea yhtälö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viatta blokattu:
On vaan jotenkin vaikea hahmottaa, että nainen ajattelisi minua kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään "hellyysvälineenä", jos seksin ja hyväksynnän ehtona on kuitenkin säännöllinen hellyyden saaminen ja hellyyden puutteesta rangaistaan pihtaamalla seksiä. Tai jos käytännössä tärkein keino ilmaista rakkautta on hellyys, halusi toinen sitä tai ei (jälkimmäisessä tilanteessahan todellista rakkautta olisi olla painostamatta toista sellaiseen, mikä ei hänestä sillä hetkellä tunnu hyvältä).

En ymmärrä miksi mies ja nainen edes alkavat parisuhteen kun hellyyttä voi antaa ihan kaverinakin. Suurimman osan mielestä parisuhde on myös seksisuhde jossa pidetään huolta myös tästä puolesta. Jos ei viitsi toisen seksuaalisia tarpeita ottaa huomioon niin kannattaa alun alkaen pitäytyä vain ystävyyssuhteessa.

Ei se seksi ole sen vaikeampaa kuin toisen huomioiminen tai helliminen ja hellyttely, aikaa menee 10-20 minuuttia keskimäärin pesuineen (keskimääräseksin ihannepituudeksi laskettu 13 minuuttia). Suurimmalle osalle miehistä se on suurin hellyydenosoitus naiselta ja muutenkin maailman parhaita asioita jotka mies haluaa jakaa juuri sinun kanssasi. Mitä sitä pantataan?

Onneksi minulla on vapaus valita olla alkamatta minkäänlaisiin suhteisiin sinun tavallasi ajattelevien miesten kanssa. Keksin aika montakin vikaa "blokkaamiseesi", jos siis tarkoitat tällä kumppanin haluttomuutta sinua kohtaan.

Ei kavereiden hellittely ole sama asia kuin rakkaan hellittely. Tunnelataus vaikuttaa siihen miltä se tuntuu melkein enemmän kuin asiat, joita tehdään. Kavereita ehkä halataan ohimennen, jotkun saattavat pussata poskellekin, mutta ei tunnu oikein luontevalta ajatukselta maata kaverin kanssa sylikkäin tuntikausia toisen silmiin tuijotellen.

Minun mielestäni seksi on hyvin paljon vaikeampaa kuin hellittely. Aiemmin mainitsemieni syiden lisäksi, esim. hellittelyä voi tehdä sen aikaa kun ehtii, jaksaa tai hyvälle tuntuu eikä siinä ole muuta motiivia kuin saada toinen tuntemaan olonsa hyväksi. Jo hipaisu ohimennen muiden askareiden lomassa saa toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja huomioiduksi - vie aikaa ehkä sekunnin. Seksissä sensijaan yleensä ainakin miehillä on keskeisenä motiivina saada orgasmi - ellei seksiä syystä tai toisesta tunnu hyvältä jatkaa siihen asti, käytännön kokemusteni mukaan sen vaikutus mieheen on ihan yhtä tyhjän kanssa tai mies saattaa jopa muuttua entistä epärakastavammaksi. Hellittely on täysin suorituspaineista vapaata. Seksiin liittyy myös mm. raskauden pelko ja ehkäisystä huolehtiminen sekä sen mahdollisista sivuvaikutuksista kärsiminen, jotka useimmissa suhteissa jäävät käytännössä yksin naisen ristiksi ja voivat huonolla tuurilla oikeasti aiheuttaa aika isojakin ongelmia.

Mitä eroa mielestäsi sitten on vakipanolla ja parisuhteella, jos mielestäsi olennaisin asia ja suurin rakkauden ilmaus suhteessa on seksi? Mitä sitten, kun olet niin vanha ettei sulla seiso enää, lopahtaako suhdekin sen siliän tien?
 
Alkuperäinen kirjoittaja viatta blokattu:
Ei se seksi ole sen vaikeampaa kuin toisen huomioiminen tai helliminen ja hellyttely, aikaa menee 10-20 minuuttia keskimäärin pesuineen (keskimääräseksin ihannepituudeksi laskettu 13 minuuttia). Suurimmalle osalle miehistä se on suurin hellyydenosoitus naiselta ja muutenkin maailman parhaita asioita jotka mies haluaa jakaa juuri sinun kanssasi. Mitä sitä pantataan?

Kyllä useimmat naiset tykkää seksistä ihan yhtä paljon kuin miehetkin, mutta jos seksi jää aina siihen, että mies saa orgasmin ja nainen ei, niin ehkä siinä alkaa pikkuhiljaa naista kyrsiä, kun itse ei ikinä saa... Jos nainen alkaa yhtäkkiä panttaamaan, kannattaa miehen vilkaista myös peiliin eikä vain alkaa haukkua pihtariksi. Olisitko itse muuten vuodesta toiseen yhtä halukas, jos saisit orgasmin vaikka vain joka 3. kerta? Onhan seksi ihanaa ilman orgasmia, mutta jos itse ei sitä ikinä saa, niin...

Tuo seksin ihannepituus 13 minuuttia muuten tarkoittanee sitä itse aktia, jolloin molemmat ovat jo kiihottuneita.
 
^ Yksi nainen puhuu kyllä todella asiaa! Ei kukaan silkasta antamisen ilosta viitsi vuodesta toiseen harrastaa seksiä, jos todellisen tyydytyksen saaminen vaatii kuitenkin turvautumista omaan käteen.
 

Yhteistyössä