En huomannukkaan päivällä & uus pino oli tullut. Kerkesin jo kirjoittelemaan vanhaan, joten kävin kopsasemassa tekstin tänne...
Aurinkoista torstaita kaikille. Kävin tänään ekassa neuvolassa & aloin heti vuodattamaan neuvolantädille omaa epävarmuutta raskauden suhteen. Eka yrityshän päättyi helmikuussa heti alkuunsa, mutta neuvolatädin kerkesin silloin jo tavata, joten olimma jo tuttuja ennestään. No tädillä oli kova kiire, ku oli just tullu lomilta & sijainen oli antanu päällekkäisiä aikoja. Ei sitten alettu siinä enempää vielä lappuja täyttelemään, mut se ehdotti et hän vois kokeilla ultrata. Kerto, ettei kovin paljon ultria ole tehny ja koska mulla taakse päin kallistuva kohtu, niin sydänäänet kuuluvat vielä heikommin.
Niin sitä sit mentiin ultrhuoneeseen & se sano kokeilevansa ultrata vatsan päältä. Siinä se sit paineli eri nappuloita ja mietti et miten se sit menikään, mutta lopputuloksena KOHDUSTA LÖYTY PIENI IHMISEN ALKU & SELVÄT SYDÄNÄÄNET!!!!
Kyllähän siitä pakostaki kyyneleet alko valumaan, niin uskomattomalta se tuntu. Mut jopa minä ensikertalaisena erotin sen pienen alun ja läpättävän sydämen.
Ens viikon perjantaina on uus ultra & mies tulee silloin mukaan.
Torstai on totisesti toivoa täynnä
Wendy 79 + vieläkin nimetön 7+4