Heipä hei ja Hyvää uutta vuotta!!
Kappelle onnea uuteen kotiin jälleen kerran
Joko olet päässyt takaisin linjoille?
Miten Haidiina, oletko saanut Roopen ruokailuja onnistumaan tai apuja niihin? Ootko koittanut antaa itse syödä ja sotata (tutustua) erilaisten ruokien kanssa? Syöttekö itse samaan aikaan Roopen kanssa, että voi katsella mallia? Toivottavasti pääset vähentämään imetystä ja liikkumaan vapaammin! Hyvin kyllä ymmärrän tuskasi, meinaan alkaa itsestäkin tuntua, että etenkin yöimetykset saisi jo riittää. Hyvin tosin Roopella on paino noussut.. ÄM onkin ilmeisesti tuhtia kamaa. Mutta edelleen, jaksa vain uskoa siihen että jonain päivänä se ruoka rupeaa uppoamaan.
Joulut on siis vietetty.. oltiin pitkästä aikaa kotosalla niin joulu kuin uusi vuosikin. Eipä kannata lähteä täältä lumiselta pk-seudulta ainakaan talvea etsimään
Ihanaa, mä rakastan lunta. Onkin luisteltu ja hiihdetty sen mukaisesti.
Nyt on tosin joulun jälkeen mua ja tyttöstä piinannut sitkeä räkätauti. Tytöllä nyt on joka hampaan tulon aikaan puhjennut jonkinlainen flunssa, ja harva se viikko on rampattu näyttämässä korviakin. Kunnon tulehdusta ei ole kuitenkaan ollut kuin joskus alkusyksystä, joten ilman lääkkeitä on pärjätty. Se vain, että on tullut valvottua yö jos toinenkin.. Aika risaisesti meilläkin yöt muutenkin menee, monella herätyksellä ja syötöllä ja huudolla. Niin kuin Salama sanoi, koskaan ei tiedä mitä yö tuo tullessaan..
En oikeastaan edes tiedä, missä päässä se vika on mikä tytön öitä häiritsee. Tasapuolisesti epäilen vatsaa, korvia ja liikkumisen opettelua, jotain allergiaa..? Neuvolasta ja tk:sta ei ole mitään apua ollut ja kun ei ole vakuutusta, niin en ole yksityiselle viitsinyt lähteä esittämään, että "tämä vauva ei nuku".. Toivottavasti aika auttaa, ja joku unikoulu, kun nyt tuo neiti saadaan kuntoon.
Päivisin tyttö nukkuu kyllä hyvin ja on tosi helppo ja terhakka tapaus. Yleensä nukkuu yhdet pitkät ja yhdet lyhyet päikkärit ja väliajat leikkii ja touhuilee itsekseen. Päivät on sillai helppoja, että tyttö ei vaadi juurikaan viihdyttäjää. Peräänkatsojaa kyllä, mutta helposti pystyn tehdä sitä sohvalla lehteä lukien
Neiti täyttää viikon päästä 10kk ja varmaan oppii kävelemään tässä päivänä minä hyvänsä. On kuukauden päivät seisoskellut ilman tukea ja kerää rohkeutta jalkojen siirtämiseen.. Isoveljen liikkuminen tuntuu kovasti inspiroivan
Mitähän vielä.. neuvolassa käytiin 9kk iässä ja mittaa oli vain 72.5 cm ja 7.7 kg. Terkka meinasi, että tarvis saada vähän painoa lisää ja neuvoi lisäämään öljyä ruokiin. Suht hyvin tuo syö kyllä, sekä kaupan soseita että kaikenlaista muuta. Hedelmät kuorin ja annan viipaleina ja ne katoaa niin äkkiä lautaselta, että olen monesti etsinyt että minne se niitä jemmaa
Miinuspuolena tässä sormi-lusikka-yhdistelmäruokailussa on se, että tyttö haluaisi syödä kaiken itse. Puurot ym. on sitten pitkin seiniä, kun taistellaan lusikan herruudesta.. Ja koska tuo paino on niin piskuinen, en uskalla ihan siihen luottaa, että saisi tarpeeksi ravintoa itse syömällä. Lisäksi imetän vielä ja yleensä päivässä menee korvikettakin purkki, kun laitan pihalle koisimaan.
Tämmöistä tytölle.. Me oltiin koko perhe kuukausi sitten Lontoossa viikonloppulomalla ja sukuloimassa. Oli onnistunut reissu, mutta oli tosin tavallista enemmän lapsenvahtejakin. Keskenään ei sinne vilinään olisi lähdetty. Joulukuu meni muuten kaikenlaisten jouluaskartelujen ja lahjaompelujen merkeissä. Stressihän siinä meinasi tulla, vaikka oli kaiket päivät aikaa. Ihanaa, että se on taas ohi ja arki alkaa
Todettiin vain miehen kanssa, että viime vuosi oli niin ihana, että tulevalta on vaikea odottaa mitään vastaavaa!
Hui mikä maratooni! Ny pitää mennä maate, tyttö herää varmaan ihan kohta.. kuten aina kun saan unen päästä kiinni :/
Noelia ja neiti, n. 10kk
Onneksi ei tarvi yrittää olla töissä!
Pelkään nimittäin edelleen hurjasti miten selviän vauva-ajasta, jos lapsia joskus lisää siunaantuu. Musta on niiin huippua, kun se epämääräinen rääpäle on muuttunut "ihan oikeaksi" ihmiseksi, jonka mielenliikkeitä pystyy ainakin jossain määrin ymmärtämään ja keneen saa kontaktia. Eipä silti oon tuolla kahviloissa nähnyt sellaisia pienen pieniä vauvoja, jotka söpösti vaan makoilevat viltillä, juovat hieman maitoa ja vaipuvat uneen, ja kyllähän ne on kovin hellyyttäviä.