Helpottaako tää milloinkaan??! (8-vuotias pikkupiru...)

[Tyyris Tyllerö]

Kaupassa

-Mä haluuuuun ton valkeen lippiksen!!!
-No et saa, kun on hetkessä niin karseen näköinen ettei tosikaan.
-Kyllä!!!!
-Ei käy ja asia loppuunkäsitelty.
-Sit mä haluuuuun Pokemon-kortteja.
- No ei käy, kun vasta sait synttärilahjaksi kuukausi sitten.
-Mä haluuuuuuun!!!!!
- Ei.
-Äiti oot maailman TYHMIN!!! Mä vihaan sua.



Kotona

-Mä en haluu syödä tätä ruokaa. Tää on pahaa, tässä on kasviksia.
- Sen verran pitää syödä, että nälkä lähtee ja kaikenlaisia ruokia on opittava maistelemaan.
- Minäpä EN SYÖ!!!
-Se ei käy. Vähän on syötävä. Alapa popsia vaan.

*itkua, huutoa, raivoa, potkimista, pelleilyä*

Lopuksi kummiski syö sen verran että pärjää iltapalaan asti.

Paita pitäs saada vaihtaa 5krt päivässä, mitkään vaatteet ei kelpais, jne.

Kaikki on paskaa ja tylsää. Äiti on maailman tyhmin ja tylsin. Ei oo mitään tekemistä. Kotona on typerää, kun ei anneta pelata pleikkaa ja katsoa tv:tä joka päivä.


Helpottaaks tää ikinä? Miten kukaan voi jaksaa isompaa perhettä....?

Mullon vaan kaks ja hermot on mennyttä...

 

[Jätkä]

Juu noi vaan menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[Tyyris Tyllerö]

Juu noi vaan menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mulla ei. Ei, kun ne samat toistuu about 5-10 krt päivässä JOKAIKINEN PÄIVÄ.

 

[Non compos mentis]

Esikkoisellani ei tuo vissiin ole vielä alkanut, täyttää 6 päivän päästä 8 vuotta. 6-vuotiaalla kuopuksella on just tollasta toi meno. Ihanaa. |O

 

[joo]

Kokeilepa: "älä sitten syö" "niin oonkin tyhmä, mut samaa sukua tässä ollaa, kulkee suvussa" Mitä noiden kanssa väittelemään.

 

[Tyyris Tyllerö]

Kokeilepa: "älä sitten syö" "niin oonkin tyhmä, mut samaa sukua tässä ollaa, kulkee suvussa" Mitä noiden kanssa väittelemään.

Juu, oon mää sanonutkin et oo syömättä. Mut tänään oli pakko saada syömään, kun menny huonolla syönnillä koko päivän. Muuten pukkaa muksulle migreenin.
Eikä se "haukkuminen" lopu vaikkei noteeraiskaan.

Oonkin tässä pitkin päivää miettiny, et mihin sitä joutuu ja onko enää mitään otetta noihin, kunhan tulevat oikeaan murkkuikään...

 

[Jätkä]

Juu noi vaan menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mulla ei. Ei, kun ne samat toistuu about 5-10 krt päivässä JOKAIKINEN PÄIVÄ.

Sitä suuremmalla syyllä blokkaan noi aivoista heti puis. :xmas:

 

[vieras]

mul on 4, mutta kaikki vielä alle kouluikäisiä. Ei oo ollu ongelmia, vielä.. koputtaa puuta.. Toki noi aina haluu kaikkea, mutta tyytyyvät eihin. Isossa porukassa on ehkä se etu, et oppivat tajuamaan et kaikkea ei voi saada. Nytkin kun hajottavat jonkun lelun, niin olen sanonut et uutta ei tuu tilalle. Sen kun huomasivat niin väheni tuhon määrä kun alko lelut loppumaan. tiedä sitten mitä tää on kun kouluikään päästään.

 

[Tyyris Tyllerö]

Juu noi vaan menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mulla ei. Ei, kun ne samat toistuu about 5-10 krt päivässä JOKAIKINEN PÄIVÄ.

Sitä suuremmalla syyllä blokkaan noi aivoista heti puis. :xmas:

Miussa on varmaan valuvika korvien kohdalla, kun ne ei vaan mee aina läpi, vaikka helpommalla pääsis kun laskis :ashamed: Musta ei vaan oo sopivaa esim. aina arvostella ja haukkua ruokaa, jonka toinen on tehny. Mä kun oon ainoa, joka meillä ruokaa tekee.

 

[iii]

Pian 8 v aloitti tuon jo 3-4 v:nä. Sitä ennen sai vain muuten raivareita. Lopettanee meille raivoamisen, kunhan muuttaa pois kotoa lopullisesti. Siispä vielä sellaiset 10-12 v kestettävänä.

 

[Tyyris Tyllerö]

Aaarghh |O Nyt on sit 6 veekin kompannu viimeset kolme tuntia isompaa :headwall: :headwall:

 

[vieras]

Minä en salli haukkua itseäni tai ketään tyhmäksi. Siitä napsahtaa heti kova rangaistus esim. tietokonekielto tms. minkä tiedän tehoavan. Joskus olen matkinut kitisemistä, ja lasta alkaa naurattaa ja huomaa miten hölmöltä se kuulostaa. Kerran lapsi (6-v.) kitisi ruuasta kovasti ja panin lapsen itse kokkaamaan, siis kysyin mitä lämmintä ruokaa syödään, sinä teet sen niin että tulee tarpeeksi hyvää. Kysyin myös, että miltä sinusta tuntuisi jos me muut haukutaan sinun tekemää ruokaasi. Illaksi on joskus mietittynä kivoja juttuja tai toisinaan herkkuja. Sanon että niitä saa vain jos en ole pahalla päällä, joten ei kannata minua ärsyttää. Minä en lupaa olla kiva sellaiselle, joka haukkuu minua tyhmäksi. Sanon myös, että en halua olla kotonani koko ajan pahalla päällä, joten tässä talossa ei turhista marista. Vastapainoksi sitten mukavia lukutuokioita tms. mistä lapsi tykkää. Rakkautta ja rajoja siis yritän luoda.

 

[Heili Karjalasta]

Ei, ei ja ei.

Ensinäänkään äitiä tai ketään ei haukuta noin. Ei se vaan käy. Sitä ei ole koskaan suvaittu meillä, eikä tulla suvaitsemaankaan, että toista nimitellään.

Toisekseen, meillä tää kohta 8v tasan tietää, että miksi ei voi kaikkea maailmassa aina saada. Rahasta on puhuttu paljon, samoin siitä, mitä lapselle käy jos aina saa kaiken tahtomansa. Hän ymmärtää sen. Joskus jos alkaa tulla haluamisia, palautellaan se keskustelu taas esille. Tottakai, toisinaan jotain ekstraa saakin, mutta se on ansaittava esim. kotityöllä tai muulla ennalta sovitulla ei-rutiineihin kuuluvalla tehtävällä. (Esim. vessan peseminen, pölyjen pyyhkiminen koko asunnosta, eteisen imuroiminen ja järjestäminen jne jne..).

Ruokaongelmaa meilläkin joskus on. Poika ilmaisee, että kastike on pahaa, eikä halua syödä sitä. No, sitten o syömättä. Jos ei kelpaa, niin kyllä elossa selviää seuraavaan ruokailuun. Ja se on tehtävä aina selväksi, että MITÄÄN MUUTA VAIHTOEHTOA EI OLE, eikä mitään popsita siinä välissä. Ja siinä vaiheessa jos ruoka jää päivällisellä väliin, on iltapalavaihtoehdot vain puuro tai ruisleipä. (Koska silloin ei muuten nälkä tunnu lähtevän, kuin "kunnon eväin").

En tiedä loppuuko tuo koskaan. Mutta meillä ainakin tehoaa järkevä keskustelu jo aikas hyvin.
Ja kyseessä on esikoiseni. Poika, joka tottui muutaman vuoden ajan saamaan tahtonsa läpi, olin silloin yyhoo ja en todellakaan jaksanut olla niin tiukkana kuin nykyään. Nyt on pakko, koska perheessä on muitakin lapsia, jotka ottavat mallia isoimmasta. Ja mitä muutenkin isoon perheeseen tulee, niin meillä ainakin on oltava tosi tiukat säännöt, rutiinit jne että homma toimii.

 

[vierestä katsonut]

Ei, ei ja ei.

Ensinäänkään äitiä tai ketään ei haukuta noin. Ei se vaan käy. Sitä ei ole koskaan suvaittu meillä, eikä tulla suvaitsemaankaan, että toista nimitellään.

Toisekseen, meillä tää kohta 8v tasan tietää, että miksi ei voi kaikkea maailmassa aina saada. Rahasta on puhuttu paljon, samoin siitä, mitä lapselle käy jos aina saa kaiken tahtomansa. Hän ymmärtää sen. Joskus jos alkaa tulla haluamisia, palautellaan se keskustelu taas esille. Tottakai, toisinaan jotain ekstraa saakin, mutta se on ansaittava esim. kotityöllä tai muulla ennalta sovitulla ei-rutiineihin kuuluvalla tehtävällä. (Esim. vessan peseminen, pölyjen pyyhkiminen koko asunnosta, eteisen imuroiminen ja järjestäminen jne jne..).

Ruokaongelmaa meilläkin joskus on. Poika ilmaisee, että kastike on pahaa, eikä halua syödä sitä. No, sitten o syömättä. Jos ei kelpaa, niin kyllä elossa selviää seuraavaan ruokailuun. Ja se on tehtävä aina selväksi, että MITÄÄN MUUTA VAIHTOEHTOA EI OLE, eikä mitään popsita siinä välissä. Ja siinä vaiheessa jos ruoka jää päivällisellä väliin, on iltapalavaihtoehdot vain puuro tai ruisleipä. (Koska silloin ei muuten nälkä tunnu lähtevän, kuin "kunnon eväin").

En tiedä loppuuko tuo koskaan. Mutta meillä ainakin tehoaa järkevä keskustelu jo aikas hyvin.
Ja kyseessä on esikoiseni. Poika, joka tottui muutaman vuoden ajan saamaan tahtonsa läpi, olin silloin yyhoo ja en todellakaan jaksanut olla niin tiukkana kuin nykyään. Nyt on pakko, koska perheessä on muitakin lapsia, jotka ottavat mallia isoimmasta. Ja mitä muutenkin isoon perheeseen tulee, niin meillä ainakin on oltava tosi tiukat säännöt, rutiinit jne että homma toimii.

Eihän sinua Heili ja ap:tä voi verrata toisiinsa, olette niin erilaisia huushollaajia, ja Heili voin sanoa että sinun hyväksesi.