Helppo synnytys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ensisynnyttäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ensisynnyttäjä

Vieras
Aina saa kuulla kertomuksia vaikeista synnytyksistä, mutta onko täällä muita, joiden mielestä synnyttäminen oli ihan positiivinen ja helppo kokemus? Itselleni jäi koko hommasta (eka lapsi)oikein positiivinen kuva: synnytys eteni ripeästi, muttei liian nopeasti, pystyin hyvin rentoutumaan supistusten välissä vaikken käyttänyt mitään kivunlievitystä, ponnistaminen onnistui helposti ja ponnistusvaihe oli lyhyt. Olivathan ne supistukset toki aivan hirvittävän kipeitä, mutta kestivät aina vain oman aikansa taukojen välissä.

Lisäksi palauduin synnytyksestä suurin piirtein seuraavana päivänä; ainoat tuntemukset olivat repeämään laitetut tikit, jotka vähän tuntuivat noin viikon ajan, mutteivät pahemmin haitanneet istumista. Oikeasti luulin, että olisi edes hiukan murjottu olo synnytyksen jäljilä. Nyt olen joutunut oikein muistuttamaan itseäni siitä, että ehkä ei ole hyvä liikaa rehkiä lapsivuodeaikana, vaikka olonsa tuntisi kuinka hyväksi.

Luultavasti tuo synnytyksen melko nopea eteneminen ja lyhyt ponnistusvaihe vaikuttavat kovasti synnytyksen nk. helppouteen. Olihan se kuitenkin sellainen urakka, että jos pidempään olisi kestänyt, niin epiduraalia olisin varmaan anellut. Kunnioitukseni siis teitä kohtaan, jotka olette synnyttäneet yli kymmenen tuntia!
 
Mielenkiintoista, että ensisynnyttäjäksi olet selviytynyt noin lyhyellä ajalla. Yleensä, jos takana ei ole abortteja tai keskenmenoja, ensisynnytys kestää kaemmin kuin alta kymmenen tuntia. Onneksi olkoon myönteisestä synnytyskokemuksesta!
 
Ensisynnyttäjä: Kauan sulla kesti siis synnytys kokonaisuudessaan ja kauan ponnistus?

Mullakin oli melko helppo ja ei tullu edes repeämiä. Olin kuitenki aika puhki sen jälkeen. Mulla kesti 15 tuntia ja ponnistus puol tuntia. Supistukset oli tosi kipeitä vasta noin viiden tunnin päästä siitä kun säännölliset (3-6min välein) oli alkanu. Sillon otin epiduraalin. Viimenen tunti oli kyllä ihan kamala sitten. Se "perse repee" tunne ennen ku saa edes ponnistaa oli ihan hirvee. Jonkun puudutuksen olisin tarvinnu siihen loppuunkin.
 
Täälläkin olis helppo ensisynnytys takana. Kokonaiskesto 5 h ja risat, ponnistusvaiheen kesto 10 min. Synnytys eteni ripeästi ja sen vuoksi voimat riittivät hyvin ponnistusvaiheeseenkin. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, koska kohdunsuu oli sairaalaan tullessa jo 8 cm auki.

Sanoivat myös siellä sairaalassa, että harvoin ensimmäinen synnytys on yhtä helppo ja etenee niin nopeasti. Myös synnytyksestä toipuminen oli nopeaa, tosin repeämä aristi muutaman viikon ajan ja istuminen oli aluksi kivuliasta. Synnytys oli kohdallani positiivinen kokemus.
 
Täällä myös helpon synnytyksen kokenut...

Eka synnytys alkoi vesien menolla, mutta säännölliseten supistusten alettua vauva oli maailmassa 1,5 tunnin kuluttua. Kipu kuitenkin tuotti tulosta ja kun sitten olin valmis ottamaan kivunlievitystä oli jo ponnistamisen tarve ja vauva hetken päästä oli maailmassa. Palautuminen oli todella nopeaa ja tikkejä ei tarvittu.Siis jäi positiivinen kuva koko jutusta.

Nyt sitten on jo takana toinen synnytys joka käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja siitä lähdettiin laskemaan tuo aika, joka oli tällä kertaa 3 tuntia 18 minuuttia ja siihen siis saatiin kaksi vauvaa. Tässä synnytyksessä yritin käyttää ilokaasua, mutta se tuntui todella tukalalta ja niinpä sitten luovuin siitä. Ekan vauvan ponnistaminen oli vaikeaa, mutta toka tuli jo helpommalla a häntä sitten pidettiin kokoajan kiinni. Tälläkään kertaa ompeleita ei tarvittu, mutta toipuminen kesti kauemmin kuin edellisellä kerralla johtuen tuosta vauvojen viemästä tilasta.

Kun tietää, että nuo kipeät supparit vie synnytystä eteenpäin voi nekin unohtaa
nopeasti. Mulla tosin vauvat ovat laskeutuneet kunnolla vasta tuossa ponnistusvaiheessa.
 
minä myös voin sanoa synnytystäni helpoksi. Käynnistettiin rv 39+4 korkean verenpaineeni takia. Synnytys kesti alle 4h, kätilö olisi merkannut kestoksi alle 3h, sillä säännöllisten supistusten alkamisesta olimme eri mieltä. Supistukset tulivat alusta alkaen 2min välein, joista 30 sekkaa oli kipeää "huippukohtaa". Otin epiduraalin, sillä kuvittelin koitoksen kestävän paljon kauemmin, mutta lapsi oli ulkona tunnin kuluttua epiduraalin vaikuttamisen alkamisen jälkeen. Ponnistusvaihe kesti 8 minuuttia ja olisin varmaan saanut alkaa ponnistamaan 10 minuuttia aikaisemmin jos vain kätilö olisi ehtinyt paikalle aiemmin. Ikävin vaihe synnytyksessä oli ehdottomasti ponnistamisen tunne, jolloin piti toimia luontoa vastaan ja pidättää ponnistusta, sillä en uskaltanut alkaa ponnistaa ennen kätilön lupaa. Vauva oli pieni, 2770g, mutta päänympärys keskikokoinen eli 35cm.

Kyseessä siis esikoinen. Kätilö sanoi, että käynnistettävät synnytykset yleensä etenevät nopeasti ja ovat sen takia rajuja. Rajuksi en omaa sanoisi, mutta nopea kyllä. Olin henkisesti varautunut vuorokauden rääkkiin.

Synnytyksestä toipuminen oli myös nopeaa, sain pari tikkiä, jotka tuntuivat pari päivää kovalla tuolilla istuessa. Synnytys oli myös minun osalta positiivinen kokemus. Ihan joka päivä ei sitä tekisi, mutta kerran kuussa kylläkin, jos palkinto olisi noin hieno. Ei sen puoleen, että haluaisinkaan uutta vastasyntynyttä perheeseemme kerran kuussa ;-)

Vielä lopuksi hatunnosto niille, joiden ponnistusvaihe kestää toista tuntia. Huh.
 
Täälä kanssa oli helppo synnytys, kalvojen puhkaisusta (jolloin alkoi sitten kunnon kipeet supparit) kesti 3h20min ja poika oli syntynyt. Saliin mennessä kätilö sanoi, ettei noilla mun pikkusilla 10min välein tulevilla suppareilla mihinkään päästä. 2.5h myöhemmin sanoin, että sattuu johon kätilön kommentti oli "ei voi sattua noin paljon" mutta mumisten kuitenkin katsoi ja huomasi auenneeni viiteen senttii. Epiduraali ja 40min huilausta jonka jälkeen 10min ponnistus vaihe ja se oli siinä. niin ja kyseessä esikoinen.
Kokemus oli positiivinen vaikka 2 viikkoa myöhemmin sainkin napsii yhtä sun toista antibioottia, särkylääkettä yms. kun oli yhtä aikaa eppari haavan tulehdus, kohtutulehdus, virtsatieinfektio ja rintatulehdus=/.
Nostan myös hattua kaikille jotka ovat jaksaneet pidemmän ja vaikeamman synnytyksen.
 
Mulla oli tosi helppo synnytys. Olin 4cm auki sairaalaan mennessä ja siitä muistaakseni 11h niin tyttö syntyi. Ponnistusvaihe kesti 8minuuttia. Ei lainkaan repeämiä, joku pieni nirhama, jota en edes huomannut.

Ennen epiduraalin laittoa kivut olivat kyllä kovat ja aluksi tarkoitukseni oli synnyttää ilman epiduraalia, joten olin ammeessa monta tuntia kunnes kätilöt taivuttelivat minut ottamaan epiduraalin ja onneksi otin. Sen jälkeen synnyttäminen oli helppo homma. Kipuja ei juuri tuntunut ja ilokaasu auttoi etten alkanut ponnistella ennen aikoja ja myös rentoutti.

Niin ja koska repeytymiä ei tullut, niin toipuminen oli nopeaa (siis oliko siinä sitten edes toipumista:)). Heti pystyin istua tavallisesti jne.
 
Mulla myöskin helppo ja ihana synnytys. Esikoinen leikattiin, joten nyt toisella kerralla sain kokea huippuhienon tunteen, kun lapsi tuli ulos. Mulla oli kaikki puudutteet niin kohdillaan, etten ihan hirveitä kipuja joutunu kärsimään. Vaikkakin synnytys kesti 16h 5min, josta ponnistus 46 minuuttia. Mutta se tunne oli aivan mieletön, kun lapsi tuli ulos ja mä pystyin siihen, vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olin varma ettei mua vaan oo luotu synnyttämään normaalisti. Taisin saada jopa neljä satsia epiduraalia ja sitte tietty kohdunkaulan puudutteen, joten hatunnosto luomusti synnyttäneille ;)

Eppari tuli ja muutama nirhauma. Alkuun oli kohtutulehdus epäily ja koviaki kipuja alapäässä, mutta parissa viikossa kaikki kivut oli pois. Ja kaikki oli niin paljo helpompaa ku sektion jälkeen!
 
Kyllähän näitä helppojakin synnytyksiä tuntuu olevan:) Itselläni synnytyksen kesto oli 2h 45min, josta sairaalassa olin 1,5h. Kipulääkkeitä ei ehditty antaa, mutta synnytyksestä jäi kyllä todella positiivinen kuva! Kyllä kipuja oli, ja muistan silloin vannoneeni että tämä jää ainoaksi lapseksi, mutta nopeasti sekin unohtui. Nopea toiminta ja palautuminen ovat jättäneet kyllä hyvän ja helpon kuvan synnyttämisestä. Hammaslääkärikammoisena voin sanoa mielummin synnyttäväni kuin meneväni hammaslääkäriin..

Toivottavasti joku tuleva äiti lukee näitäkin eikä vain pelkkiä "kauhukertomuksia":)
 
Ensimmäinen synnytykseni oli pitkä, yli 20h josta ponnistusta 1,5h. Lopulta vauva pääsi maailmaan imukupin voimin, koska voimat olivat jo lopussa. Sain epiduraalia useamman kerran, katetrikin laitettiin kahdesti, koska oli liukunut pois paikaltaan. Eli sain yhden annoksen "turhaan", jolloin asiaa ruvettiin ihmettelemään, et miks ei auta. Lapsen sykekäyrä oli liian tasainen, jolloin lapsen päästä otettiin useamman kerran (siis synnytyksen aikana) verinäyte, hapettumisarvoja siis seurattiin. Niissä ei onneksi ollut mitään poikkeavaa. (Taitaa kertoa vaan todella rauhallisesta lapsesta, jota on siis nykyäänkin vielä 2,5 vuotiaana, ei turhista stressaile ;)) Se oli synnytyksen pahin vaihe. Ei edes pitkä ponnistusvaihe ollut mitään niiden kipujen rinnalla, kun tungetaan ties mitä emättimestä sisään, kun on lisäks viel kauheet supistuskivut. Silti voin sanoa, että ei jäänyt mitään negatiivistä tunnetta synnytyksestä.
Toinen synnytys olikin sit aivan päinvastainen. Kesto oli noin 7h. En ponnistanut edes sitä ensimmäistä kertaa, vauva vaan liukui itsestään ulos. Kunhan hengittelin :) Eli kärsin kyllä ekassa synnytyksessä kahden synnytyksen edestä. Pari repeytymää kyllä tuli mutta istuminen ei tuottanut mitään ongelmia. Olisin ollut valmis lähtemään kotiin heti synnytyssalista, mutta eivät päästäneet ;) En siis rasittunut yhtään. Puoli tuntia synnytyksestä eikä tuntunut yhtään siltä että olin synnyttänyt. Olin aivan ihmeissäni. Ekan synnytyksen jälkeen en pystynyt pissaamaankaan omin voimin, vaan rakko tyhjennettiin katetroimalla. Eikä jalat kantanut yhtään.
Vauvoilla tosin oli painoeroa yli kilo. Eka painoi 4,4kg ja toka 3,3kg. Raskauksien kestotkin erosi melkein kuukaudella. Eli eka meni yli ja toka tuli ennenaikaisena. Jos tokakin olisi mennyt yliaikaiseksi, niin olisi ollut luultavasti yhtä iso ja synnytyskin olisi ehkä ollut toisenlainen.
Mutta siis, eka synnytys oli vaikea, tuloksena helppoakin helpompi vauva.
Toka synnytys oli helppo ja tuloksena vaativa, kitisevä, kokoajan viihdytettävä vauva. Eli jos sais valita, niin mieluummin vaikea synnytys ja helppo vauva :)
 
Mulla on myös 3 positiivista kokemusta synnytyksestä! 2 perätilavauvaa ja yhden oikein päin olen alateitse synnyttänyt.

1. pt-synnytys: kokonaiskesto 7,5 ponnistusvaihe kesti 1h 2min, eppari tehtiin. kivunlievityksenä 2x paracervikaalipuudutus. koin oloni hyväksi ja toivuin hyvin

2. rt-synnytys: kokonaiskesto 6,5 ponnistusvaihe 15min ei epparia, pieni nirhauma. kivunl. 2xparacervikaalip. Toivuin nopeasti.

3. pt-synnytys: kokonaiskesto 5,5 ponnistusvaihe 11min ei epparia eikä repeämiä. Kivunlievitys 1x paracervikaalipuudutus. Olo oli loistava, ihan kun ei olisi synnyttänytkään!
 
Olen kolme lasta synnyttänyt 4 vuoden sisällä ja neljäs tulee alkuvuodesta. Kaikki synnytykset ovat menneet hyvin niin ettei missään vaiheessa ole jäänyt epämielyttävää kuvaa. Jokaisen kanssa ponnistus vaihe on kestänyt yli tunnin,se on ainut jota aina mietin,koska se on koko synnytyksen rankin homma, koska siinä täytyy sitten itse jo tehdä työt. Onneksi se ei ole kipeää hommaa vain väsyttävää.

Ensimmäistä lasta tehin 2 vuorokautta, sis.ponnistus 1,10min,välilihan leikkaus (lapsi ennenaikinen),ilokaasu ja epiduraali.

Toista lasta tein 8h sis. ponnistus 1,20min ilokaasu ja epiduraali

Kolmas lapsi 7h sis. ponnistus 1,10 min ilokaasu ja epiduraali.

Kaikkien kohdalla olen toipunut kuin ei olisi synnyttänytkään ja jokaisen lapsen jälkeen olen töitä jatkanut heti sairaalasta päästyäni (2pnä/vk) ruumiillista työtä.

Palautumiseeni vaikuttaa varmaan juuri tuo työn kautta tuleva liikunta sekä se että hyvässä kunnossa aina kun mennyt laitokselle,viimeistä odottaessani olin samana päivänä vielä töissä kun menin synnyttämään.
 
Esikoisen synnytys kesti kokonaisuudessaan 4h. 9cm oli kohdunsuu auki kun oltiin sairaalassa. Ponnistusvaihe 15min. Pikku siskon synnytys kesti kokonaisuudessaan reilu puolitoista tuntia ja sairaalaan saapuessa oli kohdunsuu auki 10 cm. 6min ponnistusvaihe. Ekalla hönkäilin ilokaasua ja toisella kertaa suihkutettiin alapäähän jotain puudutusainetta. Kipuja ei kovia, joita ei kestäisi, missään vaiheessa. Palauduin nopeasti eikä ole tarvinnut uimarenkaan päällä istua.
Toisaalta molemmissa raskauksissa olen joutunut pötköttelemään supistusten takia, mikä ei sekään niin lystiä ole. Jos joskus kolmatta yritetään pitää lähteä heti ekasta supistuksesta sairaalaan.
 
Esikoisen synntys kesti 7h, ponnistusvaihe 45min. Mutta pelkäsin paljon pahempaa, joten pidän tuota helppona synnytyksesä.

Heti, kun oikeat supistukset alkoi niin lähdettiin sairaalaan. Oli ne kipeitä, mutta kestin. Sairaalassa olin jo 4cm auki. Sain kohdunkaulapuudutuksen ja sen jälkeen en tuntenut enää yhtään supistusta. Miehen kanssa mietittiin, että hassua ku ollaan synnytyttämässä. Olin 9cm auki ja vielä jaksoi "vitsiä vääntää". Odotan innolla, että pääsisin uudestaan! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myös helppo:
Täälläkin olis helppo ensisynnytys takana. Kokonaiskesto 5 h ja risat, ponnistusvaiheen kesto 10 min. Synnytys eteni ripeästi ja sen vuoksi voimat riittivät hyvin ponnistusvaiheeseenkin. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, koska kohdunsuu oli sairaalaan tullessa jo 8 cm auki.

Sanoivat myös siellä sairaalassa, että harvoin ensimmäinen synnytys on yhtä helppo ja etenee niin nopeasti. Myös synnytyksestä toipuminen oli nopeaa, tosin repeämä aristi muutaman viikon ajan ja istuminen oli aluksi kivuliasta. Synnytys oli kohdallani positiivinen kokemus.



Miulla kans aika samallainen kokemus! Reilu 5h kesti ja en saanu kivunlievityksiä kun oli jo 7cm auki. Ponnistus tosin kesti 52min. Jäi kyllä ihan positiivisena mielee!
 
Hei te joista ponnistusvaihe ei satu.. Siis miten niin ei satu? mua ainakin sattu ja kovaa ja käskin kätilöitä "ottamaan sen pois"(tarkoittaen vauvaa). Vaikka yritinkin keskittyä ponnistamiseen niin kyllä silti tuntu tosi pahalta.
 
Mulla on myös takana kaksi helppoa synnytystä. Esiloiselta tipalla käynnistetty synnytys kesti nelisen tuntia ja ponnari 10 min. Pari tikkiä tuli. Toiselta lähti omilla suppareilla, ja kesti toista vuorokautta supparit, mutta kuitenkin mielestäni helppo synnytys ja ponnari 3 min, eikä tikkejä. Molemmat vaavit on olleet pieniä, joten se on tietty auttanut. Toipunut olen nopeaan kanssa.

Supparit on olleet toki tosi tujuja molemmissa ja vasta tokassa synnytyksessä saatiin kivunlievitys toimimaan (spinaali+kohdunkaulanpuudutus). Esikoiselta sain epiduraalin, joka ei auttanut ollenkaan. Mutta vaikka supparit on ollet lähes sietämättömiä, niin silti helppoa hommaa on ollut, varsinkin ponnistukset. :o)

Vielä kerran voisin synnyttää, mutta se kamala 9 kk odottelu ei enää kiinnosta, joten lapsiluku jää kahteen.
 
Iisiä oli täälläkin. Esikoinen kyseessä. Kokonaiskesto 7 tuntia, ponnistus 8 minuuttia. Kovalla rytinällä siis tuli. Käynnistettiin lääkkeellä (mikäs sen nimi onkaan?). Supistukset olivat oikeastaan koko ajan yhtä kipeitä. JOhtuiskohan tuosta käynnistämisestä. Sain petidiinipiikin, jonka avulla pystyin vähän torkahtamaan. Siitä synnytys sitten nopeutuikin huomattavasti. Ei ehditty muuta kivunlievitystä enää antaa.

Minusta ponnistusvaihe oli lähinnä sellaista ison kakan punnertamista. Lapsi möyrysi kyllä kanvassa, mutta oli enemmän sellaista hyvää kipua. Supistukset olivat ikävämpiä.
 
Mä voin sanoa että mulla on takana kaksi helpon normaalia synnytystä.

Eka kesti ekasta kipeästä supistuksesta 6h15min (ponn. 13min). Sairaalassa oltiin pari tunta. Sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Puudute väheni ponnistusta kohden juuri sopivasti ja ponnistaminen oli helppoa. Tunsin hyvin mitä piti tehdä ja joka työnnöllä kipu hellitti. Avautuminen ennen epiduraalia oli ihan kamalaa. Kuitenkin kaikki hyvin ja positiivinen olo jäi. Emppari jouduttiin leikata ja toipuminen kesti. Kahteen viikkoon en istunut ollenkaan.

Toisen synnytyksen kestoksi merkittiin 9h20min (ponn. 11min). Tällä kertaa avautuminen ei ollut sietämätöntä. Spinaalin sain kun kalvot oli puhkaistu. Tällä kertaa puudutusta ei hoidettu oikein. Ponnistaessa en tuntenut mitään, joten sitä vain tyennettiin ilman että tiesin koska on supistus. Viimeisillä ponnistuksilla iski kamala kipu alavatsaan ja meinasi paniikki iskeä. Onneksi kätilöt olivat hommansa osaavia ja saivat mut rauhoitettua ja homma jatkui vielä pari työntöä. Kaikki siis meni nytkin hyvin. Jonkinlainen repeämä tuli, mutta ei estänyt istumista. Toivuin todella hyvin, olisin voinut lähteä kotiin vaikka samantien. Missään vaiheessa ei tuntunut että olisi synnyttänyt.

Hassua miten synnytykset voivat olla päinvastaisia helpoimman ja vaikeimman osan kanssa. Ekassa tosiaan ponnistaminen ei silleen sattunut kuin avautuminen, kivulla oli suunta ja se helpotti joka työnnöllä. Tokassa taas ponnistaminen sattui kamalasti, ilmeisesti jo raskaus aikana oli jokin lihan venähtänyt alavatsan tienoilta. Siihen vihloi kipeästi.
 
Minulla on takana 3 helppoa synnytystä.Esikoisen synnyttäminen kesti reilut 5 tuntia ja ponnistus 4 min,keskimmäisen synnytys kesti reilut 3 tuntia ja ponnistus 1min ja kuopuksen synnyttäminen kesti melkein 4 tuntia ja ponnistus 1min.
 
Kaksi helppoa synnytystä täälläkin. Eka kesti 5 h45min, josta ponnistus 45 min ja toinen alle 2,5 h, ponnistus 5 minuuttia. Kummassakin aika otettu ekasta supistuksesta. 8 cm oli auki kummallakin kerralla sairaalaan mennessä eikä siinä pahemmin kivunlievityksiä ehtinyt ottaa.

Kyllähän ne supistukset tietysti jonkin sattui, mutta ihan kestettäviä. Hetkellisenä kipuna ne ovat pahempia kuin vaikkapa kuukautiskivut, mutta menevät aina hetken kuluttua ohi. Pahat kuukautiskivut eivät smaalla tavalla hellitä ja niiden aikana pitäisi vielä elää normaalia elämääkin, synnytyksessä ei tarvitse kuin synnyttää. Supistuskivuissa yllätti myönteisesti se, että kun sinnitteli sen pienen hetken, jonka aikana ne kasvavat huippuunsa, niin sitten taas helpottaa.

Ponnistusvaihe oli ekalla kerralla lähinnä pelottavaa. alapää tuntuu olevan niin äärimmilleen venynyt, että ei todellakaan tehnyt mieli puskea lisää. Tokalla kerralla uskalsikin rohkeammin ponnistaa, kun tiesi että kyllä se vauva sieltä tulee.
 
Mulla kanssa omasta mielestä helppo esikoisen synnytys. Vaikka synnytys kesti papereiden mukaan 20h ja aktiivista ponnistusta 45min, repesin myös aika pahasti, niin silti erittäin positiiviset tuntemukset jäi.

Mulla on ollut aina kovat kuukautiskivut jota kestää tauotta kaksi päivää. Sitten kun supistukset alkoivat, eivät ne ylittäneet näitä kipuja missään määrin. Kotona odoteltiin ja ihmeteltiin, että tätäkö se nyt sitten on vai onko nämä supistukset jotain muuta. Sairaalaan lähdettiin, kun supistuksia tuli alle viiden minuutin välein. Siis lähdettiin kellon mukaan ei sen mukaan, että kipuja ei kestäisi. Epiduraalin otin, vaikka kivut eivät mun mielestä nyt niin kovia olleetkaan, vaan siksi, että sain nukuttua (olin valvonut toista vuorokautta supistusten takia). Näin mentiin sitten synnytyspäivä, eli kivuttomasti miehen ja kätilöiden kanssa keskustellessa tulevasta.
Silloin vasta tunsin ensimmäiset kunnon kivut kun alkoi ponnistuttamaan eikä poika ollutkaan laskeutunut, joten jouduin terapiapallon päälle odottelemaan 45min ajaksi ja taistelemaan ponnistusta vastaan :). Aktiivinen ponnistaminen kesti sitten toiset 45min, koska poika halusi syntyä käsi kaksinkerroin pään vieressä, siksi repesin.

Synnytyksestä palauduin tosi nopeasti. Heti kun univelka parilta päivältä helpotti (eli seuraavana päivänä), oli olo jo sellainen, että onko tässä edes oltu synnyttämässä. Tikattuun alapäähänkään ei tarvinnut ottaa särkylääkkeitä tai varoa pissaamista.

Nyt kun menkat alkoivat uudestaan vuoden tauon jälkeen, kivut toivat mieleen synnytyksen, mutta onneksi sentään synnytys supistuksissa on aina taukoa supistusten välillä. Kuukautisten aikaan pitää näitä kipuja sietää tauotta pari päivää ja särkylääkettä kuluu :).
 

Yhteistyössä