Henkinen väkivalta ja ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mun tarina lyhyesti

Useampi vuosi oltu yhdessä ja alusta asti tiesin että ollaan väärät toisillemme. Meidät piti yhdessä vain yhdistävät tekijät kumpikin meistä halusi hellyyttä rakkautta niin hirveästi. Myös makkarissa meillä natsaa hyvin.

Mutta kaikki muu on kamalaa.
Pahinta on karmea käytös miehen puolelta, henkistä väkivaltaa niin paljon...
luulin pitkään että saisin hänet muuttumaan kun rakastan tarpeeksi. Mutta ei se mennyt niin.
Kuulen olevani tyhmä vaimo aina kun jokin ei miellytä miestä. Plus satoja hirvittäviä asioita mitä hän on sanonut minusta ja muista naisista jne..

Tää tilanne on nyt hirveä. Päässäni pyörii enää solvaukset hänen suustaan. En koe onnea enää aikoihin. Kauniitkin asiat tuntuu mitättömiltä. Haluan vain erota ja unohtaa kaiken tapahtuneen tämän miehen kanssa...
Mutta olin niin yksinäinen ennen häntä.
Mitä sitten kun jätän hänet.
Joka päivä hän osoittaa hellyyttä ja tekee kauniita asioita.
Tulen kaipaamaan sitä paljon.
En tule kaipaamaan hänen päivittäisiä vulgaareja puheita ja viittauksia että petän häntä yms.
Mutta hyviä puolia.

En tiedä mitä teen.
En kestä enää elämää hänen kanssa.
Mutta halipula on hirveä.
Panemiseen uskon että löytyisi uusi hyvä rakastaja.
Mutta kuka täyttäisi halimisen tarpeen. Siinä tämä mies on hyvä kaipaa itse haleja enemmän kuin minä.

Apua.
Neuvokaa
 
Kärsiikö kumppanisi sairalloisesta muatasukkaisuudesta, vai mistä? Ei kaikki varmaan ole ihan kunnossa. Onhan apua tarjolla, mikäli arvostat suhdetta ja haluat yrittää pelastaa sen.

QUOTE="vierailija, post: 31481190"]Mun tarina lyhyesti

Useampi vuosi oltu yhdessä ja alusta asti tiesin että ollaan väärät toisillemme. Meidät piti yhdessä vain yhdistävät tekijät kumpikin meistä halusi hellyyttä rakkautta niin hirveästi. Myös makkarissa meillä natsaa hyvin.

Mutta kaikki muu on kamalaa.
Pahinta on karmea käytös miehen puolelta, henkistä väkivaltaa niin paljon...
luulin pitkään että saisin hänet muuttumaan kun rakastan tarpeeksi. Mutta ei se mennyt niin.
Kuulen olevani tyhmä vaimo aina kun jokin ei miellytä miestä. Plus satoja hirvittäviä asioita mitä hän on sanonut minusta ja muista naisista jne..

Tää tilanne on nyt hirveä. Päässäni pyörii enää solvaukset hänen suustaan. En koe onnea enää aikoihin. Kauniitkin asiat tuntuu mitättömiltä. Haluan vain erota ja unohtaa kaiken tapahtuneen tämän miehen kanssa...
Mutta olin niin yksinäinen ennen häntä.
Mitä sitten kun jätän hänet.
Joka päivä hän osoittaa hellyyttä ja tekee kauniita asioita.
Tulen kaipaamaan sitä paljon.
En tule kaipaamaan hänen päivittäisiä vulgaareja puheita ja viittauksia että petän häntä yms.
Mutta hyviä puolia.

En tiedä mitä teen.
En kestä enää elämää hänen kanssa.
Mutta halipula on hirveä.
Panemiseen uskon että löytyisi uusi hyvä rakastaja.
Mutta kuka täyttäisi halimisen tarpeen. Siinä tämä mies on hyvä kaipaa itse haleja enemmän kuin minä.

Apua.
Neuvokaa[/QUOTE]
 
Jotta parisuhde onnistuu, niin ensin pitää osata olla yksin. Hyväksyä itsensä ja täyttää arkensa asioilla, jotka tekee itsensä onnelliseksi.

Miksi siis kenenkään pitäisi paikata halipulaasi? Opettelet elämään sen kanssa. Sitten et ala parisuhteeseen "halipulasta", vaan koska tapaat miehen, jonka kanssa voitte rakastaa ja kunnioittaa toisianne.

Itseänsä arvostava ihminen ei myöskään siedä jatkuvia loukkaavia kommentteja, vaan tietää oman arvonsa ja on tekemisissä vain ihmisten kanssa, jotka kohtelevat sen mukaan.

QUOTE="vierailija, post: 31481190"]Mun tarina lyhyesti

Useampi vuosi oltu yhdessä ja alusta asti tiesin että ollaan väärät toisillemme. Meidät piti yhdessä vain yhdistävät tekijät kumpikin meistä halusi hellyyttä rakkautta niin hirveästi. Myös makkarissa meillä natsaa hyvin.

Mutta kaikki muu on kamalaa.
Pahinta on karmea käytös miehen puolelta, henkistä väkivaltaa niin paljon...
luulin pitkään että saisin hänet muuttumaan kun rakastan tarpeeksi. Mutta ei se mennyt niin.
Kuulen olevani tyhmä vaimo aina kun jokin ei miellytä miestä. Plus satoja hirvittäviä asioita mitä hän on sanonut minusta ja muista naisista jne..

Tää tilanne on nyt hirveä. Päässäni pyörii enää solvaukset hänen suustaan. En koe onnea enää aikoihin. Kauniitkin asiat tuntuu mitättömiltä. Haluan vain erota ja unohtaa kaiken tapahtuneen tämän miehen kanssa...
Mutta olin niin yksinäinen ennen häntä.
Mitä sitten kun jätän hänet.
Joka päivä hän osoittaa hellyyttä ja tekee kauniita asioita.
Tulen kaipaamaan sitä paljon.
En tule kaipaamaan hänen päivittäisiä vulgaareja puheita ja viittauksia että petän häntä yms.
Mutta hyviä puolia.

En tiedä mitä teen.
En kestä enää elämää hänen kanssa.
Mutta halipula on hirveä.
Panemiseen uskon että löytyisi uusi hyvä rakastaja.
Mutta kuka täyttäisi halimisen tarpeen. Siinä tämä mies on hyvä kaipaa itse haleja enemmän kuin minä.

Apua.
Neuvokaa[/QUOTE]
 
Tiedän että syyt oli väärät alkaa olla yhdessä. Mutta olin odottanut koko ikäni että oppisin olemaan yksin. Koko aikuisiän etsin itseäni enkä alkanut suhteeseen.
Ei auttanut.
Läheisyyden tarve vain oli hurja. Siihen nykyinen mies auttoi. Siedin kaiken karmean käytöksen koska nautin niin paljon tuosta hellyydestä.

Ja alusta asti olen sydänverellänikin yrittänyt pelastaa ja parantaa suhdetta.
En halua enää.
En halua pelastaa tätä suhdetta.
Liian paljon hän on mua loukannut jo. Ei ole kunnioitusta.
Ei hänkään minua kunnioita. Hänen syyt olla minun kanssa ovat samat kuin itsellä plus muutama muu missä hyväksikäyttää mua.

Tiedän tämän kaiken.

En vain tiedä miten elän ilman hellyyttä. Etenkin kun en halua enää parisuhdetta.

Kauhea tilanne.
Vihaan tätä miestäni. Ei oo enää rakkautta.
Pelkästään kehon tarpeet. Halit ja seksi. Niistä luopuminen pelottaa
 

Similar threads

M
Viestiä
0
Luettu
276
M
H
Viestiä
12
Luettu
2K
D
Ä
Viestiä
10
Luettu
253
Aihe vapaa
ei mustana tätä
E
U
Viestiä
6
Luettu
3K
Aihe vapaa
uupunut äiti
U
S
Viestiä
7
Luettu
798
Aihe vapaa
"yhäippä"
Y

Yhteistyössä