S
sekaisin kaikesta
Vieras
Siinä unessa mä tiesin näkeväni unta. Olin täällä kotona, ja yritin herätä. Vaivuin aina kuitenkin uudelleen uneen. Unessa en pystynyt kävelemään normaalisti, joten putosin aina jaloiltani. Yhtäkkiä edessäni seisoi eräs tuttuni, sanoin että luojan kiitos tämä on unta. Se kaveri kysyy että mistä niin päättelet. Mä sanoin että siitä, kun sä oot täällä. Jos tää ois totta, sä et todellakaan ois mun luona kyläilemässä.
Ja yhtäkkiä, niin elävänä että mä oikeasti tunsin sen ihmisen kosketuksen, mun edessä seisoi mies. Sillä oli siniset silmät, syvän ruskettunut iho, tumma, syvä ääni. Se puhui niin selkeästi ja hitaasti, kertoi että mä olen sun tuleva miehes. Kertoi nimensä, ammattinsa, sanoi että mä tunnistan sen silmistä. Että ne on syvän siniset, mutta mua katsoessaan ne saa vihreän sävyjä. Ja se mies tuli ihan lähelle, pyysi mua koskettamaan huulillani sen huulia.. ja se suuteli mua pehmeästi, mä tunsin oikeasti sen suudelman, viiksien/parran kevyen pistelyn. Se oli niin elävää, juovuttavaa, en olis halunnut siitä pois koskaan. Mä kysyin uudelleen, testatakseni että onko se totta, sanooko se samat asiat uudelleen vai onko koko juttu typerää unta ja sen nimi ja kaikki vaihtuu. Se mies naurahti, katsoi mua silmiin ja sanoi että edelleenkin hänen nimensä on se ja se. Siis se sama minkä se sanoi aiemminkin. Ja sitten se sanoi, että hänen on mentävä, mutta hän palaa vielä. Myöhemmin. Toiseen uneen.
Ja sen jälkeen uni jatkui samanlaisena. Mä taistelin unta vastaan, halusin herätä, mutta vajosin aina uudelleen syvempään horrokseen. Lopulta unessa alkoi tapahtumaan inhottavia asioita, ovet aukeni itsekseen, tunsin jonkun epämääräisen hahmon jossain tuijottavan minua, näin mustan mieshahmon ikkunani takana, silloin päätin että nyt tämä loppuu, mä HALUAN herätä -ja heräsin.
Mutta muisto tuosta ihmeellisestä miehestä jäi. Oliko se sittenkin pelkkää unta, vai oliko siinä jotain muuta? Se oli ihmeellisen elävää, niin mieleenpainuvaa, niin erilaista kuin koskaan aiemmin näkemäni unet.
Ja mä muistan sen suudelman edelleen.. sen äänen, ihanan, rauhoittavan, syvän äänen joka oli hellyyttä tulvillaan.
Ja yhtäkkiä, niin elävänä että mä oikeasti tunsin sen ihmisen kosketuksen, mun edessä seisoi mies. Sillä oli siniset silmät, syvän ruskettunut iho, tumma, syvä ääni. Se puhui niin selkeästi ja hitaasti, kertoi että mä olen sun tuleva miehes. Kertoi nimensä, ammattinsa, sanoi että mä tunnistan sen silmistä. Että ne on syvän siniset, mutta mua katsoessaan ne saa vihreän sävyjä. Ja se mies tuli ihan lähelle, pyysi mua koskettamaan huulillani sen huulia.. ja se suuteli mua pehmeästi, mä tunsin oikeasti sen suudelman, viiksien/parran kevyen pistelyn. Se oli niin elävää, juovuttavaa, en olis halunnut siitä pois koskaan. Mä kysyin uudelleen, testatakseni että onko se totta, sanooko se samat asiat uudelleen vai onko koko juttu typerää unta ja sen nimi ja kaikki vaihtuu. Se mies naurahti, katsoi mua silmiin ja sanoi että edelleenkin hänen nimensä on se ja se. Siis se sama minkä se sanoi aiemminkin. Ja sitten se sanoi, että hänen on mentävä, mutta hän palaa vielä. Myöhemmin. Toiseen uneen.
Ja sen jälkeen uni jatkui samanlaisena. Mä taistelin unta vastaan, halusin herätä, mutta vajosin aina uudelleen syvempään horrokseen. Lopulta unessa alkoi tapahtumaan inhottavia asioita, ovet aukeni itsekseen, tunsin jonkun epämääräisen hahmon jossain tuijottavan minua, näin mustan mieshahmon ikkunani takana, silloin päätin että nyt tämä loppuu, mä HALUAN herätä -ja heräsin.
Mutta muisto tuosta ihmeellisestä miehestä jäi. Oliko se sittenkin pelkkää unta, vai oliko siinä jotain muuta? Se oli ihmeellisen elävää, niin mieleenpainuvaa, niin erilaista kuin koskaan aiemmin näkemäni unet.
Ja mä muistan sen suudelman edelleen.. sen äänen, ihanan, rauhoittavan, syvän äänen joka oli hellyyttä tulvillaan.
