J
juhs
Vieras
Juu, vanhempainvartti takana keskimmäisen poikamme osalta. Tokaluokkalaisen poikamme koulu sujuu hyvin; oppii hyvin, kokeet sujuvat, käyttäytyy hienosti, ystäviä on. MUTTA, poikamme on koulussa hyvin hiljainen ja vähän aran oloinen. Ei viittaa juuri koskaan tunnilla, vaikka tietääkin vastauksen kysyttävään asiaan. Kun vastaa tai lukee, niin puhuu hyvin hiljaa. Koulussa kun tekevät tunneilla tehtäviä, niin ei uskalla/kehtaa(?) pyytää apua, jos ei osaa. Pohtii ja miettii aikansa, mutta ei pyydä apua. Ope huomaa kuulemma pojan kosteista silmäkulmista sen, milloin neuvoja tarvitaan ja hän käy silloin itse aina tarjoamassa apuaan.
Poikamme on hyvin itsekriittinen luonteeltaan (äitiinsä tullut) ja uskoisin tuon käytöksen johtuvan epäonnistumisen pelosta. Hän on jostain syystä sitä mieltä, että hänen tulisi osata jo kaikki ja jos ei ole varma osaamisestaan, niin ei uskalla edes yrittää. Ilmeisesti häpeää sitä, jos pitäisi kysyä neuvoa. Kotonakaan ei pyydä apua, jos läksyissä joku ihmetyttää, vaan "puhisee" kirjan ääressä, jolloin tiedän, että nyt on joku ongelma. Uskoisin myös, että hänen itsetuntonsa on suht alhainen, eikä hän luota itseensä ja omiin taitoihinsa.
Miten ihmeessä voisin/voisimme rohkaista ja kannustaa poikaamme? Tiedän, että ope tekee koulussa parhaansa asian suhteen, mutta luonnollisesti meidän pitää tehdä "oma osuutemme" kouluajan ulkopuolella.
Poikamme on suhteellisen taiteellinen, eli tykkää maalata ja piirtää, ja mietinkin, jos ilmoittaisin hänet paikkakuntamme lasten kuvataidekouluun. Toisaalta taas mietin sitä, aiheuttaisiko sekin sitten vaan lisää paineita pojan niskaan eli pitäisikö häntä kannustaa piirtämään ja maalaamaan ihan kotosalla. Jos sitä kautta pikku hiljaa löytyisi tapa ja rohkeus ilmaista itseään. Mielipiteitä?
Poikamme on hyvin itsekriittinen luonteeltaan (äitiinsä tullut) ja uskoisin tuon käytöksen johtuvan epäonnistumisen pelosta. Hän on jostain syystä sitä mieltä, että hänen tulisi osata jo kaikki ja jos ei ole varma osaamisestaan, niin ei uskalla edes yrittää. Ilmeisesti häpeää sitä, jos pitäisi kysyä neuvoa. Kotonakaan ei pyydä apua, jos läksyissä joku ihmetyttää, vaan "puhisee" kirjan ääressä, jolloin tiedän, että nyt on joku ongelma. Uskoisin myös, että hänen itsetuntonsa on suht alhainen, eikä hän luota itseensä ja omiin taitoihinsa.
Miten ihmeessä voisin/voisimme rohkaista ja kannustaa poikaamme? Tiedän, että ope tekee koulussa parhaansa asian suhteen, mutta luonnollisesti meidän pitää tehdä "oma osuutemme" kouluajan ulkopuolella.
Poikamme on suhteellisen taiteellinen, eli tykkää maalata ja piirtää, ja mietinkin, jos ilmoittaisin hänet paikkakuntamme lasten kuvataidekouluun. Toisaalta taas mietin sitä, aiheuttaisiko sekin sitten vaan lisää paineita pojan niskaan eli pitäisikö häntä kannustaa piirtämään ja maalaamaan ihan kotosalla. Jos sitä kautta pikku hiljaa löytyisi tapa ja rohkeus ilmaista itseään. Mielipiteitä?