Mitä teen tuon 8-vuotiaan kanssa?

[äiti]

Alkaa olla keinot vähissä. Tuolla poitsulla on nyt pitkään ollut joku kumma vaihe päällä. Tiuskii ja äyskii koko ajan. Ei tottele mitään, joka asiasta täytyy sanoa monta kertaa ennen kuin tottelee.
Läksyjä kun on tekemässä, huutelee koko ajan että "oon ihan kakka, en osaa" ym., vaikka olen kehunut että tekee ja osaa hyvin. Niinkuin tekeekin. Ei kai luota omaan osaamisensa vaikka kuinka olen yrittänyt kannustaa ja sanonut että tekee juuri sen minkä osaa ja se riittää.
Sanoo myös että on ruma, hänellä on kuulemma ruma naama. Kysyin kuka niin on sanonut, totesi vaan että kyllä hän näkee sen peilistä.
Olen kysynyt miten koulussa menee, onko siellä kiusaamista, ym. Ei kuulema ole ja opettajakin on sanonut että tulee koulussa kaikkien kanssa toimeen ja leikkii siellä isommassa porukassa.
Olen ihan ymmälläni tuon pojan kanssa, miten minun pitäisi tuohon suhtautua? Kärsivällisesti olen yrittänyt toimia hänen kanssaan mutta välillä iskee itsellekin väsy. Meillä riidellään ja rakastetaan, tunteet näytetään. Uskon että poika varmasti tietää että kotona hän voi puhua jos joku vaivaa mieltä. Myös kaksi pienempää sisarusta hänellä on, voisiko olla että hän kokee itsensä syrjäytetyksi kun väkisinkin äidin aikaa menee aika paljon pienempien sisarusten kanssa?

Mielipiteitä ja vinkkejä otan mielelläni vastaan!

 

[äiti]

Lisäilen vielä että välillä hän taas on todella ihana, tulee halailemaan ja suukottamaan. Äskenkin huusi yhtäkkiä että "äiti, arvaa kuka on mun rakas? Sinä!"

olisikohan tuo vaan jotain ikään kuuluvaa; haluaisi olla jo iso poika ja toisaalta taas kömpiä äidin syliin ja olla pikkunen.

 

[äiti]

nostelenpa

 

[vieras]

itsetunto-ongelmaa, masennusta?

 

[äiti]

Jonkunlaista itsetunto-ongelmaa kyllä vaikuttaisi olevan mutta miten ihmeessä vahvistaa sitä kun kumoaa kaikki kehut ja tsemppaamiset. On luonteeltaan hieman perfektionisti joka tulee esille esimerkiksi siinä että kun harjoittelee kirjaimia niin pyyhkii heti pois jos menee vähänkään viivan yli.

 

[Maimu]

Lisäilen vielä että välillä hän taas on todella ihana, tulee halailemaan ja suukottamaan. Äskenkin huusi yhtäkkiä että "äiti, arvaa kuka on mun rakas? Sinä!"

olisikohan tuo vaan jotain ikään kuuluvaa; haluaisi olla jo iso poika ja toisaalta taas kömpiä äidin syliin ja olla pikkunen.

Luulen, että on paljon tuotakin mukana. Monet lapset ovat taipuvaisia myös liikaan itsekriittisyyteen. Löytyisiköhän netistä tai kasvatusopppaista tietoa, miten suhtautua siihen? Muistan omasta lapsuudesta, etteivät äidin kehut oikein riittäneet, kun usko omiin kykyihin horjui... Kyllä tuo vaihe varmasti ohi menee, mutta ainahan on tärkeää tukea lapsen itsetuntoa. Tsemppiä!

 

[palma]

Tuohon ulkonäköjuttuun... Olisko pieni valkoinen valhe paikallaan? Kerro vaikka työkaverisi nähneen pojan kuvan ja kehuneen komeaksi. Mua ainakin imarteli kovasti lapsena, jos joku äidin kollega oli kommentoinut kuvaani äidin työpöydällä. Ulkopuolisen aikuisen sanalla voi olla väliä.

 

[äiti]

uppis