Toggle sidebar

Herkkäaistinen lapsi, onko tää normaalia, onko muilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Miksikä sitä sanottiinkaan? Onko se vaan ominaisuus, vai oire jostain? Voiko parantua, pahentua, aiheuttaa traumoja?

3v on kamalan herkkä, etenkin kosketukselle ja äänille. Pitää käsiä korvilla jos joku korottaa ääntä, säikähtää helposti äänistä, vierastaa kovasti edelleen (vieraita ääniä ja ihmisiä). Jos hipaisee niin älähtää, jos ottaa kovemmin kiinni, törmää johonkin, tms niin itkee että sattui kovasti, kovasta sattumisesta (esim putoaa) huutaa ihan poissa tolaltaan. On myös herkkä loukkaantumaan, huono heräämään, sopeutumaan ennalta arvaamattomaan, oppi hitaasti puhumaan (mutta motorisesti taitava ja vilkas) ja herkästi peloissaan. Kovin on erilainen kuin muut 3 lastamme, siksi mietin onko normaalia.
 
Kuulostaa siltä, että lapsellasi on aistiyliherkkyys ja mahdollisesti jotain muutakin neurologista oireilua. Jos oireet vielä jatkuvat, niin ennen kouluikää kannattaa alkaa selvitellä asiaa jotta lapsi saa mahdollisesti tarvitsemansa tuen kouluun. Tieto on avainasemassa muutenkin. Vähän outoa ihmistä on helpompi ymmärtää kun tietää, että taustalla on jotain, mille ihminen itse ei mitään voi.

Monet oireet loppuvat aikuisikään mennessä mutta varsinaisesti tämmöisiä ei osata vielä ainakaan parantaa. Taipumus oireisiin pysyy aina vaikka oireet itsessään katoaisivat.
 
Kuulostaa lapselta, jolla on aistiyliherkkyyttä. Osa oireista ( ainakin minun lapsellani) on helpottunut iän myötä, mutta tietynlainen aistiyliherkkyys on silti hänellä aina. Sen ilmenemistavat saattavat muuttaa muotoaan.
 
Eli voi ehkä olla yksinään, tai osa jotain muuta? Aikamoisen vaativa tuo lapsi on, koko ajan vaatii huomiota muodossa jos toisessa, joko se valittaa, itkee, raivoaa, sekoittaa tahallaan tms. Valitettavan usein kommunikaatio on ns negatiivista, hyviä hetkiä on vähän päivässä, ja jos silloin keskitän huomioni muualle/toiseen lapseen/omaan syömiseeni tai vessassa käyntiin, niin taas räjähtää.
 
Kuulostaa meidän arjelta joitain vuosi sitten. Herkkä tulistuminen, vaativa temperamentti, huono nukkuminen, aistiherkkyys, pelokkuus jne. jne. Ainoana erona puheen kehitys, joka oli huomattavasti edellä ns. normaalitasoon nähden. Olin varma, että kyseessä on erityislapsi.

Nyt samainen lapsi on 5v. ja edelleen aristaa kovia ääniä eikä temperamentti ole mihinkään kadonut, mutta pettymysten ja kolhujen sietokyky on parantunut, asenteestakin löytyy jo positiivisuutta, ei arista valoa jne.

Auttanut on paitsi aika, myös aikaisempi hyvä päiväkoti. Saman ikäiset kaverit ovat koulineet hyvin. Omaa tapaa toimia lapsen kanssa on korjattu moneen kertaan, on joutunut kasvamaan eri tavoin kuin muiden lasten kanssa. Oma positiivisuus heijastuu lapseen, mutta se on vaikea säilyttää. Tilanteita mahtuu päiviin, niihin olen opetellut suhtautumaan korostetunkin rauhallisesti. Esim. lapsen menettäessä hermonsa heti kun joku ei suju, menen paikalle verkkaisesti, puhun hiljaa ja rauhallisesti ja katsotaan asiaa rauhassa yhdessä läpi. Kaikissa tilanteissa pitää viestiä myös sanattomasti, ettei maailma tähän kaadu. Toisaalta myös kuri on ollut tiukka ja säännöt selkeät.

Lapsi on tarvinnut paljon enemmän aikuisen tukea ja aikaa asiaan kuin asiaan. Juuri kuten kuvailit, hyvinä hetkinä pitää olla myös vahvasti läsnä. Poikkeamat arjesta ja totutusta ovat vaikeita. Ne pitää käydä etukäteen läpi. Muutoin on ihan tavallinen lapsi, seurallinen, sosiaalinen, normaalisti kehittynyt ja nykyään myös rohkea liikkumaan. Liikunta on ollut hyvä tapa purkaa negatiivista latausta.

Minusta kuvaus kuulostaa herkältä ja vaativammalla temperamantilla varustetulta lapselta, mutta aika näyttää. Onko puheeseen tai muihin juttuihin kiinnitetty huomiota missään? Voi tietysti kertoa neuvolassa asiasta ja kuulostella muiden näkemystä jos esim. lapsi on päivähoidossa. Jälkikäteen luin jostakin, että aistiyliherkkyys yms. ovat tavallisia piirteitä ihan normaaleissakin lapsissa (oliko jopa niin, että poikalapsilla tavallisempaa?), tällöin aika karaisee lasta.

 
Vieläkin nostan, jos olis jollain näkökulmaa!

Tänään taas sattui tyypillinen tapaus, kun pojalla meni lihja-auto ja jätski-auto sekaisin, ja luulee nyt että sisko pääsi jätski-autolla... huutanut ja raivonnut tunnin, sillä jää niinku levy päälle, eikä mikään auta (ja todellakin minulla on monta keinoa mitä yritän). Siinä sitten teki muutamaa kiellettyäkin juttua suutuspäissään, ja sanoin että lopeta tai äiti suuttuu kohta... poika veti kädet korville ja parkaisi älä suutu ja meni maahan kyykkyyn (eli puolustautui jo valmiiksi kovaa ääntä vastaan)
 
Onko syntynyt keskosena? Ihan sen takia kysyn kun minun poikani on syntynyt pienenä keskosena, rv:lla 29+5 ja painoi 970g. Hänellä on ilmeisesti keskosuudesta johtuvaa aistiyliherkkyyttä. Esim. hiusten leikkaaminen on kamalaa, samoin varpaankynsien. Ruoka on liian kuumaa vaikka muille on sopivaa, samoin suihkussa. Silmät on valolle arat. Jos tulee pienikin naarmu huutaa kuin henkeä vietäis.
 
Kannatan tutkimuksia, jotta saatte pojan oloa helpommaksi (ja omakin elo helpottuu ). Sensorisen integraation häiriööön, jossa noita aistiyliherkkyyksiä paljonkin on, on saatavissa apua aiheeseen perehtyneeltä toimintaterapeutilta. Nykyään on ikävästi vallalla sellaista,jotta toisaalta pauhataan (neuvolat, päivähoito ) varhaisen puuttumisen tärkeydestä ja toisaalta sitten taas, jos vanhempi itse tuo huolen esiin ja haluaisi tutkimuksia, sanotaan, että lapsi on vielä kovin pieni ja turha vielä tutkia. Toisaalta totta, mutta toisaalta tuen varhainen aloitus auttaa lasta todella paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vieläkin nostan, jos olis jollain näkökulmaa!

Tänään taas sattui tyypillinen tapaus, kun pojalla meni lihja-auto ja jätski-auto sekaisin, ja luulee nyt että sisko pääsi jätski-autolla... huutanut ja raivonnut tunnin, sillä jää niinku levy päälle, eikä mikään auta (ja todellakin minulla on monta keinoa mitä yritän). Siinä sitten teki muutamaa kiellettyäkin juttua suutuspäissään, ja sanoin että lopeta tai äiti suuttuu kohta... poika veti kädet korville ja parkaisi älä suutu ja meni maahan kyykkyyn (eli puolustautui jo valmiiksi kovaa ääntä vastaan)
Click to expand...

Mulle tuli tuosta mieleen sellasia juttuja mitä olen huomannut Asperger lapsilla, mulla on ollut opetusryhmissä joskus heitä. Tuo asperger on autismin yksi muoto. Oletko neuvolassa jutellut noista asioista? Kannattais ottaa puheeksi.
 
Meillä lapsi oli tosi herkkä äänille ja siksi arasteli uusia tilanteita. Vietiin korvalekurille, joka poisti korvasta tärykalvossa kiinni olevan järkyttävän vaikkupallon. Hetken vielä tavan vuoksi piteli helposti korviaan, mutta sitten meni tuo äänikammo ohi.
 
Sensorisen Integraation Terapia Yhdistys ry http://www.sity.fi/

Googlettamalla "sensorisen integraation häiriö" saa lisää tietoa. On hieman laajempi asia kuin aistiyliherkkyys.
 
Kiitos. Pitää kai varata ylimääräinen neuvola-aika.

Syntyi täysiaikaisena, joskin viikkoihin nähden pienikokoisena. On innokas kiipeilemään, juoksemaan, ym mutta sattuu usein kömpelöitä vahinkoja. Oppi pyöräilemään vajaa 3v, hiihtämään ja luistelemaan 3v. Leikkaa saksilla, piirtää suttua (erityisesti seiniin, ym...). Taipumusta ylipainoon, on ruuan suhteen ahne.
 
Googletappa sensomotorinen kuntoutus.

meillä esikoisella noita ap: lapsen oireita ja syyksi löytyi aistiyliherkkyyttä, jäänteitä mm. moroheijasteista ja kuulossakin vikaa.
Ei siis mitään ADHD :ta tai autismia vaan kuntoutuksella korjattavissa olevia juttuja.
 
Jos englanti taittuu, googleta highly sensitive child. Meidän lapseen tuo määritelmä istuu kuin valettu. Ei ole mikään sairaus tai oireyhtymä vaan yksilöllinen ominaisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos englanti taittuu, googleta highly sensitive child. Meidän lapseen tuo määritelmä istuu kuin valettu. Ei ole mikään sairaus tai oireyhtymä vaan yksilöllinen ominaisuus.
Click to expand...

Joo kyllähän tämä aika täsmälleen osui!

Jäin nyt tätä miettimään ihan urakalla, kun alan ehkä ymmärtää että lapsi ei haluakaan ehkä aina vaan kiusata äitiä, häiriköidä perhe-elämää, osoittaa mieltään. Ei tuo ns. uhmaikääkään voi olla, kestäny kuitenkin jo pari vuotta, eli reilu 1v aloin kiinnittää huomiota että epätavallisen itsepäinen, voimakkaasti reagoiva, kipuherkkä. Pelkää myös pimeää, olemattomia ääniä, sanoo siellä voi olla joku, ei jäisi ilman äitiä puolituttuihinkaan paikkoihin.

Tänään on ollut huono päivä: aikaisemman kertomani lisäksi mm. piti pestä tukka, ja leikata kynnet... Sitä ennen oli jo tullut huuto ruokapöydässä, kun nälkäinen poika tuli tohinalla syömään ja ruokana oli kalakeittoa (kala on herkkuruokaansa), josta hän ei yhtäkkiä tykännytkään ja se vaati taas ihan lattialle heittäytymisen ja tunnin huudon. Kahden tunnin kuluttua kun oli rauhoittunut, hiippaili keittiöön ja nätisti ilmoitti taas tykkäävänsä ruuasta... onneksi oli laiska äiti vaan nostanut keittolautasen tiskipöydälle josta vähin elein toimitti sen pöytään...

Hän saa minut kyllä välillä aivan hulluuden partaalle! Ja tässä muistaessani pitääkin mennä korjailemaan kylppärin pyykkinarut ja kerätä ympäriinsä lennellyt pyykki ja shampoo ym pullot. Eli se tukka pestiin tänään väkisin, kun oli itse hieronut siihen rasvaa (kärsii atooppisesta ihottumasta) ja hiekkalaatikolla kai hiekkaa heitellyt...

Ja kun peittelin lasta illalla sänkyyn, hän sanoi äiti on kiltti, annan vielä kaksi suukkoa <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
meillä juuri tollaista ja kyseessä siis aisti ali ja yli herkkyys, aisti ja sensomotorinen kehityshäiriö yms :hug:
Click to expand...

Miten se todettiin, missä, minkä ikäisenä? Onko neuvola-asia, lastenlääkäri, vai mihin otan yhteyttä? Pelottaa, toisaalta huojentaa että tähän elämään saataisiin edes vähän seesteisyyttä!

Sanokaa myös joku suoraan jos teistä kuulostaa "vaan" tavalliselta uhmikselta!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa