Herkkäaistinen lapsi, onko tää normaalia, onko muilla?

[poits]

poikkeavat reaktiot aistiärsykkeisiin on yksi yleisimmistä autismin merkeistä.

Ja opiskelen erityispedagogiikkaa, joten puhun aina varhaisen puuttumisen puolesta. Parempi tutkia kuin hutkia.

 

[Elämänlähde]

meillä juuri tollaista ja kyseessä siis aisti ali ja yli herkkyys, aisti ja sensomotorinen kehityshäiriö yms :hug:

Miten se todettiin, missä, minkä ikäisenä? Onko neuvola-asia, lastenlääkäri, vai mihin otan yhteyttä? Pelottaa, toisaalta huojentaa että tähän elämään saataisiin edes vähän seesteisyyttä!

Sanokaa myös joku suoraan jos teistä kuulostaa "vaan" tavalliselta uhmikselta!

juttelin asiasta eka puheterapiassa ja terapeutti kiinnitti asiaan huomion, teki lähetteen lastenlääkärille, siitä sitten lasten neurolle ja sitten viime syksynä oltiin viikko lasten neurologianpolilla tutkimusjaksolla. neuvolassa olin jo aikaisemmin maininnut näistä ja se terkka kans kiinnitti joihinkin seikkoihin huomiota. poika on nyt 4v6kk ja daignosoitu 4v ehkä vähän myöhään.
ota yhteyttä vaik eka neuvolaan tai lastenlääkärille ja kerro kaikki niinkuin on, piä pientä kirjaa oireista niin muistat ne paremmin. meillä noi aistit kuormittui ja poika toi sen agressiivisuutena esille, voittaa vieläkin 8v isoveljensä painiottelussa mennen tullen. voimia :hug:

 

[ap]

meillä juuri tollaista ja kyseessä siis aisti ali ja yli herkkyys, aisti ja sensomotorinen kehityshäiriö yms :hug:

Miten se todettiin, missä, minkä ikäisenä? Onko neuvola-asia, lastenlääkäri, vai mihin otan yhteyttä? Pelottaa, toisaalta huojentaa että tähän elämään saataisiin edes vähän seesteisyyttä!

Sanokaa myös joku suoraan jos teistä kuulostaa "vaan" tavalliselta uhmikselta!

juttelin asiasta eka puheterapiassa ja terapeutti kiinnitti asiaan huomion, teki lähetteen lastenlääkärille, siitä sitten lasten neurolle ja sitten viime syksynä oltiin viikko lasten neurologianpolilla tutkimusjaksolla. neuvolassa olin jo aikaisemmin maininnut näistä ja se terkka kans kiinnitti joihinkin seikkoihin huomiota. poika on nyt 4v6kk ja daignosoitu 4v ehkä vähän myöhään.
ota yhteyttä vaik eka neuvolaan tai lastenlääkärille ja kerro kaikki niinkuin on, piä pientä kirjaa oireista niin muistat ne paremmin. meillä noi aistit kuormittui ja poika toi sen agressiivisuutena esille, voittaa vieläkin 8v isoveljensä painiottelussa mennen tullen. voimia :hug:

Meillä 9v pärjää, mutta 7v saa taistella tosissaan. 6v tyttö ei mahda mitään... Ja hirveä karjunta säestää...

Eli olis pitänyt puuttua jo vuosi sitten? Ajattelin vaan tavallista hankalammaksi uhmikseksi Onko siitä sitten enää hyötyä jos sitä alkaa selvittää? Sehän on pitkä prosessi.

 

[Elämänlähde]

meillä juuri tollaista ja kyseessä siis aisti ali ja yli herkkyys, aisti ja sensomotorinen kehityshäiriö yms :hug:

Miten se todettiin, missä, minkä ikäisenä? Onko neuvola-asia, lastenlääkäri, vai mihin otan yhteyttä? Pelottaa, toisaalta huojentaa että tähän elämään saataisiin edes vähän seesteisyyttä!

Sanokaa myös joku suoraan jos teistä kuulostaa "vaan" tavalliselta uhmikselta!

juttelin asiasta eka puheterapiassa ja terapeutti kiinnitti asiaan huomion, teki lähetteen lastenlääkärille, siitä sitten lasten neurolle ja sitten viime syksynä oltiin viikko lasten neurologianpolilla tutkimusjaksolla. neuvolassa olin jo aikaisemmin maininnut näistä ja se terkka kans kiinnitti joihinkin seikkoihin huomiota. poika on nyt 4v6kk ja daignosoitu 4v ehkä vähän myöhään.
ota yhteyttä vaik eka neuvolaan tai lastenlääkärille ja kerro kaikki niinkuin on, piä pientä kirjaa oireista niin muistat ne paremmin. meillä noi aistit kuormittui ja poika toi sen agressiivisuutena esille, voittaa vieläkin 8v isoveljensä painiottelussa mennen tullen. voimia :hug:

Meillä 9v pärjää, mutta 7v saa taistella tosissaan. 6v tyttö ei mahda mitään... Ja hirveä karjunta säestää...

Eli olis pitänyt puuttua jo vuosi sitten? Ajattelin vaan tavallista hankalammaksi uhmikseksi Onko siitä sitten enää hyötyä jos sitä alkaa selvittää? Sehän on pitkä prosessi.

koskaan ei ole myöhäistä, kannattaa nyt aloittaa prosessi niin osaavat ennen koulua sitten puuttua tiettyihin juttuihin, mitä myöehmmäksi menee sen hankalampaa tulee olemaan. voimia :hug:

 

[poits]

Tottakai on hyötyä lähteä selvittämään! Parhaassa tapauksessa huoli on turha, mutta on lapsen kannalta ikävää, jos ongelmaan ei saa apua ja taitojen oppiminen radikaalisti viivästyy, koska ei ole saanut tukea uusien toimintamallien opetteluun.

 

[ap]

Selvä, eli ei se katoa mihinkään, vaan muuttaa esim muotoaan oppimishäiriöiksi? Vaikka oppisi tuota tunnepuoltaan hallitsemaankin. Kiitos! Ehkä nyt saan nukuttua, öitä!

 

[ap]

Nyt on neuvolaan otettu yhteyttä, ja maanantaina pääsemme juttusille perhetyöntekijän kanssa, joka kartoittaa tilanteen ja mahdolliset jatkot.

Yritän nyt tässä miettiä, valmiiksi maanantaita varten, mikä olisi oleellista kertoa. Laitan ylös noita mitä edellä olen kirjottanut.

Nyt on ollut lämmintä, niin tietysti laps ei suostu mitään vaatteita pukemaan... aina ollut hankalaa vaatteiden kanssa. Ruoka ei maistu, kerää lautaselleen, kiukuttelee, jättää syömättä. Pelkää vieraita, kyselee että onko tuo rosvo, jättiläinen, suuttuuko tuo, tms jos tapaa uuden -tänään tuli sähkömies, otti ruuvimeisselin ja poika säikähti että tuo rosvo tekee hälle jotain pahaa

Lähes koko ajan vaatii äidin seuraa tai apua, ei viihdy yhtään yksin (jos hetken viihtyy niin taatusti sillon piirtää seiniin, repii vaatteita ja leluja kaapista yms). Hokee äiti, äiti, äiti heti jos ei nää minua. Jos yritän tehdä jotain niin haluaa reppuselkään, jos hoidan/juttelen muille lapsille niin tulee siihen väliin, leikkii avutonta, vaatii huomiota heti. Tätä on siis jatkunut 1-vuotiaasta, ei ollutkaan ohimenevä kehitysvaihe. Tosi itsepäinen, suuttuu heti jos ei mene hänen mukaansa, ei neuvottelumahdollisuuksia, hankala temperamentti. Rajut suuttumisreaktiot.

 

[moi]

Täältä yksi herkkähipiäinen ilmoittautuu, heippa.

Ei tämä maailmaa kaada, mutta vaikeaa kieltämättä välillä on ollut, herkkyyksistä en ainakaan itse ole eroon päässyt mutta niiden kanssa on oppinut elämään, kanssaihmisiä pitää välillä muistutella.

Ensimmäiset 30 elinvuottani mm. kärsin lähes kroonisesta lievästä päänsärystä kunnen tajunnut sen johtuvan valoyliherkkyydestä ja olin jo niin tottunutkin silmien sirrailuun,
nykyään kuljetan aina aurinkolaseja mukanani.

Kosketuksen kanssa toisinaan edelleen ongelmia,
hellyydenosoitukseksi tarkoitettu kosketus kutittaa sietämättömästi, kevyt hively polttaa iholla,
sikäli nurinkurista että tulikuumaa kuitenkaan ihollani en helposti kavahda, ihan kokemuksesta tiedän mikä on liikaa.
Villavaatteita en voisi kuvitellakaan pitäväni vieläkään, kutiaisin "kuoliaaksi", heh.

Kuuloaistimuksiakaan en pysty kunnolla suodattamaan,
pienikin taustamelu nousee yhtä voimakkaaksi kuin keskustelukumppanin ääni,
on kuin yrittäisin kuunnella kahta eritempoista musiikkikappaletta yhtäaikaa.

Monet lapsuudenmuistot liittyvät ylikuormittaviin tilanteisiin kuten astioiden tiskaamisen aiheuttamaan korvien vihlomiseen, lähestyvän hälytysajoneuvon luomaan pakokauhuun,
sietämättömän kahinan, kutinan tai puristuksen aiheuttaviin vaatteisiin,
keinuessa ja autossa tuli useimmiten huono olo,
ruuan piti jäähtyä ja jäätelön sulaa ennenkuin niitä pystyi syömään.

Tietoa ja opastusta omalle kohdalleni ei osunut, olin vain kiltti mutta vaativa ja uusissa&oudoissa tilanteissa arka lapsi.

Sanoisinkin että jos lapsi selkeästi ja toistuvasti karttaa jotain tiettyä tilannetta, ääniä, valoa, vaatetta tms. ottakaa se tosissanne.

Lääkärinpelkokin saattaa muodostua ihan vain sydänhalvauskylmän stetoskoopin takia.

Kuten sanoinkin jo, maailma tähän ei kaadu mutta huomioon kannattaa ottaa.

Tarkoitus oli sanoa muutakin mutta ajatus harhautui ja unohdin, kysykää ihmeessä jos herätin ajatuksia.

 

[Rollolainen]

ääniherkkä meidän kuopus. konserteista pitää lähteä aiemmi pois ja tivolissakaan ei ajksanut olla kun oli liikaameteliaä. piti melkein koko ajan sormia korvissa. Siksi sille ei kananta huutaa, ku se ei tehoa

 

[jysäys]

ääniherkkä meidän kuopus. konserteista pitää lähteä aiemmi pois ja tivolissakaan ei ajksanut olla kun oli liikaameteliaä. piti melkein koko ajan sormia korvissa. Siksi sille ei kananta huutaa, ku se ei tehoa

Kenelleppä se huutaminen tehoais! Voi jysäys.

 

[Asperi?]

Vieläkin nostan, jos olis jollain näkökulmaa!

Tänään taas sattui tyypillinen tapaus, kun pojalla meni lihja-auto ja jätski-auto sekaisin, ja luulee nyt että sisko pääsi jätski-autolla... huutanut ja raivonnut tunnin, sillä jää niinku levy päälle, eikä mikään auta (ja todellakin minulla on monta keinoa mitä yritän). Siinä sitten teki muutamaa kiellettyäkin juttua suutuspäissään, ja sanoin että lopeta tai äiti suuttuu kohta... poika veti kädet korville ja parkaisi älä suutu ja meni maahan kyykkyyn (eli puolustautui jo valmiiksi kovaa ääntä vastaan)

Toi että "jää levy päälle" on yleinen oire Aspergerin syndroomassa. Vaikea tietty lasta näkemättä sanoa onko ihan vaan normi uhmaa vai jotain muuta...

 

[Hei!]

Meidän pojalla oli kaikki em. oireet. Itse olin huolissani ja alan ammattilainenkin olen. Mietin kovasti tuota asperger juttua. Saatiin vinkki tutulta sensomotorisesta kuntoutuksesta, viisi vuotiaana aloitti. Olipa autisti. asperger tai mikä hyvänsä diagnoosi tuo sensomotorinen kuntoutus auttoi ainakin meidän pojalla ääniyliherkkyyteen ja pelkotiloihin. Tottakai ajan kanssa oireet lievittyvät yleensä muutenkin mutta muutos oli kyllä tosi selkeä. Nyt on tehty myös neurologiset ja psykologiset tutkimukset, poika on hyvin herkkä luonne mutta ei sitä asperger diagnoosia tullut. Sanoisin että luonteenpiirteet säilyvät mutta se lapsen jatkuva "taistele tai pakene" reaktio tai kauhu ja pelko ovat helpottaneet ihan merkittävästi. Terapia kesti vuoden ja etuna muihin terapioihin on se että liikeharjoitukset tehdään päivittäin kotona. Onhan se aika paljon enemmän kuin kerran viikossa. Ja tuloksetkin näkyvät mahdollisesti nopeammin. Mutta tsemppiä, kannattaa hakea apua! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja sensomotorisesta kuntoutuksesta ovat kuulemma aikuisetkin saaneet apua, että jos itsellä on sellaisia oireita.... niinkuin mulla tuo ääniyliherkkyys : ).

 

[meillä 3v]

pojalla asitiyliherkkyys ja hän käy toimintaterapiassa. toimintaterapeutti sanoi viimeksi että se ei ikinä mene pois mutta sen kanssa oppii elämään.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Turha stressata... Aistiyliherkkyyden kanssa oppii elämään ja se voi lievittyä huomattavasti matkan varrella. Mutta neurologiset tai neuropsykkarin testit voi tettää, jos se omaa oloa keventää.

 

[kuullostaa]

ihan meidän tytöltä jolla on todettu Aspergerin syndrooma!

 

[Blue]

Meitin tyttö on keskosena syntynyt ja aistiyliherkkyyttä on. Epämiellyttävät materiaalit, jotkut äänet jotkut yllättävät tilanteet esim. auto tulee yhtäkkiä kohti, aiheuttavat pientä tai joskus suurta paniikkia. Kun hommaan lisätään vielä tulinen tempperamentti ja affektikohtaukset niin neiti on aikamoinen käsityö..

Pahimmillaan noi oireet olivat 1-3-vuotiaana, nyt neiti 4,5v ja tuntuu että päivä päivältä oireet helpottaa ja keksitään selviytymiskeinoja. Toimintaterapiassa ei olla käyty, osaksi senkin takia että neiti on haastava luonteeltaan ja toisaalta niin ujo että katsottiin ettei terapiasta mainittavaa helpotusta mihinkään.

Tätä menoa kun mennään niin kouluikäisenä jo suht "normaali" että tulee pärjäämään hyvin elämässä.

 

[vieras]

Eli voi ehkä olla yksinään, tai osa jotain muuta? Aikamoisen vaativa tuo lapsi on, koko ajan vaatii huomiota muodossa jos toisessa, joko se valittaa, itkee, raivoaa, sekoittaa tahallaan tms. Valitettavan usein kommunikaatio on ns negatiivista, hyviä hetkiä on vähän päivässä, ja jos silloin keskitän huomioni muualle/toiseen lapseen/omaan syömiseeni tai vessassa käyntiin, niin taas räjähtää.

onpas kuin meidän keskimmäinen.olen miettinyt että miten asiaa saisi eteen päin.meillä ei puhunut kolmevuotiaana yhtään sanaa,puhe nyt lähempänä viittä vuotta erittäin epäselvää,vaatteet on yhtä helvettiä saada päälle,rikkoo leluja,itkee erittäin kovasti suorastaan dramaattisesti,äänet oli 1,5v sitten hirveitä siis kovat äänet,lähteminen jonnekkin on vaikeaa.ja paljon muita juttuja joita ei muista nyt.

 

[Aistiherkän lapsen äiti]

Muun muassa aistiyliherkkyyttä taitaa lapsellanne olla. Toisella lapsistani on todettu olevan aistiyliherkkyyttä. Tyttäreni on nytten 9 vuotias. Kerroin hänelle rehellisesti aistiyliherkkyydestä ja luettiin lehtiartikkeli (ruotsinkielinen) lapsesta jolla oli aistiyliherkkyyttä. Asiasta suoraan keskusteleminen on auttanut tytärtäni ymmärtämään itseään paremmin ja myös hallitsemaan jotenkin aistiärsykkeitä. Vuodet on tuonut siedätystä hänen herkyyksilleen, eli helpottanut hänen oloaan, mutta ne eivät ole kadonneet.
Kaikkea huonmoa käytöstä ei kuitenkaan voi laittaa aistiyliherkkyyden piikkiin.

 

[MarieHos]

Nostanpa vanhan ylös.

Olen miettinyt onko meidän tytöllä tuota aistiyliherkkyyttä. Elämä tähän asti hänen kanssaan on ollut erittäin hankalaa.

Vauvavuotena oli omat ongelmansa, ei nukuttu eikä syöty, huudettiin ja valvottiin vaan. Nyt 1,5-vuotias.
Lapsi on nukkunut yönsä yksinään lastenhuoneessa, koska jos hänen kanssaan samassa huoneessa nukkuu joku muu, hän herää heti pieneenkin liikahdukseen. Huoneessa ei pysty edes suunnilleen hengittää ilman että lapsi herää. On erittäin herkkä uninen.

Asutaan kerrostalossa ja jos rapussa haukkuu koira, lapsi parahataa suoraan huutoon ja juoksee täysiä syliin. Se huuto ei lakkaa hetkessä, vaikka koiralta olisi tullut vain yksi pieni haukahdus.
Äsken yläkerran naapuri nakutti jotain, vaimeasti kuului pientä nakutusta alakertaan ja lapsi huusi hysteerisesti. Nakutusta kesti ehkä minuutin, huutoa 30 minuuttia.
Näitä tälläsiä hetkiä on päivässä paljon, jos esim. kirja putoaa pöydältä/hyllystä lattialle tai muu odottamaton ääni kuuluu.

Lapsi on myös ollut koko pienen ikänsä minussa kiinni. On aina vierastanut vieraita (ja vähemmän vieraita) ihmisiä, eikä suostu kenenkään muun syliin kuin isän tai äidin. Ei edes hymyile muille ihmisille. Omaa äitiäni pelkää siinä määrin, että jos mummi lapselle jotain sanoo niin lapsi alkaa itkemään ja juoksee syliini. Vaikka lapsi on äitiäni kuitenkin suht useasti nähnyt. Ei ole ollenkaan sosiaalinen tapaus, eikä ota kontaktia kehenkään. Aiemmin tuon laittoi vain vierastuksen piikkiin, mutta että tuttuja ihmisiä ei vieläkään päästä lähelleen, vaikka yleisemmät vierastuskaudet pitäisi olla jo ohitse tässä iässä.

Tiivistettynä siis, lapsi pelkää kaikkea ja säikähdyksen reaktiot minun silmääni vaikuttavat hieman liioitetuilta. Ei halua olla kenenkään muun kanssa kuin isän tai äidin. Hoidossa lapsi ei ole koskaan edes ollutkaan, en ole yrittänyt minkäänlaista altistusta, mutta on meillä kotona vieraita ja sukulaisia käynyt.
Tämä pohdituttaa myös siinä määrin, kun itselleni työn aloittaminen on pian ajankohtaista ja lapsi pitäisi laittaa päivähoitoon.. :/

 

[MarieHos]

... Ja nyt tuo kyseinen lapsi heräsi kesken päiväunien kun yläkerrassa alettiin imuroimaan... En oo koskaan tavannut noin herkkäunista ihmistä, hankaloittaa elämistä kyllä todella paljon.

 

["Kasvattaja"]

Vieläkin nostan, jos olis jollain näkökulmaa!

Tänään taas sattui tyypillinen tapaus, kun pojalla meni lihja-auto ja jätski-auto sekaisin, ja luulee nyt että sisko pääsi jätski-autolla... huutanut ja raivonnut tunnin, sillä jää niinku levy päälle, eikä mikään auta (ja todellakin minulla on monta keinoa mitä yritän). Siinä sitten teki muutamaa kiellettyäkin juttua suutuspäissään, ja sanoin että lopeta tai äiti suuttuu kohta... poika veti kädet korville ja parkaisi älä suutu ja meni maahan kyykkyyn (eli puolustautui jo valmiiksi kovaa ääntä vastaan)

Tuo "puolustautuminen" tuntui normaalilta lapsen tavalta puolustautua tilanteessa, jossa aikuinen pääsisi muuten ottamaan ylivallan, jota tuo lapsi ei halua aikuiselle antaa.
Taitaa olla enemmänkin kysymys siitä, että lapsi pomputtaa nyt vanhempia ja on saanut vanhemmat huolestuneiksi ja lapsi käyttää tilannetta aina tarvittaessa hyväksi.
Ottakaa vanhemmat lapselta valta pois itsellenne, silloin lapsikin pääsee rentoutumaan, kun hänen ei tarvitse hallita tilanteita, vaan aikuinen hallitsee ja luo sillä lapselle turvallisen olon.
Vallan otto lapselta vanhemmalle käy niin, ettei aikuinen mene lapsen riitatasolle mukaan, vaan toimii johdonmukaisesti, napakasti. Kaikkea ei pidä lapselle alkaa rupatellen selittelemään.

 

["väsynyt äiti"]

Olipas mielenkiintoinen ketju.

 

[LRH]

Nostanpa vanhan ylös.

Olen miettinyt onko meidän tytöllä tuota aistiyliherkkyyttä. Elämä tähän asti hänen kanssaan on ollut erittäin hankalaa.

Vauvavuotena oli omat ongelmansa, ei nukuttu eikä syöty, huudettiin ja valvottiin vaan. Nyt 1,5-vuotias.
Lapsi on nukkunut yönsä yksinään lastenhuoneessa, koska jos hänen kanssaan samassa huoneessa nukkuu joku muu, hän herää heti pieneenkin liikahdukseen. Huoneessa ei pysty edes suunnilleen hengittää ilman että lapsi herää. On erittäin herkkä uninen.

Asutaan kerrostalossa ja jos rapussa haukkuu koira, lapsi parahataa suoraan huutoon ja juoksee täysiä syliin. Se huuto ei lakkaa hetkessä, vaikka koiralta olisi tullut vain yksi pieni haukahdus.
Äsken yläkerran naapuri nakutti jotain, vaimeasti kuului pientä nakutusta alakertaan ja lapsi huusi hysteerisesti. Nakutusta kesti ehkä minuutin, huutoa 30 minuuttia.
Näitä tälläsiä hetkiä on päivässä paljon, jos esim. kirja putoaa pöydältä/hyllystä lattialle tai muu odottamaton ääni kuuluu.

Lapsi on myös ollut koko pienen ikänsä minussa kiinni. On aina vierastanut vieraita (ja vähemmän vieraita) ihmisiä, eikä suostu kenenkään muun syliin kuin isän tai äidin. Ei edes hymyile muille ihmisille. Omaa äitiäni pelkää siinä määrin, että jos mummi lapselle jotain sanoo niin lapsi alkaa itkemään ja juoksee syliini. Vaikka lapsi on äitiäni kuitenkin suht useasti nähnyt. Ei ole ollenkaan sosiaalinen tapaus, eikä ota kontaktia kehenkään. Aiemmin tuon laittoi vain vierastuksen piikkiin, mutta että tuttuja ihmisiä ei vieläkään päästä lähelleen, vaikka yleisemmät vierastuskaudet pitäisi olla jo ohitse tässä iässä.

Tiivistettynä siis, lapsi pelkää kaikkea ja säikähdyksen reaktiot minun silmääni vaikuttavat hieman liioitetuilta. Ei halua olla kenenkään muun kanssa kuin isän tai äidin. Hoidossa lapsi ei ole koskaan edes ollutkaan, en ole yrittänyt minkäänlaista altistusta, mutta on meillä kotona vieraita ja sukulaisia käynyt.
Tämä pohdituttaa myös siinä määrin, kun itselleni työn aloittaminen on pian ajankohtaista ja lapsi pitäisi laittaa päivähoitoon.. :/

Se miten suhtaudutte itse lapsenne itkuihin, pelästymisiin, pelkoihin, vaikuttaa siihen kuinka lapsi pääse niiden ylitse.
Lapsi lukee erityisesti ilmeitänne, eleitänne, äänen sävyä, joiden pitäisi viestiä, ettei ole mitään pelottavaa.
Toisin kuin luulisi, liiallinen lohduttaminen viestittää lapselle, että aikuinen ymmärtää lapsen pelon ja että pelko on aiheellinen, siis asia olisi pelottava ja pelättävä.
Pelossa lasta on rohkaistava eikä turhaa pelkoa pidä edes ymmärtää, vaikka se tuntuu ehkä pahalta.

 

["vieras"]

ääniherkkä meidän kuopus. konserteista pitää lähteä aiemmi pois ja tivolissakaan ei ajksanut olla kun oli liikaameteliaä. piti melkein koko ajan sormia korvissa. Siksi sille ei kananta huutaa, ku se ei tehoa

Miksi edes pitäisi huutaa?

 

[vierailija]

kiinostaisi tietää, että mikä on AP.n lapsella tilanne tänä päivänä.?