I
iitailoinen
Vieras
Mulla on aivan järjettömän kireellä hermot. Muksu tekee kaikkee sitä, mitä aina ennenkin eli kiipeilee joka paikkaan, repii kaiken kädestä, repii kädestä, vetää itkupotkuraivarit tuon tuosta ja ihan mistä vaan syystä, yritän siivoo ja kulkee perässä sotkien, jos istun sohvalle tulee kiipeileen päälle tai repimään silmälaseja päästä, kaatuilee kun vetää rallia... Ja mä en jaksais yhtään nyt tätä samaa.
Mulla on vaan koko ajan pahamieli ja haluaisin olla hetken vaan rauhassa. Haluaisin keittää kupin kahvia ja juoda sen ilman että tarttee koko ajan suojella muksua siltä tai vaihtoehtoisesti kuunnella huutoa ja itkua.
Haluisin mennä ulos, mutta mulla ei oo kenkiä sadekeleille.
Mikään ei onnistu ja nyt vaan sitte ärähtelen muksulle ja yritän pakottaa pois mun kimpusta, siinä kuitenkaan millään tavalla onnistumatta.
Miten te laukaisette stressiä, kun tilanne on jotakuinkin tämmöinen? Psyykkaatteko te itseenne johonki jatkuvaan positiiviseen ajatteluun? Vai onko teillä vaan luonnostaan aina niin kivaa, että tätä mun stressiä ei pysty edes ymmärtämään kukaan?
Mulla on vaan koko ajan pahamieli ja haluaisin olla hetken vaan rauhassa. Haluaisin keittää kupin kahvia ja juoda sen ilman että tarttee koko ajan suojella muksua siltä tai vaihtoehtoisesti kuunnella huutoa ja itkua.
Haluisin mennä ulos, mutta mulla ei oo kenkiä sadekeleille.
Mikään ei onnistu ja nyt vaan sitte ärähtelen muksulle ja yritän pakottaa pois mun kimpusta, siinä kuitenkaan millään tavalla onnistumatta.
Miten te laukaisette stressiä, kun tilanne on jotakuinkin tämmöinen? Psyykkaatteko te itseenne johonki jatkuvaan positiiviseen ajatteluun? Vai onko teillä vaan luonnostaan aina niin kivaa, että tätä mun stressiä ei pysty edes ymmärtämään kukaan?