hermo kireällä, mitä tehdä?

[iitailoinen]

Mulla on aivan järjettömän kireellä hermot. Muksu tekee kaikkee sitä, mitä aina ennenkin eli kiipeilee joka paikkaan, repii kaiken kädestä, repii kädestä, vetää itkupotkuraivarit tuon tuosta ja ihan mistä vaan syystä, yritän siivoo ja kulkee perässä sotkien, jos istun sohvalle tulee kiipeileen päälle tai repimään silmälaseja päästä, kaatuilee kun vetää rallia... Ja mä en jaksais yhtään nyt tätä samaa.

Mulla on vaan koko ajan pahamieli ja haluaisin olla hetken vaan rauhassa. Haluaisin keittää kupin kahvia ja juoda sen ilman että tarttee koko ajan suojella muksua siltä tai vaihtoehtoisesti kuunnella huutoa ja itkua.

Haluisin mennä ulos, mutta mulla ei oo kenkiä sadekeleille.

Mikään ei onnistu ja nyt vaan sitte ärähtelen muksulle ja yritän pakottaa pois mun kimpusta, siinä kuitenkaan millään tavalla onnistumatta.

Miten te laukaisette stressiä, kun tilanne on jotakuinkin tämmöinen? Psyykkaatteko te itseenne johonki jatkuvaan positiiviseen ajatteluun? Vai onko teillä vaan luonnostaan aina niin kivaa, että tätä mun stressiä ei pysty edes ymmärtämään kukaan?

 

[V.ieras]

Tehkää jotain kivaa yhdessä. Kuulostaa siltä, että hakee sulta vain huomiota. Ja että hällä on tylsää.

Rauhassa ollaan sitten kun lapsi/lapset nukkuu mun henkireikä on kuopuksen päikkäriaika, esikoinen on silloin koulussa. Vaikka nyt kun kesäloma alkaa, jää mun päivittäinen yksinäinen kahvihetki väliin.

 

[FreezeCat]

:hug: - minkä ikäinen ikiliikkuja sulla siellä on ?

Yritä sisällyttää päiviinne paljon ulkoilua, siellä lapsi pääsee purkamaan energiaansa vapaasti ja samalla säkin saat happeilua sekä muuta ajateltavaa, näet toisia ihmisiäkin. Eli mars ostamaan ne sateenkin kestävät kengät

Mikäli teillä nukutaan päiväunet, niin ota silloin se aika itsellesi. Keitä silloin ne kunnon kahvit ja nauti siitä hetkestä täysin, ehdit varmasti itsekin lepäilemään vielä . Ja ota pikkuinen mukaasi tekemään kotiaskareita parhaan kykynsä mukaan, opastat ja opetat niin tulee se päivä mikä palkitsee isosti. Tehkää yhdessä kivoja asioita, täyttäkää päivä puuhastelulla sekä sillä läsnäololla ja sylillä, toi on kuitenkin vain pieni vaihe muiden vaihdeiden joukossa.

Ja - pidä huoli omasta jaksamisestasi. Eli syö hyvin ja nuku hyvin. Ja - aamun koittaessa koeta laittaa ensimmäiseksi ajatukseksi se, että "tämä päivä on hyvä päivä". Omasta ajattelutavasta kun on kiinni aika isosti se, miten päivä lähtee käyntiin. Jos jo heti meinaa päässä pyöriä ajatus "..voi ei, joko taas.."...niin yritä pysäyttää se ja kääntää toiseen suuntaan.

Illalla saat sitten onnitella itseäsi että hyvin selvisitte ja pärjäsitte . Rennosti vaan päivä kerrallaan :hug:

 

[iitailoinen]

No, ei tätä päivää pelasta enää mikään. Poika on 1,5 v. Mua pyydettiin seuraksi kaupoille, mutta miten me voitais lähtee. Koko reissun ajan mä vaan yritän rauhoitella tuota lasta, kun se alkaa kiukutteleen jo pelkästään sitä, että joutuu istuun rattaissa. Eikä kukaan halua hoitaa tuota mun lasta. En kehtaa enää edes kysyä.

 

[iitailoinen]

Eikä mulla ole rahaa kenkiin