Olikohan se aikoinaan tämä palsta (tai joku vastaava ainakin), missä kokoontui tiettynä viikonpäivänä muistaakseni ns. hermomuorit? Olikohan aihe (lapsille huutaminen/pinnan palaminen/tämä lapsiarjen rankkuus) liian paloherkkä sitten joidenkin silmille, vai mikä tuli siihen, että se jutustelu lopahti? Muistan jotenkin hämärästi, että joku ns. ulkopuolisempi taho ei voinut katsella suopein silmin moista "menoa"... Vai muistanko ihan häröjä? Minusta se idea oli loistava.Pitäisi ehkä perustaa kerho hermomuoreille... On huojentavaa voida vaihtaa ajatuksia toisten kanssa, joilla se arki myös tuppaa olemaan väliin hampaidenkiristelyä ja se oma, herkästikin kärähtävä pinna tuottaa harmaita hiuksia ja itsesyytöksiä... Tarkoitan niitä äitejä, jotka tosiaan esin. HUUTAVAT, kitapurjeet liehuen. Itse olen äänekäs äiti, ja välillä koen siitä syvääkin syyllisyyttä. Toisaalta en näe äänenkäytössä sinällään pahaa (suomalaiset ehkä liikaa paheksuu äänekkyttää yleensäkin), mutta joskus se menee yli, yli ns. sallitun....
Että muita, hermoja, löytyykö? Ja muistaako kukaan näitä hermomuoreja?
Että muita, hermoja, löytyykö? Ja muistaako kukaan näitä hermomuoreja?