Hermot ei kestä tuota 2,5veen uhmaisuutta....:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pojanäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pojanäiti

Vieras
Mä en käsitä että se voikin olla hankala. Mikään ei suju kuten ennen...hän tarvitsee jatkuvan huomion. Haluaa määrätä. Vaatii ja vaatii. Touhuaa, "minä itte", "mun pitää saada..." ja sitä rataa.

Äiti on tyhmä. Täti on paha. Paras kaveri on ihan super tyhmä.

Kukaan ei osaa miellyttää sitä. Raivareita saa koko ajan; pukiessa, riisuessa, iltapesuilla, syödessä, leikkiessä ja KAUPASSA!!

miten kauan tätä luvassa jatkua....mä en vaan jaksa!!!
 
Meillä reilu kaksvuotiaasta on tullut täys kuuro! Ennen sentään jotakin uskoi, mutta nykyään korvat on ihan koristeena. Aivan sama millä äänensävyllä sanoo, tehoa ei ole. Raivostuttaa, kun saa kädestä pitäen olla uhmailijaa toppuuttelemassa, kun sanat ei tehoa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttösenäiti:
Tsemppiä!

(meillä on vajaa 4v ja reilu 2v, uhmat ei "tunnu missään", hermot menee teinien kanssa, aargh :headwall: :headwall: )


Niin tuota kanssa vähän kauhulla pelkään, että miten vaikeaksi elämä vielä voi mennä. eipä sitä osaa aatellakaam miten montaa kertaa saa hermonsa menettää ja kasata uudestaan. Ja ihan vaan rakkaiden lastensa takia. *huokaus*
 
Meillä myös!! :/ Eikä oikeen jaksa enää. On niin lähellä aina etten itekin ala käyttäytyä kuin tuo napero...Mulla kanssa sellainen tunne/pelko, kun haluisin kauheesti toista lasta, mutta jospa en jaksakaan, kun tän yhenkin kanssa välillä, tai usein pinna kireellä!

On niin kauheen vaativa :kieh: Ja itsepäinen. Tahtoo kaiken ja kokoajan. (minä hölmö vielä sanoin lasta varrotessani, kuinka toivon että lapsesta tulee itsenäinen ja hänellä olisi oma tahto ja uskallus ilmaista sen. :laugh: ) No onhan se tietty myöhemmin, isona, tärkeää jottei jää toisten jalkoihin, mutta nyt olis vaan ihan sellanen hiljainen/rauhallinen/vähään tyytyväinen lapsi.
 

Yhteistyössä