Hermot menee!!!

[hermot menee]

Mä en enää jaksa tuon 5 veen syömisten kanssa. Herra ei syö mitään uutta (hyi, pahaa!), mitään vanhaa tuttua ruokaa hieman eri tavalla valmistettuna (hyi, pahaa!), ei enää juuri mitään entisiä lemppareitakaan (Miksi aina tätä samaa?!? Hyi, pahaa!) . Juuri tapeltiin puolitoista tuntia lasangen syömisestä: Lasangea on syöty ennenkin ja on tykätty, lasagnettea on syöty ennenkin ja on tykätty. Piltin lasangette on kutakuinkin aioita ruokia, jotka kelpaavat (Eikä please aleta nyt keskustelemaan siitä, miksi noin iso poika syö pikkulasten purkkiruokia). Nyt kun ruokana oli lasagnea, se ei enää kelvannutkaan. Joo, eihän se Saarioisten tätien lasange munkaan mielestä mitään herkkua ole, mutta kun oli kiire saada ruoka valmiiksi kerhosta tultua kun kaikilla oli jo kova nälkä.

Puolitoista tuntia tappelua siitä MAISTAAKO poika sitä lasagnea vai ei. Kyse oli siis muutamasta lusikallisesta, mutta ei. Pikkuveli söi ruokansa hyvällä halulla, siirtyi katsomaan piirrettyjä ja siitä päiväunille. Isoveli jäi keittiöön parkumaan, kun hän ei näe piirrettyjä (saisi siirtyä heti katsomaan, kun ne pari lusikallista olisi maistettu). Ei auta kiristys, ei uhkailu, ei lahjonta. Herra ennemmin istuu lautasen ääressä parkumassa, että hän ei tykkää ruuasta, jota ei ole edes maistanut. Lopulta sain houkuteltua maistamaan yhden lusikallisen ja mitä tekee meidän herramme: pyörittää ruokaa suussaan hokien "yök, yök" ja lopputuloksen saattaa arvata... Kiva sitten siivota oksennusta.

Mä en jaksa enää!!! Joka päivä sama tappelu samasta asiasta. Jos laitan jotain herran muutamasta harvasta lempparista, hän ehkä suvaitsee syödä hiukan. Jos taas kokeilen jotain uutta, tulos on aina "hyi, yök, en syö!". Tekisi mieli tunkea ruoka pojan suuhun väkisin ja pakottaa sitten syömään se oksennuksensa, antaa vaikka kuolla nälkään siihen ruokalautasen viereen... Mä en vaan enää jaksa!!! (Joo, jaksamiseen vaikuttaa pikkusen sekin, että kaksi nuorempaa lasta valvottaa öisin ja toinen niistä, se uhmis, vielä kiukuttelee kaiken päivää. Mutta se on kokonaan toinen juttu...)

Miten tuon &%¤¤###:n muksun saisi syömään ilman tappelua? Ideoita?

 

[juupsis]

hmm... uskaltaako sitä nyt ehdottaako kun sulla on pinna noin kireällä ja varmasti olet jo kaikkea kokeillut... no mutta tässä yksi ehdotus:

Mä olen vakaasti sitä mieltä, että lapsi syö kun on nälkä. Pakottaa ei kannata, koska siitä seuraa ikävä oravanpyörä ja syömisestä tulee lapselle negatiivinen asia, eikä se sitten ainakaan maistu. Kerrot lapselle mitä on ruokana ja mitä häneltä odotat. Esim: "tänään on ruokana makaronilaatikkoa, nyt syödään, koska seuraava ruokailu on välipala." Lapsi alkaa parkumaan mä tykkää -virttä. Toteat, että haluat pojan maistavan ainakin, jonka jälkeen hän saa nousta pöydästä. Muistutat vielä siitä, että seuraava ruokailu on vasta välipala ja siihen on vielä aikaa. Itku jatkuu. Nostat lautasen pojan edestä ja pyydät häntä poistumaan pöydästä.

Seuraava ruokailu on sitten tosiaan se välipala eikä sitä ennen anneta mitään vaikka nälkä olisikin. Sama toistuu joka ruokailu. Ja tietenkään mitään herkkuja yms. ei anneta jos ei ruokaakaan syö.

syökö poika aamupalaa, välipalaa muita aterioita?

 

[***]

Jospa jätät sitten vaan ilman ruokaa seuraavaan viralliseen tarjoiluun asti? Ei terve lapsi itseään nälkään tapa. Itse olin lapsena ihan hirveän nirso, henkiin jäin! Ja pakottamalla en oppinut yhtään sen paremmin syömään, iän myötä sitten. Periaatteessa minunkin mielestäni lapsen pitäisi kaikkea maistaa, mutta tässä tilanteessa taitaa kyse olla enemmänkin lapsen periaatteesta. Eli jos muutaman kerran kieltäytyy, niin se on kiitos ja pois pöydästä.

 

[KaramelliApina]

Jos ei syö, niin ei syö. Sitten on ilman.
Ilman pakkoa, ruoka eteen, jos ei kelpaa, voi poistua pöydästä.
Toi oksentaminen on musta jo melkoisen äärilaidan reaktio, ahdas kurkku tai jotain muuta rakenteellista?
Tai sitten on vaan niin hermostunut siitä tilanteesta, itkemisestä ja huutamisesta jne.

Vaikea neuvoa, kun ei noin isoa lasta vielä ole. Kolmevuotias nirsoilee satunnaisesti, mun puolesta saa sitten poistua pöydästä, en pakota edes maistamaan. Seuraavan ruokailuun asti "Nälkä!" -valituksiin tarjoan sitä edellistä annosta. Sitten taas samaa ruokaa kuin muutkin.

 

[minmin]

Meillä kun lapsi alkoi leikkiä ruualla, se oli pois pöydästä ja jäi ilman ruokaa. Leipää ei saanut vaan piti odottaa seuraavaan ruokaan. Muutaman kerran huudettuaan oppi että jos ei syö niin sitten on nälkä. 5-vuotias jo ymmärtää tämän syyseuraussuhteen.

 

["miiru"]

Huh. Taidat olla aika väsynyt. Onko syömisen kanssa ollut vaikeaa kun poika oli pienempi? Jospa poika ottaa uhma-ikäisestä mallia ja haluaa vaan huomiotasi? Juu, ja sitä on vaikea jakaa kolmelle. Mutta ei tuo varmasti pojastakaan kivalta tunnu. Koittaa nyt pompottaa tuolla keinolla, jos ei muuta osaa. Vaikea antaa muuta vinkkiä, kuin että ole rauhallinen ja pidä vaan pääsi, ruoka tarjoillaan tiettyyn aikaan ja jos ei kelpaa niin sitten on syömättä. Kehu, ja näytä iloista naamaa jos syö vähänkin. Voimia!

 

["mie"]

Jos sulla riittää hermot, niin kokeile täydellistä välinpitämättömyyttä.

Pyydät lapsen syömään, ruoka lautaselle, kerrot mitä on ruuaksi ja alat sitten keskittyä ihan muihin juttuihin (omaan syömiseen, muiden lasten syömiseen, jutusteluun jne.) J

os ei syö, niin ei syö. Älä pakota, äläkä edes pyydä tai ehdota maistamista. Jos alkaa pelleilemään tai karjumaan tms. suurempaa, niin poisto pöydästä muutaman varoituksen jälkeen. Ja seuraavan kerran saa ruokaa seuraavalla aterialla. Jos vaan istuu ja yököttelee paikallaan, mutta ei aiheuta suurempaa harmia, niin anna yökötellä. Koita täydellisesti ohittaa koko yökättely!

Tiedän, vaikeaa voi olla, mutta yritä ainakin!

 

[Kreecher]

Ap, tunnen tuskasi! Mulla on täällä kotona 7-vuotias nirsopeppu ja nuorin, 3-vuotias, näköjään menossa samaan suuntaan. Tosi turhauttavaa, kun aina on sama laulu ja tosiaan äärirefleksinä tulee ykä, jos pakottaa maistamaan.

Meillä on päädytty siihen ratkaisuun, että jos nirsoilu alkaa, tulee samantien käsky pois pöydästä. Mitään muuta ei tule ja sama lautanen ilmestyy nenän eteen seuraavalla sapuskalla, mikäli ei ole suostunut edes maistamaan. 7-vuotias ei saa välipalaa/iltapalaa ilman, että ruoka on syöty. Väli-/iltapalaksi tulee tällöin se sama ruoka. Tämä julma kohtelu ihan siksi, että poika keksi aika äkkiä, että iltapalaan ei ole loppujenlopuksi päivällisestä enää kovin pitkä aika ja silloin voi sitten täyttää mahan leivällä/puurolla/muroilla ym., mikä on pojan mielestä hyvää. Kolmevuotiaan kohdalla mennään maistamistaktiikalla, eli maistaa on pitänyt, mikäli meinaa saada iltapalalla jotain muuta, kuin aiemmin syömättä jääneen ruuan.

Tätä on jatkettu nyt useampi kuukausi ja on alkanut selvästi kantaa hedelmää. Minun periaatteeni on se, että kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistettava on ja mitään muutakaan ei tarjoilla tilalle.

Voimia vievä koitos, tiedän, mutta lohtuna se, että perusterve lapsi ei tapa itseään nälkään, jos ruokaa on kuitenkin tarjolla.

 

[MuusiJaPotut]

hmm... uskaltaako sitä nyt ehdottaako kun sulla on pinna noin kireällä ja varmasti olet jo kaikkea kokeillut... no mutta tässä yksi ehdotus:

Mä olen vakaasti sitä mieltä, että lapsi syö kun on nälkä. Pakottaa ei kannata, koska siitä seuraa ikävä oravanpyörä ja syömisestä tulee lapselle negatiivinen asia, eikä se sitten ainakaan maistu. Kerrot lapselle mitä on ruokana ja mitä häneltä odotat. Esim: "tänään on ruokana makaronilaatikkoa, nyt syödään, koska seuraava ruokailu on välipala." Lapsi alkaa parkumaan mä tykkää -virttä. Toteat, että haluat pojan maistavan ainakin, jonka jälkeen hän saa nousta pöydästä. Muistutat vielä siitä, että seuraava ruokailu on vasta välipala ja siihen on vielä aikaa. Itku jatkuu. Nostat lautasen pojan edestä ja pyydät häntä poistumaan pöydästä.



Seuraava ruokailu on sitten tosiaan se välipala eikä sitä ennen anneta mitään vaikka nälkä olisikin. Sama toistuu joka ruokailu. Ja tietenkään mitään herkkuja yms. ei anneta jos ei ruokaakaan syö.

syökö poika aamupalaa, välipalaa muita aterioita?

Tämä on hyvä strategia. Saa kannatusta, lähde kokeilemaan näin?

 

[hermot menee]

Moni on ehdottanut, että pojalle ei annettaisi sitten mitään ennen seuraava ruoka-/välipala-aikaa. Jeps, käytössä on tämä metodi, ollut jo pidemmän aikaa, mutta tuloksetta. Nytkin siis jäi ruoka syömättä, mutta silti oli kerjäämässä hetken päästä syötävää (jota ei tietenkään saanut, ja sitten taas paruttiin).

Yleensä kehotan poikaa vaan poistumaan pöydästä, jos ruoka ei kerran kelpaa. Syö sitten myöhemmin tai ei syö ollenkaan. Nyt vaan olen niin väsynyt, että hermot meni ja aloin tappelemaan pojan kanssa siitä maistamisesta. Ja toisaalta mielestäni kaikkea pitää maistaa, eikä ruuasta voi sanoa "yäk" ennen kuin on edes maistanut sitä.

Tuo pojan oksentaminen oli ihan itseaiheutettua: pyöritteli ruokaa suussansa ja hoki "yök" niin kauan, että se oksennuskin sieltä sitten lopultakin tuli.

Aikaisemmin poika oli kaikkiruokainen, taaperona söi hyvällä halulla kasviksia ja kaikkea muutakin. Nyt ei enää mikään tahdo kelvata. Odotan kauhulla hoidonaloitusta, siellä kun on pakko syödä kaikkea. Toisaalta: eipähän minun tarvitse sitten enää tapella siitä ruokailusta

 

["mie"]

Ja toisaalta mielestäni kaikkea pitää maistaa, eikä ruuasta voi sanoa "yäk" ennen kuin on edes maistanut sitä.

Mutta mitäpä jos KUITENKIN koittaisit vaikka viikon ajan vaihtaa periaatetta, etkä vaatisikaan maistamista. Ikäänkuin unohdat koko asian viikoksi. Jos ei tuota tulosta, niin sitten taas maistamisperiaate takaisin

 

[KaramelliApina]

Toivotaan, että viimeistän hoidon alettua ongelma korjaantuisi
Ehkäpä siellä ottaa muista mallia..

Sun suhtautuminen vaikuttaa kuitenkin ihan järkevältä, ehkä se siitä ajallaan! Jaksamisia!

 

[***]

Mä olen pakkomaistattamista ja syöttämistä ehdottomasti vastaan, sen verran kokemusta minulla on syömishäiriöistä ...

mitä pienemmän asian koko ruokailusta tekee, sen parempi. Ruoka-ajoista on hyvä pitää kiinni ja laittaa pöytään ruoat joita sillä kerralla syödään, jos ei maistu saa luvan lähteä ilman mitään huokailuja tai voivotteluja eikä ainakaan suuttumista... vaikka se laps nyt olis par päivää ilman syömistä niin ei se siihen kuole. Jossain vaiheessa se syö kyllä ja silloin ruoka maistuu hyvälle ILMAN syyllisyyden- tai painostamisen tunteita

 

[hermot menee]

Ap, tunnen tuskasi! Mulla on täällä kotona 7-vuotias nirsopeppu ja nuorin, 3-vuotias, näköjään menossa samaan suuntaan. Tosi turhauttavaa, kun aina on sama laulu ja tosiaan äärirefleksinä tulee ykä, jos pakottaa maistamaan.

Meillä on päädytty siihen ratkaisuun, että jos nirsoilu alkaa, tulee samantien käsky pois pöydästä. Mitään muuta ei tule ja sama lautanen ilmestyy nenän eteen seuraavalla sapuskalla, mikäli ei ole suostunut edes maistamaan. 7-vuotias ei saa välipalaa/iltapalaa ilman, että ruoka on syöty. Väli-/iltapalaksi tulee tällöin se sama ruoka. Tämä julma kohtelu ihan siksi, että poika keksi aika äkkiä, että iltapalaan ei ole loppujenlopuksi päivällisestä enää kovin pitkä aika ja silloin voi sitten täyttää mahan leivällä/puurolla/muroilla ym., mikä on pojan mielestä hyvää. Kolmevuotiaan kohdalla mennään maistamistaktiikalla, eli maistaa on pitänyt, mikäli meinaa saada iltapalalla jotain muuta, kuin aiemmin syömättä jääneen ruuan.

Tätä on jatkettu nyt useampi kuukausi ja on alkanut selvästi kantaa hedelmää. Minun periaatteeni on se, että kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistettava on ja mitään muutakaan ei tarjoilla tilalle.

Voimia vievä koitos, tiedän, mutta lohtuna se, että perusterve lapsi ei tapa itseään nälkään, jos ruokaa on kuitenkin tarjolla.

On tullut muutamankin kerran lämmitettyä samaa ruoka-annosta. Yleensä se on kyllä sitten päätynyt kompostiin, koskemattomana tai korkeintaan pari lusikallista maistettuna. Poika tietää kyllä, että muuta ruokaa ei ole tulossa, mutta silti jaksaa temppuilla. Ja yleensä sitten iltaruoka-aikaan maistaa sen pari lusikallista, että joudun sitten antamaan iltapalaksi jotain muuta. Aamupalalla tankataan ja sitten lounaalla jaksetaankin taas aloittaa kierros alusta. Pitäsi ehkä jättää aamupala antamatta, mutta se ehkä ei olisi enää reilua...

Uhmiskin osaa toki temppuilla ruuan kanssa, mutta hänen kanssaan ei tahdo enää jaksaa tapella. Ja hän kyllä sitten yleensä käy jonkun tunnin päästä syömässä sen kylmän ruokansa... Uhmiksen kanssa tapellaan sitten muista asioista, kuten nukkumisesta, heräämisestä, aamupesuista, pukemisesta, television katselusta, sisarusten kiusaamisesta, uloslähdöstä... ihan mistä vaan. Vauvan kanssa ei sentään tarvitse taistella muuta kuin nukkumisesta (herätäänkö ihan oikeasti kolmelta valvomaan vai ei?) Mutta eiköhän tuonkin kanssa ehditä vielä taistella vaikka mistä jahka se tuosta vähän kasvaa... Huokaus. Kenen idea oikeastaan oli hankkia lapsia?!? Ai niin, minun... (Joo, kyllä mä oikeasti niitä rakastan ihan valtavasti, jokaista. On vaan ollut niin rankat päivät ja yöt viime aikoina.)

 

[Poolo]

Välipalat ja iltapalat eivät oo niin tärkeitä kuin lämmin ruoka eli jos lapsi ei syö ruokaa ollenkaan tai vain maistaa vähän, niin miksi tarjota mitään välipaloja? Sama, jos päivällisruoka ei kelpaa, niin iltapalaksi vain vähän jotain -ei "tonnitolkulla" ja niin että maha olis täynnä leipää/muroja/ym. pöperöä. Kyllä se nälkä jossain vaiheessa tulee kun ei anneta ruoka-aikojen (siis lounaan ja päivällisen) välissä mitään ylimääräistä mutustettavaa. Ja lapsi ei kuole nälkään jos joinakin päivinä syö huonommin -tulee aika, jolloin on jo tosi kova nälkä. Terve lapsi syö kun on nälkä.