S
samaamieltä
Vieras
Kolumni
Tämä meni pieleen Juha Sipilän dosenttikiukussa A-Studiossa: ei-sanojat tekevät oikeasti palveluksen
KOTIMAA
3.12.2015 @ 16:26 | PÄIVITETTY 4.12.2015 @ 12:57 JUSSI PULLINEN<URL> nyt.fi/a144912006322
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) oli keskiviikon A-Studiossa kiukkuinen, koska Sipilän yhteiskuntasopimukseksi nimeämä palkkakuriohjelma oli kaatunut.
"Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä", Sipilä sanoi (ohjelma täällä).
Sipilän turhautumista on helppo ymmärtää, sillä Suomi on oikeastikin uhkaavassa taloustilanteessa.
Samalla hallituksen radikaaleiksi tarkoitetut uudistukset ovat kaatuneet sisäiseen riitelyyn, heikkoon valmisteluun tai poliittisen tahdon (eli äänestäjien tuen) loppumiseen.
Silti Sipilän valitsema turhautumisen kohde ja kiukun sävy on vähintäänkin omituinen.
Ensinnäkin Sipilä tuntuu sanovan, että tieteentekijät ovat kritiikillään ampuneet suotta alas uudistuksia, joita Suomi Sipilästä tarvitsee.
Toiseksi kritiikki on ilmeisesti Sipilästä asiantuntematonta. ”Kaiken maailman dosentit” kuulostavat tyhjänpuhujilta, jotka ennemminkin viisastelevat kuin rakentavat jotakin järkevää.
Tutkitaanpa ensin ajatuksen ensimmäistä osaa – noita ikäviä ihmisiä, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä.
Ensinnäkin Sipilä varmasti tietää, että tieteestä lähtevä kritiikki on enemmän kuin tarpeellista.
Itse asiassa vielä edellinen hallitus piti sitä niin tärkeänä, että teetti asiasta Helsingin yliopiston kanslerilla Kari Raiviolla erillisen selvityksenkin.
”Tärkeimmät perusteet tutkitun tiedon käytön edistämiseksi neuvonantoa kehittämällä ovat hallinnon ja lainvalmistelun laadun parantaminen sekä pitävien asia-argumenttien tuominen kansainvälisiin neuvotteluihin”, Raiviototesi vuosi sitten.
Itse asiassa on siis erinomainen asia, jos yksittäinen dosentti – dosentiksi päästäkseen on takana oltava jo varsin mittava tieteellinen ura – löytää tällaisen aukon hallituksen esityksistä.
Näiden aukkojen osoittelu päätöksenteon valmisteluvaiheessa tekee päätöksistä parempia ja varmistaa esimerkiksi sen, etteivät ne johda arvaamattomiin sivuvaikutuksiin.
Helppo esimerkki on Sipilän ajama ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus: Uudistus parantaa nopeasti ajateltuna yritysten tulosta, mutta saattaa tuottaa arvaamattomia lisäkuluja, jos ihmiset tulevat sairaana töihin tartuttamaan muita.
Jos hallitus haluaisi oikeasti asiaan selvyyden, se teettäisi asiasta kansanterveydellisen tutkimuksen – jonka tekijä voisi hyvinkin olla dosentti.
On totta, että Suomessa nyt esiin nostettavat esitykset saavat osakseen myös paljon kritiikkiä. Ei-sanojia todella riittää.
Se kuitenkin kuuluu asiaan.
Jos esitykset kestävät tarkastelun, ne kestävät myös kritiikin, pääministerin omat äänestäjät tukevat niitä, ja asiat voivat edetä.
Jos taas aukkoja löytyy, ehkä pääministerin ehdotus ei yksinkertaisesti ollut kyllin hyvä tai tarpeeksi tarkkaan harkittu.
Entä sitten ”kaiken maailman” -heitto?
Tällä Sipilän voisi tulkita tarkoittavan esimerkiksi, että hallituksen esityksiä kommentoivat ihmiset, jotka eivät edusta päätöksenteon kohteena olevaa sektoria.
Tämäkin näkemys on jännittävä verkottuneessa yhteiskunnassa, jossa asiat ovat kytkeytyneet toisiinsa monimutkaisilla tavoilla.
Muutos sosiaali- ja terveydenhuollossa voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi naisten tai lasten asemaan, ja koululuokkien kokoon kajoaminen turvallisuuteen.
Näillä kaikilla aloilla on omat asiantuntijansa – esimerkiksi Sipilän dosentit – jotka osaavat tarkastella asioita oman sektorinsa näkökulmasta.
Jälleen tuloksena on parempia päätöksiä, jos kritiikkiä vain viitsitään kuunnella.
Sitten on tietysti ihan perusarvostus eri ammatteja kohtaan. Kaikkein erikoisimman Sipilän heitosta tekee kuitenkin se, että hallitus on jo valmiiksi hakeutunut kahnaukseen yliopistoväen kanssa.
Rajut koulutusleikkaukset ja vihjaukset siitä, että Suomen yliopiston tutkimustyö on hallituksen mielestä vääränlaista ovat luoneet kuvan johdosta, jota tiede kiinnostaa vain, jos se tuottaa mielenkiintoisia uusia härpäkkeitä.
On totta, että tieteeltä voi odottaa myös tuloksia. Osa näistä tuloksista kuitenkin osoittaa, että ihan jokainen hallituksen päähänpisto ei välttämättä ole järkevä.
Se on asia, jota kannattaisi sättimisen sijasta juhlia.
Muuten tarjolla on vain kaiken maailman poliitikkoa A-Studiossa turisemassa omiaan.
Suora linkkinyt.fi/a1449120063220
Kolumnit
Tämä meni pieleen Juha Sipilän dosenttikiukussa A-Studiossa: ei-sanojat tekevät oikeasti palveluksen
KOTIMAA
3.12.2015 @ 16:26 | PÄIVITETTY 4.12.2015 @ 12:57 JUSSI PULLINEN<URL> nyt.fi/a144912006322
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) oli keskiviikon A-Studiossa kiukkuinen, koska Sipilän yhteiskuntasopimukseksi nimeämä palkkakuriohjelma oli kaatunut.
"Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä", Sipilä sanoi (ohjelma täällä).
Sipilän turhautumista on helppo ymmärtää, sillä Suomi on oikeastikin uhkaavassa taloustilanteessa.
Samalla hallituksen radikaaleiksi tarkoitetut uudistukset ovat kaatuneet sisäiseen riitelyyn, heikkoon valmisteluun tai poliittisen tahdon (eli äänestäjien tuen) loppumiseen.
Silti Sipilän valitsema turhautumisen kohde ja kiukun sävy on vähintäänkin omituinen.
Ensinnäkin Sipilä tuntuu sanovan, että tieteentekijät ovat kritiikillään ampuneet suotta alas uudistuksia, joita Suomi Sipilästä tarvitsee.
Toiseksi kritiikki on ilmeisesti Sipilästä asiantuntematonta. ”Kaiken maailman dosentit” kuulostavat tyhjänpuhujilta, jotka ennemminkin viisastelevat kuin rakentavat jotakin järkevää.
Tutkitaanpa ensin ajatuksen ensimmäistä osaa – noita ikäviä ihmisiä, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä.
Ensinnäkin Sipilä varmasti tietää, että tieteestä lähtevä kritiikki on enemmän kuin tarpeellista.
Itse asiassa vielä edellinen hallitus piti sitä niin tärkeänä, että teetti asiasta Helsingin yliopiston kanslerilla Kari Raiviolla erillisen selvityksenkin.
”Tärkeimmät perusteet tutkitun tiedon käytön edistämiseksi neuvonantoa kehittämällä ovat hallinnon ja lainvalmistelun laadun parantaminen sekä pitävien asia-argumenttien tuominen kansainvälisiin neuvotteluihin”, Raiviototesi vuosi sitten.
Itse asiassa on siis erinomainen asia, jos yksittäinen dosentti – dosentiksi päästäkseen on takana oltava jo varsin mittava tieteellinen ura – löytää tällaisen aukon hallituksen esityksistä.
Näiden aukkojen osoittelu päätöksenteon valmisteluvaiheessa tekee päätöksistä parempia ja varmistaa esimerkiksi sen, etteivät ne johda arvaamattomiin sivuvaikutuksiin.
Helppo esimerkki on Sipilän ajama ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus: Uudistus parantaa nopeasti ajateltuna yritysten tulosta, mutta saattaa tuottaa arvaamattomia lisäkuluja, jos ihmiset tulevat sairaana töihin tartuttamaan muita.
Jos hallitus haluaisi oikeasti asiaan selvyyden, se teettäisi asiasta kansanterveydellisen tutkimuksen – jonka tekijä voisi hyvinkin olla dosentti.
On totta, että Suomessa nyt esiin nostettavat esitykset saavat osakseen myös paljon kritiikkiä. Ei-sanojia todella riittää.
Se kuitenkin kuuluu asiaan.
Jos esitykset kestävät tarkastelun, ne kestävät myös kritiikin, pääministerin omat äänestäjät tukevat niitä, ja asiat voivat edetä.
Jos taas aukkoja löytyy, ehkä pääministerin ehdotus ei yksinkertaisesti ollut kyllin hyvä tai tarpeeksi tarkkaan harkittu.
Entä sitten ”kaiken maailman” -heitto?
Tällä Sipilän voisi tulkita tarkoittavan esimerkiksi, että hallituksen esityksiä kommentoivat ihmiset, jotka eivät edusta päätöksenteon kohteena olevaa sektoria.
Tämäkin näkemys on jännittävä verkottuneessa yhteiskunnassa, jossa asiat ovat kytkeytyneet toisiinsa monimutkaisilla tavoilla.
Muutos sosiaali- ja terveydenhuollossa voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi naisten tai lasten asemaan, ja koululuokkien kokoon kajoaminen turvallisuuteen.
Näillä kaikilla aloilla on omat asiantuntijansa – esimerkiksi Sipilän dosentit – jotka osaavat tarkastella asioita oman sektorinsa näkökulmasta.
Jälleen tuloksena on parempia päätöksiä, jos kritiikkiä vain viitsitään kuunnella.
Sitten on tietysti ihan perusarvostus eri ammatteja kohtaan. Kaikkein erikoisimman Sipilän heitosta tekee kuitenkin se, että hallitus on jo valmiiksi hakeutunut kahnaukseen yliopistoväen kanssa.
Rajut koulutusleikkaukset ja vihjaukset siitä, että Suomen yliopiston tutkimustyö on hallituksen mielestä vääränlaista ovat luoneet kuvan johdosta, jota tiede kiinnostaa vain, jos se tuottaa mielenkiintoisia uusia härpäkkeitä.
On totta, että tieteeltä voi odottaa myös tuloksia. Osa näistä tuloksista kuitenkin osoittaa, että ihan jokainen hallituksen päähänpisto ei välttämättä ole järkevä.
Se on asia, jota kannattaisi sättimisen sijasta juhlia.
Muuten tarjolla on vain kaiken maailman poliitikkoa A-Studiossa turisemassa omiaan.
Suora linkkinyt.fi/a1449120063220
Kolumnit
