A
A shadieeyah
Vieras
Hiljaa se lipsuu käsistä pois ja putoaa lattialle.
Sirpaleita, lattia taas täynnä sirpaleita varpaita myöten.
Mä en jaksa tätä tärinää kun kädet ei pidä, ei pidä edes lasia.
Se jatkuva viiltäminen päässä, se jatkuva puristus, pyörrytys ja särky saa itkemään.
Mä en jaksa tätä 24/7 ...jaksa joka kerta kulkea pilleripurkki kourassa pitkin kotia toivoen et joskus ambulanssi tulis ja pysähtyis tässä.
"Tulkaa ja viekää mut hoitoon".
Kuin monta kertaa illalla mä itken..itken kun tuskissa ja kivuissa on tullut taas hoidettua pojalle ja oltua huono äiti. MÄ EN JAKSA.. :'(
Kun mitään ei voi ennakoida ja mikään ei auta.
Se särky ja viilto kun tulee niin se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kuin joku viiltäisi sadalla puukolla hermoratoja.
Kädet tärisee kuin vanhalla mummolla, puhe sammaltaa ja tasapaino pettää kuin humalaisella. Vaikka olen nuori ..nuori äiti pienellä ja vaimo jollekkin.
Tänään taas heräsin siihen...taas itkien että taas tulee tämmöinen päivä.
Mies ottaa syliin ja halaa: kulta rakas, joko mennään? joko mennään sairaalaan.
Ei rakas, ei ne ota. Ei mulla oo pääkainalossa( ne tulee vain hetkittäin).
Pelko persiissä jokaiseen päivään ja vahvaa leikkien. Leikkien että kaikki on hyvin. Nehän on vaan mielikuvitusta, kyllä ne menee ohi.
Eihän mulla oo mikään mä oon vaan mä ja kuvittelen kaikki.
"tietty toi on ottanut jotain aineita/viinaa"..
tietäisittekin ton apteekin tuolla nurkassa..
Ehkä se helpotus tulee jonain päivänä tai sitten ei..
Kiitos kuitenkin rakkaimmilleni jotka ovat minua jaksaneet tänäkin päivänä kaikkine kiukkukohtauksineen.
:ashamed: :ashamed: sori tunteen purkaus..pakko..ahistaa vaan tää jatkuva sairastelu :ashamed:
Sirpaleita, lattia taas täynnä sirpaleita varpaita myöten.
Mä en jaksa tätä tärinää kun kädet ei pidä, ei pidä edes lasia.
Se jatkuva viiltäminen päässä, se jatkuva puristus, pyörrytys ja särky saa itkemään.
Mä en jaksa tätä 24/7 ...jaksa joka kerta kulkea pilleripurkki kourassa pitkin kotia toivoen et joskus ambulanssi tulis ja pysähtyis tässä.
"Tulkaa ja viekää mut hoitoon".
Kuin monta kertaa illalla mä itken..itken kun tuskissa ja kivuissa on tullut taas hoidettua pojalle ja oltua huono äiti. MÄ EN JAKSA.. :'(
Kun mitään ei voi ennakoida ja mikään ei auta.
Se särky ja viilto kun tulee niin se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kuin joku viiltäisi sadalla puukolla hermoratoja.
Kädet tärisee kuin vanhalla mummolla, puhe sammaltaa ja tasapaino pettää kuin humalaisella. Vaikka olen nuori ..nuori äiti pienellä ja vaimo jollekkin.
Tänään taas heräsin siihen...taas itkien että taas tulee tämmöinen päivä.
Mies ottaa syliin ja halaa: kulta rakas, joko mennään? joko mennään sairaalaan.
Ei rakas, ei ne ota. Ei mulla oo pääkainalossa( ne tulee vain hetkittäin).
Pelko persiissä jokaiseen päivään ja vahvaa leikkien. Leikkien että kaikki on hyvin. Nehän on vaan mielikuvitusta, kyllä ne menee ohi.
Eihän mulla oo mikään mä oon vaan mä ja kuvittelen kaikki.
"tietty toi on ottanut jotain aineita/viinaa"..
tietäisittekin ton apteekin tuolla nurkassa..
Ehkä se helpotus tulee jonain päivänä tai sitten ei..
Kiitos kuitenkin rakkaimmilleni jotka ovat minua jaksaneet tänäkin päivänä kaikkine kiukkukohtauksineen.
:ashamed: :ashamed: sori tunteen purkaus..pakko..ahistaa vaan tää jatkuva sairastelu :ashamed: