himoitsen vieraita miehiä enemmän kuin omaani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksinäinenvaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksinäinenvaimo

Vieras
Olen huomannut, että himoitsen muita miehiä enemmän kuin omaani. Oma puoliso on alkanut tuntumaan enemmän kaverilta. Harrastamme seksiä noin 1-3 x kk, joka on mielestäni vähän. Useimmiten seksi on melko tyydyttävää. Mies haluaisi varmasti useammin, ja minäkin, mutta mitä tehdä kun en tahdo syttyä?! Haaveilen muista miehistä, ja joskus naisistakin. Viikonloppuna tapasin miehen, joka oli viedä jalat altani, mutta pystyin hillitsemään itseni. Muistelen vieläkin hänen kosketustaan ja katsettaan. Oma mies ei koskaan kosketa eikä katso samalla tavalla. Hän on silti hellä ja rakastava ja sanoo rakastavansa minua. Tunnen itseni typeräksi. Meillä on pienet lapset ja iso asuntolaina. En tahdo erota. Rakastan miestäni, mutta se jokin kipinä on aina puuttunut. Tuntuu väärältä. Pelkään myös, että joku kerta itsehillintäni pettääkin ja loukkaan miestäni.
Mitä tehdä?! En tahdo uskoa, että se kipinä jostain meidän välillemme syttyisi, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan, mutta ehkä voisin yrittää itse tehdä asian eteen jotain?
En voi puhua tästä kenenkään kanssa, mutta kaipaan jotain neuvoa tai tukea joltain.
 
Kiihotutteko kun ajattelette tuota vierasta miestä?
Jos kiihotutte, niin se kiihottuminen kannattaa opetella hyödyntämään oman miehen kanssa.
Eikö naiset pysty seksin aikana ajattelemaan jotain toista kokemusta ja silti suorittamaan sitä seksiä oman puolison kanssa.
Ja voihan ajatuksen siirtää sen kiihkeimmän seksin ajaksi puolisoon.
Minä ainakin ajattelen usein esileikin aikana täältä lukemiani naisten kirjoituksia.
Silti tahdon ainoastaan harjoittaa sitä seksiä vaimon kanssa.
 
Nykyaikana ihmisillä on sukupuolisuhteita ennen avioliittoa, hyvinkin monia. Sillä on varmasti suuri vaikutus, kun aivot on tottuneet saamaan kiksejä silläviisii. Olisi hyvä, kun olisi jotain ratkaisukeskeistä terapiaa tällaiseen - ehkä onkin - niin että voisi opettaa aivonsa pois väärästä palkitsemisjärjestelmästä.
 
Eiköhän kyse ole ensisijaisesti sinun omasta tahdostasi, millaista elämää tahdot elää ja olet sen elämäsi kanssa myös sujut.

Vastaavia kirjoituksia lukiessani mietin aina peittoaako jokin addiktion tunnuskuvat täyttävät jotakin muuta kirjoittajan elämässä, ettei tarvitsisi miettiä liian syvällisiä ja etenkin, jos se syvällisyys tekee kipeää?

Moisen tunneristiriidan kanssa eläminen käy muutenkin kuluttavaksi, joten käytä hetki miettimällä millaista elämäsi olisi jos todellakin teet niin kuin tahdot. Kukaan ei sinua tässä elämässä pakota kuin kuolemaan, eikä ajatteleminen tarkoita vielä samaa kuin teot.

Itse olen oppinut, kuinka jonkun asian sisukas kieltäminen itsessään kasvattaa asiaa suureksi ja ajatukset täyttäväksi kuin se alunperin tarkoittikaan. Tunteet siis voivat olla kuin tuuli ja pyyhkäistä sinua hetken jäämättä kuitenkaan pysyväksi olotilaksi.

Hyvä, että olet vastuuntuntoinen ja mietit muidenkin tunteita.

Ja jos yhtään lohduttaa, niin mielikuvamme parisuhteemme tasaisesta kiihkosta vuosista toisiin on puppupuhetta. Suhteen elävyys on juuri sitä muuttumista ja ne muutokset voi ottaa haasteina, eikä tappioina. Tästä löytyy monenlaista asiantuntijan tarkempaa tutkimusta ja meiltä vain joskus puuttuu halu tehdä arkeen totutusta poikkeavaa, koska on turvallisempaa kestää kuin lähteä kehittämään keskenään jotakin jännää.
 
Olen huomannut, että himoitsen muita miehiä enemmän kuin omaani. Oma puoliso on alkanut tuntumaan enemmän kaverilta"

Tuo ei ole mitään epänormaalia kuule.
Kaikki varatut miehet himoitsevat myös vieraita naisia, enemmän kuin omaa vaimoaan.
ja kaiken päälle miehet tsiikaa ihan joka päivä toisten naisten aanuksia ja takapuolia katsovat siis netti pornoa, jotta edes hiukan kiihottuisivat omasta vaimosta jonka kanssa elävät jo vuosia yhes.

Siis himoitse sie vaan ihan rauhas toisia miehiä, tuo ilmiö on ihan normaalia myös naisille.

Noin se vaan mennoo madam, ei sille voi mittee.
 
Ei voi mitään, arki on yksinkertaisesti tylsää. Totta kai siihen omaansa kyllästyy, kun sitä ei tarvitse enää saalistaa eikä itse olla saalistettavana. Kumppanista tulee itsestäänselvyys viimeistään siinä vaiheessa, kun on naimisissa, lapset ja asuntolaina, koska eihän siitä asetelmasta niin vain karata enää... ainakaan heti.

Suurin osa haluaa vierasta. Iso osa siitä suurimmasta osasta kokeilee vierasta. Iso osa siitä isosta osasta huomaa, ettei vieras lopulta olekaan tuttua ja turvallista kummempi. Hetken jännitystä se voi tuoda. Kukapa ei flirttailusta ja salakähminnästä potkua elämäänsä saisi. Mutta on eri asia onko riskit sen arvoisia?

Ihmetyttää, jos kipinää ei ole koskaan ollut ollenkaan ja silti on lapset hankittu ja harrastettu seksiä. Oletko läheisriippuvainen vai sellainen, että on ollut pakko ottaa eka, jolle on ylipäätään kelvannut? Miten ihmeessä alunperin päädyitte edes yhteen?
 
Ihmetyttää, jos kipinää ei ole koskaan ollut ollenkaan ja silti on lapset hankittu ja harrastettu seksiä. Oletko läheisriippuvainen vai sellainen, että on ollut pakko ottaa eka, jolle on ylipäätään kelvannut? Miten ihmeessä alunperin päädyitte edes yhteen?

Tuli myös mieleen, että on haluttu perusperhe kaikkine stereotypioineen. Ne on sitten hommattu väärän miehen kanssa ja nyt ihmetellään, miten tässä näin pääsi käymään.

Ja jos mies aluksi tuntuikin oikealta, niin arjen sietäminenhän on tietysti vaikea taitolaji.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinenvaimo;10923308:
Olen huomannut, että himoitsen muita miehiä enemmän kuin omaani. Oma puoliso on alkanut tuntumaan enemmän kaverilta. Harrastamme seksiä noin 1-3 x kk, joka on mielestäni vähän. Useimmiten seksi on melko tyydyttävää. Mies haluaisi varmasti useammin, ja minäkin, mutta mitä tehdä kun en tahdo syttyä?! Haaveilen muista miehistä, ja joskus naisistakin. Viikonloppuna tapasin miehen, joka oli viedä jalat altani, mutta pystyin hillitsemään itseni. Muistelen vieläkin hänen kosketustaan ja katsettaan. Oma mies ei koskaan kosketa eikä katso samalla tavalla. Hän on silti hellä ja rakastava ja sanoo rakastavansa minua. Tunnen itseni typeräksi. Meillä on pienet lapset ja iso asuntolaina. En tahdo erota. Rakastan miestäni, mutta se jokin kipinä on aina puuttunut. Tuntuu väärältä. Pelkään myös, että joku kerta itsehillintäni pettääkin ja loukkaan miestäni.
Mitä tehdä?! En tahdo uskoa, että se kipinä jostain meidän välillemme syttyisi, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan, mutta ehkä voisin yrittää itse tehdä asian eteen jotain?
En voi puhua tästä kenenkään kanssa, mutta kaipaan jotain neuvoa tai tukea joltain.

Elähän mittään ja annahan olla!Kokkeile toista miestä salassa,niin näet ja koet,että onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.Siinä ei ole mitään väärää tai tuomittavaa jos hakee seksuaalista tyydytystä parisuhteen ulkopuolelta!Rohkeasti vaan kohti rakastajaa!
 
kiitos, erityisesti sinulle Dispensa!

Joku kysyi miksi meillä on lapsia jne. Ennen kuin tulin raskaaksi, harrastin paljon yhdenillan juttuja ja pidempiäkin seksisuhteita. Ei sitä kipinää aina tarvinnut paljoakaan olla, jos vain halusi saada seksiä. Ja vaikka luulin, etten MINÄ voi raskaaksi tulla, jos nyt kerran kumi jää laittamatta, toisin kävi. Isäksi sattui mukava tunnollinen mies. Halusin pitää lapsen. Ja isä halusi olla isä. Meillä oli ihan mukavaa yhdessä, mentiin naimisiin, saatiin toinen lapsi. Siinä se. Ja nyt kun lapset on vähän kasvaneet, vaikka pieniä ovat yhä, olen alkanut miettimään, mihin olen joutunut. Toisaalta olen hyvin onnellinen, erityisesti lasteni vuoksi, koska heillä on perhe
 
Auttaisiko asiaa että pystyisit kirjeellä tai muuten ilmaisemaan miehellesi millaista seksiä tänään lapsien jälkeen kaipaat..

Monesti kun oma aviomies ei pysy mukana ellei sille opeta uusia seksi juttuja miten seksuaalisuus muuttuu vuosien muuttuessa.

Kun seksi on taas tyydyttävää et edes mieti muita.

Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinenvaimo;10923308:
Olen huomannut, että himoitsen muita miehiä enemmän kuin omaani. Oma puoliso on alkanut tuntumaan enemmän kaverilta. Harrastamme seksiä noin 1-3 x kk, joka on mielestäni vähän. Useimmiten seksi on melko tyydyttävää. Mies haluaisi varmasti useammin, ja minäkin, mutta mitä tehdä kun en tahdo syttyä?! Haaveilen muista miehistä, ja joskus naisistakin. Viikonloppuna tapasin miehen, joka oli viedä jalat altani, mutta pystyin hillitsemään itseni. Muistelen vieläkin hänen kosketustaan ja katsettaan. Oma mies ei koskaan kosketa eikä katso samalla tavalla. Hän on silti hellä ja rakastava ja sanoo rakastavansa minua. Tunnen itseni typeräksi. Meillä on pienet lapset ja iso asuntolaina. En tahdo erota. Rakastan miestäni, mutta se jokin kipinä on aina puuttunut. Tuntuu väärältä. Pelkään myös, että joku kerta itsehillintäni pettääkin ja loukkaan miestäni.
Mitä tehdä?! En tahdo uskoa, että se kipinä jostain meidän välillemme syttyisi, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan, mutta ehkä voisin yrittää itse tehdä asian eteen jotain?
En voi puhua tästä kenenkään kanssa, mutta kaipaan jotain neuvoa tai tukea joltain.
 
Vieläkö näitä oikeasti löytyy jotka kuvittelevat ettei voi raskaaksi tulla, jos joskus jää se kumi laittamatta? Noh, ehkä se on toisaalta loogista, että he lisääntyvät muita vilkkaammin.

Voihan sitä tulla raskaaksi vaikka käyttäisikin kumia, jos oikein huono tuuri käy! Eivät nekään ole rikkoutumattomia, kokemusta on, ja naiselle haettiin seuraavana aamuna jälkiehkäisypilleri kuten kuuluukin.
 
Vieläkö näitä oikeasti löytyy jotka kuvittelevat ettei voi raskaaksi tulla, jos joskus jää se kumi laittamatta? Noh, ehkä se on toisaalta loogista, että he lisääntyvät muita vilkkaammin.

Voihan sitä tulla raskaaksi vaikka käyttäisikin kumia, jos oikein huono tuuri käy! Eivät nekään ole rikkoutumattomia, kokemusta on, ja naiselle haettiin seuraavana aamuna jälkiehkäisypilleri kuten kuuluukin.

Jälkiehkäisypilleri voihan vattu!

Meikäläinen käy pääkaupunkin yössä ja varaa aina hotellin väärällä nimellä ja maksu käteisellä ettei jää "jälkiä". Kumeihin pistelen pieniä reikiä ja jaan naisille aina väärät yhteystiedot ettei tarvitse elatusmaksuja maksella. Montakohan lasta on jo tullut siitetty? Miehen tehtävä on lisääntyä tosin heikomman aineksen kohdalla jälkiehkäisy on oikea ratkaisu.
 
Viimeksi muokattu:
Vieläkö näitä oikeasti löytyy jotka kuvittelevat ettei voi raskaaksi tulla, jos joskus jää se kumi laittamatta? Noh, ehkä se on toisaalta loogista, että he lisääntyvät muita vilkkaammin.

Voihan sitä tulla raskaaksi vaikka käyttäisikin kumia, jos oikein huono tuuri käy! Eivät nekään ole rikkoutumattomia, kokemusta on, ja naiselle haettiin seuraavana aamuna jälkiehkäisypilleri kuten kuuluukin.

Noh..ehkä sitten omaa tyhmyyttäni halusinkin raskaaksi, jos vahinko kävisi? Mutta olin aika varma, ettei niin kävisi. Enpä sitä tyhmyyttä ole liiemmin katunut. Ilman lapsia mulla ei olis mitään. Nehän nyt ei ongelmana olleetkaan, vaan mies! Tai siis himo vieraisiin miehiin..
Meil on kyllä seksiä, mutta välillä tuntuu, että se on molemminpuolisesti vain tarpeiden tyydytystä. Siitä puuttuu paljon sellaista, mitä kaipaisin. Ehkä se on ihan normaalia tässä elämän tilanteessa, mutta pelkään, että se tulee jäämään sellaiseksi.
Ja monesti tosiaan tuntuu, että vika on kuitenkin vain minussa, ei miehessä. Ja onhan se, kun haaveilet toisista, enkä osaa olla tyytyväinen siihen mitä on.

Niin ja joku kysyi miksi tunnen olevani yksinäinen..koska ystäviä ei liiemmin ole, kavereita muutama, nekin asuu eri paikkakunnilla. Sitä, miksi olen yksinäinen myös mieheni seurassa, en tiedä. Elämä on.
 
Viimeksi muokattu:
Olen huomannut, että himoitsen muita miehiä enemmän kuin omaani. Oma puoliso on alkanut tuntumaan enemmän kaverilta"

Tuo ei ole mitään epänormaalia kuule.
Kaikki varatut miehet himoitsevat myös vieraita naisia, enemmän kuin omaa vaimoaan.
ja kaiken päälle miehet tsiikaa ihan joka päivä toisten naisten aanuksia ja takapuolia katsovat siis netti pornoa, jotta edes hiukan kiihottuisivat omasta vaimosta jonka kanssa elävät jo vuosia yhes.

Siis himoitse sie vaan ihan rauhas toisia miehiä, tuo ilmiö on ihan normaalia myös naisille.

Noin se vaan mennoo madam, ei sille voi mittee.

Eipä mene, ei ainakaan itselläni, edelleenkin 22 vuoden liiton jälkeen himoitsen enemmän tuttua ja turvallista omaa vaimoa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinenvaimo;10924625:
kiitos, erityisesti sinulle Dispensa!

Joku kysyi miksi meillä on lapsia jne. Ennen kuin tulin raskaaksi, harrastin paljon yhdenillan juttuja ja pidempiäkin seksisuhteita. Ei sitä kipinää aina tarvinnut paljoakaan olla, jos vain halusi saada seksiä. Ja vaikka luulin, etten MINÄ voi raskaaksi tulla, jos nyt kerran kumi jää laittamatta, toisin kävi. Isäksi sattui mukava tunnollinen mies. Halusin pitää lapsen. Ja isä halusi olla isä. Meillä oli ihan mukavaa yhdessä, mentiin naimisiin, saatiin toinen lapsi. Siinä se. Ja nyt kun lapset on vähän kasvaneet, vaikka pieniä ovat yhä, olen alkanut miettimään, mihin olen joutunut. Toisaalta olen hyvin onnellinen, erityisesti lasteni vuoksi, koska heillä on perhe

itse asiassa vastasit tässä omaan kysymykseesi, "Ennen kun tulin raskaaksi harrastin paljon yhdenillan juttuja"
mutta nyt olet naimisissa, menkää vaikka parisuhdekurssille esim. kataja RY ja opettele elämään kuten naimisissa olevan kuuluukin.
Älä siis seikkaile yksin paikoissa joissa innostut/on suuri riski pettää, vaan mies mukaan ja sitä kipinää yhdessä etsimään.
Ja kiitos jo etukäteen kiukkuisista kommenteista jotka tästä saan.
 
Älä siis seikkaile yksin paikoissa joissa innostut/on suuri riski pettää, vaan mies mukaan ja sitä kipinää yhdessä etsimään.
Ja kiitos jo etukäteen kiukkuisista kommenteista jotka tästä saan.

Tuo edellyttää myös sitä, että se mies kiinnostuisi tai innostuisi samoista asioista, joissa riski tunteiden leimahtamiseen on. Mutta kun ei innostu, ei syty. Ei kosketa kuin varovasti. Seksiä ei juuri ole, mikä aikaisemmin johtui enemmän omasta haluttomuudestani. Yhteen aikaan pystyin innostumaan seksistä mieheni kanssa vain kun ensin kiihotin itseni muilla keinoin haluamaan. Oma mies ei kiihota. Mutta seksiä olisi pakko harrastaa, koska muista kyllä kiihotun. Lisäksi hänen kanssaan saan huonosti orgasmeja, kyllästyn vaikka yritän ohjata ja käyttää kaikki keinot. Viimeksi kun yritin niin eipä hänkään viitsinyt innostua.

Emme juuri halaile, ei mitään kunnon fyysistä läheisyyttä. Ja minulle tärkeissä asioissa vain harvoissa on yhteinen aaltopituus. Mitään voimakkaita tunnekokemuksia hän ei koe enkä pysty omia kokemuksia hänen kanssaan jakamaan, koska hänessä ne asiat eivät herätä esim. liikutusta, innostusta tms. Muuten hyvä mies, älykäs, fiksu, komea. Ei parempaa voisi olla. Mutta missä ovat ne tunteet... Eikä minua auta se, että hän ei tunnetasolla avaudu eikä myöskään seksuaalisesti etene mihinkään. Surettaa tilanne. Pornon ja muiden miesten ja naisten ym. seksitarinoiden lukeminen toimii joo hetkellisesti. Mutta sama se olisi sitten hoitaa seksi muuten, kun joutuu näin väkisin kikkailemaan. :( Vertailupohjaa on sen verran, että edellisessä pitkässä suhteessa seksi oli suorastaan loistavaa aina, minkävuoksi suhde kestikin niin kauan. Nyt tuntuu siltä, että päättyykö muuten hyvä suhde seksiongelmiin ja läheisyyden puutteeseen. Tuntuu tosi typerältä..

Vaikeaksi koen tilanteen, enkä tiedä mitä tehdä. Lisäksi tapasin tässä miehen, johon ihastuin. Yritän nyt miettiä mikä se on mikä hänessä vetää puoleensa. Ei ikä, ei nuoruus eikä asema tms. ulkoinen, vaan luonne, läheisyys ja kyky avautua ja nauttia niistä asioista mistä minäkin nautin, tunteet selvästi hänellä heräävät ja hän ne osaa ilmaisee. Moraalin suhteen on tarkka, joten tiedän, että tämä asia ei tule etenemään todennäköisesti mihinkään, vaikka itse kaipaankin kovasti juuri tällaista ihmistä.

Surettaa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mielessä;10935388:
Tuo edellyttää myös sitä, että se mies kiinnostuisi tai innostuisi samoista asioista, joissa riski tunteiden leimahtamiseen on. Mutta kun ei innostu, ei syty. Ei kosketa kuin varovasti. Seksiä ei juuri ole, mikä aikaisemmin johtui enemmän omasta haluttomuudestani. Yhteen aikaan pystyin innostumaan seksistä mieheni kanssa vain kun ensin kiihotin itseni muilla keinoin haluamaan. Oma mies ei kiihota. Mutta seksiä olisi pakko harrastaa, koska muista kyllä kiihotun. Lisäksi hänen kanssaan saan huonosti orgasmeja, kyllästyn vaikka yritän ohjata ja käyttää kaikki keinot. Viimeksi kun yritin niin eipä hänkään viitsinyt innostua.

Emme juuri halaile, ei mitään kunnon fyysistä läheisyyttä. Ja minulle tärkeissä asioissa vain harvoissa on yhteinen aaltopituus. Mitään voimakkaita tunnekokemuksia hän ei koe enkä pysty omia kokemuksia hänen kanssaan jakamaan, koska hänessä ne asiat eivät herätä esim. liikutusta, innostusta tms. Muuten hyvä mies, älykäs, fiksu, komea. Ei parempaa voisi olla. Mutta missä ovat ne tunteet... Eikä minua auta se, että hän ei tunnetasolla avaudu eikä myöskään seksuaalisesti etene mihinkään. Surettaa tilanne. Pornon ja muiden miesten ja naisten ym. seksitarinoiden lukeminen toimii joo hetkellisesti. Mutta sama se olisi sitten hoitaa seksi muuten, kun joutuu näin väkisin kikkailemaan. :( Vertailupohjaa on sen verran, että edellisessä pitkässä suhteessa seksi oli suorastaan loistavaa aina, minkävuoksi suhde kestikin niin kauan. Nyt tuntuu siltä, että päättyykö muuten hyvä suhde seksiongelmiin ja läheisyyden puutteeseen. Tuntuu tosi typerältä..

Vaikeaksi koen tilanteen, enkä tiedä mitä tehdä. Lisäksi tapasin tässä miehen, johon ihastuin. Yritän nyt miettiä mikä se on mikä hänessä vetää puoleensa. Ei ikä, ei nuoruus eikä asema tms. ulkoinen, vaan luonne, läheisyys ja kyky avautua ja nauttia niistä asioista mistä minäkin nautin, tunteet selvästi hänellä heräävät ja hän ne osaa ilmaisee. Moraalin suhteen on tarkka, joten tiedän, että tämä asia ei tule etenemään todennäköisesti mihinkään, vaikka itse kaipaankin kovasti juuri tällaista ihmistä.

Surettaa.

Vaikea on tilanne, ehdottaisin jotain parisuhdeleiriä tai vastaavaa, esim. Kataja Ry järjestää hyviä leirejä.
Missä ollaan nyt ja mihin jatketaan, näitä pääsee miettimään.
En tiedä, pitkässä avioliitossa tulee aina myös huonoja kausia, niistä on vain ponnisteltava yli, kipinä löydettävä, keinolla millä hyvänsä.
Yhteinen harrastus olis myös todella tärkeä, samoin se, että pääsette yhdessä ilman lapsia liikkeelle välillä.
Se kipinä kyllä löytyy jos se on joskus ollut olemassa, kärsivällisyyttä vain.
Ja sitten edelleen älä liiku paikoissa jossa näitä ihastuksia tulee, jos pettämisen riski on olemassa ja jos miestäsi et saa sinne lähtemään, pysy ennemmin kotona, lastesi luona.

Tulee mieleen myös kysymys, eihän voi olla masennus kyseessä kun kiinnostus seksiin on noinkin kateissa, masennus ja masennuslääkkeet tekevät moisen ilmiön.
Itse olen moisen kauden kokenut ja siitä noustiin kun oivallettiin, masennuslääkkeet pois, työtä vähemälle ja niitä yhteisiä treffejä, matkoja, kahdenkeskisiä hetkiä ja kas taivas valkeni, seksi sujuu taas upeasti noin 5xviikko.
 
Vaikea on tilanne, ehdottaisin jotain parisuhdeleiriä tai vastaavaa, esim. Kataja Ry järjestää hyviä leirejä.
Missä ollaan nyt ja mihin jatketaan, näitä pääsee miettimään.
En tiedä, pitkässä avioliitossa tulee aina myös huonoja kausia, niistä on vain ponnisteltava yli, kipinä löydettävä, keinolla millä hyvänsä.
Yhteinen harrastus olis myös todella tärkeä, samoin se, että pääsette yhdessä ilman lapsia liikkeelle välillä.
Se kipinä kyllä löytyy jos se on joskus ollut olemassa, kärsivällisyyttä vain.
Ja sitten edelleen älä liiku paikoissa jossa näitä ihastuksia tulee, jos pettämisen riski on olemassa ja jos miestäsi et saa sinne lähtemään, pysy ennemmin kotona, lastesi luona.

Tulee mieleen myös kysymys, eihän voi olla masennus kyseessä kun kiinnostus seksiin on noinkin kateissa, masennus ja masennuslääkkeet tekevät moisen ilmiön.
Itse olen moisen kauden kokenut ja siitä noustiin kun oivallettiin, masennuslääkkeet pois, työtä vähemälle ja niitä yhteisiä treffejä, matkoja, kahdenkeskisiä hetkiä ja kas taivas valkeni, seksi sujuu taas upeasti noin 5xviikko.

Meillä ei ole lapsia. Yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita on jonkin verran. Tehdään asioita yhdessä. Paikoissa liikkuminen, joissa ihastuminen tapahtuu. Ei ole mitään tiettyä paikkaa vaan liittyy minulle tärkeisiin asioihin, joita hän ei harrasta ja jotka eivät hänellä herätä mitään suurempaa tunnetta. Tarkoittaisi käytännössä sitä, että luopuisin itselleni erittäin tärkeistä asioista. Tai hänen pitäisi olla mukana. Pyysin mukaan, mutta ei tullut. Joskus on tullut, mutta on niin ulkopuolella niistä tilanteista. Näissä asioissa (ja seksissä) ei meillä toimi vuorovaikutus. Sitä suurempi on järkytys, kun huomaan, että se myös voisi toimia.

En usko, että hänellä on masennus kyseessä. Tietyt asiat eivät vain herätä hänessä tunteita, ja nämä sattuvat olemaan minulle tärkeitä asioita. Olleet aina. Hän on tyytyväinen elämäänsä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mielessä;10936236:
Meillä ei ole lapsia. Yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita on jonkin verran. Tehdään asioita yhdessä. Paikoissa liikkuminen, joissa ihastuminen tapahtuu. Ei ole mitään tiettyä paikkaa vaan liittyy minulle tärkeisiin asioihin, joita hän ei harrasta ja jotka eivät hänellä herätä mitään suurempaa tunnetta. Tarkoittaisi käytännössä sitä, että luopuisin itselleni erittäin tärkeistä asioista. Tai hänen pitäisi olla mukana. Pyysin mukaan, mutta ei tullut. Joskus on tullut, mutta on niin ulkopuolella niistä tilanteista. Näissä asioissa (ja seksissä) ei meillä toimi vuorovaikutus. Sitä suurempi on järkytys, kun huomaan, että se myös voisi toimia.

En usko, että hänellä on masennus kyseessä. Tietyt asiat eivät vain herätä hänessä tunteita, ja nämä sattuvat olemaan minulle tärkeitä asioita. Olleet aina. Hän on tyytyväinen elämäänsä.

Parisuhteessa ja avioliittossa kuuluu jokaisen - siis molempien panostaa suhteeseen, muuten käy hullusti ja suhde lopahtaa lyhyeen, siis sata lasiiin ja pidät miehellesi puhuttelun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinenvaimo;10930175:
Noh..ehkä sitten omaa tyhmyyttäni halusinkin raskaaksi, jos vahinko kävisi? Mutta olin aika varma, ettei niin kävisi. Enpä sitä tyhmyyttä ole liiemmin katunut. Ilman lapsia mulla ei olis mitään. Nehän nyt ei ongelmana olleetkaan, vaan mies! Tai siis himo vieraisiin miehiin..
Meil on kyllä seksiä, mutta välillä tuntuu, että se on molemminpuolisesti vain tarpeiden tyydytystä. Siitä puuttuu paljon sellaista, mitä kaipaisin. Ehkä se on ihan normaalia tässä elämän tilanteessa, mutta pelkään, että se tulee jäämään sellaiseksi.
Ja monesti tosiaan tuntuu, että vika on kuitenkin vain minussa, ei miehessä. Ja onhan se, kun haaveilet toisista, enkä osaa olla tyytyväinen siihen mitä on.

Niin ja joku kysyi miksi tunnen olevani yksinäinen..koska ystäviä ei liiemmin ole, kavereita muutama, nekin asuu eri paikkakunnilla. Sitä, miksi olen yksinäinen myös mieheni seurassa, en tiedä. Elämä on.

Kun luin nämä viestisi niin mulle tuli fiilis että pulma on että sun sisältä puuttuu tosiaan se kipinä. En tiedä onko sitä koskaan ollutkaan vai oletko vain menettänyt kosketuksen itseesi.

Onko sulla mitään muuta intohimoa elämässä?
 

Yhteistyössä