Hirveittävä olo

[help]

Mulla on aivan kammottava olo. Ahdistus puristaa, masentaa. Olen täysin yksin lapseni kanssa. Mistä isosta kaupungista löytää tuttavia/ystäviä?
Jos mulla olis sosiaalista elämää, se auttaisi.
Ei mulla ole ketään jota voisin tavata. Lapseni on koululainen.
Tuntuu välillä että kuolen ahdistukseen, kovin paljoa ei tarvita aina
kun se pahin olo tulee.
Ja kärsin ympäristöstä, krstalossa olen kuin loukussa, täysin yksin ja
kun menen ulos, olen taas yksin.
Miten jaksaisin?

 

[tintsi]

Keksi itelles uus harrastus johon voit mennä (lapsi hoitoon/kaverin luokse).
Jos ei löydy mitään/kynnys liian suuri, mene lapsen kanssa jonnekin, keksikää yhteistä kivaa tekemistä, jossa mahdollisesti on muitakin lapsia =)

Koita ottaa itseäsi niskasta kiinni!

 

[ap]

Mulla olis tiedossa yks juttu johon menisin, mutta en saa lapselle hoitajaa.
Muilta ketä tiedän, en voi kysyä.
Tää vaan jatkuu vuosikausia.

 

[sameoldsong]

asutko ihan pääkaupunkiseudulla?

 

[no]

lapsesi on jo kooululainen,joten ota mukaan mihin ikinä menetkin harrastukseen,se ei sentään ole mikään vauva,jota pitää viihdyttää,vaan osaa jo kiltisti olla mukana sivusta seuraanajakin vain,vai?

 

[ap]

Se yks juttu johon olisin menossa, niin sinne ei voi ottaa lapsia.
Asun pk-seudulla, tää vaan on pahinta mitä tiedän kun joudun olemaan
täällä.
Yksinäisyys on aivan kamalaa, kaikki päivät, viikonloput, ei aikuista seuraa
kuin hyvin harvoin.

 

[hmm]

missä päin asut?? tuntusko että oisi masennusahistusta vai ihan vaan yksinäisyyttä? jos masentaa ihan,käy mielenterveystoimistossa juttelemassa.jos ei, niin sitte työ,harrastus? sukulaiset? koulu?

 

[ap]

Käyn kyllä juttelemassa, mulla on kyllä vanhoja juttuja jotka painaa päälle.
Sitten kun jotain tapahtuu, meinaan kuristua ahdistukseeni.
Ympäristönvaihdos auttaa ja toiset ihmiset, mutta kun juuri kukaan ei pidä yhteyttä
niistä ihmisistä ketä tunnen.

 

[hmm]

tarvitsisitko sinä ihan jonkun lääkityksen tuohon ahistukseen ?vai onko jo?kuulostaa samalta kuin minulla itsellä vuosia aiemmin.sitten aikanaan sain sopivan lääkityksen (joka auttoi merkittävästi!)ja muutin lähemmäs sukua ja perhettä niin asiat parani tosi paljon!

 

[ap]

Tietysti pienehkö lääkitys vois olla paikallaan, mutta en haluaisi käyttää
lääkkeitä. Jos saan purettua ahdistustani, olo helpottuu.
Tämä elämä ei vaan sovi mulle. Yksin betonisessa lokerossa eikä ihmissuhteita!
Täällä on niin kylmiä ihmisiä täällä kaupungissa...

 

[Tiina]

Tietysti pienehkö lääkitys vois olla paikallaan, mutta en haluaisi käyttää
lääkkeitä. Jos saan purettua ahdistustani, olo helpottuu.
Tämä elämä ei vaan sovi mulle. Yksin betonisessa lokerossa eikä ihmissuhteita!
Täällä on niin kylmiä ihmisiä täällä kaupungissa...

Olisiko mahdollista vaihtaa maisemaa? Vaikka takaisin kotiseudulle tai sinne missä kaverit ja suku? Siinä siis tavoitetta, jos se olisi ratkaisu tuohon ?

 

[ap]

Tunnen luissani että asun väärässä paikassa.. Mulla ei oo paljon kavereita,
asia on monipiippuinen kun lapsen koulu on lähellä, lapsen isä täällä(tosin
ei ole tavannut lasta yli puoleen vuoteen).
Kotipaikalla on sukua, mutta ei paljoa töitä... vaikeaa on. En tiedä.

 

[Tiina]

Tunnen luissani että asun väärässä paikassa.. Mulla ei oo paljon kavereita,
asia on monipiippuinen kun lapsen koulu on lähellä, lapsen isä täällä(tosin
ei ole tavannut lasta yli puoleen vuoteen).
Kotipaikalla on sukua, mutta ei paljoa töitä... vaikeaa on. En tiedä.

Onko pitkä matka kotipaikkakunnalle? Jos olo on noin huono, niin ala vaan katella töitä kotipuolesta! Ei sekään ole oikein, että elo tuollaista kärsimystä!

 

[ap]

En voi kirjoittaa enemppää, aika loppuu kirjastossa..
Tuntuu kyllä jotain parannusta pitäs kehittää, on vaan olo kuin
vankilassa olis.
Matka on kohtalaisen pitkä kotipaikalle.
Ehkä joskus saan muutoksen tehtyä.

 

[hmm]

kannattaa harkita sitä muuttoa.lapsi kyllä sopeutuu ja asiat järjestyy !! voimia!!

 

[Joo]

Se yks juttu johon olisin menossa, niin sinne ei voi ottaa lapsia.
Asun pk-seudulla, tää vaan on pahinta mitä tiedän kun joudun olemaan
täällä.
Yksinäisyys on aivan kamalaa, kaikki päivät, viikonloput, ei aikuista seuraa
kuin hyvin harvoin.

Mites ois yksinhuoltajien yhdistys? Pääkaupunkiseudulta varmasti löytyy ja tuskin panevat pahakseen jos otat lapsen mukaan.