Toggle sidebar

Hirvittää katsella miten jotkut äidit on koko ajan kiukkuisia, negatiivisia ja huutavia lapsilleen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Mistä tällainen johtuu? Ihan normaalit iloiset liikkuvaiset lapset ja äidit huutaa koko ajan tai vähintään käskevän kiukkuisella äänellä patistaa: "Pue nyt!", "Tule nyt sieltä!", "Mennään nyt!", "Vauhtia nyt!!!", "Älä nyt sinne mene!!!", "Pitääkö kaikkea aina jäädä tutkimaan!?! Yritäs nyt keskittyä siihen, että me päästään joskus kotiin!" jne. Sitten kun kaikki menee hyvin lapsen suhteen niin usein rutistaan kaikesta muusta "Miten tännekin on roskia heitetty maahan?!? Törkeetä!" "Tää liukumäkikin on sitten jonkun pitänyt mennä töhrimään!", "Miten tollakin lapsella on noin ohuen näköinen pipo päässä?" Jne.

Onko nää jotain hiton kontrollifriikkejä vai mikä on? Tekis mieli sanoa, että rauhoitu hyvä ihminen. Hengitä syvään ja katso miten kaunista täällä on. Katso nyt miten suloinen ja sosiaalinen lapsi sulla on. Tai jotain muuta, joka ehkä herättäisi? En viitsi kuitenkaan, koska tuontyyppisten mammojen kanssa en ole sen enempää ystävystynyt. Leikkipuistoissa ja perhekerhoissa me kyllä nähdään toisiamme.
 
[QUOTE="madame";25543848]Sanooko sana väsymys sulle mitään.[/QUOTE]

Luulis, että väsyneenä keskittäisi voimansa niihin olennaisiin asioihin ja ottaisi ihan rennosti vaan aina kun mahdollista...
 
Onko ne aina tommoisia vai oletko vaan jonkun kerran päässyt todistamaan huonoa hetkeä? Nälkä, kiire ja väsymys tuo ihmisissä huonoja puolia esille.

Mä vähän kyllä ihmettelen jos joku äiti jaksaa koko ajan tulla jonnekin perhekerhoon tiuskimaan lapselleen.
 
[QUOTE="vieras";25543872]Onko ne aina tommoisia vai oletko vaan jonkun kerran päässyt todistamaan huonoa hetkeä? Nälkä, kiire ja väsymys tuo ihmisissä huonoja puolia esille.

Mä vähän kyllä ihmettelen jos joku äiti jaksaa koko ajan tulla jonnekin perhekerhoon tiuskimaan lapselleen.[/QUOTE]

On kyllä ihan joka kerta. Etenkin yksi tietty äiti, mutta on pari muuta vähän vastaavaa. Tuo tietty äiti tulee perhekerhoon joka kerta kiukkuisena lastensa kanssa, valitettavasti ei kertaakaan jätä väliin ;) Lisäksi usein on tossa meidän lähileikkipuistossakin. Meidän lapset on itse asiassa puisto/perhekerhokavereita, mutta mä yritän sillain huomaamattomasti vältellä tuon mamin seuraa. Hänellä toki on kolme vilkkaanpuoleista (mutta iloista ja ihan normaalin kilttiä) lasta, että pistäiskö se sitten hermot NOIN kireälle?
Vai olisko toi jotain yleistä asennetta elämää kohtaan? =P
 
mulla ainakin on ihan mahdottomat lapset ja musta tuntuu että mua pidettäis jotenkin lepsuna äitinä etten osais pitää kuria jos en olis kokoajan käskemässä lapsia... tosin muitten lasten pipoista tmv en kyllä jaksais valittaa...
 
[QUOTE="vieras";25543917]On kyllä ihan joka kerta. Etenkin yksi tietty äiti, mutta on pari muuta vähän vastaavaa. Tuo tietty äiti tulee perhekerhoon joka kerta kiukkuisena lastensa kanssa, valitettavasti ei kertaakaan jätä väliin ;) Lisäksi usein on tossa meidän lähileikkipuistossakin. Meidän lapset on itse asiassa puisto/perhekerhokavereita, mutta mä yritän sillain huomaamattomasti vältellä tuon mamin seuraa. Hänellä toki on kolme vilkkaanpuoleista (mutta iloista ja ihan normaalin kilttiä) lasta, että pistäiskö se sitten hermot NOIN kireälle?
Vai olisko toi jotain yleistä asennetta elämää kohtaan? =P[/QUOTE]

Sitä asennetta mä sitten veikkaan kanssa.

Joskus mullakin on päiviä kun on kotona tekemistä liikaakin, tympäisee eikä huvita lähteä kerhoilemaan ja silloin mielummin jään kotiin ja keksin lapsille siinä tekemistä kuin lähden kerhoon tuskailemaan kiirettä kun mietin että nytkin pitäisi kotona tehdä sitä ja tätä.

Kun ei ne perhekerhot tai leikkipuistot kuitenkaan pakollisia ole niin luulisi niihin menevän silloin kun siihen on aikaa ja haluaa siellä viettää ne tunnit. Ei luulisi olevan kenellekään kivaa jos äiti on ihan pinna kireällä ja tiuskii vaan lapsilleen.
 
Sullahan on nyt iloinen haaste olla itse korostetun iloinen, rento, lasta huomioiva ja kiva ja yrittää omalla ystävällisellä ja valoisella esimerkilläsi vaikuttaa kyseiseen äitiin; sen sijaan että välttelet häntä ja jotenkin asetat itsesi hänen yläpuolelleen?

Samalla voit tutustua häneen paremmin ja vaikka pystyä omalla läsnäolollasi ja hänen huomioimisella, lisäämään hänen elämänsä hyvinvointia ja hänen jaksamistaan niin että hänestäkin tulee rento ja positiivinen? Joskus jo hyvin pieni asia voi auttaa hymyilemään.
 
  • Tykkää
Reactions: Tara74 ja MorbidMama
[QUOTE="vieras";25543954]Sitä asennetta mä sitten veikkaan kanssa.

Joskus mullakin on päiviä kun on kotona tekemistä liikaakin, tympäisee eikä huvita lähteä kerhoilemaan ja silloin mielummin jään kotiin ja keksin lapsille siinä tekemistä kuin lähden kerhoon tuskailemaan kiirettä kun mietin että nytkin pitäisi kotona tehdä sitä ja tätä.

Kun ei ne perhekerhot tai leikkipuistot kuitenkaan pakollisia ole niin luulisi niihin menevän silloin kun siihen on aikaa ja haluaa siellä viettää ne tunnit. Ei luulisi olevan kenellekään kivaa jos äiti on ihan pinna kireällä ja tiuskii vaan lapsilleen.[/QUOTE]

Tuota. Nyt olen eri mieltä Kun on hyvin väsynyt, niin silloin on tietyllä tavalla "pakko" lähteä neljän seinän sisältä ulos, oli miten väsynyt tahansa. Olen kuullut masentuneen ja uupuneen äidin hyvin suorasanaisen kuvauksen siitä, että kerhot ja puistot pitivät hänet ja hänen arkensa koossa vaikeimman ajan.

Eli jollekin ne perhekahvlilat ja muut voivat oikeasti elintärkeää matalankynnyksen tukea.
 
kiireinen elämänrytmi, väsymys ja stressi aiheuttavat kireää pipoa, mulla on nyt ihan hillitön stressi,väsymys ja kiire ja myönnän tiuskivani kaikille ympärilläni aina välillä, tiedän, että se on väärin, mutta en mahda sille mitään, yritän hengitellä syvään, laskea kymmeneen ja kaikkea muuta, mutta hetken kuluttua tulee taas jokin asia mille pitää tiuskia.. lapsista varmaan hirveää, puolisosta hirveää ja varmaankin muista ihmisistä ympärilläni.. mitenkä tästä pääsisi pois? ei tällähetkellä ainakaan mitenkään.. arki tuntuu loputtomalta puinnistelyltä ja kaikki asiat menevät pieleen, kun olettaa selviävänsä yhdestä vastoinkäymisestä niin johan jo toinen tulee eteen.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu ja MorbidMama
Kyllä mä tunnistan itseni tuosta :D En siis muita arvostele tai kauhistele mitään roskia, ei sellaiset asiat ärsytä millään tavalla enkä koe olevani negatiivinen ihminen. Mutta nuo lapselle sanotut asiat on ihan täysin minun suustani..

En tiedä millä tuota selittää. Huonot hermot? Ulos lähtiessä voin olla ihan pirteä ja hyvän tuulinen, mutta ei siihen kyllä kauan mene, että suusta alkaa tulla tuota tekstiä. Vaikkei ole edes kiire mihinkään. Joskus vielä mietin kotoa lähtiessä että meillä ei ihan oikeasti ole kiire ja nyt annan sen lapsen jäädä ihastelemaan sitä puunoksaa vaikka tunniksi, mutta ei se vaan onnistu.. Ekan pysähdyksen ajan muistan vielä omat ajatukseni että ei ole kiire, mutta sitten kun se toistuu ja toistuu ja juostaan väärään suuntaan ja juostaan kohti tietä ja mennään hyppimään ojaan missä todennäköisesti koiran kakkoja jne. niin ei siinä sitten kauan mene kun alan tiuskimaan tuolla tavalla..
 
Mä oon kans huomannu tuollaiset äidit (ei usein isät) ja se on aivan hirveää kuunneltavaa. Yritän hymyillä kannustavasti lapselle, en ole keksinyt muuta. Itsekin koin lapsena melkein jatkuvaa tiuskimista ja sen johdosta katkaisin välit aikuisena kokonaan.
 
Mä en kommentoi muuten, mutta eikö roskista ja sotketusta liukumäestä saa olla närkästynyt. Mä ainakin olen ja sanon kyllä ääneenkin. Mä olen se, joka kerää puistosta roskat ja lasinsirut. Olen kyllä huomannut, että muita ei tunnu kiinnostavan moinen. Olenko siis kireä kontrollifriikki?
 
en ainakaan tuollaisia äitejä yritä vältellä. Kai he parhaansa tekevät, ovat ehkä väsyneitä.

Enemmän ärsyttää nämä, joiden pennut ovat muiden yläpuolella ja saavat tehdä mitä vaan.
 
Kun on valvottava vauva ja ei tukiverkkoja, niin ei kauheasti naurata uhmaikäisen hassunhauskat yritykset vältellä pukemista 10 kertaa, tai kun on kiire oikeasti jonnekin niin lapsi ei suostu kävelemään. Jos on edellisen kerran nukkunut vuosi sitten yli 4 tuntia putkeen.

Mun mielestä tiuskiminen tyyliin "no nyt puetaan" tai "tules jo" on ihan NORMAALIA elämää joskus.

Enemmän mua ärsyttää ihme lässyttäjämammat, joiden pennut ei tottele mitään ja sitten avuttomana hymyilevät ja kersa sotkee, ärsyttää muita.
 
ja kyllä kai se on pakko ääneen sanoa, jos epäilee jonkun kusaisseen vaikka siihen liukumäkeen. Kun jos on ihan keltainen. Hiljaako pitää olla sotkusta? Kyllähän lapsetkin saavat sen oppia että sotkea ei saa. Missään.
 
Mä oon tollanen jos olen väsynyt tai mulla on kipuja :/ Ja lähinnä siksi luulisin koska en luota omaan arviointi- tai reagointikykyyni silloin samalla lailla kuin yleensä ja sitten huomaan yhtäkkiä että joku reissu onkin mennyt vain niin että "älä nyt koske siihen, tule nyt, ei älä koske siihe, varo sitä varo tätä" jne
 
Mä saatan joskus olla tuollanen.
Vaikkakin mun lapsi näyttää varmaan ihan iloiselta ja suloiselta tuolla hangessa leikkiessään, niin saattaapi olla, ettei ole juuri silloin ihan sopiva ajankohta sille.
Ja koska nyt on "testataan rajoja"-kausi, niin saan oikeesti sanoa ihan kaikesta useamman kerran, eikä se sanominen yleensä edes auta. Niinpä olen välillä totaaalisen kyllästänyt siihen, kun ei taas ole uskottu, ja saattaa tulla tiuskittua.
 
Öh, mitä pahaa hoputtamisessa on? Meillä eivät lapset määrää menojemme aikataulua emmekä valitettavasti voi lähteä tuntia etukäteen joka paikkaan sillä verukkeella, että ehtisimme tutkiskella luontoa samalla.
 
Tuollaista ON kamala seurata. Ja kun nämä lapset ei useinkaan edes tee mitään ärjymisen arvoista...

Meidän lähellä asuu nainen jonka olen nimennyt kärttymutsiksi. Se tiuskii, huutaa ja märisee lapselleen koko ajan. Jo vuosikausia. Oltiin sitten puistossa, bussissa, kaupassa tai matkalla päiväkotiin/tulossa päiväkodista niin yhtään kaunista sanaa se ei lapselleen sano. Siis isommalle lapselleen. Rattaissa istuvalle lässyttää kyllä.

Esimerkkejä: Kaupassa lapsi (nyt ekalla luokalla) kysyy että "äiti, saanko alkaa pakkaamaan?". "NOETTODELLAKAANSAAIRTINIISTÄOSTOKSISTAHETI!". Bussissa lapsi sanoo että hän haluaa sitten painaa pysähtymisnappia. "MIKÄHELVETINPAKKOSUNONAINASAADASITÄPAINAA?". Jne.

Tulee ihan tosi paha mieli sen lapsen puolesta.
 
en tiedä mistä johtuu. Tai no itsellä joskus kun meinaa päästä tilanne tuohon pisteeseen otan aikalisän ja lähden kävelylle yksin tai vaikka kauppaan. Sitten muutenkin keskityn omaan hyvinvointiin hetken niin jopas ei enää tarvi lapsille kiristellä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa