historian huonoin

[vieras]

Mulla menee ihan just hermot. Uhmaikänen suoraan sanottuna vittuilee mulle ihan koko ajan ja mä en jaksa. Menee hermo pienestäki jo ja äsken meinasin oikeesti mätkästä sitä. Joo joo mitäs hankit lapsia jos et jaksa niitä mut tosissaan osasko joku varautua PAHAAN uhmaikään? En oo täydellinen enkä koskaan niin väittäny tai edes kuvitellu,mut tää menee jo yli. Aika ajoin mun tekis mieli heittää toi vekara päin seiniä jos se vaikka sitte tajuis lopettaa ton venkuroinnin. Ja kun mä sentään joudun oleen vaan päivät yksin tuon kanssa. Siis 9h päivässä. Pahinta on nukuttamiset. Tiedän et on väsyny,mut ko sänkyyn laitan ni alkaa niin järjetön show ettei mitään määrää.Äsken just teki mieli oikein täräyttää ja nyt tietysti on kamal omatunto siitä. Näin ko oon yksin ni kaikki tuntuu aina pahemmalta.Palaa kiinni ihan samantien ja pienistäki asioista.Väliin on kyllä vaikee uskoa,et tota lasta kiinnostaa tippaakaan mikään muu ko ajaa mut ihan vaan huvikseen hermoraunioks.Kun oikeen hermostun alkaa vaan nauraa käkättämään ja ko sitä hermostumista seuraa raivostuminen ja sitä taas kauhee itku ja lapsi vaan nauraa.Mä huudan päivittäin lapselleni.Kiroilen ja huudan ja pidän tiukassa otteessa ja hillitsen itteäni,etten huitase.Ihan sairasta tää jo on..Ja joka ilta ko käyn vielä kattomassa et on peitto päällä,silitän toisen päätä ja itken ja lupaan et huomenna äiti on kiltisti.Enkä mä ikinä oo..

 

[Piika-äiti]

Onko sinulla mitään mahdollisuutta saada itsellesi parin päivän lomaa lapsesta? Onko yhtään ketään tuttua tai sukulaista, joka vaikka maksusta hoitaisi häntä yhden tai kahden yön yli? Tällä aikaa sinä saisit olla hetken tasan tarkkaan rauhassa, nukkua jos on tarve, ryypätä, jos on tarve, istua kahvilassa, shoppailla, ajella fillarilla tai tehdä mitä ikinä haluat ja mitä ikinä kaipaat. Sen jälkeen jaksaisit taas paremmin.

Itse en olisi selvinnyt keskimmäisen todella vaikeasta uhmaiästä (lisäksi ikiliikkuja esikoinen ja vauva) ilman kummitätiä, naapurin mummoa ja miestä, joka otti iltaisin täyden hoitovastuun isommista lapsista.

Pitkällä tähtäimelle olisi ihanaa, jos löytäisit lepohetken vaikka kerran kuukaudessa. Jo sen oman ajan odottaminen ja tieto siitä, että joskus on lomaa luvassa voi helpottaa.

Jaksuja.

Piika-äiti

 

[ap]

No kyllähän mä omaa aikaa saan just iltasin ko mies on kotona,mut jotenki vaan nää päivät on semmosia.Ja toisaalta taas en mä oo kehdannu miehelle kertoo millanen oon päivisin ja et tuo meidän lapsi on tommonen ko on.On vaan niin raskasta kun mikään mitä teen ei kelpaa lapselle ja kun hänellä se hermo menee ni tarkottaa sitä,että paiskoo tavaroita,potkii,hakkaa ja puree mua ja huutaa ja rimpuilee sylissä ja lattialla.Sitte kohtauksen jälkeen alkaa itkemään isänsä perään ja menee mua pakoon ympäri kämppää etten saa otettua syliin ja lohdutettua.Joku äitiviha tolla nyt on päällä..No pitää vaan jaksaa.Eihän tässä taas tältä päivältä ole ko kolme ja puol tuntia yksinoloa.Sen jälkeen pitää jaksaa lähteä kauppaan ja hoitaa ruokapuoli ja vielä pestä pyykkiä.Kotiäidin työstä pitäs maksaa parempaa palkkaa..

 

[Piika-äiti]

Sinun on oikeasti alettava purkaa tilannetta. Joko miehen kanssa tai neuvolassa, ja mahdollisimman pian, sillä kärsiihän lapsikin tuosta tilanteesta, jossa hänellä ei ole selkeitä toimintamalleja eikä vielä osaamista käsitellä kiukkua, surua ja turhautumista.

Joku tarrakalenteri hyvin menneistä päivistä voisi toimia, ja se miettimisnurkka kuullostaisi teillä erityisen terveelliseltä, sillä lapsen ei kuulu purra, potkia ja hakata ketään, ei äitiäkään. Miettimisnurkan käyttöönotto tosin on rankka asia, ja sinun pitää jaksaa silloin olla aikuinen.

Meillä mies oli koko ajan tietoinen siitä, että elin oman jaksamisen kipurajoilla ja että keskimmäisen uhmaikä oli normaalia raivokkaampi, ja siksi esim. kovin köyhinäkin pyysimme kummitätiä maksusta ottamaan uhmaikäisen pariksi tunniksi kerran viikossa luokseen.

Piika-äiti