Historioitsija Teemu Keskisarja tuomitsee Sanna Marinin hallituksen toiminnan

[vierailija]

IS:

KOTIMAA
Teemu Keskisarjan kolumni: Suomen valtio ei kanna yhteiskuntavastuuta – yritystenkö pitäisi!
Julkisen sektorin raha-asiat perustuvat historialliseen harhanäkyyn, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

VALTAOSAN historiastaan Suomi on pärjäillyt ilman mitään yhteiskuntaa.

Raamatusta tai 1500–1700-luvun lainsuomennoksista ei löydy yhteiskunta-sanaa. Läsnä oli vasta esivalta, eri asia. Sen koura tuntui verotuksessa, sotapalveluksessa ja yleishyödyllisemmin oikeuslaitoksessa.

Zachris Topeliuksen Maamme kirja selitti 1870-luvulla vastasyntynyttä yhteiskuntaa: ”se suuri, hyvää tekevä järjestys, joka yhdistää meidät kaikki, pitää turvissaan meidät kaikki, sitoo ja vapaiksi tekee meidät kaikki”.

Topelius tarkoitti virkamiesten, kirkon ja isänmaan harmoniaa sekä alamaisten velvollisuuksia – ei etuisuuksia.

Koko ”yhteiskunnan” budjetti oli lyhempi kuin tänään yhden kunnan.

YRITYKSET kantoivat ”yhteiskuntavastuunsa”, kun esim. Jämsässä mikään korkeampi voima ei kustantanut työväenasuntoja, haavuria, palokuntaa, viemäriä, puhelinlankoja, kätilöä ja urheilukenttää.

Waldenit, Serlachiukset ja Ahlströmit olivat kasvollisia omistajia.

Luonne saattoi olla ilkeämpi kuin UPM:n Jussi Pesosella, mutta tehtaanpiipputaajaman miljöö merkitsi luojilleen käyntikorttia ja CV:tä ajassa ja ikuisuudessa. Vastuunkanto johtui 1980-luvulle saakka järkeilystäkin. Olojen piti miellyttää ammattitaitoista työvoimaa, joka muuten äänesti jaloillaan vaikka Ruotsiin.

Paperitehtaiden kupeessa oli vasemmistoenemmistöinen kunnanvaltuusto ja omalla tavallaan ahnaita metsänomistaja-isäntiä.

SUHDETOIMINTA ei luonnistunut oy:lle, jos toimitusjohtaja tukkihumalassa täräytti, että ainut tehtävä on voiton tuottaminen osakkaille.

Liike-elämä leipoi kansantalouden täytekakun, jota poliitikot tarjoilivat ”hyvinvointivaltiona”. Patruunat ärisivät ay-liikkeestä, sosiaalimenoista tai Suomen Pankin rahapolitiikasta. Yhteiskunta otti firmoilta paljon mutta antoi vastinetta tarpeeksi. Koulut, sairaalat ja liikenneväylät palvelivat jotain kokonaisetua. Jos Suomen vientiteollisuus kilpailukyvyttömyyteensä tuskastui, ennen vanhaan se ei voinut muuttaa Suomesta pois.

TYÖLLISTÄMISEN penääminen globaaleilta pörssijäteiltä on kerta kaikkiaan harhainen roolipeli.

”Yhteiskuntavastuu” ei nyt kuulosta kelvolliselta tunnussanalta edes kotimaan yrityskenttään. Miksi sen pitäisi vastata Suomen valtiosta, jonka taloudenpito on täysin yhteiskuntavastuutonta? Finanssikriisi ja korona tuskin vapauttavat 2000-luvun hallituksia historian tuomiosta. Entisyyteen verrattuna äärettömät verotulot eivät muka riittäneet.

Kansallisomaisuus hupeni yhdessä sukupolvessa ja velka kaatui seuraaville, sikäli kun niitä siunaantuu.

SANNA Marin sanoi: ”Minusta näyttää, että vahvalle hyvinvointivaltiolle ja julkiselle sektorille on tarvetta tulevaisuudessakin. Emme voi valitettavasti luottaa siihen, että yritykset huolehtivat ihmisistä ja ympäristöstä.”

Historioitsijasta näyttää, että valtio hukkuu leikkirahasammioonsa eikä kenenkään kannata siihen tarrautua viimeisellä rannalla.

Kenties pinnalla pysyy jokunen firma, joka liiketaloudellisista syistä pelastaa suomalaisia kuin Nooan arkissa ajelehtimaan kohti täysjärkisempää aikaa.

Kirjoittaja on historioitsija

 

[Peruspersu]

Älyttömän hieno ja älykäs kirjoitus, kiitos tästä.

 

[vierailija]

Tässä ollaan sen yhteiskuntafilofisen peruskysymyksen äärellä, että mikä on valtion tarkoitus. Ollaanko yövartijavaltion vaiko kaiken kattavan hyvinvointivaltion kannalla. Osaavatko ihmiset itse huolehtia raha-asioistaan vai onko parempi että kollektiivisesti kannetaan huolta niistä yksilön rahoista. Verotetaan ne valtiolle ja sitten jaetaan hyväksi katsotulla tavalla.

 

[Lispetti]

IS:

KOTIMAA
Teemu Keskisarjan kolumni: Suomen valtio ei kanna yhteiskuntavastuuta – yritystenkö pitäisi!
Julkisen sektorin raha-asiat perustuvat historialliseen harhanäkyyn, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

VALTAOSAN historiastaan Suomi on pärjäillyt ilman mitään yhteiskuntaa.

Raamatusta tai 1500–1700-luvun lainsuomennoksista ei löydy yhteiskunta-sanaa. Läsnä oli vasta esivalta, eri asia. Sen koura tuntui verotuksessa, sotapalveluksessa ja yleishyödyllisemmin oikeuslaitoksessa.

Zachris Topeliuksen Maamme kirja selitti 1870-luvulla vastasyntynyttä yhteiskuntaa: ”se suuri, hyvää tekevä järjestys, joka yhdistää meidät kaikki, pitää turvissaan meidät kaikki, sitoo ja vapaiksi tekee meidät kaikki”.

Topelius tarkoitti virkamiesten, kirkon ja isänmaan harmoniaa sekä alamaisten velvollisuuksia – ei etuisuuksia.

Koko ”yhteiskunnan” budjetti oli lyhempi kuin tänään yhden kunnan.

YRITYKSET kantoivat ”yhteiskuntavastuunsa”, kun esim. Jämsässä mikään korkeampi voima ei kustantanut työväenasuntoja, haavuria, palokuntaa, viemäriä, puhelinlankoja, kätilöä ja urheilukenttää.

Waldenit, Serlachiukset ja Ahlströmit olivat kasvollisia omistajia.

Luonne saattoi olla ilkeämpi kuin UPM:n Jussi Pesosella, mutta tehtaanpiipputaajaman miljöö merkitsi luojilleen käyntikorttia ja CV:tä ajassa ja ikuisuudessa. Vastuunkanto johtui 1980-luvulle saakka järkeilystäkin. Olojen piti miellyttää ammattitaitoista työvoimaa, joka muuten äänesti jaloillaan vaikka Ruotsiin.

Paperitehtaiden kupeessa oli vasemmistoenemmistöinen kunnanvaltuusto ja omalla tavallaan ahnaita metsänomistaja-isäntiä.

SUHDETOIMINTA ei luonnistunut oy:lle, jos toimitusjohtaja tukkihumalassa täräytti, että ainut tehtävä on voiton tuottaminen osakkaille.

Liike-elämä leipoi kansantalouden täytekakun, jota poliitikot tarjoilivat ”hyvinvointivaltiona”. Patruunat ärisivät ay-liikkeestä, sosiaalimenoista tai Suomen Pankin rahapolitiikasta. Yhteiskunta otti firmoilta paljon mutta antoi vastinetta tarpeeksi. Koulut, sairaalat ja liikenneväylät palvelivat jotain kokonaisetua. Jos Suomen vientiteollisuus kilpailukyvyttömyyteensä tuskastui, ennen vanhaan se ei voinut muuttaa Suomesta pois.

TYÖLLISTÄMISEN penääminen globaaleilta pörssijäteiltä on kerta kaikkiaan harhainen roolipeli.

”Yhteiskuntavastuu” ei nyt kuulosta kelvolliselta tunnussanalta edes kotimaan yrityskenttään. Miksi sen pitäisi vastata Suomen valtiosta, jonka taloudenpito on täysin yhteiskuntavastuutonta? Finanssikriisi ja korona tuskin vapauttavat 2000-luvun hallituksia historian tuomiosta. Entisyyteen verrattuna äärettömät verotulot eivät muka riittäneet.

Kansallisomaisuus hupeni yhdessä sukupolvessa ja velka kaatui seuraaville, sikäli kun niitä siunaantuu.

SANNA Marin sanoi: ”Minusta näyttää, että vahvalle hyvinvointivaltiolle ja julkiselle sektorille on tarvetta tulevaisuudessakin. Emme voi valitettavasti luottaa siihen, että yritykset huolehtivat ihmisistä ja ympäristöstä.”

Historioitsijasta näyttää, että valtio hukkuu leikkirahasammioonsa eikä kenenkään kannata siihen tarrautua viimeisellä rannalla.

Kenties pinnalla pysyy jokunen firma, joka liiketaloudellisista syistä pelastaa suomalaisia kuin Nooan arkissa ajelehtimaan kohti täysjärkisempää aikaa.

Kirjoittaja on historioitsija

Amen!

 

[vierailija]

Tässä ollaan sen yhteiskuntafilofisen peruskysymyksen äärellä, että mikä on valtion tarkoitus. Ollaanko yövartijavaltion vaiko kaiken kattavan hyvinvointivaltion kannalla. Osaavatko ihmiset itse huolehtia raha-asioistaan vai onko parempi että kollektiivisesti kannetaan huolta niistä yksilön rahoista. Verotetaan ne valtiolle ja sitten jaetaan hyväksi katsotulla tavalla.

Neuvostoliitossahan kokeiltiin tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

 

[Echo]

Monipiippuinen asia.

- Valtio tarttee suurten yritysten verotuloja, koska pelkällä kovalla verotuksella (pidän veroja hyvinä) ei luoda kasvua, ei vientituotteita, ei suomalaisia työpaikkoja
-No valtion pitäis sen takia tehdä yrityksille Suomessa se yrittäminen helpommaksi. Vähän Viron mallia. Ja dieselveroja pienemmäksi/biodieseliä.
-MUTTA: pörssiyhtiöiden osinkoihin pitäisi Suomessa ja maailmanlaajuisesti tuoda jotain tolkkua, eli omistajien voitot pitäisi kohdentaa firman ja työntekijöiden ja ympäristön hyväksi. Eli tästä antaisin sapiskaa kokoomukselle ja lujaa.

 

[vierailija]

-MUTTA: pörssiyhtiöiden osinkoihin pitäisi Suomessa ja maailmanlaajuisesti tuoda jotain tolkkua, eli omistajien voitot pitäisi kohdentaa firman ja työntekijöiden ja ympäristön hyväksi. Eli tästä antaisin sapiskaa kokoomukselle ja lujaa.

Miksi sijoittaa yritykseen rahaa jos sille rahalle ei saa tuottoa ei osinkoa?
Se on sama kuin vaatisi työntekijöitä tekemään ilman palkkaa työtä.

 

[Echo]

Miksi sijoittaa yritykseen rahaa jos sille rahalle ei saa tuottoa ei osinkoa?
Se on sama kuin vaatisi työntekijöitä tekemään ilman palkkaa työtä.

En tiedä oliko mulla äsken termit hallussa, mut siis voitosta puhun. Siis se mikä jää viivan alle tuoton ja kulujen (myös palkkakulut) jälkeen.

Joo oon kuullu mantran "firman ainut tehtävä on tuottaa voittoa (osakkeen)omistajilleen".

Mutta kyllä pörssiin listautuneilla yhtiöillä ne osingot ja johtajien palkat menevät yli.

 

[vierailija]

Kyllähän yrityksille kuuluu vastuu ympäristöstä. Onneksi enää ei kaikkea voi kipata jokeen tai kaivaa maahan. Ilmankaan ei saa ihan kaikkia pieruja päästää

 

[vierailija]

YRITYKSET kantoivat ”yhteiskuntavastuunsa”, kun esim. Jämsässä mikään korkeampi voima ei kustantanut työväenasuntoja, haavuria, palokuntaa, viemäriä, puhelinlankoja, kätilöä ja urheilukenttää.

En oikein jaksa uskoa, että yritykset enää ovat kiinnostuneita kustantamaan/tukemaan kuntien perustoimintaa.
Vai onko jollain hyviä esimerkkejä hyväntekeväisyydestä?

 

[vierailija]

En tiedä oliko mulla äsken termit hallussa, mut siis voitosta puhun. Siis se mikä jää viivan alle tuoton ja kulujen (myös palkkakulut) jälkeen.

Joo oon kuullu mantran "firman ainut tehtävä on tuottaa voittoa (osakkeen)omistajilleen".

Mutta kyllä pörssiin listautuneilla yhtiöillä ne osingot ja johtajien palkat menevät yli.

Miksi sijoittaa yritykseen rahaa jos sille rahalle ei saa tuottoa ei osinkoa?
Se on sama kuin vaatisi työntekijöitä tekemään ilman palkkaa työtä.

 

[vierailija]

Olipa typerää verrata nykyaikaa johonkin 1800-lukuun..työn luonne oli niin erilainen, jokaiselle oli käyttöä. Ja joo ammattitaitoinen väki esim joku lasi- tai paperimestari piti pitää tyytyväisenä mutta perus rengin ja karjapiian asioista ei piitattu paskaakaan kun ne oli helposti korvattavissa. Ja osa palkasta tuli tuolloin viinana ja kankaana ja käytännössä työpaikalla asuttiin. Ja nekin jotka varusti sotamiehen valtion käyttöön sai siitä verovapauden ja aatelisarvon vastineeksi. Ei ehkä ihan nykyaikaan siirrettäviä malleja.

 

[m1es]

Kalle Isokallio on tavannut kovakalloisen kassaneidin.

Kassaneiti kuutamolla | Uusi Suomi Puheenvuoro

Tapasin vähän aikaa sitten erään elintarvikeliikkeen kassaneidin. Tämä kassaneiti oli miettinyt yksikseen kansantalouden ongelmia ja halusi innokkaasti esitellä ajattelunsa tuloksia minulle.

puheenvuoro.uusisuomi.fi

Tapasin vähän aikaa sitten erään elintarvikeliikkeen kassaneidin. Tämä kassaneiti oli miettinyt yksikseen kansantalouden ongelmia ja halusi innokkaasti esitellä ajattelunsa tuloksia minulle.

Hän oli miettinyt sitä, että miksi sellaisetkin yritykset, jotka tuottivat viime vuonna voittoa, lomauttavat ja jopa irtisanovat henkilökuntaansa. Kassaneiti oli yksin asioita puntaroidessaan tullut siihen tulokseen, että moinen toiminta on epäisänmaallista. Ja että sellaisia yrityksiä johtavat moraalisesti selkärangattomat epäisänmaalliset lurjukset. Yritin selittää hänelle, että yksikään yritys ei lomauta henkilökuntaansa, jos kaikille on tulevaisuudessakin töitä tiedossa. Että yritykset lomauttavat tai irtisanovat henkilökuntaansa vain silloin, jos pitemmänkin ajan näkymät ovat sellaiset, että nykyisellä kustannusrakenteella yritys tuottaa tappiota. Jos samalla kustannusrakenteella jatkettaisiin, niin se johtaisi lopuksi siihen, että yritys menisi konkurssiin ja kaikki sen työntekijät joutuisivat työttömyyskortistoon.

Kassaneiti oli myös miettinyt, onko se isänmaallista, että yritykset maksavat viime vuoden tuloksestaan osinkoja, mutta lomauttavat tänä vuonna henkilökuntaansa. Arveli senkin olevan epäisänmaallista. Selitin hänelle, että osinkoja saa maksaa vain jakamattomista voittovaroista, eli siitä yhtiöön kerätystä varallisuudesta, jota edellisinä vuosina ei ole jaettu osinkoina. Että osingot ovat ikään kuin osakkeenomistajan tekemiä talletuksia yhtiöön. Ei auttanut, kassaneiti oli edelleen sitä mieltä, ettei osinkoja saisi jakaa, jos henkilökuntaa lomautetaan.

Yritin selittää hänelle, että ehkä asiaa valaisisi, jos mietittäisiin ketkä omistavat isoja pörssiyhtiöitämme. Selitin hänelle, että useimpien pörssiyhtiöiden suurimmat omistajat ovat eläkeyhtiöitä. Jos suomalaiset pörssiyhtiöt eivät maksaisi osinkoja, suomalaiset eläkeyhtiöt eivät enää pystyisi maksamaan eläkkeitä. Selitin hänelle lisäksi sen, että koska eläkeyhtiöillä on halu edelleen maksaa asiakkailleen eläkkeitä, se että suomalaisia yhtiöitä kiellettäisiin maksamasta osinkoja, johtaisi siihen, että eläkeyhtiöt myisivät suomalaisten yhtiöiden osakkeet ja ostaisivat osakkeita sellaisista ulkomaisista yhtiöistä, jotka maksavat osinkoa. Yritin siis saada kassaneidin ymmärtämään, että osinkojen maksaminen on isänmaan etu mutta maksamatta jättäminen olisi epäisänmaallista.

Keskustelumme lopuksi kassaneiti kysyi minulta, onko sitten joku minun mielestäni epäisänmaallista? Vastasin hänelle, että kaikki asiat, jotka ovat itsekkäitä mutta joita toteutetaan muiden kustannuksella, ovat mielestäni epäisänmaallisia. Kassaneiti pyysi minulta konkreettisen esimerkin. Kerroin hänelle, että mielestäni olisi äärettömän epäisänmaallista, jos joku poliitikko ostaisi itselleen suosiota ottamalla lainaa lapsiemme piikkiin.

Onneksi tuo kassaneiti, jonka kanssa keskustelin, ei ole Suomen pääministeri.

 

[vierailija]

En tiedä oliko mulla äsken termit hallussa, mut siis voitosta puhun. Siis se mikä jää viivan alle tuoton ja kulujen (myös palkkakulut) jälkeen.

Joo oon kuullu mantran "firman ainut tehtävä on tuottaa voittoa (osakkeen)omistajilleen".

Mutta kyllä pörssiin listautuneilla yhtiöillä ne osingot ja johtajien palkat menevät yli.

Jos yrityksen osakkeen hinta pörssissä olisi vaikkapa 20€ niin mikä olisi mielestäsi suurin hyväksuttävissä oleva osinko ko. osakkeelle että se ei olisi "yli".

 

[vierailija]

Kalle Isokallio on tavannut kovakalloisen kassaneidin.

Kassaneiti kuutamolla | Uusi Suomi Puheenvuoro

Tapasin vähän aikaa sitten erään elintarvikeliikkeen kassaneidin. Tämä kassaneiti oli miettinyt yksikseen kansantalouden ongelmia ja halusi innokkaasti esitellä ajattelunsa tuloksia minulle.

puheenvuoro.uusisuomi.fi

Tapasin vähän aikaa sitten erään elintarvikeliikkeen kassaneidin. Tämä kassaneiti oli miettinyt yksikseen kansantalouden ongelmia ja halusi innokkaasti esitellä ajattelunsa tuloksia minulle.

Hän oli miettinyt sitä, että miksi sellaisetkin yritykset, jotka tuottivat viime vuonna voittoa, lomauttavat ja jopa irtisanovat henkilökuntaansa. Kassaneiti oli yksin asioita puntaroidessaan tullut siihen tulokseen, että moinen toiminta on epäisänmaallista. Ja että sellaisia yrityksiä johtavat moraalisesti selkärangattomat epäisänmaalliset lurjukset. Yritin selittää hänelle, että yksikään yritys ei lomauta henkilökuntaansa, jos kaikille on tulevaisuudessakin töitä tiedossa. Että yritykset lomauttavat tai irtisanovat henkilökuntaansa vain silloin, jos pitemmänkin ajan näkymät ovat sellaiset, että nykyisellä kustannusrakenteella yritys tuottaa tappiota. Jos samalla kustannusrakenteella jatkettaisiin, niin se johtaisi lopuksi siihen, että yritys menisi konkurssiin ja kaikki sen työntekijät joutuisivat työttömyyskortistoon.

Kassaneiti oli myös miettinyt, onko se isänmaallista, että yritykset maksavat viime vuoden tuloksestaan osinkoja, mutta lomauttavat tänä vuonna henkilökuntaansa. Arveli senkin olevan epäisänmaallista. Selitin hänelle, että osinkoja saa maksaa vain jakamattomista voittovaroista, eli siitä yhtiöön kerätystä varallisuudesta, jota edellisinä vuosina ei ole jaettu osinkoina. Että osingot ovat ikään kuin osakkeenomistajan tekemiä talletuksia yhtiöön. Ei auttanut, kassaneiti oli edelleen sitä mieltä, ettei osinkoja saisi jakaa, jos henkilökuntaa lomautetaan.

Yritin selittää hänelle, että ehkä asiaa valaisisi, jos mietittäisiin ketkä omistavat isoja pörssiyhtiöitämme. Selitin hänelle, että useimpien pörssiyhtiöiden suurimmat omistajat ovat eläkeyhtiöitä. Jos suomalaiset pörssiyhtiöt eivät maksaisi osinkoja, suomalaiset eläkeyhtiöt eivät enää pystyisi maksamaan eläkkeitä. Selitin hänelle lisäksi sen, että koska eläkeyhtiöillä on halu edelleen maksaa asiakkailleen eläkkeitä, se että suomalaisia yhtiöitä kiellettäisiin maksamasta osinkoja, johtaisi siihen, että eläkeyhtiöt myisivät suomalaisten yhtiöiden osakkeet ja ostaisivat osakkeita sellaisista ulkomaisista yhtiöistä, jotka maksavat osinkoa. Yritin siis saada kassaneidin ymmärtämään, että osinkojen maksaminen on isänmaan etu mutta maksamatta jättäminen olisi epäisänmaallista.

Keskustelumme lopuksi kassaneiti kysyi minulta, onko sitten joku minun mielestäni epäisänmaallista? Vastasin hänelle, että kaikki asiat, jotka ovat itsekkäitä mutta joita toteutetaan muiden kustannuksella, ovat mielestäni epäisänmaallisia. Kassaneiti pyysi minulta konkreettisen esimerkin. Kerroin hänelle, että mielestäni olisi äärettömän epäisänmaallista, jos joku poliitikko ostaisi itselleen suosiota ottamalla lainaa lapsiemme piikkiin.

Onneksi tuo kassaneiti, jonka kanssa keskustelin, ei ole Suomen pääministeri.

Kalkella sana hallussa.

 

[Palstapesu]

Monipiippuinen asia.

- Valtio tarttee suurten yritysten verotuloja, koska pelkällä kovalla verotuksella (pidän veroja hyvinä) ei luoda kasvua, ei vientituotteita, ei suomalaisia työpaikkoja
-No valtion pitäis sen takia tehdä yrityksille Suomessa se yrittäminen helpommaksi. Vähän Viron mallia. Ja dieselveroja pienemmäksi/biodieseliä.
-MUTTA: pörssiyhtiöiden osinkoihin pitäisi Suomessa ja maailmanlaajuisesti tuoda jotain tolkkua, eli omistajien voitot pitäisi kohdentaa firman ja työntekijöiden ja ympäristön hyväksi. Eli tästä antaisin sapiskaa kokoomukselle ja lujaa.

Pörssiyhtiöiden voitot pitäisi verottaa siellä, missä se voitto on tehty. Ei niin, että Suomessa maksetaan veroja 100 000 euroa, vaikka voittoa on tehty kymmeniä miljoonia euroja Suomessa ja voitot hillotaan muualla Euroopassa sijaitevien tytäryhtiöiden tappioiden paikkaamiseen. Tämä on siis täysin laillista toimintaa, mutta EU ei ole halunnut puuttua tähän.