Hitto että oon väsynyt,arki kaatuu päälle!!

[apua]

Lähdin 5 aamulla töihin,tulin 11 jälk.Kotona odotti kauhea kaaos,kaikki kotityöt tuli silmille,pienet olivat heti vaatimassa kaikkea.Mies valitti kuinka kuulemma oli saanut hermoromahduksen aamulla,kun lähtivät viemään eskarilaista,kaikki lapset olivat kiukunneet jne.Mies oli todella pahalla tuulella ja minä väsynyt..
Nyt tilanne on se,että mies lähti iltavuoroon ja koko huusholli sekaisin,keittiön lattialla on riisit ja vanukasta sekaisin ja sain siitä hepulin..Rupesin itkemään täysillä,lapset yrittivit lohduttaa..Nyt olo on sellainen,että anataisin mitä vain,jos saisin ola hetken aikaa ihan rauhassa..ihmiset luulee,että meillä on hyvä tukiverkko,kun mummu-anoppi asuu tuossa kulman takana ja toinen mummu 4km päässä.Mutta ei heitä kiinnosta,miten meillä jaksetaan,vaikka tietävät että arki kiireistä ja uuvuttavaa..IKINÄ ei ole mummut apua tarjonneet ja itse ei osaa/jaksa pyytää,kun se apu tulee jotenkin väkisillä,jos tulee.

Meidän tilanne siis,että minä käyn kotiäityden ohella töissa ja opiskelen samalla.Mies on epäsäännöllisessä vuorotyössä.Meillä kolme pientä lasta.En tiedä,muuttuisiko tilanne,jos saisin kokopäivätyötä,ja lapset hoitoon.Nyt minun työ on vähän hajallaan oloa,pitää ola siellä sun täällä.Vai muutuisiko se vieläkin rankemmaksi,en jaksaisi..

 

[Isämies]

Olisiko niiltä isovanhemmilta kuitenkin mahdollista pyytää sitä apua, vaikka se tulisikin vähän "väkisin"? Lapset isovanhemmille viikonlopuksi ja vanhemmille aikuisten keskistä aikaa ihan vaan kahdestaan (tai miksei vaikkapa jonkin ystäväpariskunnan kanssa)? Kaikki keinot saada omaa aikaa kannattaa todella yrittää käyttää, ennenkuin tilanne äityy liian pahaksi. Halaisin, jos täältä asti pystyisi!

 

[en osaa auttaa]

mutta *virtuaalihalaus*

 

[Suhmuran Santra 55]

:hug: :hug:

 

[ap]

Olaan puhuttu mummulle,että tarvittaisin vkl-loma,ei olla ikinä miehen kanssa oltu kokonaista vkl:a kahdestaan.mutta mummu kommentoi vaan asiaa,että "Minä en ainakaan ala kaikia vahtimaan"..Muita lähipiirissä ei ole,jotka siihen hommaan pystyisivät,eli pitää kai ottaa ulkopuolista apua.minun äitini on alko-ongelmainen,ja hän kyllä omien sanojensa mukaan voisi ottaa milloin vain ja auttaa,mutta kun häneen ei ole sitten luottamsita,kun saattaa olla milloin vain taas kännissä..Anoppi taas on mitä luotettavin ihminen,mutta hän ei vain jaksa,kun tekee lastenhoitoa työkseen.Että aika kiva tilanne..

Yritän vain jaksaa,kun ei tässä muuta vaihtoehtoa ole.Itse halusin eteenpäin koti'äitydestä,töihin ja opiskelemaan..Mutta en oikeasti arvannut,kuinka rankaksi se nyt sitten kääntyisikään..;( Mut pakko jaksaa.Päivä kerrallaan.

Se vaan tosiaan,että me miehen kans todellakin tarvittaisiin keksinäistä aikaa,ehkä pitää kunnolla puhua mummulle,että jos se ymmärtäisi,tämän kerran.Kiitos,kun teille saa aina puhua..

 

[hei]

kotityöt eivät ole maailman tärkein asia. paljon auttaa kun muuttaa omaa asennettaan, mies myös. lapset ovat oikeasti vähän aikaa pieniä, muutaman vuoden. joten mitä siitä, vaikka kämppä ei ole avotakka-kunnossa? huomenna voi olla sitä paitsi parempi päivä, ei kannata jäädä murehtimaan huonoja päiviä. tässäkin siis asenne auttaa. me otamme miehen kanssa kahdestaan saunomalla joka päivä keskinäistä aikaa ja puhumme. emme voi ottaa myöskään vkonloppulomia, emmekä niitä tartte, kun joka päivä hoidamme parisuhdettamme. ei meillä ole mitään tukiverkkoa, ja sen tosiasian kanssa on vain elettävä.