Hitto, että vihaan anoppiani

[Eräs miniä]

En enää sietäisi anoppiani silmissäni yhtään.... Monta kuukautta on vihanpitoa sieltä suunnasta kestänyt, kun ei olla poikaa viety sinne kylään. Anopilla on mielenvikainen kissa, eikä poika viihdy kyläpaikoissa kuin max. 30 ja sitten alkaa itku. Meille on kyllä anoppi toivotettu tervetulleeksi poikaa katsomaan, mutta sehän ei hänelle passaa.

Nyt viimeisimmäksi aukoi päätään miehelleni, että kuulemma oikein psykiatrikin sanonut, että me olemme härskejä ihmisiä ja ettei hänellä ole enää lapsenlasta. Anopin mielestä poika kasvaa pullossa ja hänelle on kuulemma ihan sama näkeekö ainoaa lapsenlastaan vai ei. Kaikkea muutakin sontaa on suustaan päästellyt ja esittää niin loukkaantunutta kuin olla ja taitaa. Mitään yhteyttä ei pidä, muulloin kun silloin kun tarvii jotakin esim. jonkun kokoamaan jotakin huonekalua.

Miehen veli on nyt yrittänyt äidilleen puhua ja sanoi meille, ettei asiasta saa mitään puhua, jos anoppi nyt tulisikin meillä käymään. Eli olla niinkuin mitään ei olisi sanottukaan. En tiedä, miten tuosta vierailusta kunnialla selviän; sellainen inho nyt anoppia kohtaan on.

 

[miniä II lk]

Sullahan hyvin on. Minulla anoppi ja miehen veli vaimoineen ja ex vastassa.

 

[vieras]

Meilläkin anoppi kutsuu kylään vain kun tarvitsee apua juuri huonekalujen tai elektroniikkavälineiden kanssa. Yksi pahimmista oli kun mentiin kylään tytön ollessa vauva niin anoppi sanoi voivansa katsoa tyttöä ja leikkiä sen kanssa. Vei toiseen huoneeseen ja soitti heti tutulleen ja kälisi sen kanssa niitä näitä sen ajan ennen kuin hain tytön syliini. Kehui vielä miten hänellä oli nyt kerrankin aikaa puhua rauhassa! Ei eka kerta kun jättää tytön yksikseen vaikka lupaa vahtia. Eipä olla sitten tuon jälkeen yli 3-vuoteen jätetty sitä hänelle hoitoon yksin. Anopilla ei ole väliä siivota edes lääkkeitä pöydiltä saatikka lattioilta, joten aika riski olisi jättää lapsi hoitoon.

 

[vieras]

Kyllä teet kovan karhunpalveluksen itselle ja lapselle, jos opetat lapsen siihen, ettei sitä voi viedä kylään. Kyllä lapsi kylässä oppii olemaan, kun vaan käydään kylässä. Älä pelkää lapsesi itkua kylässäkään, vaan anna itkeä, kyllä se jossain vaiheessa loppuu kun et liikaa vouhota itkusta. Tuskin se kissakaan niin mielenvikainen on, ettettekö pysty lasta kissasta erossa pitämään kyläilyn ajan.

 

[riippuu taustasta]

No en muutenkaan nostaisi tuota aihetta esille, jos toinen vihdoin ja viimein viitsii kylään tulla. Puhuisin ihan jostain muusta ja oisin niinku normaalisti=kannustavasti, että tulis toistekin kylään.

Onko tällä anopilla jotain fyysisiä rajotteita? Ilmeisesti psyykkisiä rajotteita on, koska käy psykiatrilla? Eli nämä ongelmat voivat liittyä tähän. Psyykkisen puolen rajoitteetkin on eräänlaisia sairauksia, joten kannattaa ne huomioida. Sairas ihminen on aina sairas ihminen ja häneltä pitää ymmärtää vähän enemmän kuin terveeltä ihmiseltä. Vaatii pitkää pinnaa, tiedän. Mulla on itsellä kokemusta psyykkisesti sairaasta sukulaisesta (läheiste välit) ja onhan se vaikeaa, kun pitää joskus sietää aikamoistakin juttua..ihan vaan kun hän on ihan oikeasti sairas (parantumaton mielenterveyshäiriö). Ja jos tutustuu vaikkapa ihmiseen, jolla on jokin mielenterveyshäiriö, vähän kuin kesken elämän..tarkoitan siis ettei ole pienestä pitäen siihen tottunut..niin ei oikein heti ymmäräkään, ettei toinen ihan tahallaan sitä hommaa tee.

Sitten jos ei ole oikeesti pääkoppasairautta diagnosoitu ym, niin sitten meikälinen ei mitään kyykytystä kattele =D Mutta jos anopilla on esim. jalkavika tms, niin en sen tähden kiukuttelisi. Kissanhan vois sulkea siksi ajaks itoiseen huoneeseen ja käytte anopilassa vaan sen 30 min tai alle ja lähdette. Eli ihan vaan kahvilla. Säilyy sullaki mielenterveys ja anoppi on tyytyväinen =D Ellei sitten asu todella kaukana.

Joskus vähä pitää joustaa, että perhesopu säilyy. Ei tietenkään älyttömyyksiä, mutta kuitenkin. Jos taas loanheittoa on älyttömästi, niin sitten harkitsisin tartteeko koko anoppia koskaan nähdäkään.

 

[Eräs miniä]

Ensinnäkin, lapsi on vasta muutaman kuukauden ikäinen, joten en kyllä näe mitään syytä miksi pitäisi alkaa kyläilyyn vielä totuttamaan. Kaupoissa ynnä muualla tietysti kulkee mukana.

Anopilla ei ole minkäänlaista sairautta, ei edes pääkopassa vaikka niin voisi joskus luullakin. En tiedä, mistä tuon psykiatrin "lausunnon" on nykäissyt. Kovasti kyllä jaksaa harrastaa ja touhuta, mutta meille ei jaksa tulla. Ja kyläilyssä ajattelen, että olisi kai anopillekin mukavampi viettää aikaa lapsen kanssa tutussa ympäristössä pidemmän aikaa kuin että puoli tuntia pikaisesti. Ja kissaansa ei kuulemma mielellään mihinkään sulje.