Hiukan ihmetyttää, ettekö vahdi lastenne koulunkäyntiä?

[rtee]

Senkin olen jo tuonut esiin, että parhaansa tekee ja jos ei sitten älli riitä niin sille ei voi mitään. Tai tulee jokin oppimishäiriö. Tässä vaiheessa en siihen usko, mutta ei sekään olisi katastrofi. Tärkeintä on käydä koulua niin hyvin kuin pystyy eli tehdä asiat parhaansa mukaan. Mikäli sitten muuta mutkaa tulee, niin sillehän ei voi mitään.

Kannattaa ehkä kuitenkin henkisesti varautua siihen, että joskus voi tulla niitä ongelmia siinä koulunkäynnissä vaikka kuinka kotona autettaisiin ja älliäkin riittäisi. Teininä varsinkin saattaa tulla eteen monenlaista ongelmaa ja käyttäytymishäiriötä. Voi tulla aika isona shokkina, jos olet jo nyt lapsen ollessa ekaluokkalainen varma siitä, että ongelmia ei tule. Ne ongelmat on helpompi kohta jos niihin on varautunut etukäteen.

 

[..]

Mun koulun käyntiä ei koskaan kukaan vahtinut, ja minusta on lapselle aika rankka vastuu yksin huolehtia kaikesta. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta.

Vahdin että ekaluokkalainen tekee joka päivä läksyt ja tarkastan ne ja lapsi korjaa virheet. Liikuntavaatteet laitan valmiiksi ja repunkin joskus pakkaan kun ei meidän huithapeli sitä aina muista.¨

Kyniä ja kumeja en osta uusia kun lapsi niitä hukkaa, saa sitten itse ostaa omilla rahoillaan kun ei enää käyttökelpoisia ole penaalissa. Tänään pakkasin monot reppuun mutta en muistanut suksia laittaa, hyvin tuo oli onneksi itse muistanut ottaa.

En voisi jättää kaikkea lapsen vastuulle, haluan että saa olla vielä lapsi

 

[a.p.]

Kannattaa ehkä kuitenkin henkisesti varautua siihen, että joskus voi tulla niitä ongelmia siinä koulunkäynnissä vaikka kuinka kotona autettaisiin ja älliäkin riittäisi. Teininä varsinkin saattaa tulla eteen monenlaista ongelmaa ja käyttäytymishäiriötä. Voi tulla aika isona shokkina, jos olet jo nyt lapsen ollessa ekaluokkalainen varma siitä, että ongelmia ei tule. Ne ongelmat on helpompi kohta jos niihin on varautunut etukäteen.

Tottakai varaudun, sen verran on tuota älliä suotu Mutta kaikesta voi yrittää selvitä parhaansa mukaan. Parhaaseen pyritään mutta vähempikin riittää, kas näin. Mutta puolihuolimatonta koulunkäyntiä ei tarvitse sallia siltikään. Kuitenkin, kaikella todennäköisyydellä oman koulumenestykseni sekä lähisukulaisten perusteella, on erittäin todennäköistä että myös omilla lapsillamme koulu tulee sujumaan ihan mukavasti

 

[BootyPeppi]

Meillä on lapsille ollut itsestään selvää, että läksyt tehdään, ne tarkastetaan ja kokeisiin kysellään. Nuo reppujen pakkaamiset huolehditaan ihan itse heti kun osataan lukea.

 

[Keittiönoita]

No juu, tottakai se tunnilla oppiminen on yhtälailla tärkeää. Molemmat on tärkeitä. Meillä ei tunnilla ole vaikeuksia joten en osannut sitä sen kummemmin edes erikseen ajatella.

Mä täytän tänä vuonna 50 vuotta ja kun mietin, mikä on ollut tärkeintä elämässä, niin se on ollut kyky unohtaa.

 

[a.p.]

Mun koulun käyntiä ei koskaan kukaan vahtinut, ja minusta on lapselle aika rankka vastuu yksin huolehtia kaikesta. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta.

Vahdin että ekaluokkalainen tekee joka päivä läksyt ja tarkastan ne ja lapsi korjaa virheet. Liikuntavaatteet laitan valmiiksi ja repunkin joskus pakkaan kun ei meidän huithapeli sitä aina muista.¨

Kyniä ja kumeja en osta uusia kun lapsi niitä hukkaa, saa sitten itse ostaa omilla rahoillaan kun ei enää käyttökelpoisia ole penaalissa. Tänään pakkasin monot reppuun mutta en muistanut suksia laittaa, hyvin tuo oli onneksi itse muistanut ottaa.

En voisi jättää kaikkea lapsen vastuulle, haluan että saa olla vielä lapsi

Näin! Tämä on sitä tervettä vanhemmuutta. Ja lapsi on lapsi vielä aika pitkään sen ensimmäisen luokan jälkeenkin Ja tarvitsee tukea ja turvaa eikä tunnetta että kaikki pitää pystyä ja jaksaa yksin kantaa. Sitä vartenhan me vanhemmat ollaan olemassa.

Tästä muistan lapsuudestani kuinka ihanaa oli kun äiti tuli vastaan kun pääsin koulusta, olinpa sitten ala-asteella tai jo lukiossa. Saattoi tulla puolimatkaan vastaan kun kävelin, auttoi mun painavan repun kantamisessa. Joskus tuli hiihtäen jäätä pitkin ja kyllä oli ihana ja turvallinen tunne.

 

[AleXAN]

Joka päivä tulee vilkastua tytön läksyt onko tehny. Koulun jälkeen syö välipalan ja sen jälkeen täytyy läksyt tehä jos haluaa kahtoo telkkaria, olla ulkona tai leikkiä kaverin kans.
Tyttö on itse huolehtinu kirjat ja kynät reppuun, joskus kysyn ennen kouluun lähtöö onko kaikki mukana.
Mua ei niin patisteltu läksyjen tekoon tai huolehittu mistään. Monet kerrat tein läksyjä iltamyöhään väsyneenä kun en malttanu tehä aikasemmin tai en tehny ollenkaan.

 

[Scarlett O Harava]

Mä sitten joidenkin logiikan mukaan paapon ja kyttään lapseni tekemisiä kun sanon, että nyt tehdään läksyt ja tarkistan onko läksyt tehty oikeen. Likka kyllä tekee tehtävät itte, mutta joissakin saatan auttaa tehtävänannossa koska lukeminen ei vielä suju kunnolla. Lukuläksy tehdään yhdessä.

Kamala äiti. Hyi.

 

[Peppari]

En ole koskaan vahtinut läksyjen tekoa. Poika on aina hoitanut itse koulunkäynnin, ihan aamulla ajoissa heräämisestä lähtien. Läksyjä silloin tällöin ollut tekemättä/kirja jäänyt kouluun, mutta siitä on vain oppinut olemaan tarkempi. Keskiarvoa en päättötodistuksesta muista mutta ei se mikään huono ollut.

 

[imperial]

Pidä ala-astetta asiana, jota ei tarvi ottaa niin vakavasti. Ja kyl mie painotan, että hoitaa asiansa itse. En mä niitä läksyi tee. ja niin makaa ku petaa

 

["eee"]

Älkää jaksako tapella. Ap:n lapsi nyt vaan on tavallista hajamielisempi tai huolimattomampi ja hänen asioistaan pitää huolehtia enemmän kuin muitten lasten. Ei se tee ap:sta huonompaa ihmistä, ettei hänen lapsensa ole ihan muitten tasolla koulukypsyydessä, varmasti siitä kypsyy ajan kanssa.

 

[esikoinen ekalla]

Ensinnäkin siis tuo sana "eppuluokkalainen". :X

Meillä opettaja painotti syksyllä, että niitä lapsia ei paapota liikaa vaan on opittava kuskaamaan itse ne tavarat ja huolehtimaan kouluun liittyvät jutut. Toisinaan varmistan pojalta, että onko nyt läksyt tehty, mutta en joka päivä. Meillä opettaja siis huomauttaa lapsille aina siitä, jos jotain on unohtunut, että asiasta ei syytetä äitiä ja isää vaan lapsen on opittava itse.

Meillä poika muistaa hienosti asiat, mutta kaverin äiti soittaa vähintään kerran viikossa meille ja kysyy läksyjä.

 

[Anatolia]

Miten iltapäiväkerholaiset, eivätkö tee siellä läksyjään?

Oma tyttö ei ole ip-kerhossa, mutta käy 2-3 harrastuskerhossa viikoittain koulun jälkeen (siis koulu järjestää näitä kerhoja) ja odottelee kerhon alkua läksyparkissa, missä (yllättäen) tekee läksynsä. Kirjat jättää pulpettiin, ei kanna niitä turhaan kotiin ja aamulla taas takaisin kouluun. Iltapäiväkerhossa olevat ystävänsä tekevät siellä läksyt ja jättävät kirjat kuulemma myös kouluun.

Eli 2-3 päivänä viikossa tytön läksyt on tehty jo ennen kun hän tulee kotiin, perjantaisin ei läksyä edes tule, ja 1-2 päivänä viikossa hän tulee suoraan koulusta kotiin ja tuo läksykirjansakin kotiin. Joskus on pelkkä lukuläksy (mitä en pidä edes läksynä, koska lapsi on lukenut sujuvasti jo kauan ja lukee paljon ihan oikeita kirjoja, niihin verrattuna aapisen lukuläksy on surkeaa räpellystä) minkä lapsi lukee parissa sekunnissa, joskus on äidinkielen tai matikan tehtäviä mitkä hän tekee heti koulusta tultuaan. Jos olen kotona, vilkaisen niitä, ja jos en ole niin en vilkaise.

Pitäisi siis tehdä aikamoisia uudelleenjärjestelyjä nykyiseen, loistavasti toimivaan systeemiin, jos koulusta vaikka tulisi käsky siitä että vanhempien pitää olla vieressä kun lapsi tekee läksynsä. Tai jos totta puhutaan, niin me ei noudatettaisi sitä käskyä koska se olisi meidän lapsen kohdalla, meidän perheen tapauksessa, ihan turhaa.

Aina hoetaan että lapset on erilaisia, jne, miksi sama ei pätisi ekaluokkalaisiinkin? Osa vaatii läksyjen teon seuraamista ja osa taas ei, osa huolehtii tavaransa itse ja osa ei vielä osaa.

 

[vinttikoira]

Mun koulun käyntiä ei koskaan kukaan vahtinut, ja minusta on lapselle aika rankka vastuu yksin huolehtia kaikesta. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta.

Vahdin että ekaluokkalainen tekee joka päivä läksyt ja tarkastan ne ja lapsi korjaa virheet. Liikuntavaatteet laitan valmiiksi ja repunkin joskus pakkaan kun ei meidän huithapeli sitä aina muista.¨

Kyniä ja kumeja en osta uusia kun lapsi niitä hukkaa, saa sitten itse ostaa omilla rahoillaan kun ei enää käyttökelpoisia ole penaalissa. Tänään pakkasin monot reppuun mutta en muistanut suksia laittaa, hyvin tuo oli onneksi itse muistanut ottaa.

En voisi jättää kaikkea lapsen vastuulle, haluan että saa olla vielä lapsi

meillä ei lapsuudessa koskaan huolehdittu onko läksyt tehty ja miten koulu menee. itse piti osata huolehtia KAIKISTA asioista. jos koulussa kiusattiin se oli vaan voi voi, ei ketään kiinnostanut. tukea ja apua olisi tarvinnut mutta sitä ei mistään saanut. no koulu menikin sitten ihan "penkin alle".
oma poika nyt ekalla, ja hänellä adhd ja keskittymishäiriö. aina tarkastan onko läksyt tehty, tärkeät laput poika muistaa itse antaa niitä ei tarvitse erikseen kysellä. repun poika pakkaa itse. liikunta vaatteet laitan yleensä valmiiksi mutta poika kyllä muistaa tarkistaa useampaan kertaan että onhan ne varmasti hoidettu.
poika matemaattisesti lahjakas, ja saa yleensä kokeista täydet pisteet. muutaman kerran ollut pari pistettä vajaa täydet pisteet ja poikaa on harmittanut hirveästi. olen kyllä koettanut opettaa että kukaan ei ole täydellinen, mutta poika tahtoo että koulu menee hyvin.

 

[Criminal Mind]

Mun mies väitti omalla äitillee KOKO ekaluoka että ei tullu läksyjä kun "tää on sellanen pehmeä lasku kouluun" ja anoppi uskoi

 

["heh"]

Mun mies väitti omalla äitillee KOKO ekaluoka että ei tullu läksyjä kun "tää on sellanen pehmeä lasku kouluun" ja anoppi uskoi

Mutta on totta, että jokainen lapsi on erilainen, toiset jo heti alkuun jämysti huolehtii läksynsä ja tavaransa, toisella taas on kaikki vähän hakusessa ja hukkateillä - joten hän tarvitsee vanhemman tukea ja turvaa oppiakseen omatoimiseksi hiljolleen
Meillä on ekaluokkalainen poika, joka syyspuolen haaveksi läksyjensä ja tavaroidensa kanssa ja minä häntä autoin ja tuin. Nyt sitten kevätpuolella on poika vissiin kasvanut, koska osaa itse huolehtia läksynsä ja tavaransa. Mutta kyllä mä silti kysyn onko läksyt tehty ja poika tuo kirjat näytille, että on

 

[se joku]

En nyt jaksanut lukea kaikkea. Mutta mä istun useimpinan päivinä tytön seurassa kun hän tekee läksyjä, ihan siitä yksinkertasesta syystä, että läksyt tulee tehtyä AJOISSA. Jos tekee itse voi muutaman läksyn tekemiseen upota 4 tuntia, mutta mun seurassa max. tunti. Tai sitten jättää läksyt ihan viime tippaan illalla, jolloin tekee ne huudon ja itkun kera.

Mä itse kärsin lapsena tosta samasta ilmiöstä (äitini huusi aina naamapunaisena kun läksyt ei ollutkaan iltapalaan mennessä tehty ), joten jos ongelma on ratkaistavissa näin yksin kertaisella asialla. Olen mä sen puolella.

 

[vierass]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta minä vahdin. Joka päivä käydään reppu läpi, tehdään MERKITYT läksyt, mutta eipä se muuta sitä asiaa, että kirja on koulussa, läksyt merkkaamatta jne jne jne jne jne jne jne jne. Lapsella on varmaan sen tuhat unohdusta siitä vahtimisesta huolimatta. Tyhjäpää mikä tyhjäpää

Ja eipä tuo lapsen koulu ole silti "penkin alle" mennyt. Kokeista saa 9-10, unohtelee vaan kaikkea alvariinsa...

 

["poikia3"]

Unohdit mainita ovelasti että toiset lapset unohtelevat vähän väliä läksynsä, kirjansa jne...

Kaikki lapset eivät myöskään unohda koulutarvikkeitaan ja läksyjään ovelasti. Voisit vaikka käydä tutustumaan sairauteen nimeltä ADD. Mun esikoisellani on tämä, hän on nyt seiskalla, ja olen tehnyt tuota, mitä sinä teet nyt yli kuuden vuoden ajan. Tosin enää ei tarvitse vahtia läksyjä, mutta monenlaista muuta tarvitsee edelleen tehdä. Meillä on myös toinen koululainen.
Ja mun on pakko myöntää, että on täysin omasta jaksamisestani kiinni, miten jaksan valvoa esim. lasteni läksyjen tekemistä. Sen esikoisen kanssa, ei riitä normilapsen puoli tuntia, niihin läksyihin voi upota 2 tuntia illasta, ja kun vielä tuon keskimmäisen kanssa sitten pakertaa tunnin verran ruotsiksi - voikin illasta upota 3 tuntia lasten läksyjen parissa. Tätä en todellakaan jaksa joka ilta - vaikka tekisikin minusta kuinka huonon vanhemman tahansa.

 

["vieras"]

Mä en oo vielä kertaakaan tarkastanut tokaluokkalaisen läksyjä, lukuläksyn oon ehkä muutaman kerran kuunnellut. Eikä ole kertaakaan jättänyt tekemättä, tai unohtanut mitään.

 

["poikia3"]

Mä täytän tänä vuonna 50 vuotta ja kun mietin, mikä on ollut tärkeintä elämässä, niin se on ollut kyky unohtaa.

Mä listaan aika korkealle omalla listallani kärsivällisyyden ja rakkauden, sekä ystävät ja avoimen mielen.

 

[Jellonainen]

Muistaessani kysyn onko ekaluokkalainen tehnyt läksynsä, mutta en todellakaan tarkasta ovatko ne oikein. Opettaja ei saa todellista kuvaa lapsen osaamisesta, jos aikuinen kotona korjaa lapsen läksyt.

 

[ev]

mä vahdin. sen mikä kotiin tulee. mun kuopus joka nyt ekalla ei vaan muista juttuja. sillä katoaa matkalle tiedotteita, merkkaa läksyt miten sattuu jne. mä käyn JOKA päivä pojan kirjat ja reissuvihot sun muut läpi ja silti säännöllisesti tulee esiin että se ja se on jäänyt ja läksyt on merkattu väärin jne. poika on itse ihan noloissaan noista, mutta kuten ap aloitus antoi ymmärtää niin me ei muka välitetä... hoh hoh. lapsia kun on moneen junaan. toinen on pedantti joka ei mokaa koskaan kuten mun esikoinen, ja sitten on mun kuopuksen kaltaisia lapsia jotka kyllä yrittää mutta kun ohi menee. ja he ei itsekään tajua tehneensä virhettä vaan ylpeenä kotona esittelevät että kato äiti kun sain sen ja sen tehtyä.... ja sitten parin viikon jälkeen tulee opelta viesti että btw, toi oli ihan päin peetä tehty eikä se läksy ollutkaan laisinkaan.

 

["poikia3"]

Miten iltapäiväkerholaiset, eivätkö tee siellä läksyjään?
QUOTE]

Itse toivon, ettei lapsi tee läksyjä iltapäiväkerhossa, saa toki tehdäkin, mutta tällöin multa jää täysin näkemättä se, mikä lapselle on vaikeaa, ja tarvitseeko hän jossain asiassa tukea.

Jos mitään ongelmia ei olisi, ehkä voisikin tehdä läksyt iltiksessä, mutta kun on, on parempi, että tekee ne tuossa ruokapöydän ääressä, jossa voi sitten tarvittaessa käydä auttamassa.

 

["hih"]

Kysyn kotiin tullessani, onko läksyt tehty. Tähän asti ekaluokkalainen on vastannut totuudenmuikaisesti. Kun koulusta tulee ekan kerran viestiä tekemättömistä läksyistä, täytyy ottaa tiukempi linja. Niin, ja koulumme käyttää Wilmaa, eli opea ei hirvittävästi työllistä löydä tekemättömät läksyt koodi lapselle.