Hoitaako isä?

[Väsynyt]

Miten teillä mies osallistuu lapsen hoitoon?

Kysyn, koska itse olen ahdistunut siitä, että lapsen hoito tuntuu olevan täysin minun vastuullani. Lapsi on 4kk. Rakastan lastani ja tuntuu, että jos valitan väsymystä, olen huono äiti.

Mieheni on vaihtanut vaipan alle viisi kertaa, kun olen ollut todella väsynyt ja pyytänyt monta kertaa. Me nukumme eri huoneissa, minä lapsen kanssa ja mies viereisessä huoneessa, koska häntä häiritsee herätä yöllä. Onneksi isovanhemmat ovat lähellä ja sieltä saamme apua. Mies vetoaa, että hän käy töissä joten lapsen hoito kuuluu minulle. Hän luulee, etten tee kotona mitään, koska ei tiedä, mihin aika kuluu lapsen kanssa ollessa. Kotitöihin hän kyllä osallistuu. Olen jättänyt lapsen hänelle hoitoon 3 kertaa: kerran puoleksi tunniksi, kun olin kauppareissulla, kerran pariksi tunniksi niin että oma äitinikin oli paikalla ja kerran pariksi tunniksi niin että hänen äitinsä oli paikalla. Kun haluan päästä suihkuun, kysyn luvan. Isä kyllä tuntuu pitävän lapsesta, leikkii ja seurustelee.

 

[kyllä]

tuohon tilanteeseen täytyisi löytää ratkaisu, jotta saisit itsekin omaa aikaa lapsen hoidosta. et jaksa pidemmän päälle tuolla menolla. Isän on pakko osallistua lapsenhoitoon enemmän, koska tuosta voi muodostua ongelma jo parisuhteellekin. Minun mielestäni sinun ei tarvitse suostua tuollaiseen uuvutukseen.

Keksi itsellesi jokin harrastus,joka vie sinut vaikka kerran viikossa ""väkisin"" pois kotoa, jolloin isän on otettava vastuu lapsen hoidosta. Onhan isänkin opittava pärjäämään lapsen kanssa, ethän sinä äitinä suinkaan ole korvaamaton.

Toivottavasti saatte keskustelua aikaiseksi aiheesta ja miehesi ymmärtäisi, että hänenkin olisi hyvä osallistua. Näytä hänelle vaikka jotakin vauvalehden artikkelia aiheesta, noista asioistahan on kirjoituksia eri vauvalehdissä.
Tsemppiä!

 

[höh]

Olen samaa mieltä miehesi kanssa siitä, että koska hän käy töissä niin vauvan hoito kuuluu yksin sinulle - MUTTA VAIN SEN AJAN KUN MIES ON TÖISSÄ. Sen jälkeenhän teillä molemmilla on samanlainen oikeus ""vapaaseen"" mitä se nyt ikinä vauvaperheessä tarkoittaakaan. Siinähän ei ole mitään järkeä, että miehesi tekee työtään 8h 5 pv viikossa ja sinä työtäsi 24h 7pv viikossa. Eiköhän se lapsi ole ""perheyrityksenne"" yhteinen projekti, jonka sujumisen eteen kaikkien osapuolien on tehtävä parhaansa. Voisit ehkä muistuttaa vähän miestäsi tästä. Ja jätä se löhnäke joskus vähän pidemmäksi aikaa yksin vauvan kanssa niin näkee, tyhmä, miten valtavan kätevästi siinä sujuu vauvanhoidon ohessa kodin pikku askareet ;D!

 

[ap]

Olen yrittänyt sanoa, että lasta täytyy hoitaa 24h vuorokaudessa... tai vaikka ei nyt aktiivisesti hoitaa, niin vastuussa olla kuitenkin. Ja sitä vastuuta haluaisin nimenomaan jakaa. Mies ei käsitä, että mistä valitan.

Toisaalta pelkään puhua asiasta, koska pelkään rikkovani senkin hyvän, mitä on. Pelkään, että mies alkaa kokea lapsen kanssa olemisen vastenmieliseksi, jos painostan häntä siihen.

Raskaus ei ollut suunniteltu ja alunperin mies ei sitä halunnut. Minä tiesin, etten voisi tehdä aborttia ja päätin pitää lapsen. Siksi tuntuu, että minun täytyykin jaksaa yksin. Toivoin, että ajan kanssa tilanne muuttuisi mutta yritin varautua siihenkin, ettei niin käy. Mies tyytyi ratkaisuuni, koska lapsia olisimme joka tapauksessa halunneet myöhemmin eikä miettinytkään esim. eroa.

Synnytyksessä mies oli mukana ja toimi ihanasti. Luulin, että nyt tilanne muuttui. Kuitenkin heti synnytyksen jälkeen sairaalassaoloajan tunsin olevani yksin. Mies kävi päivittäin katsomassa, mutta oikeastaan vain katsomassa - vierailemassa. Minua itketti, kun huonekaverin mies viipyi pitkiä aikoja sairaalassa ja hoiti lasta että tuore äiti saisi nukuttua.

En halua olla tekemisissä toisten äitien kanssa, koska pelkään näkeväni, että heidän miehet osallistuvat vauvan hoitoon enemmän kuin omani. Haluan uskoa, että mieheni rakastaa lastamme ja minä vain liiottelen hormonimyrskyissä tilannettamme. Osallistuuhan mieheni kotitöihin, käy päivisin töissä ja välillä seurustelee vauvan kanssa - ja mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän.

Tämä taitaa olla melko yleinen ongelma (sanokaa että on!!!) ja meillä sentään on sukulaisia lähellä, etten täysin yksin ole. Joskus mietin yh-äitejä, jotka asuvat vieraalla paikkakunnalla, heillä on varmasti rankkaa.

 

[3x äiti]

Neuvoisin sinulle ap, että puhut miehesi kanssa asiasta.. Kerrot miten sinusta tuntuu että olet yksin vastuussa lapsesta mutta älä missään nimessä sano ettei mies tee mitään, silloin hän kokee sen syyllistämisenä eikä tee senkään vertaa.. Kerro että haluaisit miehen tekevän muutakin kuin seurustelevan lapsen kanssa.. Meilläkin varsinkin alussa oli samanlaista, pikku hiljaa paranemaan päin.. Nyt mies on jopa oppinut milloin vauva on väsynyt, alussa ""valitti"" mulle että taasko sillä on nälkä.. Eli oppi ymmärtämään että vauvat itkee muutakin kuin nälkäänsä.. Mulla on kaks lasta edellisestä liitosta joten oli enempi kokemusta, miehelle tää oli eka lapsi.. Ja sano miehellesi jos tarvitset apua, hän ei sitä välttämättä osaa itse tarjota.. Hyvä että sinulla on sentään sukua lähellä.. Voimia! Kerro miten asia etenee..

 

[ap]

Toi on niin tuttua tuo nälkään vetoaminen... Jos pyydän miestä pitämään lasta ja jonkin ajan kuluttua lapsi itkee, hän tuo sen minulle, koska lapsella ""on nälkä"". Vaikka siis ei olisi.

En tiedä, nyt on niin väsynyt olo, että mietin jo eroa. Olen puhunut monta kertaa asiasta. Tai oikeastaan suuttunut ja syyllistänyt. Mutta olen yrittänyt olla puhumatta, etten pilaisi sitäkin hyvää, mitä on. Sitten olen pitänyt asian sisälläni, kunnes räjähtää ja suutun.

Minusta on mukava kyläillä isovanhemmilla, koska siellä saan jaettua vastuuta lapsesta. Kotona olen vastuussa koko ajan. Tuntuu, että yksinhuoltajana oleminen voisi olla jopa parempi ratkaisu. Silloin isäkin näkisi lasta halutessaan - kukaan ei siihen painostaisi. Se voisi vaikuttaa positiivisesti isän ja lapsen väleihin. Ja minä hoitaisin lapsen rehellisesti yksin.

Avioliiton solmiessani tosin päätin sitoutua siihen muutenkin kuin pelkän tunteen varassa. Ajattelin, että suhteen eteen täytyy tehdä työtä ja sitoutuminen on myös tahdon asia... Ehkä asumusero ja aikalisä olisi hyvä vaihtoehto. Mutta ilman virallista eroa tuskin saa tukia? Jos siltä näyttää, että ero on väistämätön, olisi lapsellekin hyvä erota tässä vaiheessa.

 

[tuttua]

Meillä mies mielestään hoitaa kovasti kun esim. katsoo telkkaria lapsen vieressä ja kyllä vastuu lapsesta on aina mulla. Mies tekee tiettyjä juttuja pyydettäessä. Enpä osaa muuta neuvoa antaa kuin puhuminen, ja mahdollisimman rakentavalla tasolla. Tiedän tarkalleen ton tunteen että haluaa varjella isä-lapsi suhdetta jotta isä jaksaisi rakastaa lastaan eli ei halua tehdä mistään hoitojutusta vastenmielistä. Moni varmaan tämmöistä kritisoi mutta en minä koe ""uhrautuvani"" kun tällätavalla toimin.
Paljon tsemppiä ap:lle

 

[vauva 4 kk]

Hei,

Meillä mies käy töissä ja minä hoidan kaikki kotityöt, paitsi joskus viikonloppuna mies vähän auttaa. Minä siis siivoan, pesen pyykit, hoidan tiskikoneen, laitan ruoat viikonloppuisin ja silitän miehen paidat. Päivät menee aika leppoisasti vauvan kanssa. Mies ei ole koskaan vaihtanut vauvalle vaippaa, mutta keittää välillä tuttipulloja ja syöttää vauvaa joskus. Mies myös pitää vauvaa sylissä kun katsoo telkkaria iltaisin.

Vauva on ollut terve ja hyväuninen ja siksi olen ehkä päässyt helpolla. Jotenkin tuntuu elämä välillä lomailulta kun voi aamullakin nukkua pitkään. Varmaan olisi raskaanpaa jos olisi vaikka kaksi lasta tai lapset sairastaisivat tms. On etuoiketettu olo kun voi olla kotona.

Monesti hormonit/masennus voi aiheuttaa riitaa kotona. Tsempatkaa vähän, ei pienestä avioeroa kannata hakea.

 

[vauva 4kk, osa 2]

jatkoa edelliseen:

Siis asumme vieraalla paikkakunnalla, sukulaiset ja ystävät ovat satojen kilometrien päässä. Täältä tunnen vain neuvolan terveydenhoitajan, en muita. Soittelen paljon sukulaisille tosin.

Ilman vauvaa olen käynyt pari-kolme kertaa kävelyllä tänä aikana n. puoli tuntia . Olenkin vitsaillut että olen niin korvaamaton kun kotona ei edes ""haiseva"" vauva tilanteesta selvitä ilman minua. Silti olen hyvällä mielellä

 

[tikru]

Tutulta kuulostaa. Nyt tosin menee jo paremmin, poika ½ vuotta. Isä on nyt paljon kiinnostuneenpi kuin siitä pienestä nyytistä. En tiedä johtuuko tämä siitä, kun poika on alkanut vierastaan, ja rauhoittuu esim. isänsä sylissä. jonkinlainen suojeluvaisto meillä ainakin käynnissä Toivottavasti helpottaa teilläkin ajan kanssa.

Mutta alussa meillä oli aika pitkälti samanlaista kun teillä. hoidin pojan ja huushollin. Ajattelin että miehen täytyy saada levätä koska hän sentään käy töissä. Mutta sitten väsyin itse, ja erokin kävi jo mielesssä. Mies onneksi tajusi tilanteen, (eli etten pääse minäkään vähällä koton), ja oli isyysloma-viikon jälkeen kuin toinen mies.

Steppiä teille ja etenkin sinulle kovasti!

 

[ap]

Olipa ihana lukea kirjoituksesi... Taitaa hormonit tehdä tepposia minulle. Oma mieheni osallistuu tasapuolisesti kodinhoitoon (paitsi minä teen päivittäin ruoan). Ja meidän vauva on täysimetyksessä joten lasta hän ei voisikaan ruokkia.

Välillä minäkin ajattelen samalla tavalla kuin sinä, että olen päässyt helpolla. Meillä imetys onnistuu upeasti ja yöunet ovat ehjät ja hyvät. Lapsi tyytyväinen jne. Sitten yht'äkkiä saatan ahdistua täysin siitä, että mies ei hoida lasta. Sen saattaa laukaista jokin tilanne; mies pelaa tietokoneella, minulla on vessahätä ja vauva haluaa seurustella. Sitten kun sellainen tilanne tulee, koen että positiivinen ajatteluni (""tekeehän mies kotitöitä kanssani"") on vain itselleni uskottelua siitä, että kaikki on hyvin.

 

[puhu]

asiasta neuvolassa, se tuskin ainakaan pahentaa tilannetta.

 

[huh]

Silität miehen paidatkin?

Kyllä olet hyvähermoinen ja ahkera varo vaan, ettet pala loppuun.

 

[tuttu juttu]

Meillä vuoden ikäinen ihana vauva, jolle mies on vaihtanut vaipan vain yhden kerran useista pyynnöistäni ja aneluistani huolimatta. Ei ole syöttänyt lasta kertaakaan useista pyynnöistäni huolimatta. Riidelty ollaan tästä epätasapainosta, tai ainakin minä olen, mies kun ei näe siinä olevan riidan aihetta. Mies kyllä tekee kotihommia ja valvoo lasta hetkittäin kun käyn esim. wc:ssä. Töissä hän käy vain silloin tällöin, osa-aikaisesti. En silti ole onneton vaan nautin vauva-ajasta ja lapsestamme täysillä kun se on kuitenkin niin pian ohi.

Ollaan mieheni kanssa ajateltu että hyvä isä-lapsi suhde voi kehittyä muutoinkin vaikka isä ei halua hoitoihin osallistua. Jos menen johonkin kodin ulkopuolelle niin aina otan vauvan mukaani. Isovanhemmat asuvat toisella puolen Suomea, niinkuin suurin osa sukulaisiakin. Välillä on raskasta mutta jaksavathan yksinhuoltajatkin kun on pakko. Tärkeää on vaalia parisuhdettakin ja joskus toisen täytyy joustaa. Kaikki miehet eivät ole pehmoisiä. Jaksamista sulle, toivottavasti pystytte sopimaan asioista, jos ette, niin lohduttaudu sillä että lapset kasvaa tosi nopeasti ja ainakin vaipanvaihdot ja syöttämiset on pian ohi. Jossain vaiheessa parisuhteellekin tulee taas enempi aikaa.

 

[Ei voi muuta...]

sanoa kuin että millaisissa ihmeen pilvilinnoissa te kanssasisaret olette eläneet näiden miestenne kanssa?! Ovatko miehet olleet innoissaan vauva-ajatuksista vai oletteko tulleet vahingossa raskaaksi?

Normaalilla järjellä varustettu aikuinen mies on ihan hyvä perheenisä ja uskokaa tai älkää, mutta niitäkin löytyy! Tuttavapiiristä löytyy useampia perheitä, joissa isä on vauvan syntymästä lähtien ollut kympillä mukana touhussa. Hoitanut vauvaa, vaihtanut vaippaa, antanut äidin välillä nukkua täydet yöunet toisessa huoneessa ja tehnyt kotitöitä.

En yhtään ihmettele, että eroja tulee niin paljon, jos tuollaisille miehille teette lapsia! Katsokaa peiliin!

 

[taas tyhmiä kommentteja]

juu niin se vaan on ettei niistä miehistä päällepäin voi sanoa onko isäksi vai ei...ja monesti nämä miehet ovat vielä itse alunperin toivoneet perheenlisäystä! että jättäkää vaan nuo haukkumiset lukematta ja omaan arvoonsa. Tiedän nimittäin kaksikin tapausta joissa se ""ihana ja huolehtiva"" perheen isä on lähtenyt vieraan naisen matkaan että se siitä aiheesta...

 

[Zarka]

En voi ymmärtää tollasia miehiä... tietysti jos kaikki muu on tärkeämpää kuin oma lapsi...

Meillä mies hoitaa lasta ihan yhtä paljon kuin minäkin. Kotitöitä tekee se, jolla on aikaa. Mies oli kuukauden vanhempainvapaalla ja sanoi sen jälkeen, että nyt hän vihdoin ymmärtää, miksi en ollut ehtinyt siivota (ym.), vaikka oon ollut koko päivän kotona. Eipä niistä aiemminkaan oo ollut kinaa, mut kun mies oli kaksin vauvan kanssa hän todella hoksasi, kuinka 24t/vrk hommaa se on!

Meillä molemmat toivoivat lasta. Mieheni on alusta asti halunnut olla hyvä isä lapselleen ja viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan. Meille molemmille on tärkeää tietenkin vauvan hyvinvointi, mutta myös parisuhteemme. Kummankin on hoidettava vauvaa, jotta kumpikin jaksaa panostaa parisuhteeseen.

Ihan uskomattomalta kuullosti tuo ""kysyn luvan, että voin mennä suihkuun"". Huhhuh...

 

[hirveen kuulosta]

Onko tuollaisia etäisiä todellakin vielä 2000-luvulla. Luulin, että jäivät sinne 70-luvulle...MIten joku voi olla noin vähän kiinnostunut omasta lapsestaan. Vaikee käsittäää. Täytyy olla joku tunnevamma, kun on noin kylmä ihminen, ettei halua omaa lastaan hoivata. Siis katsoo lasta kun käyt esim. vessassa?!? On sulla aikamoinen vankila siellä kotona, jos tosiaan vessa on ainoo paikka missä saat luvan käydä ilman lasta. Ja töissäkin vain osa-aikaisesti. Todella laiskan kuulonen vätys. Mitä se siellä kotona sitten oikein tekee, kun ei lastakaan hoida?

 

[Niina]

sinä joka krjoitit näin: En yhtään ihmettele, että eroja tulee niin paljon, jos tuollaisille miehille teette lapsia! Katsokaa peiliin!

kukaan ei voi tietää niin isästäkään kuin äidistä millainen on ennen kuin lapsia saa.. joillain vaan on hyvempi "" säkä"" kuin toisilla.. asiat voivat muuttua ajan kanssa tai sitten ei.. samanlailla voi ero tulla oli sitten kuinka hyvä ja osallistuva isä tahansa.. ja sellainen isä joka osallistuu alussa hirveästi voi olla osallistumatta myöhemmin.. se on se ihmis mieli ihmeellinen.. eli jos ei ruvettasi asioita spekuloimaan tai ketään lannistamaan.. olen aika varma ettei se ole tämän palstan tarkoitus !!!

 

[Ei voi muuta...]

Kyllä sitä miestä pystyy testaamaan monellakin tavalla ennen lasten hankkimista. Niin monet vain pykäävät sen lapsen siihen liian nopeasti.

Hankkikaa vaikka koira ennen lasta, kyllä siitä jo näkee kuinka mies suhtautuu vastuuseen. Remontoikaa tai rakentakaa talo yhdessä, niin näkee paineensietokyvyn.

Täällä Elleissäkin on päivittäin keskusteluja huonoista parisuhteista, ja vielä sellaisista, jotka eivät ole kovin pitkiäkään. Onko suomalaisella naisella niin huono itsetunto, että tyydytään ihan mihin tahansa?

 

[niin..]

Tuttua kyllä tuo että mies olettaa vauvan itkun tarkoittavan aina nälkää, näin meilläkin aluksi... nyt jo ymmärtää että vauva voi itkeä muutakin, kuten vatsavaivoja...
Minusta myös tuntuu että vastuu vauvasta on aina minulla, vaikka mies sitä hoitaakin.. johtunee kyllä pitkälti varmasti myös itsestäni - voisin vähän hellittää ja jättää vastuun vauvasta isälle. Ajan myötä varmasti muuttuu meilläkin ja sitten kun lopetan imetyksen, tuntuukin varmasti helpomalta jättää vauva isälle, kun ei itse ole kävelevä ruoka-automaatti jonka pitäisi olla paikalla 24h..

 

[3x äiti]

Toi vastuukysymys on aika mielenkiintoinen.. Meillä tosiaan on niin että mä tunnen olevani ihan yksin vastuussa vauvasta silloin jos ollaan kotona tai kylässä.. Mutta jos vauva menee esim. Isän kanssa uimaan niin en stressaa ollenkaan vaan osaan siirtää vastuun täysin isälle.. Siis niin kauan kun ovat pois silmistä.. Ja aina ovat ehjänä tulleet takaisin, milloin vaatteet väärin päin puettuina mutta ehjänä kuitenkin =) hyvä esimerkki kuitenkin eilisillalta: oon aikaisemmin joka ilta nukuttanut vauvan ja mies on mennyt nukkumaan silloin kun on huvittanut.. Nyt olen sitä vastuuta siirtänyt myös miehelle varsinkin näin viikonloppuna.. No, koen kuitenkin että en voi mennä itse nukkumaan vaan minun täytyy olla ""valmiina palvelukseen"" joten katselin kun mies nukutti vauvan ja tunsin itseni tyhmäksi.. Vinkkejä tuohon?

 

[Pois]

Vinkkinä, mene suihkuun, kävelylle tms. kun miehesi nukuttaa vauvaa. Tai laita kuulokkeet korville, kuuntele musiikkia, lue, katso TVtä jne. Älä ole ns. kitinän kuulolla. Myöhemmin osaat varmaa painua peitonkin alle.

 

[elli]

Meilläkin oli aluksi miehellä vaikeuksia ymmärtää, että hänkin voi ja osaa hoitaa vauvaa. Teki kyllä kotitöitä, mutta vauvaa ei jotenkin vaan ottanut kokonaisvaltaisesti hoitaakseen. Nyt koen kuitenkin (vauva 4 kk) tilanteen muuttuneen paljon paremmaksi. Tilitin asiasta miehelleni ja olinkin sitten yhden päivän ajan ""omalla ajalla"", eli olin shoppailemassa, ulkoilemassa jne. Kävin vain syöttämässä ja yhden satsin lypsin pulloon, että pystyin olemaan pidemmän pätkän poissa.

Mies ehkä tajus silloin, että pystyy hoitamaan lasta ja siis osaa homman, mutta myös sen vaativuuden. Nykyään mies vaihtaa kestovaipatkin itsenäisesti

Osa miehistä ei toki tajua missään vaiheessa ja musta tuntuu, ettei sellasen miehen kannattaisi lasta saadakaan... Voimia joka tapauksessaja puhukaa miehillenne tai vaikka näyttäkää tän palstan tekstit

 

[3x äiti]

Sehän tässä onkin että haluaisin kyllä tehdä jotain omaa mutta tuntuu että on sota pystyssä jos mies joutuu yksin hoitamaan ton iltanukutuksen.. No mut eiköhän toikin ole vaan sopimuskysymys.. Täytyypä ottaa puheeksi kun on sopiva hetki.. Eli tekemistä kyllä keksin mutta en ""uskalla"" tehdä.. Yritän nykyään välttää riitaa mahdollisimman pitkälle jos mahdollista..