hoitoalalla oleville kysymys-muistatteko sen ekan kerran kun potilas kuoli sun työvuorolla ?

[endie2]

minä muistan.
vanha,vanha mies ja keuhkokuume oli syynä. hyvin ns.perinteinen kuolema vanhusten vuodeosastolla, mutta siltikin hyvin vaikuttava.siitä jo vuosia aikaa, mutta silti muistan potilaan nimen,sen millainen hän oli, minkänäköinen kuolinvuoteellaan..

 

["tinttamari"]

En ollut vielä hoitoalalle kouluttautunut vaan olin ns. työkkärin työharjoittelussa vuodeosastolla (18 vuotiaana). Näin kun vanhus kuoli silmieni edessä syötettäessä aamupalaa. Sydän loppui kesken, ei tukehtunut mihinkään. Luojan kiitos etten mennyt häntä sinä aamuna syöttämään, olis varmaan järki lähtenyt päästä ja olisin syyttänyt itseäni aiheetta. Kova pala oli pitkään alalla olleelle hoitajallekin.

 

[sh]

Muistan. Todellakin Se oli "nuori vanhus" jonka olisi sinä päivänä pitänyt mennä meidän sairaalasta erikoissairaalaan varjoainekuvaukseen. Aamulla herättyään oli pirteä, laitettiin vaatetta päälle ym. kunnes yhtäkkiä olikin keuhkopöhö päällä eikä mitkään keinot auttaneet. Muistan varmaan ikuisesti ne hätääntyneet silmät sieltä cpap:in takaa

 

["Kenguru"]

Muistan hyvin. Olin sisätautiosastolla kun yksi vanha nainen (n. 90 vuotta) oli tullut sairaalaan tietoisena, että elämä on tulossa päätökseen Istuin hänen sänkynsä vierellä, pidin kädestä kiinni ja juttelin. Hän sanoi, ettei pelkää kuolemaa, Jumalan luo on menossa. Kun hän sitten lyhyen ajan kuluttua kuoli, itkin aivan valtavasti taukohuoneessa.

 

[as if]

Pakko taas kerran nostaa hattua hoitoalalla työskenteleville. Minusta ei olisi tuohon.

 

[Wicked Mary]

Toki muistan, vanha nainen pitkäaikais-sairaiden osastolla, hänet oli siirretty saattohuoneeseen, mutta yhtäkään omaista ei tullut paikalle. Istuin hänen vuoteensa vierellä kädestä pitäen loppuun asti.

 

[guri43]

En muista. Täytyy ihan rehellisesti myöntää. Olen hoivaosastolla töissä, joten joka viikko tulee vainajia ja myös "yllättäen " joten en enää muista.

Muistan kyllä ensimmäisen vainaja jota olin laittamassa opiskeluaikana. Vanhus.

 

[3 äiti]

Lähihoitajaksi opiskeluaikana tein kesän keikkaa vanhustenkoteihin. Sielä oli yksi vanha mies, joka oli jo pitkään ollut tosi huonossa kunnossa. Nukkui pois työvuoron aikana, olis se kyllä kova paikka itselle mennä nuorena tyttönä pesemään vanhus ja laittamaan lakanat päälle viimeistä matkaa varten. Onneksi en joutunut tekemään sitä yksin.

 

[20v alalla]

en muista.

 

[sh-äiti]

Toki muistan. 2kehitysvammaista saman työvuoron aikana.

 

[Poppeliini]

Muistan. Oli vanhempi mies, n 80-85 vuotias joka tutiin päivystykseen sydänpysähdyksen takia. Häntä koitettiin elvyttää mutta tuloksetta. Muistan kuinka ajattelin että näin se elämä päättyy joillakin ja että varmasti oli elkänyt hyvän elämän (ainakin melko pitkän). Kyllä mulle silti itku tuli jossain vaiheessa. Tää mies oli myös ensimmäinen jota olin "laittamassa" valmiiksi ruumishuoneelle.

 

["kohta neljän äiti"]

Taidan muistaa... en ole ihan varma kuka meni ekana, kun sinä kesänä kuoli tosi monta paikassa jossa olin töissä. Vain kerran on kuollut aikanani "yllättäen" eli löytynyt kuolleena vuoteesta, muutoin olen ollut paikalla kun se on tapahtunut, silittänyt päätä ja jutustellut. Toissa kesänä pidin päätä sylissä ja lauloin. Kaikki siis ovat olleet vanhuksia, jotka ovat olleet sinut kuoleman lähestymisen kanssa. Minusta vanhusvainajan "saattamisessa" on jotain tosi kaunista ja jollain tapaa jopa pidän siitä, se ei järkytä minua kuten nuoren ihmisen äkillinen kuolema järkyttäisi varmasti. Toki työni hoitaisin silloinkin. Vainajan laitossa ja omaisten kohtaamisessakin on jotain erityistä. Aina olen voinut hyvällä omalla tunnolla kertoa, että enempää en olisi voinut tehdä!

 

[kiekuva kana]

Muistan, olin lh-opiskelija vielä ja aika vähän aikaa ollut vanhusten parissa töissä. Vanha rouva, saattohoidossa oli ja kun tein viimeistä kiertoa iltavuorossa niin löysin poisnukkuneen. Exitus sitten tehtiin kokeneemman kanssa.

 

["vieras"]

Mua on aina mietityttänyt, miksi se vainaja pestään ja puetaan lakanaan, miksei voi olla niissä releissä, joissa on kuollut. Hautaan sitä kuitenkin menee niin mitä sillä on merkitystä?

 

[esimm]

[QUOTE="vieras";22689065]Mua on aina mietityttänyt, miksi se vainaja pestään ja puetaan lakanaan, miksei voi olla niissä releissä, joissa on kuollut. Hautaan sitä kuitenkin menee niin mitä sillä on merkitystä?[/QUOTE]

vaiaja siistitään ja puetaan puhtaisiin. Esim.eritteet tulevat alle.

 

["Satu"]

Eihän sitä voi unohtaa. Muistan asiakkaan nimenkin vaikka tapahtuneesta pian 7v. ja uusia löytyy kokoajan ja enää ei niin jää mieleen.

 

["kohta neljän äiti"]

[QUOTE="vieras";22689065]Mua on aina mietityttänyt, miksi se vainaja pestään ja puetaan lakanaan, miksei voi olla niissä releissä, joissa on kuollut. Hautaan sitä kuitenkin menee niin mitä sillä on merkitystä?[/QUOTE]

Yksiköissä joissa itse olen vainajia laittanut, en ole pukenut siihen kertakäyttöpuseroon, vaan halkaissut esim. vanhuksen lempimekon selästä ja laittanut sen. Avopaita on kuitenkin olennaista tulevan kannalta, koska vainaja pitää joka ruumiinavausta tai muutoin laittamista varten kuitenkin riisua ja kuolonkankeaa on hankala riisua, jos sen aikana tarvitsee. Vainajallehan laitetaan myös vaipat, koska hän tyhjenee pian kuolemansa jälkeen. Vaippa pitää sitten pikaisesti vaihtaa kylmätiloissa, joten senkin takia on hankalaa jos päällä on esim tiukat housut.

Monet mun hoitamani vainajat on itse valinnut vaatteet, joissa haluaa siirrettävän. Aika helppoa on ollut esim kauluspaidasta leikata selkä auki, housujen kanssa on vähän kinkkistä, mieluiten suosittelen valitsemaan hameen.

 

["vieras"]

vaiaja siistitään ja puetaan puhtaisiin. Esim.eritteet tulevat alle.

ok, no sitten ihan ymmärrettävää.

 

["vieras"]

Toki muistan, vanha nainen pitkäaikais-sairaiden osastolla, hänet oli siirretty saattohuoneeseen, mutta yhtäkään omaista ei tullut paikalle. Istuin hänen vuoteensa vierellä kädestä pitäen loppuun asti.

Itkettää, en sopisi alalle, kun en pystynyt edes isäämme mennä viimeisinä aikoina katsomaan ja olemaan tuossa tilanteessa läsnä.

 

["vieras"]

[QUOTE="kohta neljän äiti";22689104]Yksiköissä joissa itse olen vainajia laittanut, en ole pukenut siihen kertakäyttöpuseroon, vaan halkaissut esim. vanhuksen lempimekon selästä ja laittanut sen. Avopaita on kuitenkin olennaista tulevan kannalta, koska vainaja pitää joka ruumiinavausta tai muutoin laittamista varten kuitenkin riisua ja kuolonkankeaa on hankala riisua, jos sen aikana tarvitsee. Vainajallehan laitetaan myös vaipat, koska hän tyhjenee pian kuolemansa jälkeen. Vaippa pitää sitten pikaisesti vaihtaa kylmätiloissa, joten senkin takia on hankalaa jos päällä on esim tiukat housut.

Monet mun hoitamani vainajat on itse valinnut vaatteet, joissa haluaa siirrettävän. Aika helppoa on ollut esim kauluspaidasta leikata selkä auki, housujen kanssa on vähän kinkkistä, mieluiten suosittelen valitsemaan hameen.[/QUOTE]

Kiitos, taas selvisi uusia asioita. Nää kun joskus mietityttää.

 

["kohta neljän äiti"]

[QUOTE="vieras";22689122]Kiitos, taas selvisi uusia asioita. Nää kun joskus mietityttää.[/QUOTE]

Kiva kun selvitti Kysyvä ei eksy ja niin pois päin

 

[mielessä]

Muistan. Tai siis olin vasta opiskelijana, enkä ollut paikalla, kun varsinainen poisnukkuminen tapahtui, mutta sain olla mukana vainajaa laittamassa. Vanha, yksinäinen nainen, jolla ei omaisia paikkakunnalla ollut, jäi kyllä mieleen.

 

[Criminal Mind]

En o vielä päässy näkemään mutta odotan, teen ekan oikean harjottelun keväällä saattohoito osastolla niin tulee varmasti noita nähtyä.

 

["battimanni"]

Harjoittelussa menin herättään yhtä vanhempaa mummelia aamupalalle,se oli täysin jäykkä ja kylmä.
hyvä että olin tarjottimen laskenut siihen pöydälle laittaessa isompaa valoa olis taatusti tippunut.

 

[bud]

Ihania ootte te, jotka kädestä ootte pitänyt tms.. Jos jonkun esim. vanhuksen tiedetään kuolevan kohta, onko siinä aina hoitaja vierellä? Toivottavasti joku piti mummuani kädestä, kun hän kuoli..