Holisti haluu toisen lapsen

[holistin vaimo]

Mieheni on alkoholisti. Hän haluaa kovasti toista lasta. Kännipäissä aina uhkailee, että jos et sitä tee, hän tekee sen jokun toisen (nuoremman naisen) kanssa.
Hän myöntää itse holismin ja krapulassa sanoo hankkivansa antabusta, muttei koskaan sitä tee, kun selvinpäin on tosi ihana ihminen (sen pari päivää viikossa).
Mitä teen?

 

[taustalla]

lähde pois viel, kun jaksat. meillä nyt sellainen tilanne, että isa saa tämän päivän aikana ilmoittaa ottaako antbuskapselit ja alkaa sevittää asioita vai menenkö minä lastenvalvojalle ja alan hoitaa siltä kautta asiaa eteenpäin. Itse olen ainakin huomannut että juominen lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Jos henkinen väkivalta on jo käytössä siitä ei pitkä matka fyysiseen väkivaltaan. Ja tottahan se on, että alkoholistin kassa eläminen on yhtä HELVETTIÄ.

 

[taustalla]

\

lähde pois viel, kun jaksat. meillä nyt sellainen tilanne, että isa saa tämän päivän aikana ilmoittaa ottaako antbuskapselit ja alkaa sevittää asioita vai menenkö minä lastenvalvojalle ja alan hoitaa siltä kautta asiaa eteenpäin. Itse olen ainakin huomannut että juominen lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Jos henkinen väkivalta on jo käytössä siitä ei pitkä matka fyysiseen väkivaltaan. Ja tottahan se on, että alkoholistin kassa eläminen on yhtä HELVETTIÄ.

Samaa mieltä.

 

[oho]

Minä en ois kyllä tehny holistin kanssa ees sitä ensimmäistä (tsori vaan) :x

 

[kevät vauva]

\

Minä en ois kyllä tehny holistin kanssa ees sitä ensimmäistä (tsori vaan) :x

mua niin ottaapäähän tollaiset kommentit... se on teidän helppo sanoo mitä ei olisi pitänyt tehdä jne. kun ette ole päivääkään elänyt toisen henkilön elämää... moni asia ei mene niin kuin on suunnitellu ja aina ajatellu... epäilen että harva äiti on halunnu/toivonut alkoholistia elämään/perheeseen vaan on asiat vain menneet niin... älä pahoita mieltäsi tälläisistä kommenteista vaan jätä ne omaan arvoon. :hug:
pystyn kovittelemaan millaista elämäsi on, itsellä myös tämän tapainen puoliso...

 

[alkkiksen akka]

Hei aloittaja!

Meillä vähän sama tilanne, en myöntänyt mieheni alkoholismia. Vasta kun lapset oli tehty huomasin millaisia pilvilinnoja olin itselleni rakennellut ja oikeasti elänyt perhehelvettiä. Omilla kuvitelmilla pääsee vaikeassa tilanteessa aika pitkälle. Ongalma on varmaan aika yleinen mutta siitä vaetaan ja hävetään. Aloin puhua, puhuin puhuin ja puhuin. Enää ei minua syyllisetty mieheni juomisesta. Menimme ammattiauttajalle ja saimme apua. Antabus tabletit olivat käytössä muutaman kuukauden ja saatiin juoma putki poikki. Mies itse haluasi tuskin olisi niitä muuten ottanutkaan. Kunnes tuli repsahdus. Monta päivää alkoa ja sitten syyllisyys. Alkoi alusta taas.. Suhteellisen tasaisesti mentiin. Tilanne nyt että mies juo saunakaljoja kerran viikossa. Ei ole humalassa ja näin mitä hän juo. Ja menemme yhtäaikaa nukkumaan.

Vieläkin kummittelee "juomis" asiat mielessä että milloinka alkaa kunnon kiskominen, mutta luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Jaksamista ja kirjoittele tänne kuulumisa!