Täällä meidän tuppukylässä ei ilmeisesti olla sitten suvaitsemattomia, sillä tätä supisuomalaista tummaihoisen lapsen äitiä ei ole sen kummemmin ihmetelty. Varmaan siksi, että tuppukylässä kaikki tiesivät asiasta jo suunnilleen ennen kuin minä ja lapseni edes tapasimme. 
Itse asiaan en jaksa ottaa kantaa sen kummemmin, mutta annan muutaman ajatuksen tähän lisää. Yksinhuoltajat eivät tietääkseni saa adoptoida suomalaisia lapsia. Ulkomailta kyllä, mutta vaikea tie on sekin. Voisi sanoa, että nyt aloittaville lähes mahdoton. Mikään suomalaisten järjestöjen kohdemaista taas ei hyväksy homopareja adoptiovanhemmiksi - tai no, Etelä-Afrikka kyllä, mutta vaan kotimaan adoptioissa. Joten tästä asiasta on aika turha keskustella. Ainoa järkevä keskustelunaihe on se, päästetäänkö homoparit jonottamaan kotimaasta adoptioon vapautuvia lapsia.
Lisäksi voi miettiä sitäkin, että jos jokin ulkomainen kohdemaa alkaisi hyväksyä lasten luovuttamisen homopareille, onko lapsilla jo liikaa erilaisuuden taakkaa? Miten paljon sitä voi sälyttää pienen, lapsuudessaan valmiiksi traumatsioituneen lapsen niskaan? Olla ulkonäöltään erilainen, todennäköisesti jotenkin sairas (terveitä ei kovin paljon ulkomaan adoptioihin enää vapaudu ) ja vielä asua erilaisessa perheessä. Ei ole helppoa se...
Ja korostan vielä, että en ota nyt kantaa suuntaan enkä toiseen, kunhan heitän ajatuksia ilmoille.
Itse asiaan en jaksa ottaa kantaa sen kummemmin, mutta annan muutaman ajatuksen tähän lisää. Yksinhuoltajat eivät tietääkseni saa adoptoida suomalaisia lapsia. Ulkomailta kyllä, mutta vaikea tie on sekin. Voisi sanoa, että nyt aloittaville lähes mahdoton. Mikään suomalaisten järjestöjen kohdemaista taas ei hyväksy homopareja adoptiovanhemmiksi - tai no, Etelä-Afrikka kyllä, mutta vaan kotimaan adoptioissa. Joten tästä asiasta on aika turha keskustella. Ainoa järkevä keskustelunaihe on se, päästetäänkö homoparit jonottamaan kotimaasta adoptioon vapautuvia lapsia.
Lisäksi voi miettiä sitäkin, että jos jokin ulkomainen kohdemaa alkaisi hyväksyä lasten luovuttamisen homopareille, onko lapsilla jo liikaa erilaisuuden taakkaa? Miten paljon sitä voi sälyttää pienen, lapsuudessaan valmiiksi traumatsioituneen lapsen niskaan? Olla ulkonäöltään erilainen, todennäköisesti jotenkin sairas (terveitä ei kovin paljon ulkomaan adoptioihin enää vapaudu ) ja vielä asua erilaisessa perheessä. Ei ole helppoa se...
Ja korostan vielä, että en ota nyt kantaa suuntaan enkä toiseen, kunhan heitän ajatuksia ilmoille.