Hormonihirviön avautuminen.. :)

[Joulumamma]

Taitaa olla mulla raskaushormonit jyrkässä nousussa, kun nyt on kertakaikkiaan pakko saada avautua.. Kyse on mieheni. Täällä on siis menossa rv 28 ja lapsi on toinen lapsenlapsi miehen vanhemmille. Viime aikoina on alkanut suunnattomasti ärsyttää varsinkin anopin käyttäytyminen, ei sillä ettäkö se olisi jotain uutta, mutta täällä taitaa olla nyt tunteet vaan tosi herkässä..

Tuntuu tosi pahalta, kun anoppi ei tunnu olevan kiinnostunut koko mun odotuksesta. Ei siis kysele vointia tms. Jos joskus otan puheeksi esim. neuvolakäynnit, niin anoppi vaan hymähtelee vastaukseksi tai kääntää puheen johonkin toiseen asiaan. Usein käy myös niin, että jos sanon vauvasta jotain, niin anoppi alkaa puhua siitä ajasta kun tämän omat lapset olivat pieniä. Ja tietenkin kaikki asiat kuuluvat mennä juuri niin kuin heillä. Tässä yhtenäkin päivänä pahoitin mieleni, kun anoppi totesi, että ”on kuule sitten erittäin yleistä, että vauvat itkee lohduttomasti iltaisin kolmen tunnin ajan ensimmäisen kolme kuukautta”. Minä tähän, että voi tietysti olla näinkin, mutta kukaan tuttuni vauvoista ei ainakaan ole näin tehnyt. Anoppi vaan jatkoi, että kyllä näin kuitenkin on. Suuri tarkkailunaihe anopilleni tuntuu olevan myös se, että milloin napani ”pullahtaa”, koska hänelläkin näin kävi ja sen ”kuuluu pullahtaa”. Sukupuoliveikkauksissa hän on ainoa, joka väittää, että on tyttö tulossa ”kun toi maha on tollanen jokapuolelta levinny”. Kaikki muut taas ovat veikanneet poikaa, kun mahani on niin siro ja ainoastaan eteenpäin työntynyt. Tuon oman veikkauksensa anoppi sanoi heti, kun olin juuri kertonut, miten muut veikkaavat poikaa. Nämä kaikki asiat kuulostaa varmaan tosi vähäpätöisiltä, enkä varmasti suhtautuisi niihin näin raskaasti ellen olisi raskaana, mutta silti…

Tosi paljon anoppi pahoitti mieltäni aivan alkuraskauden aikana. Juttelin anopin ja erään tuttavani kanssa ulkona ja anoppi sattui kuulemaan kun tämä tuttava ihasteli mahaani. Anoppi alkoi siinä sitten kovaan ääneen päivitellä sitä, että miten nykyään lehdet on täynnä kohtuun kuolleiden/ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen kuolinilmoituksia. Kun hänen mielestään ne vie vaan turhaan tilaa lehdestä, kun eiväthän ne vielä ”ihmisiä ole” ja siten ansaitse paikkaansa lehdessä. Oltiin tuttavan kanssa vähän huuli pyöreänä tuossa tilanteessa..

Muutenkin suhteeni appivanhempiin on monimutkainen. Appiukko suuttui minulle jostain syystä kolmisen vuotta sitten, eikä ole minulle sen jälkeen puhunut, eikä suostu vastaamaan kyselyihin siitä, mistä on suuttunut. Alkuun appiukko lähti huoneesta, mikäli tulin samaan huoneeseen. Nykyisin kyllä pysyy samassa huoneessa, mutta olen hänelle kuin ilmaa. Mieheni välit vanhempiinsa on hyvät ja kyläilläänkin kaikesta huolimatta appivanhempien luona useita kertoja viikossa, kun asutaan aivan naapurissa (400m välimatka). Appivanhemmat eivät kuitenkaan ole käyneet meillä pitkiin aikoihin, viimeksi viime uutenavuotena. Heitä ei vaan tunnu kiinnostavan tulla vierailulle. Tiedän, että appivanhempiani pidetään yleisesti ”vaikeina tapauksina” (ovat suutuksissa kaikkiin naapureihinsa, eivätkä ole esim.olleet yhteydessä toiseen poikaansa riitojen takia yli vuoteen, vaikka asuvat viereisessä talossa) mutta jotenkin ajattelin, että tilanne muuttuisi edes nyt kun vauva on tulossa…

Kylläpäs helpottaa, kun saa purkaa tunteitaan.. Onko kellään ollut samankaltaisia ongelmia? Onkohan asialle tehtävissä jotain? On tosi vaikea nousta anoppia vastaan tai edes sanoa olevansa eri mieltä jostain asiasta, koska anoppi on todella voimakas persoona. Noh, ehkä on sopeuduttava tilanteeseen ja yritettävä vaan jaksaa eteenpäin…

 

[Odottaja-79]

Kuulostaapa hankalalta. Joillakin ihmisillä on pakonomainen tarve päteä, ja ilmeisesti anoppisi kuuluu heihin. Hän tuskin huomaa sitä itse. Toinen ärsyttävä piirre, mikä anopissasi taitaa olla, on puuttuva kuuntelemisen ja myötäelämisen taito. Jotkut ihmiset eivät osaa vain vastaanottaa kuulemaansa, vaan heidän on pakko kertoa jotakin vastaavaa ja mielellään vähän rajumpaa omasta kokemuksestaan. Ikään kuin panna paremmaksi. Kummallekaan noista piirteistä et voi mitään. Kannattaa varmaan jutella miehen kanssa, onko hän huomannut näitä piirteitä äidissään. On hyvä, jos miehesi on sinun tukenasi eikä ainakaan sorru säestämään äitimuoriaan.

Toivotan sinulle odottamisen iloa ja rautaisia hermoja anopin kanssa.

 

[ks2]

ota vähän etäisyyttä appivanhempiisi, ei kannata ainakaan nyt raskausaikana turhaan stressata ja pahoittaa mieltä heidän takiaan. Ottakoon itse yhteyttä ja kyselkööt ja tulkoot käymään jos ovat kiinnostuneita. Sulla on nyt muutakin mietittävää tärkeämpiä asioita pähkäiltävänä. Nauti odotuksestasi täysin rinnoin!! Toivottavasti miehesi tukee sinua tässä asiassa.

 

[huuuhhuuu]

kuulostaa todella pelottavalta toi sun anoppis... mä neuvoisin kans pientä etäisyyden ottamista! mä oon ollut hyvin vähän tekemisissä omien appivanhempien kanssa koska pelkään että niistäkin kuoriutuu juuri tuollasia k...päitä....

Koeta jaksaa muru ja anna mennä toisesta korvasta sisäään ja toisesta ulos...

 

[????]

Jospa nyt todellakin vain nautisit raskaudestasi ja unohdat appivanhempasi. Kerrot miehellesi tunteistasi ja voit ilmoittaa hänelle että kyläilyt appilassa loppuu tähän!
Appivanhempasi voivat hyvin tulla teille kylää jos haluavat.
Jotkut vain ovat tuollaisia, ikäviä ja jos joku toinen on onnellinen niin vasta siitä riemu syntyy. Ajattelisin että heillä on nyt vain itsellä huono olo ja näin sitä on helppo purkaa toisiin mutta älä sinä enään suostu olemaan se sylkykuppi!
Kerro miehellesi että appivanhemmat todellakin ovat teille tervetulleita ja ole iloinen jos he teille tulevat mutta älä mene heille jos se tuntuu pahalle!

Kyllä se niin on että toisia emme voi muuttaa mutta voimme päättää sen kenen kanssa aikaamme vietämme, olkoot vain appivanhempia! Voimia sinulle!

 

[ihmettelen vaan]

Miten voit käydä appivanhempiesi luonakylässä, jos appesi ei puhu sinulle ollenkaan? Minäkin neuvoisin ottamaan etäisyyttä. Jos appivanhempasi haluavat sinua/perhettäsi tavata ja kysellä raskaudesta, niin eiköhän ne pääse teillä käymään. Ja anoppisi on kyllä todella ajattelematon (tahallaan ilkeä??) puhuessaan kuolleista vauvoista sinun ollessasi raskaana!

 

[March]

Piut paut appivanhemmille, kuten joku toinenkin jo kehoitti! Keskity omaan hyvään oloosi raskauden loppuun asti ja vauvan synnyttyä mikäli jääräpäisiä appivanhempiasi todella kiinnostaa lapsenlapsensa, osaavat varmaan tulla teille kylään. Toivottavasti miehesi ei ole samasta puusta veistetty! Kuulostaa suorastaan raivostuttavalta nuo ihmiset, enkä ihmettele "avautumistasi" yhtään! Kannattaisi opetella panemaan kova kovaa vasten. Minä en kyllä kävisi appelassa jos appiukko katsoisi oikeudekseen osoittaa moista vihamielisyyttä avoimesti. Eikö miehesi uskalla puuttua asiaan?

 

[Ap. Joulumamma]

Kiitoksia ihanista kommenteistanne ja voimantoivotuksista! Melkein tuli tippa linssiin kun niin ihanasti puhuitte!

Todellakin, tämä "tilanne" on ollut jo päällä sen kolmisen vuotta, mutta aina välillä tulee näitä tällaisia aikoja, että täytyy purkaa paineita avautumalla. Miehen kanssa on tästä puhuttu, ja hän todella ymmärtää minua, mutta ei uskalla nousta isäänsä vastaan ettei tämä suutu/pistä välejä poikki häneenkin. Aikoinaan mies kyllä kyseli isältään, että mikä hänelle tuli, mutta appiukko sulki suunsa eikä pukahtanut sanaakaan. Kummallisintahan tässä on se, että aloimme seurustella miehen kanssa kymmenen vuotta sitten ja ensimmäiset 7 vuotta tulimme mainiosti toimeen appiukon kanssa.

Noista vierailuista.. Kyllä ne vierailut onnistuvat, vaikka me ei appiukon kanssa jutellakaan. Ollaan vaan kuin ilmaa toisillemme jos satutaan samassa tilassa olemaan. Ärsyttää vaan, kun nämä miehen vanhemmat antavat ulospäin muille sellaisen kuvan, että kaikki olisi kunnossa. Appiukko esim. on kommentoinut muille tulevansa taas papaksi, mutta minulle eikä miehelle hän ole sanaakaan vauvasta sanonut.

Noh, onneksi kaikkeen tottuu. Jo vuosia sitten pahoitin mieleni anopin sanomisista, kun hän haukkui kaikki opettajat lyttyyn (työskentelee johtoasemassa jossa joutuu tekemisiin opettajien kanssa). Olen siis valmistumassa oleva opettaja, ja tämä anoppini on suoraan sanonut minulle, miten tyhmiä kaikki opettajat ovat. Niin ja kuulemma hyvää opettajaa ei voi tulla sellaisesta ihmisestä, joka on ollut koulussa itse hyvä (tällainen ihminen ei kuulemma ymmärrä huonompilahjaisten vaikeuksia kun ei ole itse kokenut). Anoppi hyvin tietää, että pärjäsin koulussa todella hyvin.

Eipä tässä kai auta muu kuin sulkea korvat ja yrittää vaan uskoa siihen, että kaikki muuttuu vielä joskus hyväksi. Haluan todella, että tulevalla lapsellani on kaksi mummia ja ukkia, siihen ei saa vaikuttaa minun ja appivanhempien riidat. Ehkäpä se appiukkokin heltyy sitten, kun näkee oman lapsenlapsinyyttinsä joulun tienoilla

 

[Oisko miehen aika sanoa?]

Käytte kyllä aika usein anoppilassa, varsinkin kun siellä ei tunnu kovin viihtyisää olevan, anoppisihan on oikea möläyttelijä! Ehkäpä miehesi pitäisi kuitenkin olla "mies" ja joku kerta (jos hän kuulee tai on paikalla) napauttaa äidilleen, että no johan oli taas juttu tms. Meillä mies ei ainakaan kuuntelisi äidiltään tuollaista soopaa minulle, eikä onneksi tarviikaan, on sen verran sivistynyt tuo anoppi. Tosi inhottava tilanne sinulla ;(

 

[Minni80]

Ymmärrän kyllä että olisi hankala tilanne pistää miehesi "valitsemaan" sinun ja vanhempiensa välillä, mutta mielestäni siinä ei ole mitään järkeä että sinun täytyy tavata heitä noin usein! Itse sanoisin miehellesi että otat hieman etäisyyttä ja et halua tavata heitä niin usein (jos mies ei aluksi ymmärrä niin anna vaan noita esimerkkejä joita kerroit). Mun mielestä ei kannata tuhlata aikaa tollasiin ihmisiin vaikka lähisukulaisia ovatkin. Tottakai on tärkeää että lapsesi saa suhteen isovanhempiinsa, mutta ei sinulla tarvitse sen kummempaa suhdetta olla!

Eli sinuna jättäisin nuo vierailut väliin ja keskittyisin raskaudesta nauttimisiin ja panostamisen arvoisiin ihmisiin!

 

[öy dsiisös]

Käytte kyllä aika usein anoppilassa, varsinkin kun siellä ei tunnu kovin viihtyisää olevan, anoppisihan on oikea möläyttelijä!

Tää muakin ihmetyttää. Mä en kävisi ollenkaan, jos kaipaavat mun seuraa niin tulkoot itse kutsumaan. Ei ole kellekään mikään pakko viettää aikaa inhottavien ihmisten seurassa. Kai miehesi osaa itsekseenkin käydä isin ja äidin luona, jos ei kerran kykene olemaan selkeästi "sun puolella" tällaisessa tilanteessa!
Karmea tilanne kaiken kaikkiaan...

 

[Kohtalotoveri...]

...ainakin jossain määrin. Mulla oli alkuun todella vaikea suhde appivanhempiini. Varsinkin anoppi puuttui joka asiaan ja kaikesta menemisestä/tekemisestä oltiin tilivelvollisia sille. Asuttiin anoppilan lähellä ja mies ei oikein tuntunut pääsevän irti vanhemmistaan vaan tanssi täysin äitinsä pillin mukaan. Lopulta sanoin miehelle, että näin tämä homma ei voi jatkua. Vaikka tilanne olikin hänelle kovin vaikea, otti mies asian puheeksi vanhempiensa kanssa ja tilanne alkoi parantua.

Anoppini on hyvin voimakastahtoinen ihminen ja edelleenkin koen suhteeni häneen melko vaikeaksi. Hän pahoittaa puheillaan mieleni melko usein eikä ole kiinnostunut elämästäni oikeastaan mitenkään. Esimerkiksi koettuani keskenmenon rv 12 anoppi totesi, että ihan hyvä ettei teille tullut lasta kun sukuun on tänä vuonna tulossa niin monta. Kyllä menin sanattomaksi. Empatiasta ei sitten tietoakaan.

Mutta oikeasti vaadi miestäsi puhumaan tilanteesta vanhemmilleen. Kyllä hänen pitää tukea sinua ja kyetä nousemaan vanhempiaan vastaan. Ja ota etäisyyttä appivanhempiisi. Miksi turhaan kiusaat itseäsi noin säännöllisillä vierailuilla. Et sinä ole velvollinen ottamaan vastaan sitä kaikkea p...aa. Nauti raskaudestasi ja unohda kurjat appivanhemmat.

 

[Kunnioita itseäsi]

Mies voi tosiaan piipahdella siellä itsekin. Ja jos anoppi kyselee sinua, niin ehkäpä hän rohkenee sanoa, että niin, mistähän vois johtua, ettei Liisa tms. nyt aina jaksa tänne tulla?
Anoppisihan on selvästi kateellinen (tuo hullu opettajajuttukin, huh huh). Itse olen kerran pamauttanut tällaiselle viisastelijalle suorat sanat ja tuntuu että ihan kuin hän olisi sitä odottanutkin ja jotenkin "kerjännyt". Sen jälkeen alkoi kunnioitusta tippumaan. Sanoin mm. lujasti ja ystävällisesti, että minun elämäntyylini on täysin minun, enkä tarvitse muiden päsmäämisiä siihen.

 

[Joulumamma]

Yksi ongelma on siinä, että en oikein tiedä, sanooko anoppini näitä asioita todella tarkoituksella vai vaan "möläytteleekö" mitään sen kummempaa tarkoittamatta. Kaikesta huolimatta pidän appivanhemmistani, enkä tahtoisi kokonaan katkaista välejä. Ehkä olisi syytä hieman harventaa käyntejä, niinkuin ehdotitte. Mieheni joutuu kuitenkin käymään kotonaan hoitamassa erilaisia työjuttuja, kuten autotalliprojektia ja maatalouteen liittyviä askareita (asutaan siis maalla pienessä kylässä). Nyt kun appiukko on siis suutuksissa toiseen poikaansa, minun mieheni joutuu tekemään hommia kahden edestä. Rakensimme itse omakotitalon pari kesää sitten, eikä appiukkoni vaivautunut olemaan rakennuksella katonlaittoa kauempaa. Nyt kuitenkin levittää juttua kylällä "laiskoista pojistaan" jos mieheni ei suostu tulemaan (käskemättä!) rakentamaan hänen autotalliaan.

Luulen, että tähän kaikkeen on ollut vaikutusta sillä, että appiukko luultavasti luuli, että mieheni (vanhin lapsi) jatkaa maanviljelyä hänen jälkeensä ja että me sitten joskus miljoonan vuoden päästä muutamme siihen heidän kotitaloon. Tilanne paheni, kun aloimme puhua oman talon rakentamisesta. Saatiin kuulla moneen otteeseen siitä, miten ison lainan kanssa on mahdotonta elää. Asuttiin vielä rakentamisen ajan heidän luonaan. Noh, kaikki on lainan ja rakentamisen suhteen mennyt hyvin, ja tuntuu vähän siltä, että appiukko on jopa harmissaan, kun pärjäämme niin hyvin. Nyt tilanne on se, että appiukon toinen poika (se, joka ei ole väleissä isänsä kanssa) perheineen muutti siihen appivanhempien taloon (eivät kuitenkaan ottaneet maita viljeltäväkseen) ja appivanhemmat muuttivat omien vanhempiensa (mieheni isovanhempien) omakotitaloon. Isovanhemmat ottivat lainaa ja muuttivat läheiseen kaupunkiin. Onpa monimutkaista...

Vaikka siis tilanne on hankala, se muuttuisi huomattavasti hankalemmaksi, mikäli välit appivanhempiin kokonaan katkeaisivat tai mieheni ja tämän isä pistäisivät välit poikki. Tontti, jolla talomme sijaitsee, on vuokralla appivanhemmilta, he suostuivat lainamme takaajiksi sekä anoppini on mukana valitsemassa opettajia tällä seudulla. Eli välien katkaisemisesta saisimme luultavasti kärsiä. Ehkä täytyy vaan jatkaa elämää samaan malliin ja sopeutua kuulemaan kauhusynnytystarinoita ja sitä, miten "ihanalta" välilihan leikkaaminen sitten synnytyksessä kuulostaa ja tuntuu (tää on appivanhempien lempitarinoita raskaanaoleville!) Kiitoksia edelleen rohkaisevista kommenteistanne ja voimia kanssasisarille

 

[lynn_e]

Voimia sulle! Ikävä tilanne

 

[Miniä77]

AP:lle:

Vanha kiinalainen sananlasku tuli tilanteestasi mieleen: Miksi ihmettelet jalanjälkiä kasvoillasi, kun makaat eteisen matolla?

Jos mua kohdeltaisiin noin, en todellakaan kävisi MONTA KERTAA VIIKOSSA kylässä kyseisessä paikassa. Etkö yhtään ihmettele mikseivät he käy teillä enää? Jos joku kohtelisi minua kuin ilmaa ollessani hänen luonaan vieraana, olisi itsestäänselvää etten ole tervetullut.

Lisäksi sinuna miettisin miten tuleva lapsesi kokee ettei pappa/ukki puhu äidille mitään ja kohtelee kuin eläintä? Ei kovin hieno roolimalli.

Arvosta itseäsi enemmän, nainen, ja kohtele itseäsi hyvin. Vaadi sitä myös muilta. Sinua kohdellaan juuri kuin annat itseäsi kohdeltavan. Tsemppiä ja voimaa! Keskity ihanaan raskausaikaasi, äläkä tuhlaa energiaasi typeriin ihmisiin (vaikka ne ovatkin miehesi vanhemmat).

 

[miiMaa]

tiedoksi vaan että se pahenee lapsen syntymän myötä. Et osaa pukea lastasi, joko vauva on kuumissaan tai kylmissää, et osaa ruokkia: joko aloitat kiinteät liian myöhään/liian aikaisin, jos annat korviketta et viitsi imettää lastasi, jos imetät teet lapsen riippuvaiseksi itsestäsi. Valitset väärät kummit, kutsut ristiäisiin liian vähän/liian paljon väkeä, ainakin omia sukulaisiasi on liikaa. jos lapsi itkee paljon, et osaa hoitaa häntä, jos se ei itke ihmetellään että onko lapsi kunnossa kun se ei itke. Jos käytät kestovaippoja niin kyllä se on nykyään helppoa kun saa pyykkikoneessa pestä ja jos käytät kertavaippoja niin kyllä se on kuule sulla helppoa silloin meillä kun piti niiden harsojen kanssa pelata ja joka päivä piti ainakin kolmekertaa vaihtaa lakanatkin kun ne aina falskas. puhun nyt erittäin omakohtaisesta kokemuksesta= miehen isä + tämän kihlattu ja miehen isomummu. raskausaikana ei raskautta kommentoitu eikä siitä juuri keskusteltu, kerrottiin just vaan "kauhujuttuja" kuinka vaikeaa lapsen kanssa voi olla jne.....

 

[ap.]

Juu, kuulostaa tutulta jo nyt.. Nimiehdotukset olen anopille kertonut ja ne saivat kritiikkiä osakseen. Heidän suvussa on ollut tapana antaa kolme etunimeä ja sitä perinnettä anoppi yrittää tyrkyttää meillekin. Siihen totesin kylmän viileästi, että meidän lapselle ei kyllä tule muutakun kaks nimeä. Ihmeen hyvin anoppi otti tuon. Saattaa olla, että antaa tuossa periksi helpommin, kun ei saanut tahtoaan läpi ensimmäisenkään lapsenlapsen kohdalla. Kummiasiaa kauhistelen jo nyt etukäteen, kun tiedän että siitä tulee sanomista. Haluamme siis kummeiksi minun siskoni miehensä kanssa, mutta tiedän, että anoppi kaavailee pestiä mieheni jommallekummalle siskolle. Noh, joutuu pettymään siinäkin asiassa.

Tein muuten neuvojenne mukaan viime viikolla, enkä vieraillut moneen päivään anoppilassa. Viikonloppuna miehelle kävi käsky tulla rakentamaan, joten lähdin mukaan seuraksi. Anoppi käyttäytyi kyllä ihan siedettävästi, tosin tarina siitä, miten jollakin oli epiduraalipuudutus lakannut vaikuttamasta kesken keisarileikkauksen ei ollut kovin mieltäylentävää. Noh, kaikenkaikkiaan hieman parempi vierailu mitä yleensä. Jospa se tästä...

 

[huhh!]

Joulumamman avautuminen ja kertomukset saavat vahvistumaan sen käsityksen, ettei todellakaan kannata asua liian lähellä appivanhempiaan/vanhempiaan, VAIKKA välit olisivat ok. Ja ei millään pahalla, mutta miehesi kuulostaa ihan hiukan "mammanpojalta", jos hän kokee tarpeelliseksi joka toinen päivä juosta vanhempiensa luona. Maalla taitaa kyllä olla aika yleistä tuollainen, että talojen pojat eivät vieroitu kodista.
Joka tapauksessa onnea rutkasti odotuksen loppuun ja nauti lapsestasi ja hoida häntä oman äidinvaistosi mukaan välittämättä mahdollisista besserwissereistä naapurissa!

 

[lörppäsuun minijä]

Minä kyllä laittaisin miehen vähän juttelemaan vanhempiensa kanssa. Miten suostuukin tanssimaan vanhempiensa pillin mukaan.. Mulla on hyvät välit appeen ja anoppiin, 150km. Meillä tullaan kyllä heidän kanssa toimeen, mutta eivät ole kovinkaan empaattisia ihmisiä ja möläyttelevät kyllä kaikkea tosi kivaa. Lisäksi minun ja mieheni asioita levitellään ellei erikseen sano, että ei saa kertoa. En tykkää yhtään, että anoppi juttelee avoimesti raskauteeni liittyvissä komplikaatioista ystäviensä kanssa. Onneksi ei tarvitse nähdä kovinkaan usein.