Mä tunnen neljä lestadiolaisperhettä, tai oikeastaan perheiden isät parhaiten.
Kovin ovat mukavia, kilttejä, fiksuja ja hauskoja. Jokainen rakastaa vaimoaan ja omaa perhettään. Materian määrä vaihtelee. Mitä isompi perhe, sitä enemmän kierrätetään esim. vaatteita lapsilta toisille. Yksi isistä kuitenkin kiteytti asian hyvin: hän kertoi että hänen lapsuutensa oli erittäin onnellinen vaikka hänellä ei ollut koskaan ainuttakaan uutta vaatetta tai polkupyörää jne. Aina oli rakkautta, turvaa, seuraa ja ruokaa. Kaikkea mitä ihminen tarvitsee.
Nämä neljä isää perheineen ovat saaneet mun varauksettoman arvostukseni. Niin hienosti he ovat onnistuneet asiansa järjestämään ja niin onnellisia heidän liittonsa ovat. Jopa sen, jolla on 8 lasta joista vanhimmat jo lähes täysi-ikäisiä. Pitkä liitto vaimon kanssa takana ja edelleen rakkaus kukoistaa.
Lestadiolaisten ei tarvi tuhrata aikaansa nettailuun, telkkariin, alkoholiin tai muuhun mikä vie väistämättä aikaa perheen kanssa olemisesta. Ehkä juuri siksi heidän liitot on usein onnellisia.