Voi kesä ja kärpäset! Me ollaan touhuiltu ja ulkoiltu niin, etten ole edes muistanut käydä kirjoittelemassa. Ihanaa lukea muiden vauvojen kasvusta ja kehityksestä.
Missä puhe lapsista ja äitiydestä, siellä puhe imetyksestä. Jos jotain olen tänä äitinä oloni aikana oppinut, on se, että imetys on aiheena melkoinen kuuma peruna.
Mulle muodostui jo loppuraskauden aikana vahva halu onnistua imetyksessä. Varauduin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tuleviin vaikeuksiin. Kuten täällä jo joskus aiemmin kerroin, imetys lähti heti alusta asti sujumaan toivotulla tavalla. Edelleen poika kasvaa hyvin ja maidosta ei ole pulaa. Nyt uskallan jo sanoa, että aion (enkä pelkästään toivo) täysimettää 6kk. Toki edelleen kaikkia esteitä voi tulla eteen, eikä tästä taipaleesta varmastikaan tule helppo, ja epäonnistuakin saatan. Imetys on kuitenkin niin ihanaa, luonnollista, helppoa ja jopa ekologista, että olen valmis uhrautumaan sen vuoksi ja yrittämään viimeiseen asti luovuttamatta.
Mulle on kuitenkin ihan yksi lysti, miten muut lapsensa ruokkivat, sillä tärkeintä on vain se että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Myös perheen ja erityisesti äidin tulee jaksaa ja voida hyvin, ja imetys ei aina tähän kuvioon istu. Haluan kannustaa ja tukea imetykseen kaikkia niitä, jotka sitä itse haluavat - mutta en halua, että yksikään äiti kokee tulleensa painostetuksi tai tuomituksi tämän asian tiimoilta.
Mä olen jo nyt nähnyt ja kuullut niin monia imetystaipaleiden alkuja, joissa on ollut jos mitä vaikeutta ja alkukankeutta. Se ei ole kaikille helppoa, eikä todellakaan mukavaa. Sen myötä osaan olla entistä kiitollisempi siitä, että meillä homma sujuu. Ja myönnän, olen tuhottoman ylpeä itsestäni, että täysimetystä on takana jo 2,5 kuukautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisin itseäni jotenkin parempana äitinä.
Kaikille rota-rokotetta pohtiville: me otettiin se jo valmiiksi herkkämahaiselle/mahavaivaiselle vauvallemme. Suosittelen! Mäkin ensin mietin, että uskallanko sitä ottaa, vai ärtyykö vauvan suoli ihan täysin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että isompi paha olisi rotaviruksen sairastaminen, mahdollinen paha kuivuminen ja sairaalaan joutuminen. Rokote maistui vauvalle hyvin (vaati sitä jopa lisää ja jäi nuolemaan huuliaan

), eikä samana päivänä tullut mitään kipuja. Seuraavan viikon kakkaa tuli useammin, ja se oli hieman vetisempää kuin yleensä. Huutokaan ei juuri lisääntynyt, mutta meidän vauva ei nyt muutenkaan se tyytyväisin kaveri ole.
Kaukana ei ole meillä enää 3kk neuvola, niin se aika vaan juoksee.. sitä odotan vähän kauhulla, kun sitten saadaan ja ihan pistoksena rokotteet. Pää nousee jo komeasti ja pysyykin ylhäällä, mistä täällä viimeksi kyselin. Painonnousu on hieman tasaantunut, ja ihan kiloa tuskin tässä kuussa tulee, riittävästi silti kuitenkin. Isommat itkut on nyt selätetty, ja pojan luonne alkaa vasta tulla esiin. Jos harmi oli voimakkaasti ilmaistu, niin on kyllä ilokin. Nykyään tuo hymyilee, jokeltelee ja kiljahtelee ilosta suurimman osan päivästä, ja repii huumoria ihan kaikesta näkemästään


hups tulipa taas kirjoitettua paljon. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!