Huhtikuun vauvat 2010

[Ilona -79]

Toivottavasti Zarjallakin jo tänään parempi päivä! Täälläkin on kyllä välillä pinna kireällä miehen kanssa. Se ei taida ollenkaan ymmärtää, kuinka väsynyt olen. Välillä tuntuu, että mieheille täytyy kaikki vääntää rautalangasta...

En sitten saanut pidäteltyä vaan oli ihan pakko tilata vielä yksi DreamNapyn vuotosuojallinen taskuvaippa vauvaa odottamaan. Saman valmistajan kuorivaippoja käytettiin esikoisellakin joskus ja ajattelin, että tuollainen vuotosuojallinen malli voisi toimia jo pienemmällä vauvalla kuin muut taskut. Tai siis tosi paljonhan tuo riippuu tietysti vauvastakin. Etukäteen tosi pajha sanoa, mikä malli kenellekin istuu...

 

[Alessia*]

Zarja, mulla puutumisen aiheuttaa rannekanavaoireyhtymä. Sitä ilmenee usein raskauden loppuvaiheessa. Olen lastan ja särkylääkkeiden lisäksi kokeillut käteen nyt viikon ajan turvetta, jonka nimeen äitini vannoo. Tänään soitin sille ja kerroin, että mitään hyötyä ei tunnu olevan, ja se oli oikein epäuskoinen. Käski laittamaan turvetta jalkoihinkin Saa nähdä jaksanko.

Viime yönä kyllä harmitti, kun oli herätyskello soimassa klo 5 lätkämatsin takia, mutta heräsin jo 4.30 käden kipuun. Matsin jälkeen oli enää tunti aikaa nukkua, enkä kunnolla saanut sittenkään unta. Otin sitten esikoisen kanssa päiväunet

Tilasin putkimiehen maanantaiksi, hanan vaihdon pitäisi olla parin tunnin juttu.

 

[*taffel*]

Kylläpä se aika on sitten vierähtänyt siitä kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Täällä neuvolassa kaikki on ollut kunnossa, itselleni olen painoa saanut aika mukavasti, mutta vielä ei mitään hätää, nyt on kymmenen kiloa tullut raskauden alusta.

Mamu82: Sain tehtyä isyyspakkauksen, sisälle laitoin apua kun on yksin vauvan kanssa, mm. vaippoja, tutteja, tuttipullon ja äidinmaidonkorviketta. Sitten laitoin energiajuomaa synnytystä varten ja pienen pullon konjakkia (siitä saa yhden lasillisen), jonka voi nauttia sitten kun synnytys on ohi sitten laitoin kirjan ja kuivalihaa isän omaan hemmotteluun ja muutaman piltin maistiaiseksi. Tykkäsi kyllä kovasti

Meillä ollaan ajateltu kestoilla ja kertakäyttöillä sopivassa suhteessa. Ensimmäinen vauva kun on niin paljon on opeteltavaa vaippojen suhteen. Olimme äitini kanssa katselemassa vaippoja ja onneksi myyjä oli asiansa tunteva ja pitkäjänteinen, koska monia asioita piti kysyä toistamiseen kun noita vaippoja on niin monta erilaista ja ei sitten tiedä miten ne passaa. Mutta meillä ollaan ajateltu käyttää noita taskuvaippoja koska tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta meidän käyttöön, mutta sen näkee sitten kun testaa myös ne äitiyspakkauksessa tulleet. Ostettiin jo yhdet myllymuksun taskuvaipat ja sitten sellaiset BumGenious yhden koon taskuvaipat jotka kasvavat lapsen mukana Muutama pitäisi vielä ostaa, monetkohan niitä tarvitsisi olla, osaako joku antaa vinkkiä päivän tarpeisiin??

Itselleni tuo jäsenten särkeminen on tullut myös ongelmaksi. Lonkan kanssa alkoi ongelmat jo raskauden alussa, mutta nyt ne ovat vain pahentuneet ja saman eli vasemman jalan pohje on nyt käyttökelvoton, tuntuu kuin olisi suuremmankin urheilusuorituksen suorittanut kun pohje on kivi kova jo kolmatta päivää. Mies yrittää vielä olla myötämielinen mun öisiin asennon haku hommiin kun selkää särkee ja jaloissa vetää suonta. Inhottavaksi ongelmaksi on myös tullut se että joka ilta tuntuu kuin olisi iso pala kurkussa ja se vaikeuttaa nukkumaan menoa koska se tunne vain pahenee kun menee pitkälleen, mitähän se mahtaisi olla, ei ole nimittäin mukava tunne. Mutta reilu kuukausi enää itselläni odotusaikaa ja sitten se palkitaan.

Mutta nyt suihkuun ja sitten peliä seuraamaan, jospa se voitto sieltä saataisiin kotiin

*taffel* rv 33+4

 

[zarja*]

Taffel: Kiva oli lukea kuulumisiasi vaikkakin vaivoja olet sinäkin saanut selvästi monenlaisia. Tämä loppuaika taitaa olla vaikea kaikille enemmän tai vähemmän. Painon nousu kyllä vaikuttaa selvästi oloon. Jalat turpeat, väsyneet ja tuntuu itsestäni ainakin että paino on muuttanut koko kroppaa. Selkäranka tuntuu tyyliin laudanpätkältä..eli yhtä suoralta)..lordoosia.
Mulla on muuten kanssa tullut se noin. 10 kiloa painoa raskaudesta tähän asti. Kaippa se pari kiloa ainakin tässä kk sisällä vielä. Sitten kun pääsee liikkumaan vaunulenkkejä niin eiköhän se siitä rupea tasomaan. Tämä koko raskaus on ollut niin vähäistä liikkumista kaiken vaivojen takia.

Nuo kestovaipat on kyllä varmasti hyvät. Kunhan tuosta kestovaippaviidakosta saa tosiaan selvän. Mikä sitten osoittautuukin hyväksi lopulta..aika näyttää..täytyy kokeilla. Toisen lapsen kanssa sitten jo onkin varmaan helpomaa kestoilla. Kertakäyttövaipat tulee kyllä meilläkin rinnalle tuohon arkeen. Helpottaa kauppareissuilla, kyläreissuilla ym.
Aika huonosti ollut lastentarvikeliikkeissä kestovaihtoehtoja.

Se Rannepinnekanavaoireyhtymä oliko se nyt Alessialla..niin siihenkin on erilaisia hoitovaihtoehtoja. Operatiivinen toki viimeisin mutta se on hyvä ja sillä saa apua.Kauanko olet kärsinyt vaivasta? Suosittelen ortopedin kanssa keskustelua. Yleislääkärin tieto ei ole tuossa kohtaa useinkaan riittävää. Pääasia että pääsisit vaivasta eroon ettei se pääsisi pahenemaan..

Kylläpä pieni möyrii tuolla masussa..mukavaa aikaa tämäkin. Ja pian se on ohi..saattaa tulla jopa ikävä tätä mahaa ja mammailua..ensimmäisen odotusajan hyviä puolia koska niitäkin on.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Tsempaten

 

[lydia*]

Enpä ole ehtinyt kirjoitella aikoihin. Jäin sairaslomalle viikko sitten. Alkoi olemaan sen verran raskasta tämä työn ja kodin yhdistäminen. Esikoinen jäi sen verran vähemmälle koko ajan. Työpäivän jälkeen en jaksanut enää oikein mitään. Ja illat meni supistellessa. No, seuraavana yönä sairasloman alkamisesta esikoinen alkoi oksentaa ja minä parin päivän päästä perässä. En kyllä toivo pahimmallekaan viholliselleni vatsatautia näillä raskausviikoilla, tai ylipäätänsä koskaan. Nyt voiton puolella, mutta ei ihan terve vieläkkään.

Zarjko kyseli mikä johti imukuppisynnytykseen. Tarjontavirhe. Esikoinen syntyi "nenä mun napaa vasten", jolloin vaatii enemmän tilaa. Minulla ei ole mitään mielikuvaa sattuiko se imukupin laitto, kaikki alkoi olemaan jo hämärää siinä vaiheessa, enkä tahtonut mitään muuta kuin lapsen ulos keinolla millä hyvänsä.

Kävinkin siellä pelkopolilla ja se oli ihana kokemus! sain käsiteltyä viime synnytyksen alta pois. Ja moneen kysymykseen vastauksen ja vähän perspektiiviä viime kertaiseen. Montaa asiaa ajattelen nyt eri tavalla. Eli ehkä minä uskallan mennä sinne uudestaan.

 

[Alessia*]

Parempia vointeja Lydialle! Vatsatauti tässä vaiheessa on varmasti inhottava, mutta eipähän ole paino noussut seuraavassa punnituksessa

Zarja, mulla alkoi käden puutuminen tammikuun lopulla. Mutta niin selkeästi tämä liittyy raskauteen, että ei sitä sen enempää tarvitse tutkia tai hoitaa. Menee ohi sitten aikanaan synnytyksen myötä. Olen parinkin lääkärin kanssa puhunut siitä. Jos vaivan aiheuttaja olisi jokin muu kuin raskaus, niin silloin leikkaus olisi tietysti yksi hoitokeino.

Tänään on ollut hyvä päivä, kaksi asiaa on saatu pois to do -listalta! Ensin kävi putkimies asentamassa uuden hanan bidesuihkuineen, ja sitten sain esikoiselle päästävedettävän sängyn. Jää sitten pinnasänky odottelemaan vauvaa. Vähän kyllä harmittaa siirtää näin pieni lapsi (nyt 1 v 8 kk) pois pinniksestä. Taas viime yönä heräsin siihen että olin nähnyt unta että esikoinen oli vaarassa pudota jostain, ja hetken selvitettyäni päätä olin iloinen muistaessani, että se on turvallisesti pinnasängyssä... Joten kohta sitä turvallisuudentunnetta ei enää ole!

Olen myös löytänyt vauvalle oman vaatekaapin, joten kunhan saan sen kotiin niin voin kaivaa vaatteet varastosta. Sitten onkin isot hankinnat tehty.

Mulla alkoikin äitiysloma (hoitovapaan jälkeen) toissapäivänä, joten onkin aika alkaa tekemään viimeisiä valmisteluja.

Tänään muuten meinasin ekaa kertaa kaatua ulkona. Sitä se sää nyt sitten tekee. Mulla oli vielä esikoinen sylissä, joten vähän kylmäsi ajatus, jos siinä olisi kahden lapsen kanssa kaatunut.

 

[Ilona -79]

Mekin vaihdettiin esikoinen (nyt 2v4kk) vasta noin kuukausi sitten pois pinnikestä. Oli jotenkin vaan niin helppo nukuttaa siellä... Viikonloppuna tyttö sitten putosi eka kerran isojen sängystä yöllä :/ Onneksi pudotus ei ole korkea ja alla pehmeä matto. Oli ilmeisesti puoliunessa lähtenyt mönkimään eikä sitten osannutkaan laskeutua ihan kunnolla. Ei kuitenkaan kai juurikaan sattunut, kun niin nopeasti rauhottui jatkamaan unia äitin ja isin välissä...

 

[Hertta1981]

Heippa!

En tiedä kuin moni muistaa miut, mutta ajattelin ihan vaan tulla päivittämään kuulumisia. Ketjun alussa kirjottelin vähän aikaa. Oon useesti lukenu kyl ketjua, mutta kirjottamaan en vaan oo selvinny...

Itsellä kaikki on ok. Maha hirmunen pallo, vaikka kutakuinkin samoissa lukemissa menee, kuin esikoista odottaessakin Alkaa jo välillä olemaan tiellä tää maha, kun esikoista pukee tai omia kenkiä laittaa jalkaan jne... Muuten suht hyvin on menny. Supisteluita on kyllä tiheään, mutta niitä kivuttomia vaan. Pitäs vaan nyt näillä viikoilla aina vaan päästä lepoon, kun supistaa, ettei uhallaan provosoisi lisää... Painoa ei oo hirveesti (onneks!) tullu, jotain 8kg. Lähtöpaino kun oli muutaman kilon enemmän mitä esikoista odottessa, niin ihan hyvä vaan ettei oo tuon enempää tullu. Vielähän tässä on aikaa kerätä... Esikoisesta kaikkiaan tuli 13kg.

Kovasti liikkuu tää vauva, enemmän kun esikoinen. Sekin vois puoltaa ennustusta, että tyttö olisi nyt tulossa Alusta asti itellä on kyllä ollut tyttöolo, koska se alku oli niin erilainen mitä poikaa odottaessa. Oksensin aika paljon (onneks loppu sit jo siinä rv13 tienoilla), kun taas pojan aikaan ei ollu mitään pahoja oloja. Rakenneultrassahan me sukupuolta kysyttiin ja hoitaja sit sanoi, että satavarma hän ei ole, mutta enemmän kallistuisi tyttöön Ei kuitenkaan missään nimessä suositellu mennä ostamaan kaappeja täyteen vaaleenpunasia hörhelöitä Noh, vikassa ultrassa sit rv36 tienoilla koitetaan kysellä uudestaan, josko saatas sit varmempaa näkymää. Samahan se on kumpi tulee, molemmat yhtä tervetulleita, mutta oishan se ihana saada nyt tyttö ja seota sit tuolla kaupoissa niistä vaaleenpunasista vauvanvaatteista Poika jos tulee, niin onpahan esikoiselta iso kasa vaatteita ja on se sit varmaan vähän isompana kiva, jos on samaa sukupuolta sisarus, niin käypipähän leikitkin eri tavalla yksiin Vaikka leikkiivät ihan varmasti keskenään muutenkin, mutta sit vähän vanhempana, kun ne kiinnostuksen kohteet varmasti vähän muuttuu leikeissä ym... Tiiätte varmaan mitä ajan takaa

Täällä on tainnu viimesimmäks olla keskustelua käden puutumisesta ja sängyistä... Miullahan oli esikoisen aikana aika pahana ongelmana oikeen käden puutuminen. Oli vanha vaiva, joka sillon tällön oireili (tein tietokonetyötä, joten se kuuluisa hiirikäsi...), mutta ärtyi sit raskausaikana entistä enemmän. Heräilin tosiaan yöllä monet kerrat, kun käteen koski niin perhanasti Roikotin sitä laidan yli, ravistelin, hieroin jääpalalla ja vaikka mitä, mut eipä oikein auttanu, kun vaan hetkellisesti. Kävin sit lopulta fysioterapiassakin lääkärin lähetteellä (ihan vaan hierotuttamassa, puolihieronta joka kerta), mut ei sekään oikeen auttanu. Ja oli pakko lopettaa sit hoidot vähän niinku kesken, kun laskettu aika oli niin lähellä, etten viittiny enää sit raahautua sinne hierojalle... Sit synnytyksen jälkeen jossain vaiheessa (en enää muista missähän vaiheessa on puutuminen muuten lakannu!) on ongelma helpottanu. Eli yhteyttä on varmasti ollu raskauden ajan turvotuksella (josta lääkäri, nlatäti, kätilö ja monet muut mainitsi), että kun synnytys on ohi ja turvotus pikkuhiljaa häviää, helpottaa puutuminenkin, koska rannekanavassa on siten hermoilla enemmän tilaa. Ja tietty varmaan vaikuttaa sekin, etten oo töissä ollu, kun ei oo sitä hiirtä tarvinnu käyttää ja kättä jatkuvasti sillä tietokonetyöllä rasittaa. Toivottavasti ei ongelma enää palaa, ei oo ainakaan tässä raskaudessa sitä vielä ilmenny. *Koputtaa puuta...

Me ollaan myös mietitty esikoisen sänkytilannetta, että siirtääkkö se nyt jatkettavaan sänkyyn vai antaa vielä nukkua pinniksessä ja ostaa uudelle tulokkaalle myös oma pinnis. En tiedä, ehkä vielä kuitenkin kallistun siihen, että antaa esikoisen nukkua pinniksessä. On siellä turvassa isommilta putoamisilta, kun ei vielä osaa kiipeillä sieltä pois. Hyvin se vielä sopii nukkumaan siellä, joten hankitaan varmaan vauvalle sit oma pinnis. Toisaalta poika hyvin jää vellipullon jälkeen itekseen nukahtamaan, niin sinänsä nyt ois varmaan helppo opettaa se tavan sänkyyn, mut on se vielä niin pieni, että raaskinko sitä laittaa sellaseen isoon sänkyyn ja koko ajan nukkua koiran unta sit ite, että millon se jysähtää sieltä lattialle, kun aika kova on kuitenkin pyörimään unissaan ja nukkuu millon mitenkin päin :/ On siinä uudessa vauvassa muutosta kerrakseen, joten taidan nyt muut asiat pitää vielä toistaseks ennallaan ja myöhemmin sit katella sängynvaihdosta, kun aika sopivampi...

Mutta nyt pitää selviytyä kyllä pehkuihin, niin jaksaa aamulla taas nousta pojan tahtiin

Mukavaa odotusta kaikille ja koitan päästä vielä sillon tällön kuulumisia kertomaan ennen h-hetkeä!

Hertta rv32+2 ja O 1v2kk

 

[TNL]

Moikka pitkästä aikaa ja terveisiä äippälomalta!

On pitänyt niin kiirettä äitiyslomalla etten oo ehtinyt kirjoitella. Töistä pois jäämistä on sulateltu ja pikku hiljaa tähän uuteen rooliin alkaa tottua tai ainakin vähän sopeutua.

Olotila on edelleen hyvä eikä mitään särkyjä ole vielä ilmaantunut. Yötkin nukun kuin tukki, vaan kerran tai pari käyn vessassa. Masuasukkikin taitaa nukkua yöt kun en herää liikkeisiin silloin, mutta sen sijaan päivällä on aikamoista rumbaa, vatsa vaan heiluu puolelta toiselle!
Raskausdiabetes ei oikeastaan vaikuta olotilaan mitenkään ja eilen olikin kontrollikäynti äitipolilla ja kaikki oli ok. Tosin mun raskausdiabetes on erikoislääkärin mukaan hyvin lievä. Vauvalla oli kokoa tällä hetkellä noin kolme kiloa, joten syntymäpainon arvioitiin olevan lähellä neljää kiloa. Joten olen suosiolla jättänyt 56 cm vaatteet kaupan hyllylle ja ostanut 62 cm. Olotilassa alkaa huomata sen, että vauva on tosiaan jo alhaalla kuten lääkäri totesikin.

Kestovaipoista oli taasen keskusteltu. Mä tilasin Englannista 10 kpl Bumgeniuksen kestovaippoja, all-in-one-mallia, jotka soveltuvat tällaiselle joka haluaa päästä helpolla. Tämä vaippamalli on sellainen one size myöskin, eli soveltuu vauvasta pottaikäiselle asti. Suosittelen tilaamaan näitä vaippoja Englannista, itse sain vaipan sieltä puoleen hintaan mitä tämä vaippa olisi maksanut Suomessa ja toimituskulut olivat saman verran kuin postiennakkotilaus Suomessa. Ajattelin kokeilla kestovaippailua näillä kymmenellä ensi alkuun ja sitten jos totean mallin hyväksi vauvalle ja käytännössä toimivaksi niin sitten tilaan lisää. Mutta varmasti tulen käyttämään myös kertakäyttövaippojakin, mutta osaksi kestoillaan.

Mulla kanssa puutuu öisin vasen käsi, mutta se ei kyllä mitenkään särje ja lakkaa asentoa vaihdettaessa. Mutta uutta tämäkin oireilu, ei tällaista oo ennen raskautta ollut. Mulla se liittyy varmaan kans turvotukseen, jota on alkanut nyt hieman ilmenemään.

Aika menee nopeasti, eilen lääkäri totesi, että puolitoista viikkoa siihen kun meidän vauva on täysiaikainen (la 4.4.) joten saapi syntyä jo jos alkaa änkeemään ulos.

Kirjoitellaan taas!

TNL 35+5

 

[Ilona -79]

TNL: Mistäs noita BumGeniuksia tilasit? MJulla on kans ollut milessä niitä hankkia ja Englannista tilaaminenkin käynyt mielessä. Mutta jostaikin kaupasta katselin, että säästö sieltä tilattuna olisi jäänyt hyvin vähäisesksi... Riippuu tietysti paljon tilattavasta määrästäkin...

 

[Alessia*]

Mulla on nyt täsmälleen kuukausi laskettuun aikaan!

Hertta, ihan samanlaisia ajatuksia mulla oli tuon sukupuolen suhteen ennen kuin saimme tietää, että tyttö on tulossa. Kaikki esikoisen vaatteet ei tietysti sitten sovi, mutta tytöille on vaatteissa niin paljon enemmän tarjontaa, että kiva päästä siihenkin tutustumaan Poikien vaatteet on musta enimmäkseen tosi tylsiä, jotain autojen kuvia jne, mistä en itse tykkää. No, saa nähdä mitä joutuu ostamaan sitten kun lapsella alkaa olla asiasta oma mielipide...

Onkohan masuasukki tullut nyt jotenkin alemmaksi, kun tuntuu kovasti painavan? Ihan tulee sellainen tunne, että ei kait se vielä aio ulos. No, sentään vielä käveleminen sujuu ihan hyvin. Muistan kyllä edellisestä raskaudesta, että vasta viimeiset 1,5 viikkoa oli aika raihinaista menoa. Vielä ei ole mitään sellaista.

 

[Mamu82]

Väsyttää, mutta yritän nyt jotain kirjoittaa, kun edellisestä kerrasta on aikaa...

Kiva, kun kirjoittelit, Hertta1981! Ja kiitos tsempeistä, Ilona-79!

Lyhyesti "omaa napaa": Aloitin eilen sairaalakassin pakkaamisen - pikku hiljaa se etenee, mutta pääasia, että olen aloittanut . Kovasti olen myös yrittänyt laittaa kotia kuntoon - sisustusjuttuja, kuten hyllyjen ja taulujen kiinnittämistä seiniin, tulevien huonekaluhankintojen suunnittelua, ym. Öisin on alkanut olla unet katkonaisempia: joinain yönä kun lapset nukkuu hyvin, saatan herätä vain pari kertaa, mutta välillä vaan pyörin... Selkä/pakara-alue on alkanut vaivata enemmän myöskin - sängystä noustessa joutuu jonkun matkaa ihan "nilkuttamaan", kun tuntuu että ei välttämättä jalat kanna...ja sängyssä asennon vaihtaminen sattuu joskus oikeaan alaselkään/kylkeen.
Turvotusta olen nyt havainnut tällä viikolla lähes päivittäin...sormissa etenkin, mutta varmaan jalatkin on olleet jonkun verran turvoksissa. Liikunta on jäänyt kyllä aika vähiin, kun oltiin 5 päivää reissussa pääkaupunkiseudulla...ja ravintolaruoka jota pääasiassa syötiin oli varmaan suolaisempaa kuin kotiruoka. Mutta oli ihanaa päästä hetkeksi pois kotiympyröistä .
Onko teillä muilla ollut huimausta? Mietin, että onkohan se normaalia... Eilen ja tänään mua on huimannut oudosti ja ollut vähän huono olo. Toivottavasti ei ole merkki raskausmyrkytyksestä... Verenpainetta en ole mitannut (meillä ei ole mittaria), mutta neuvolakäynneillä se on tähän asti ollut ihan tasainen... Seuraava neuvola on keskiviikkona 10.3., joten eihän siihen enää ole pitkä aika. Täytyykin muistaa olla herkuttelematta liikaa, etten joudu uudestaan sokerirasitustestiin... Saa nähdä miten käy.

Pinnasängystä lastensänkyyn siirtymisestä: Meillä esikoinen siirtyi pinnasängystä asteittain jatkettavaan lastensänkyyn n. 1,5-vuotiaana. Kuopus syntyi, kun esikoinen oli siis 1v3,5kk, ja kuopus nukkui aluksi kehdossa. Lastensänky taisi olla paikallaan makuuhuoneessa pinnasängyn ja kehdon kanssa koko ajan kuopuksen syntymästä asti, mutta esikoinen sai aluksi valita päiväunien kohdalla nukkuuko pinniksessä vai haluaako lasten sänkyyn. Varmaankin viikon verran meni, että päiväunet alkoi sujua "isojen sängyssä", ja sen jälkeen esikoinen alkoi nukkua yönsäkin siinä. Pinnasänky oli vielä varalta pedattuna senkin jälkeen esikoista varten, mutta jossain vaiheessa kuopus siirtyi sitten kehdosta pinnikseen (käytännössä sitten, kun alkoi vetää itseään ylös kehdon laidoista kiinnipitäen). Kuopus (nyt 2v2kk) nukkuu myös nyt jatkettavassa lastensängyssä. Muistaakseni otettiin se käyttöön joskus 2-vuotissynttäreiden aikaan.
Esikoisen kohdalla siirtyminen lastensänkyyn sujui erityisen helposti siksi, että hän ei osannut vielä kiivetä sänkyyn eikä tulla sieltä pois. Ei onneksi yrittänytkään. Eikä ole pudonnut kertaakaan unissaan sängystä... Tämän vuoksi suosittelen kyllä mieluummin siirtämään vähän "liian aikaisin" lapsen pois pinnasängystä (siinä vaiheessa kun ei vielä osaa välttämättä kiipeillä). Meillä ei sänky ole koskaan ollut leikkipaikka - senkin, jos tottuu leikkimään sängyssä luulisi vaikeuttavan nukahtamista ja aiheuttavan sängyssä pelleilyn myötä putoamisia tms. No, tääkin on kyllä yksilöllistä - jotkut lapset vaan on vilkkaampia kuin toiset ja varmaan on isompi riski pudota/lähteä "karkuun" sängystä .
Niin ja kuten olen kai aiemmin kertonutkin, tämä kolmas vauveli saa myös nukkua aluksi kehdossa, ja pinnasänky kootaan sitten joskus...

Kestovaipoista: Tuli mieleen noista AIO-vaipoista, että jos ne ei sattuisi ihan aluksi (vastasyntyneellä) pitämään maitokakkaa sisällään, voi niidenkin päälle pukea vaikka villahousut "kuoreksi", ettei vaatteet likaannu.
Me ollaan käytetty harsojakin maitokakkavaiheessa - mun mielestä ne on tosi käteviä, kun harson saa tarkkaan vauvan reisimakkaroille ym. sopivaksi. Harsokin on sen puoleen "koko vaippaiän vaippa" . Maitokakka kun tulee niin helposti vaipasta ulos, jos vaippa ei ole täysin istuva. Nyt olen ostanut kirppikseltä vastasyntynyttä varten harsojen rinnalle käytettäviksi ImseVimse-sisävaippoja (joita oli joskus ainakin äitiyspakkauksessakin, en tiedä onko vieläkin). Taitaa olla n. 10 kpl meillä niitä nyt... Ajattelin, että kolmannen lapsen kanssa menisi niiden avulla vähän vähemmän aikaa "vaippahuoltoon", kun ei tarvi taitella niin paljoo harsoja. Aiotaan kyllä käyttää Cuddlejakin (ja kaikkia mitä nyt kaapista löytyy) siinä rinnalla.
Nyt ollaan tuon 2-vuotiaankin kanssa onneksi päästy siihen vaiheeseen, että pikkupöksyt pysyy aika hyvin kuivana kotioloissa, joten vaippojen kulutus on vähentynyt huomattavasti. Niinpä aikaa ja intoa vastasyntyneen vaippajuttuihin on mulla taas enemmän . Haluaisin pääasiassa käyttää kestovaippoja, ja lähinnä useamman päivän matkoilla turvaudutaan varmaan kertakäyttövaippoihin. Nähtäväksi jää miten sitten käytännössä menee kestoilu, kunhan vauva saapuu.

Oletteko muut muuten käyttäneet kestositeitä kuukautissuojina? Mulla on vaan muutama kestoside (ja PHS), joita oon käyttäny kuukupin kanssa. Haluaisin käyttää synnytyksen jälkeen jälkivuotoon mahdollisuuksien mukaan kestositeitä, mutta pitäisi varmaan tilata (tai tehdä itse, jos ehtisi/osaisi) niitä isompia...

Hertta1981: Mietit, että voisiko vauvanne olla tyttö, kun liikkuu niin kovasti... Mullahan on siis kaksi tyttöä ennestään ja tämän kolmannen sukupuolta ei tiedetä. Mutta oon miettinyt, että voisiko olla poika, kun raskaus on ollut niin erilainen ja vauva tuntuu olevan rauhallisempi kuin mitä tytöt oli kohdussa ollessaan... No, sekin jää nähtäväksi. Ihan jännää kyllä - olisi kiva saada "vaihteeksi" poika, ja erilaisten oireiden perusteella olen elätellyt toiveita, että tämä voisi olla poika... Mutta kuitenkin: voihan hän olla tyttökin. En ole halunnut vielä myydä/antaa tytöiltä jääneitä vaatteita eteenpäin, mutta toisaalta en ole malttanut ihan täysin olla ostamatta tummansinisiä, vihreitä ja ruskeita vaatteitakaan. Olen yrittänyt ostella sellaisia vauvanvaatteita, joita voisi käyttää riippumatta siitä, onko vauva tyttö vai poika, mutta käytännössä kyllä jos tyttö tulee, voi vihreät ja ruskeat jäädä aika vähälle käytölle - kun vaaleanpunaisia ym. on niin paljon.

Jaahas...nyt täytyy kyllä lähteä pikku hiljaa unten maille. Huomenna on touhukas päivä tiedossa.

Hyvää vointia teille kaikille, vaikka "lopun" lähestyessä vaivatkin saattaa lisääntyä...! Jännä ajatella, että aika pian ensimmäiset jo saavat oman nyyttinsä! Ihanaa! Mulla on tänään tasan 50 päivää laskettuun aikaan. Tuntuu sekin aika vähältä...

-Mamu82, rv32+6

 

[Zarja*]

Kauhea hässäkkä ollut meidän elämässä päällä. Monenlaista actionia..ja sattunut surullisia tapahtumia lähipiirissä. En ole siis jaksanut ja ehtinyt kirjoitella mutta tulin lukemaan mitä kuuluukaan täällä teille muille.

Kovasti jännittää meitä..n. 3 viikkoa ja vauva on täällä. Vielä on kassit pakkaamatta ja sekava olokin kaikesta. Jännitys painaa kovasti..mitenhän kaikki menee ja miltä kaikki tuntuu. On maaiman uusin ja suurin asia edessä koettavana..esikoinen..voi että. On se ihanaa.
Supisteluja on kovasti..usein ja tiheää..joten huoli että kauankohan pysyy pieni sisällä. Nämä viime ajan tapahtumat kai nyt stressaa ja laukaisee noita oireita. Huoli siitä.
Kotihommia olisi mutta kroppa ei meinaa kyetä enää..vauva on lasketunut jo alemmas..ja liikkuu tosi voimakkaasti. Kävely ei onnistu kuin erittäin hitaasti ja se todella painaa pieni tuolla alhaalla.

Huimausta, se pitäisi olla normaalia..tähän loppusuorille juuri normaali oire..tulee levossakin. Tuntuu epämiellyttävältä mutta vaaratonta. Oliko se Tnl joka sitä kärsikään.
Alessia huh että käsien puutumisen syy on raskaus eikkä hermopinne tms joka usein joudutaan leikkaamaan.

Kiva kun on porukalla kodin laitto intoa päällä..ja voimiakin. harmittaa että liikunta jäänyt kun kroppa ei ole sallinut. Kuinkahan voimat kaiken kestävät ja elimistö toipuu pian koetuksista.

Mamu, Ilona..Hertta, ym company..kirjoitellaan..ja Hyviä vointeja..kaikille tsempit!!

))

Zarja ja 3 viikon odotus jäljellä..

 

[Mamu82]

Zarja*: Onko teillä sovittu sektiopäivä, vai onko vielä toiveita alatiesynnytyksestä? Ei ole teillä enää pitkä aika, kun näette ihanan esikoisenne! Olet varmaan jo aloittanut äitiysloman?!?Koitahan nyt lepäillä vielä, kun ei ole "pomoa" perheessä. Jos mahdollista niin tehkää vaikka ruokaa valmiiksi pakastimeen, ettei tarvi sitten heti synnäriltä kotiutumisen jälkeenkään niin paljon touhuta . Meillä on kans aikomuksena pitää muutama kokkauspäivä, että päästään helpommalla sitten vauvan kotiuduttua.

Meillä on kans ollut actionia viime päivinä...ja tulevalla viikolla on hautajaiset tulossa lähisuvussa. Joten niitäkin vähän järjestellään... Päivät menee hurjaa vauhtia. Itse en oikein malttaisi levätä, mutta varmaan täytyy alkaa enemmän ottaa päiväunia/levätä, ettei huimaisi ym. Toivon tosiaan, että se huimaus olisi ihan asiaankuuluvaa. ...Kevätaurinko (ja varmaan tämä loppuraskauskin) on tosiaan saanut mulle aikaan kovan kodinlaittovimman. Aikaa vaan ei ole kaikelle ihan niin paljon kuin haluaisin.
Tänään nousi meidän kuopukselle kuume, ja mietin nyt "kuumeisesti", että onko kyseessä vauvarokko vai vihurirokko, vai mikä lie. Hänellä on kuumeen lisäksi myös yskää ja nuhaa, mikä ei viittaisi vauvarokkoon. Ihottumaa (joka voi kyllä johtua ruuastakin) on myös, mikä voisi viitaat vihurirokkoon. Vihurirokko taitaa kyllä olla aika harvinainen MPR-rokotuksen takia, mutta ei vissiin mahdoton... On vaan aika haasteellista, jos mun pitäisi olla raskauden takia eristyksissä lapsestani useampi päivä - vihurirokkohan voi aiheuttaa sikiövaurioita. Hankalaa. Täytyy huomenna varmaan soitella terveyskeskukseen, jos sieltä saisi jotain vinkkiä mitä tehdä. **Nyt kyllä tässä samalla netistä lueskeltuani huomasin onneksi, että "20. raskausviikon jälkeen sikiölle ei kuitenkaan enää aiheudu merkittäviä vaurioita, koska sikiön oma immuunipuolustus pystyy kehittämään vasteen virukselle" (poliklinikka.fi). Joten ehkä huokaisen helpotuksesta sikiön puolesta, ja huolehdin vain tuosta 2-vuotiaasta oireiden mukaan . **

Hyvää alkavaa viikkoa! Ja nauttikaahan erityisesti te, jotka olette jo äitiyslomanne aloittaneet!

-Mamu82 33+0

 

[Zarja*]

Mamu82:

Kiitti kuulumisten kysymisestä. Meillä selviää sektiopäivä tällä viikolla erikoislääkärikäynnillä. Ellei joku ihme ole tapahtunut. Joten jännitystä ilmassa että onko synnytystapa muuttumassa sittenkin. Jos sektio niin se on n. 3 viiko sisällä sen tiedämme jo. Tarkka päivä selviää myös sitten ihan kohta.Huih!!Pahinta ehkä kaikessa on se että kun tietää itse toimenpiteen ihan täysin..aasta ööhön..ei ole kiva itse olla tietoisessa tilassa eli puudutuksessa ja tajuta koko ajan mitä verhon toisella puolella tapahtuu. Kova juttu tiiättekö.

Moni on sanonut että kannattaisi tehdä ruokaa pakastimeen ym. Mutta en tiedä.Uskompa että onnistuu siinä makaronilaatikot ja helpot uuniruuat aika hyvin kaiken keskellä.
Ja meillä on tulossa molempien vanhemmatkin auttelemaan sitten kun ollaan n. viikko oltu kotosalla.Joten isäukko se kokkailee gurmeet sitten. On varmastikin fiksua kyllä tehdä etukäteen ei yhtään huonompi juttu.

Voi kun kurjia uutisia sieltä mamun suunnilta..hautajaiset..ne on aina niin älyttömän pitkiä ja rankkoja prosesseja. Paljon voimia nyt sinne ja aikaa tunteille. Pahoillani teidän puolesta. Tätähän se elämä on..vaihtelevaa arkea ja tulee hyvää ja huonoa..joskus kasapäin. Meillä oli myös hautajaiset lähellä läheiselle tulla..riski yhä siihen on. Mutta katsotaan..päivä kerrallaan tällä hetkellä. Tosi raskasta koska ei halua menettää rakkaimpiaan. Kyse on vanhemmastani.

Äitiysloma on alkanut..mutta olo on väsynyt ja erikoinen..unettomuus piinaa yhä yhä yhä((!! Ja tosiaan tää liikkuminen ym muu oireilu tähän päälle..ei meinaa löytyä sijaa missä olisi hyvä olla. Mutta kuitenkin on jo helpottunut olo alkaa koska tietää että nyt ollaan loppusuorilla menossa.
Paino meinaa nousta tosi helpolla..ei meinaa uskaltaa kohta mitään syödä..1kg/vko tahtia on tässä suunnassa..:/...

 

[Alessia*]

Mamu, mulla oli viime raskaudessa huimausta, mutta tässä ei ole ollut. Toivottavasti isommalla lapsellasi ei ole mitään ikävämpää sairautta!

Meillä esikoinen 1 v 8 kk siirtyi eilen pinnasängystä tavalliseen, ja tuloksena oli 88 karkaamista sängystä ennen kuin se luovutti. Pidin kirjaa, koska arvasin, että niin siinä käy. Luotan kuitenkin, että tuo oli se hankalin ilta ja tänään luku jo puolittuu Mutta mites päiväunet?? Yöllä sentään mä tiedän, että se nukahtaa jossain vaiheessa, mutta päivällä ei olekaan mitään takeita. Nyt se nukahti päiväunille vasta kun olin melkein 1,5 h kuskannut sitä takaisin sänkyyn, ja sittenkin vasta kun istuin sen sängyn reunalla ja pidin kättä pepulla... Harmittaa, koska se oli hyvä nukkumaan päiväunia. Ainoastaan viikonloput oli hankalampia, kun mieskin oli kotona. Sitten kun vauva syntyy niin ei todellakaan ole aikaa ravata palauttamassa esikoista sänkyynsä tuntitolkulla! Toisaalta se kuitenkin tarttis ne unet ja mä tarttisin lepotauon!

Kuopus saa taatusti nukkua pinnasängyssä niin kauan kuin suostuu! Mutta tässä tilanteessa tuo tuntui ainoalta ratkaisulta. Huoh.

 

[Leeloo]

Anteeksi Alessia, mutta mua täällä naurattaa kauheesti, vaikka tilanne on varmasti ollut melkoisen rasittavaa Mä vaan nään niin silmissäni pienen ovelan ihmisen, joka karkailee omasta sängystä täysin "viattomasti" ja on ehkä luullut keksineensä hyvän leikin. Mutta luulen, että on tosiaan vaan tottumiskysymys ja huomenna menee jo paremmin. Tsemppiä!!

Täällä pitäisi vielä puolitoista viikkoa jaksaa töissä ja sitten alkaa äippäloma, jeeeee Viikonloppuna alkoi ensimmäistä kertaa vauva todella painaa vatsassa ja vähän pientä jomottelua tuntumaan. Tänään ollut töissä vähän tukala olo, kun tuntuu, että pikkulikka haluaa ulos pallean kohdalta. Ja selkeästi maha jo "harjoittelee", kun menee vähän väliä kivikovaksi. UH. Noh, ei onneksi oli enää pitkä aika, kun saadaan vauvveli kotiin.

Mitäs mieltä te olette siitä, että vieraat ihmiset taputtelee vatsalle? Henk.koht. koen sen lievästi sanottuna ärsyttävänä, kun esim. töissä ihmiset on ihan sitä mieltä, että mun "ihana masu" on kaikkien yhteistä omaisuutta. En mäkään taputtele niitä ukkeleita pepulle. Haloo! Tosin, pelkään pahoin, ettei ne kyllä siitä varsinaisesti pahastuisikaan, vaikka taputtelisin... Mut jotenki sellaisena "yhteisenä omaisuutena" oleminen on aika raskasta. Ja koko ajan pitäisi omaa tilaa tilittää kahvihuoneessa. Eikö ihmiset enää puhu ihan normaaleista asioista??? Vanhemmat naiset varsinkin alkaa heti antamaan hyviä neuvoja ja kertomaan omista lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Ennen puhuttiin ihan päivän politiikkaa ja muita asioita. On jo ikävä sitä normaalia eloa. Tosin, voi olla, että kun oon kohta kotona päivät pitkät, niin sitä pian jo ikävöi mitä tahansa puhetta

Mutta muuten asiat on menny kivuttomasti ja sutjakasti. Ei valittamista. Sain juuri kuulla, että yksi parhaista ystävistäni saa myös vauvan ja olen asiasta todella innoissani Ehditään ainakin hetki olla äippälomalla samaan aikaan ja tod. näk. saadaan sitten seuraa toisistamme, kun asutaan melko lähekkäin. JEI! Syntyvyys nousuun!

Mies on jotenkin vasta nyt havahtunut siihen, että meille tosiaan tulee lapsi. Eihän siinä mennytkään kuin se 7 kk... Joka päivä jossain vaiheessa se miettii ääneen, että "ajatella, meille tulee vauva" Ja tätä monta kertaa Ja heti myös kauhea tivailu ja käsien vatsalle asettelu, että "onhan se varmasti liikkunut tänään??!!??" Hän on jo suunnitellut vievänsä lapsen heti Korkeasaareen jne. Aika hauskaa, ottaen huomioon, että hän itse haluaa mennä Korkeasaareen ja nyt vauva on hyvä tekosyy mennä sinne TAAS Käydään nimittäin siellä kerran, kaksi vuodessa muutenkin. Mietin tässä, että varmaan realistisempaa on odotella, millainen vauva on luonteeltaan/rytmiltään ylipäänsä, ennen kuin alkaa suunnittelemaan päiväohjelmaan sen tarkemmin...

Mutta hyviä odotusaikoja kaikille. Ei ole enää pitkä aika!!

 

[*taffel*]

Jaksamisia Mamulle, tuntuu välillä turhauttavalta kun kuolema ja uuden syntymä kulkevat turhankin lähellä toisiaan. Itselleni läheisen ja rakkaan ihmisen taisto päättyi tänä aamuna, joten hautajaiset on vielä ennen vauvan syntymää tiedossa, meillä ne on lähipiirissä jo valitettavasti kolmannet näin alle puolen vuoden sisällä. Raskasta on ollut kun pitää oma pää pitää kunnossa että vauva ei hermostuisi enää, mutta on kuulemma auttanut muitakin jaksamaan kun tietävät että on uusi vauva pian tulossa perheeseen niin sitten saadaan jotain ilon aihettakin.

Eilen olin neuvola lääkärillä ja aluksi tunnusteli kädellä että miten se vauva siellä mahassa mahtaa olla, mutta ei saanut mitään selkoa. No sitten kun ultrattiin niin siellähän se on pylly edellä tulossa. Viikkoja on nyt 35+1 joten varasimme uuden ajan ultraan ensi maanantaille jolloin viikkoja tasan 36 jolloin sitten katsomme miten asento on. Jos edelleen pylly edellä tulossa niin sitten tehdään lähete äitipolille ja siellä sitten jatkoa katsellaan, että sektio voi olla täälläkin tiedossa. Lääkäri epäili että vauva on koko ajan ollut samassa asennossa ja nyt kun itsekin mietin tarkemmin niin ei vauva ole minua kylkiluihin tai ylävatsaan potkinut vaan pikemminkin on välillä tullut suusta au kun on lonkkaan joku potkaissut. No vielä viikko aikaa kääntyä ja sitten katsellaan miten toimitaan. Juuri kun olen saanut itseni skarpattua synnytykseen henkisesti niin sitten voi ollakin leikkaus edessä Ja vauvan sukupuolelle ei vielä saatu sitä viimeistä varmistusta koska hän oli päättänyt sen pyllynsä juntata niin syvällä että ei sinne mitään nähnyt ja siellä ei edes kunnolla lapsivettä ollut

Itselläni ollut myös tuota huimausta ja pahoinvointia, mutta neuvolassa sanoivat että kuuluu asiaan varsinkin jos sohvalla ollut pitkään tai muuten makuullaan niin vauva on silloin painanut suuria suonia yms. niin se aiheuttaa sitten huonoa oloa kun veri ei kunnolla kierrä kropassa.

Ensi viikolla meillä alkaa sitten varmaan loppu rumba kun vauvan sänky laitellaan makuuhuoneeseen ja sitten turvaistuimen pidike autoon asentaa ja viimeisten pikkutavaroiden ostaminen on edessä. Tuntuu että aikaa ei enää kauaa ole kun neuvolassakin jo varattiin viimeisiä aikoja (nyt onkin sitten joka viikko käytävä neuvolassa ja miten sitten tuo vauvan asento vielä vaikuttaa tulevaan). Kohta se vauva on sitten osa jokapäiväistä elämää ja sitten se totutteleminen perhe-elämään alkaa kun meilläkin kahdesta tulee kolme Mieskin on jo valmiina rauhoittumaan kotiin kun tulevana viikonloppuna saa alta pois viimeiset urheilukisansa, niin sitten sekin keskittyy enemmän kotona olemiseen kun nyt on lopputreenit vieneet töiden ohella sen aikaa, saa äitikin vielä sitten huomiota ennen kuin vauva tulee

Mutta nyt taas arkea jatkamaan ja voimia kaikille vielä tälle loppusuoralle...

*taffel* rv 35+1

 

[Mamu82]

Osanotot myös sinne *taffel*in suunnalle! Onhan se aina rankkaa, kun joku läheinen/sukulainen kuolee. Mutta tässä meidän suvun tapauksessa olen kyllä ollut oikeastaan enemmän iloinen, että tämä henkilö pääsi parempaan paikkaan - kivut ja syöpä on nyt poissa, ja muutkin "maalliset murheet".

Alessia*: Onko päikkärinukuttaminen jo helpottunut? Toivottavasti. Meillä on ollut sellaisia kausia, että lapset ei millään malttaisi pysyä sängyssä, mutta kun olen ollut johdonmukainen niin kyllä yleensä muutaman päivän jälkeen ollaan taas päästy takas rutiineihin. 2-vuotissynttäreiden aikaan/jälkeen molemmilla oli sellainen vaihe, että äiti ei saanut lähteä toiseen huoneeseen - siinä sitten touhusin jotain tai lepäsin itsekin makuuhuoneessa siihen asti, että toinen nukahti... Kuopuksen kanssa on tosin pari kertaa käynyt niin, että kun olen itse nukahtanut, on lapsi lähtenyt muualle omiin leikkeihinsä . Niinä päivinä äiti on herännyt kiukkuisena päikkäreiltä ja lapsen unet on jäänyt vähiin .

Leeloo: Mun mahaa ei ole vielä ainakaan monikaan taputellut. Hyvän ystävän, omien lasten tai muiden läheisten "taputtelu" ei ole ainakaan haitannut. Kotiäitinä kun olen ollut, niin ei ole paljon sellaisia "vieraita" ihmisiä, jotka saattaisi taputella... Jos joku ventovieras tulisi/yrittäisi tulla vaikka kauppareissulla taputtelemaan mahaa, olisin varmasti aika hämmästynyt. Saattaisin sanoa suoraan, että näpit irti .

Me käytiin eilen tutustumassa paikalliseen synnytysosastoon ja synnyttäneiden vuodeosastoon. Oli tosi kiva nähdä paikka etukäteen ja jotenkin vielä varmemmin mielin olen menossa synnyttämään. Tänään kävin neuvolassa, missä kaikki oli hyvin. Paino oli vaihteeksi laskusuunnassa, kivaa! Ja hemoglobiini oli noussut 115->129, vaikka en tässä välissä syönyt rautalisää. Sokeria ei ollut pissassa - en ollut muutamaan päivään syönyt suklaata (enkä oikein muitakaan makeita herkkuja hedelmiä ja rahkaa lukuun ottamatta). Sf-mitta oli 29,5. Terkkari ei ollut ihan varma onko vauva raivotarjonnassa - jonkun aikaa sitä mietittiin... Vauvan päätä ei nimittäin löytynyt tunnustelemalla. Joko se on niin syvällä jo tuolla lantiossa, että vain hartiat tuntui, tai sitten se on ylöspäin. Olen kyllä huomannut, että vauveli kovasti pyörii ja hyörii tuolla kohdussa, joten en ihmettele vaikka olisi tehnyt kuperkeikan. Mutta olen kyllä olettanut, että peppu se on, joka punkee kylkiluita vasten, ja jalat (polvet/kantapää) yrittää tunkea kyljestä läpi... No, jos vielä seuraavassakin neuvolassa on epäselvää miten päin hän on, täytyy käydä äitipolilla ultrassa vielä. Jännää .

Lähden tunnin päästä käymään tuon nuhaisen/yskäisen/väsyneen/ajoittain kuumeilevan kuopuksen kanssa lääkärissä. Saa nähdä löytyykö sieltä mitään...vaikka tänään varsinkin hän on ollut varsinainen sylipotilas. Kummaa, kun ei ollut aamulla yhtään lämpöä ja silti hän on kipeän näköinen ja väsynyt/kiukkuinen. No, eiköhän siellä jotain selviä.

Nyt yritän vääntää muutaman sämpylän - pitkästä aikaa tein taikinan. Nam .

Jaksamista ja hyviä päivä- ja yöunia/lepoja!

Terveisin,
Mamu82, rv33+3

 

[Zarja*]

oijoi kun surullisia uutisia ja tapahtumia osalla odottajista. Tuntuu että ympärillä jokaisella jotakin murhetta ja menetystä. Ja samaan aikaan tätä suurinta iloa siitä että syntyy uutta ja arvokasta. Ironista.
Taffel ja Mamu..voimia ja jaksamisia!!! On rankkaa kokea kaikkea tuota yhtä aikaa tämän jo muutenkin kovan hormoni ja tunnemylläkän keskellä.

Totta..syöpäkipu ja turha kärsiminen..ei niitä toivo kenellekään..on helpotus ko.henkilölle päästä pois kun ei mahdollisuuksia ole paranemiseen. Mutta on se silti aina kova tilanne hyväksyä menetys läheisille.

Wau osa saa nukutuksi päikkäreitä..kadehdin teitä..sanovatkin että nyt pitäsi nukkua aina kun vähänkään siltä tuntuu..kerätä voimia. Musta tuntuu että eihän tässä malta millään mennä vaakaan muuten vaan lepoonkaan..päiväunia olen 2x saanut odotuksen aikana n.1,5h..luksustahan se oli..toisaalta tulee aika "hömelö"olo..kroppa menee sekasi.. Ei ne käy tällaselle ikiliikkujalle..,,

Masun taputtelua ei ole meilläkään koettu ulkopuolisten osalta..ainakaan kukaan ei ole kysymättä koskenut. Olisihan se jotenkin tosi tungettelevaa. Itse koen ainakin sen niin. Mutta katseita ropisee..ja herrasmiehen eleitäkin näyttää vielä löytyvän meidän yhteiskunnassa yllättävissäkin paikoissa. Masu saa siis selvästi aikaan jotain miehisissä miehissäkin))..great!

Erikoislääkärikäynti on takana. Sektio on nyt varmistunut. Se on edessä ei auta mikään. Ja nyt tiedämme vauvamme syntymäpäivän..tuntuu sinänsä jännältä tietää syntymä tarkalleen. Kaikki on nyt tiedossa ja eipä tässä muuta kuin odotellaan sitä H-hetkeä. Vähän kuitenkin pelkään pysyykö loppuun saakka..on supisteluja kovasti ja usein..ja tosi vilkas vauveli..taitaa olla jo melko ahtaat oltavat....tulee sitten kun tulee..sektioon jouduttaessa on lähdettävä äitiyspolille tosi herkästi joten varpaisillamme ollaan koko ajan.
Pissarakkoa tämä veijari painaa lujaa..meinaan yölläkin käyn sen 10 krtaa..ja samaa tietysti päivät..tosi paljon se painaa tuota rakkoa. Onko kellään muulla vahvasti tuota rakon painamista..kaikillahan se ei tule kun vasta aivan lopussa. Huomaan kyllä että masu on jo laskenut jonkin verran. Pää on alaspäin..pieni ei vaan tiedä että ei siellä ole nyt ulospääsyä aivan kuten luontoäiti tarkoittanut. Ulospääsy onkin nyt sitten lääketieteellinen..sekin on pakko vaan hyväksyä meidän..itsellä ollut sen kanssa oma"kriisinsä"..
Noh koen että olen yhtä hyvä synnyttäjä ja äiti kuin muutkin..onneksi on keinoja olemassa tällaiseen tilanteeseen..kuinkahan ennen vanhaan..huih..

Sämpylöitä..oi mitä herkkuja..täysjyväsämpylät on hyvää kuitua vauvalle,,tulikos hyviä Mamu?Miten pienen flunssa? Joko helpottanut?

Ok..se ois moikka tässä kohtaa..
eikun kotitöiden pariin..

 

[Alessia*]

Leeloo, mulla ei ole kukaan taputellut masulle, mutta johtuu samasta syystä kuin Mamulla eli kotiäitinä noita tilanteita ei niin helposti tule. Muutenkin, kun ulkona liikkuu toppatakissa niin tuntuu, ettei maha ole yhtä lailla esillä kuin kesällä. Esikoista odottaessa tuntui, että ihan kaikki vastaantulijat tuijotti vatsaa. Se oli suorastaan ahdistavaa.

Jaksamista myös Taffelille. Ja voi kun se lapsi vielä kääntyisi. Muistan, että äitiysjoogassa näytettiin sellainen asento, jossa kohdulle tulee enemmän tilaa ja lapsi saattaa silloin kääntyä, koska raivotarjonta on sille mukavin asento. En vaan enää muista täsmälleen millaisesta asennosta oli kyse, jotenkin siinä oltiin kontillaan... Jos tiedät jonkun äitiysjoogaa harrastavan, niin kysele!

Täällä esikoisen päiväunille nukahtaminen helpottuu joka päivä, tänään meni jo puolessa tunnissa. Ja se oli vielä hereillä kun poistuin vikan kerran huoneesta, joten sekin oli positiivista. Yöunilla karkumatkat vähenivät myös nopeasti, eli kun ekana iltana oli se 88, niin seuraavana enää 24 ja kolmantena 11. Nyt se on tänä iltana karannut myös 11 kertaa, mutta nyt on hiljaista.

Zarja, minä päivänä lapsi syntyy? Täällä myös tuntuu, että joutuu lantionpohjalihakset aikaisempaa kovemmalle.

 

[TNL]

Heippa täältäkin!

Ilona-79 kyseli vaipoista, tilasin BumGeniuksen kestovaippoja Englannista, www.cottonnappycompany.com. Kävin nettisivuilla katsomassa niin samaa tarjousta siellä ei enää näytä olevan. Itse tilasin 9 kappaletta kyseisiä all-in-one, one size-vaippaa. Ja yhden vaipan hinnaksi tuli postituskuluineen puolet siitä mitä tuo vaippa maksaa suomalaisissa verkkokaupoissa tms.. Toimitus oli nopea, paketti taisi olla neljän päivän kuluttua maksamisesta minulla! Myyjä oli sitä mieltä, että BumGeniuksen nepparimallit ovat kestävämpiä kuin tarramallit. Tarroissa on ilmeisesti ollut hieman hankaluuksia. Vielä on vaikea sanoa miten käytössä toimivat kun masuasukki ei ole näyttäytynyt

Täällä kovasti odotellaan vauvan syntymistä, enää kolme viikkoa laskettuun aikaan. Oletteko muut saaneet painoarvioita vauvasta? Meille veikkailtiin ultran mukaan noin 4 kg painavaa vauvaa, mikäli syntyy laskettuna aikana. Mutta kokeneempi erikoislääkäri totesi ilman ultraa, että ei ole mikään isokokoinen vauva tulossa, reilu kolmekiloinen. Joten ota nyt noista selvää Mutta samapa tuo minkä kokoinen vauva on, kaikki käy!! Tuttavillani ultrassa tehdyt painoarviot ovat heittäneet kilollakin, joten eivät kovin luotettavia taida olla..
Mulle tehtiin synnytystapa-arvio sairaalassa ja alateitse pitäisi tämän kaverin syntyä.

Mua on ainoastaan yksi ihminen taputellut masulle ja sekin oli sukulainen. Olisi kieltämättä kiusallista jos vieraat ihmiset taputtelisivat enkä siitä kyllä pitäisikään..

Joko alatte olemaan kärsimättömiä? Mä olen aika levollisella mielellä, eikä olotila ole vielä yhtään tukala. Nukun yöt kuin tukki ja päivisin aika kuluu hyvin ja jaksan tehdä asioita melkein samoin kuin ennenkin, tosin vähän hitaammassa tahdissa. Joten kyllä tässä vielä muutama viikko kuluu odotellessa Vaikka toisaalta tämä on tosi jännää aikaa kun ei koskaan tiedä milloin synnytys käynnistyy! Jokainen päivä on tavallaan retki "tuntemattomaan". On tämä niin ihanaa aikaa ja vielä kevätaurinkokin paistaa kauniisti! Voimia ja tsemppiä kaikille ja aivan upeaa, että pian meistä ensimmäiset kirjoittelevat tänne vauvauutisia

TNL 35+5

 

[TNL]

sen verran muisti ja ajatukset pätkivät, että rv on tietty 36+5...

 

[Alessia*]

Olin tänään neuvolalääkärillä ja kohdunkaula oli pehmennyt sen verran, että lääkäri kysyi, että kait olet pakannut jo laukun. Apua! Tässä on menossa vasta rv 36+3. Miehelläkin on vielä yksi työmatka jäljellä (ensi viikolla) ja isovanhemmat - joita tarvittaisiin esikoisen hoitoon - menevät risteilylle vielä viikkoa ennen laskettua aikaa. Hui. No lääkäri sanoi, että kyllä sekin on mahdollista että tämä menee täysiaikaiseksi, mutta silti, kyllä nyt jännittää!

Onneksi myös toiset isovanhemmat ovat lähellä ja varmaan joku saadaan apuun, jos äkkilähtö tulee. Olis vaan kivempi esikoiselle saada ne tutuimmat. Pitää nyt nopeasti tehdä pois alta loputkin valmistelut.

Sf-mitta ei ollut kasvanut edellisestä käynnistä, mutta kuulemma lapsi saattaa olla sillai vinossa, ettei se kasvu näy. Toisaalta se on myös laskeutunut, mikä voi vaikuttaa asiaan. Kokoarvio oli tällä hetkellä 2,5 kg.

Vaikka sitä koko ajan laskee viikkoja, niin toisaalta kuitenkin toivon ehdottomasti, että tämä syntyisi täysiaikaisena. Silloin olisi kaikki ainakin valmista ja apujoukot varautuneet tilanteeseen. Tavallisesti suunnittelen kaiken tosi tarkkaan, joten synnytys on siitä erikoinen juttu, että sitä ei voi kalenteriin laittaa (ellei ole suunniteltu sektio), vaikka niin isosta asiasta on kyse.

Esikoinen on nyt päiväunilla ja unenlahjat näyttävät erittäin hyviltä vauvan tuloa ajatellen: timpuri ampuu viereisessä huoneessa niittipyssyllä portaikon kaidetta kiiinni, eikä esikoinen herää

 

[Zarja*]

Tnl: Täällä ihan samoissa tunnelmissa..odotukset korkealla jo..on se vaan niin lähellä..H-Hetki..pian se koetaan. Äidiksi tulemisen onni!! Vanhemmuus.
Sairaalakassiin pakattuna rusehtavaa sekä vaaleanpunaista. Kumpi tuleekaan niin on kotiinlähtiessä sitten päällepantavat värit suurinpiirtein kohdillaan kummalle tahansa.
Nyt on ollut ihania aurinkopäiviä..joten vaunulenkkejä odotellessa myöskin. Vaikkakin sektion jälkeen taitaa olla hetken himmaamista siihenkin lystiin.

Alessia taisit kysyä sektion ajankohtaa..olen päättänyt jättää sen yllätykseksi..joten tässä vaiheessa en ainakaan taida paljastaa sitä..mutta katsotaan maltanko pysyä hiljaa..se on pian pian..ja jännittää mukavalla tavallaa vatsan pohjilla. Näkee vihdoin sen odotetun ihanuuden!!!

Miehen kanssa katseltu vauvavatsaa..ihasteltu, koska alkaa olla viimeisiä hetkiä nauttia tästä tilasta, sillä on se masu ollut valtavan ihana ja tärkeä kaikesta kokemasta huolimatta. Jännä myös huomata kuinka mies alkaa koko ajan miettiä tulevaa..syntymän läheisyys tekee miehelle kaiken nyt todeksi. Tosi hienoja keskusteluhetkiä ja helliä hetkiä nautittu tänne asti. Ehkä pian on maltettava pitää näppinsä erossa ja nekin kaikki halunsa kurissa..)*

Hyvää Viikonloppua kaikille..tiedossa onkin mukavaa ajanvietettä taas tällekin viikonlopulle! Mies osaa yllättää kerta toisensa jälkeen))