hukassa

["yksinäinen"]

pakko tänne tulla purkamaan en tiedä ku en kellekään muullekaan voi puhua...
olen ex-avio miehestä eronnut yli puolivuotta sitten ja meillä on kaksi lasta.
aloitin eron jälkeen uuden suhteen joka on alusta asti ollut ON/OFF no kuukausi sitten erottiin lopullisesti ja tää mies haluaa mut takasin. syyt eroon on miehen omistushaluisuus ja määräily. no n.1vko erosta selvisi että olen raskaana. olen aivan hukassa enkä tiedä mitä tehdä, maanantaina aika keskeytyskontrolliin mutta en tiedä haluanko mutta epävarmoin ajatuksin olen myös siitä et haluanko lapsen. en yksin jaksa kolmea lasta hoitaa saatika sitten raskausaika jolloin todennäköisesti jouodun jo hyvin varmasti vuodelepoon ettei lapsi syntyisi ennenaikaisena. eli tod.näköisesti joutuisin palaamaan takaisin suhteeseen. mutta sitten tämä ex-aviomies haluaisi minut takasin ja laittaisi välitpoikki jos pitäisin tämän. ongelma on se et mulla on aina ollu ajatus et kerran meen naimisiin ja vain yhden ihmisen kanssa teen lapset. tuo ajatus kummittelee päässäni. olen hukassa ja tämä ainoa paikka mistä voisin edes jonkinlaista tukea saada. joten olisitteko ystävällisiä ja auttaisitte tekemään päätöstä.

 

[gy]

minkä takia erosit lastesi isästä? sehän tässä aiassa vaikuttaa paljon.

 

["vieras"]

No siis aika epäselvä teksti, mutta mun mielestä sun pitää ensi sijaisesti suunnitella elämä sen mukaan että pärjäät kolmen lapsen kanssa yksin, jos et pärjää niin sitten varmaan miettiä sitä keskeytystä. Se että sä jatkaisit jossain sun mielestä huonossa parisuhteessa vain siksi että joku hoitaa lapsia, on kyllä typerää ajattelua. Sekin kuulostaa oudolta että olisit nyt sitten palaamassa takaisin ex-aviomiehesi kainaloon, etkö osaa olla yksin?

 

[yhäiti]

Itse en edes harkitsisi aborttia, koska mielestäni kenelläkään ei ole valtaa päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta... Jos et mitenkään ole kykeneväinen lapsesta huolehtimaan, niin aina on olemassa adoption mahdollisuus...

Älä palaa yhteen kummankaan kanssa. Jos suhde ei ole aiemmin toiminut, niin on ERITTÄIN epätodennäköistä, että se tulisi toimimaan. Tulet kyllä pärjäämään yksinkin. Kovasti jaksamisia ja haleja. Toivottavasti teet oikeat ratkaisut, koska nuo ovat isoja asioita.

 

[alkuperäinen]

tunsin olevani vain kodinhoitaja ja äiti.. en tuntenut eläväni parisuhteessa ja riidat lisääntyi. mies lähti jokaviikonloppu ryyppäämään eikä edes ilmottanuit siitä mulle. aina lupasi muuttua mut ei se mihkä muuttunut.. nyt se haluaisi kokeilla ja mä pelkään et samaa paskaa ois.. mut sit jos joku mulle osais varmaks sanoo et se toimis ni menisin sen kans.. mä oon jo lähes absolutisti ja mun on vaikee hyväksy'ä sen juomista jo nyt iin mites parisuhteessa..

 

[alkuperäinen.]

asun tällä hetkellä yksin ja jossasin määrin myös tykkään tästä. se et palaisin lasten isän kanssa yhteen on vain sitä kun hän sitä on kysynyt, ja sit siitä olen sitä lähtenyt ajattelemaan.. en jaksaisi hoitaa lapsia yksin enkä' tuolla tarkoita lasten hoitamista vaan sitä tukee siinä. nykyiset lapset poikia ja todella voimakasluontoisia ja välillä tuntuu ettei niiden kanssa jaksa yksin taistella mut en periksikään anna lapselle niin tuo vie voimia, sitä tarkoitin. se että siihen kolmas lapsi niin joo seölviän yöheräämisisitä muuta se tuki on mulla jotenkin semmonen jonka avulla aina pärjännyt.. jos joku tosta nyt jotain ymmärsi niin hyvä. ja joo myös keskeytys on mulla vaikeeta koska olen joskus nuoruudessa keskeyttänyt jota kaduin. samoin mulle on tehnyt tuulimuna tyhjennys joka tuntui todella pahalta henkisesti.

 

[:-)]

Ymmärsinkö oikein:

Ex-aviomies: Ryyppää, ei ilmoittele menemisistään, tuli riitoja, ei tuntunut parisuhteelta vaan vaimon rooli oli hoitaa kotia, eikä tätä edes arvostettu. Lupaillut muutosta toistuvasti, koskaan ei ole muuttunut vaan aina palattu entiseen. Nyt taas lupailee muutosta.

Tuore ex-miesystävä, tulevan lapsen isä: Omistushaluinen, kontrolloiva, määräilevä. Parisuhde miehen kanssa ollut alusta asti vaikeaa.

Sinä: Olet päässyt nyt eroon kahdesta vaikeasta, kuormittavasta suhteesta, olet kahden voimakastahtoisen pojan ensisijainen huoltaja ja huolissasi omasta jaksamisestasi. Olet taipuvainen palaamaan vanhaan ja tuttuun, vaikka se olisi huonoksi todettua. Uskot tarvitsevasi tukea, jotta selviät.

Minkälaista tukea saat näiltä miehiltä? Kun otetaan huomioon se kuormitus, jonka he aiheuttavat, jääkö plussat ja miinuukset edelleen plussan puolelle? Ihan oikeasti?

Voisikohan tukea saada jostakin muualta kuin näiltä miehenkuvatuksilta: lastensuojelun perhetyöstä, tukiperheeltä, tukihenkilöltä, ehkä omilta läheisiltä tms.?

Ja tärkeimpänä: Olet nyt päässyt eroon kahdesta sellaisesta miehestä, joista yleensä on vaikeaa päästä eroon. He ovat alistavia ja kontrolloivia. Nyt kun et ole kummankaan kanssa, niin on lähestulkoon juhlan paikka! Vaikein osa on jo takana, olet irrottautunut heistä! Nyt kun vain malttaisit olla palaamatta suden suuhun ja alkaisin rakentaa elämääsi itsenäisenä, riippumattomana ja paljon entistä vahvempana ja enemmän itseään arvostavana ja rakastavana naisena! Kunhan toivut koettelemuksistasi, jaksat varmasti yksin paljon paremmin kuin tuollaisten miesten kanssa! Et tarvitse ketään lyttäämään, kontrolloimaan, määräilemään, vähättelemään ja sitten välillä taas lupailemaan, hellimään ja rakastamaan. Sellaista vuoristorataa ei kestä. Onnesi ei ole riippuvainen näistä miehistä, vaan voit olla onnellinen ilman heitä. Ehkä voit olla onnellinen VAIN ilman heitä.

En tuomitse aborttia, mutta sen suhteen joudut lopullisen päätöksen tekemään ja kantamaan itse.

 

[alkuperäinen]

molemmissa miehissä asiat jää miinuksen puolelle.. semmoisia läheisiä joilta puolueetonta tukea saisi niin ei ole. kaikki sanovat et pitäisi palata ex aviomiehen kanssa yhteen kun onhan kaksi lasta ja avioliitto.. eli ei apua siinä vaan tuntuu painostukselta.. tukea en paljon avioliitossa saanut, sillon kun meni hyvin niin tukea tuli välillä mut hyvin vähän, olimme siis melkein 9v yhdessä. tältä miesystävältä sai semmoista tukea ja läheisyyttä minkä olemassa olosta en edes tiennyt. hän tiesi aina milloin tarvitsin esim. vaikka halauksen ja kainaloon pääsyn. se oli siinä suhteessa todella iso plussa.

 

[:-)]

Uskon, että molemmat miehet jäävät miinuksen puolelle, siltä he kuulostavatkin. Nyt olet saanut hieman kiinni siitä, mitä haluaisit suhteelta: Haluaisit tukea, joka ei ole vaihtelevaa vaan on aina olemassa. Haluasit läheisyyttä ja hellyyttä, josta tulee hyvä ja välitetty olo. Mitä muuta haluat? Olla parisuhteessa, jossa toinen luottaa ja arvostaa eikä kontrolloi? Olla parisuhteessa, jossa toinen on luotettava ja arki hyvää? Näistähän voi vaikka tehdä listan, että mitä parisuhteelta odottaa. Jos alkaa vanhat suhteet houkuttaa, voi katsoa, miksi ei pitäisi palata. Samaten voi tehdä listan niistä asioista, joita ei missään nimessä suhteelta halua, eli juuri tuo arvostuksen puute, määräily, epäluotettavuus, liika alkoholinkäyttö jne. Suomesta löytyy myös miehiä, joissa nämä eri hyvät ominaisuudet yhdistyvät ilman niitä huonoja. Sen miehen löytämisessä voi mennä jonkin aikaa ja sitä odotellessa kannattaa rakentaa oma, itsenäinen elämä. Miehistä riippuvainen, pahoinvoiva nainen houkuttelee helposti luoksensa näitä määräilijöitä, juoppoja, epäluotettavia jne.

Harmi, että muut painostavat takaisin avioliittoon. Onko teillä ero vireillä? Voisiko olla niin, etteivät läheiset tiedä yhteiselämästänne tarpeeksi voidakseen oikeasti sanoa, mikä olisi paras ratkaisu? Toivottavasti osa tutuistakin alkaisi ymmärtää tilannettasi paremmin.

Saatko tukea mistään muualta? Miltä kuulostaa perheneuvola, lastensuojelu, tukihenkilötoiminta tms.?

 

[alkuperäinen]

ero on viimeistä allekirjoitusta vaille valmis. läheiset ovat sitä mkieltä et jos naimisiin menet niin olet siinä hautaan asti,varsinkin jos on lapsia. täällä missä asun niin ei paljon ammatti tukea saa tai no jonkin verran mutta ajanvarauksella täytyy hoitaa ja ajta aina johonkin kuukauden päähän siitä millon ois ollu tarvetta. tuon miesystävänhän kanssa olin aina silloin onnellinen kun tuota määräilyä ja muita ongelmia ei ollu ns. esillä.. mut aina kun ne asiat jostain nousi niin halusin pois.
muutama päivä sitten mietin et oisin tehny keskeytyksen ja lähteny pois maisem ista että tuon ex-miesystäväkin unohtaisi minut. mut eipä se onnistu sillon kun on lapsia..

 

["ani"]

Vaikuttaa siltä, että tiedät jo itsekin, mikä olisi oikea ratkaisu mutta pelkäät uuden lapsen hoitamista etkä toisaalta halua aborttia. Unohda siis hetkeksi se mies ja mieti, mitkä asiat puoltavat raskauden jatkumista ja mitkä sen päättämistä. Sekä mitä sinulla olisi tarjota sille syntyvälle lapselle ja millainen elämä sille olisi tarjolla. Lisäksi sinulla on jo kaksi aiempaa lasta, mitä uusi perheenjäsen heille tarkoittaisi? Sekä miltä päätös tuntuu ja miksi se tuntuu siltä kuin tuntuu. Kun olet miettinyt asiat tarkkaan ja joka kantilta, tulet tuskin katumaan sitä, mitä ikinä päätätkään tehdä.

 

[huoh..]

Sinuna jatkaisin eloa niiden 2 lapsen kanssa, tekisin abortin ja yrittäisin löytää kunnollisen miehen.
(Helppoha se on täältä huudella, vaikka omatkin asiat on niin perseellään kuin vaan voi olla..)

 

[alkuperäinen]

joo noin ajattelin itsekin mut eio se olekaan niin helppoa.. tuo abortti vaan jotenkin tuntuu etten pysty taas käymään sitä läpi ja adoptio ei tule kyseeseen.. senhän takia tässä sekasin oonkin ku en tunnu löytävän oikeaa ratkaisua..

 

[:-)]

täällä missä asun niin ei paljon ammatti tukea saa tai no jonkin verran mutta ajanvarauksella täytyy hoitaa ja ajta aina johonkin kuukauden päähän siitä millon ois ollu tarvetta.

Niinhän tuo usein on, ja se on harmi. Kuitenkin jos varaat ajan nyt, niin voit sitten ajan saadessasi katsoa, onko sille edelleen tarvetta. Jos et varaa nyt, et saa sitä nyt etkä myöhemmin. Saattaahan olla, että ajasta on hyötyä myös vähän myöhemminkin.

Yksi paikka, josta voisit saada pikaisempaa apua pohdintaan näissä vanhemmuus- ja raskausasioissa, on Mannerheimin lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin: Vanhempainpuhelin ja Vanhempainnetin kirjepalvelu, Vanhempainnetti - MLL

Olet jo pitkällä, jos olet saanut karsittua vaihtoehtojasi. Selvästikään et halua palata yhteen kummankaan kurjan miehen kanssa, vaan jatkaa elämää ilman heitä. Uuden lapsen kanssa vai ei, se on vielä auki, ja onhan se vaikea päätös. Kyllä sekin vielä siitä varmasti selkiytyy.

Kurjaa, että läheiset painostavat avioliittoasialla. Onko takana jotain uskonnollisia vakaumuksia vai muuten vain tuollaiset näkemykset? Onneksi usein ajan myötä läheisetkin hyväksyvät valinnat, joita ensin vastustivat. Kun ero on ollut aikansa voimassa, voi olla, että läheisetkin leppyvät ja unohtavat asian ja huomaavat, että voit paljon paremmin ilman kuormittavaa avioliittoa.

 

[v-k]

vastaa fiksusti.

Itsellä vähän samantapaisia kokemuksia ja tunteita kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Olen ollut kahdesti naimisissa väkivaltaisen, kontrolloivan ja arvaamattoman miehen kanssa.

Nyt olen ollut jo 7 v yksinhuoltajana. Asiat ovat nyt paremmin, ja olen onnistunut kasvattamaan lapset niin että melko tasapainoisilta ja fiksuilta vaikuttavat (isoimmat ovat jo nuoria aikuisia ja asuvat omillaan).

Olen myös jatkanut menestyksekkäästi opintoja ja "luonut uraakin" kun ei ole miestä lyttäämässä ja vähättelemässä.

MUTTA vaikka seurustelusuhteita on ollut, en ole onnistunut solmimaan tasapainoista parisuhdetta. Ja koko ajan minulla on (välillä pahempana, välillä vähemmän) onneton , kurja ja turvaton olo. Epäilen, että en ole rakastamisen arvoinen. Se mitä kaipaisin, olisi juuri tunne turvassa ja rakastettuna olemisesta.

Nyt juuri on päättymässä 4 v kestänyt on/off suhde mieheen, johon olen rakastunut, mutta joka omien sanojensa mukaan haluaa kanssani vain seksiä.

Aina vain ajaudun tällaisiin epätasapainoisiin miessuhteisiin.
Miksi muilla näyttävät parisuhteet onnistuvan niin paljon helpommin?