Hullu juttu, mutta lukeeko lapseni ajatuksiani?

["vieraampi"]

Viimeksi eilen tapahtui tällainen omituinen juttu jossa lapseni alkoi puhua siitä mitä olin juuri aiemmin ajatellut. Yleensä olleet sellaisia perusjuttuja ja olen hätkähtänyt ja ajatellut miten sopikin näin hyvin yhteen mitä sanoi ja ei siinä mitään. Eilen kuitenkin oli taas täysin sitä mitä olin juuri ajatellut. Käveltiin siis kotiin päiväkodilta käsi kädessä lapsen kanssa ja mielessä oli noita tapauksia kun auton alle oli jäänyt lapsia tässä vähällä aikaa. Mietin itsekseni siinä tilannetta jossa joku lapseni kaveri jäisi auton alle siinä juuri nyt ja mielessäni ajattelin lapseni kaveria nimeltä "Pekka" miten kamalaa se olisi ja voisinko estää sitä tapahtumasta jos näkisin tapahtuman kun aura-auto peruuttaa ja Pekka on jäämässä sen alle. Mietin tapahtumaa niinkin pitkälle että ambulanssi veisi Pekan sairaalaan. Kun olin tämän ajatellut täysin äänettömästi lapseni tokaisi yhtäkkiä. Ambulanssi vei Pekan sairaalaan ja se paranee kyllä. En täysin varmasti puhunut ääneen.
Siis hulluahan tätä on ajatella, mutta lukeeko lapseni minun ajatuksia? Yhtenä toisena esimerkkinä on, että en tykkää eräästä naapurista, mutta en ole tuonut sitä esille. Lapsi kuitenkin tokaisi kerran sen mitä ajattelin tästä naapurista. Ja samoin mitä ajattelen eräästä mökkinaapurista(edes mieheni ei tiedä mitä olen ajatellut siitä).

Hullua tämä on oikeesti, mutta kun näitä on jatkuvasti ja mietin ensin että tuurilla vaan, mutta tuo eilinen oli järkyttävä. Kyselin lapselta miksi sanoi näin ja kertoi vaan että ambulanssi vei Pekan sairaalaan kun se jäi auton alle(ei osaa erotella eri autoja ja auroja yms., 3-vuotias, mutta erityislapsi-kehitys jäljessä).

 

[luulenpa]

Taidat vain tietämättäsi höpöttää ääneen. Koska aikuisten oikeasti kukaan ei pysty lukemaan toisten ajatuksia. Kannattaa unohtaa tuollaiset höpöjutut. Ja huolestuttavaa itse asiassa että noin yksityiskohtaisesti kuvittelet mitä lapsen kaverille saattaa tapahtua.

 

[sama vieraampi]

Taidat vain tietämättäsi höpöttää ääneen. Koska aikuisten oikeasti kukaan ei pysty lukemaan toisten ajatuksia. Kannattaa unohtaa tuollaiset höpöjutut. Ja huolestuttavaa itse asiassa että noin yksityiskohtaisesti kuvittelet mitä lapsen kaverille saattaa tapahtua.

Joo tiedän ajattelevani suhteellisen yksityiskohtaisesti ja ennakoivan tapahtumia ja kuvittelevan kaikkea. Tuohon tilanteeseen oli syynä se, että lunta satoi kamalasti ja pyöri näitä aura-autoja sekä lapsia koulumatkalla samalla. Ja en ajatellut ääneen. Oli toinen mukana jolta pystyin tällä kertaa kysymään olinko aiemmin hiljaa vai äänessä.

 

[iu]

Taidat vain tietämättäsi höpöttää ääneen. Koska aikuisten oikeasti kukaan ei pysty lukemaan toisten ajatuksia. Kannattaa unohtaa tuollaiset höpöjutut. Ja huolestuttavaa itse asiassa että noin yksityiskohtaisesti kuvittelet mitä lapsen kaverille saattaa tapahtua.

Kaipa ap:lle olis jo joku huomauttanut, jos hän yksikseen ääneen höpisisi tai ihan outoa tajunnanvirtaa suoltaisi?

Kieltämättä aika erikoiselta kyllä kuulostaa tuo, että lapsi noin tarkkaan on sun ajatuksista selvillä - joskus jonkun kaverin kanssa ollut samaa, mutta ei todellakaan ihan tuossa mittakaavassa.

 

[V.ieras]

Jos on horoskoopiltaan neitsyt, niin en ihmettele yhtään.

 

[tosi asia]

Kaipa ap:lle olis jo joku huomauttanut, jos hän yksikseen ääneen höpisisi tai ihan outoa tajunnanvirtaa suoltaisi?

Kieltämättä aika erikoiselta kyllä kuulostaa tuo, että lapsi noin tarkkaan on sun ajatuksista selvillä - joskus jonkun kaverin kanssa ollut samaa, mutta ei todellakaan ihan tuossa mittakaavassa.

No se nyt vaan on tosiasia ettei toisten ajatuksia voi lukea, tulevaisuutta ennustaa ja horoskoopit suurtaa pelkää satua. Kuten myös enkelit, yksisarvisen yms.

 

[iu]

No se nyt vaan on tosiasia ettei toisten ajatuksia voi lukea, tulevaisuutta ennustaa ja horoskoopit suurtaa pelkää satua. Kuten myös enkelit, yksisarvisen yms.

Todista? (Mielellään empiirisesti, kiitos. Pelkkä mielipiteen ilmaus ilman perusteluja ei nyt riitä.)

 

["Vii"]

Todista? (Mielellään empiirisesti, kiitos. Pelkkä mielipiteen ilmaus ilman perusteluja ei nyt riitä.)

Todista että ajatuksia voi lukea, että horoskoopit ovat ovat totta. Kiitos! Pelkkä mutu ei riitä.

 

[iu]

[QUOTE="Vii";30596282]Todista että ajatuksia voi lukea, että horoskoopit ovat ovat totta. Kiitos! Pelkkä mutu ei riitä.[/QUOTE]
MINÄ en väittänyt, että noin on. SINÄ, väitit, että noin ei ole. Mitä minun pitää todistaa?

 

[Tweet]

Kyllä lukee. Suosittelen askartelemaan foliohatun, se suojaa epätoivotuilta ajatustenluku yrityksiltä.

 

[vierailija..]

Meillä kävi vähän samanlaisia juttuja muutama vuosi sitten; useamman kerran: lapsella oli hoitaja kotona ja täysin odottamatta pyysi, että mennään ikkunaan katsomaan kun äiti ajaa pihaan - ja samalla hetkellä kurvasin tallille. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa kaupungissa - ei voinut siis auton ääntä kuulla sisälle. Samanlaisia tapauksia kävi useamman kerran - joskus jopa niin, että parkkeerasin kadun laitaan ja kävin pikaisesti ruokakaupassa - kuulosti tuolloin hurjalta, mutta mitään ei ole todistettu puoleen tahi toiseen tuollaisesta "etiäisestä". Ja ei, en usko ufoihin tms

 

[sama vieraampi]

Varmaan nyt on tehtävä joku testi jossa ajattelen jotain tosi älytöntä asiaa tai mielessäni kysyn lapseltani jotain ja katson vastaako se. Kävin lukemassa noita telepatia juttuja netissä ja mietin, että entäs jos se oikeasti lukeekin ajatuksia. Lapseni on erityislapsi jolla on synnynnäinen kallonepämuodostuma ja hän on vasta alkanut tuottaa paljon myöhässä puhetta. Eikös ne jonkun päätrauman saaneet saata alkaa nähdä henkiäkin? En tiedä -on vaan niin omituista nuo lapsen jutut ja varsinkin se eilinen.

 

[Tweet]

Kerran vielä: Foliohattu, heti!

 

["Vii"]

MINÄ en väittänyt, että noin on. SINÄ, väitit, että noin ei ole. Mitä minun pitää todistaa?

En ole väittänyt mitään, koska en ole "tosi asia" nimimerkillä kirjoittanut . Olen kylläkin samaa mieltä hänen kanssaan.

 

[iu]

[QUOTE="Vii";30596560]En ole väittänyt mitään, koska en ole "tosi asia" nimimerkillä kirjoittanut . Olen kylläkin samaa mieltä hänen kanssaan.[/QUOTE]

Sori. Luulin teitä samaksi henkilöksi, koska vastasit sille toiselle osoittamaasi viestiin.

Asiasta: Jännä että joillakin voi olla niin varmoja mielipiteitä asioista, joita ei pysty todistamaan puolen tai toiseen. Mä olen aina ollut sillä kannalla, että mitään vaihtoehtoja en sulje pois, ennen kuin joku varmasti voi todistaa jotain. Eli en mä suoralta usko, että jotain telepatiaa olis olemassa, muta ei mulla ole mitään perusteita väittää varmaksi sitäkään, ettei sitä olis.

Ehkä joillain on vain hirveen suuri tarve olla jotain mieltä, ja epävarmuuden sietäminen heikkoa tai jotain?

 

[jotan tällaista?]

ehkä kyse on jostain sellaisesta että hait lasta päiväkodista ja tää lapsen kaveri oli siinä jossain missä sen näit ja sama lapsi jäi sun ja oman lapses mieleen, sitten katsoit pitkään aura-autoa ja lapsia, ehkä huolestuneena, ja lapsi näki kun katsoit ja hänellekin tuli mieleen että lapsi voi jäädä auton alle ja kun huomasi huolesi, niin sanoi siksi että tuo kaveri paranee kyllä, ja päätteli siis itse huolenaiheesikin että kaveri olisi jäänyt auton alle, ambulanssi nyt tulee mieleen jos jollekin sattuu jotakin varsinkin kun kyseessä on auto-onnettomuus. ts ajattelisin että kyse on siitä että lapsesi on älykäs ja tulkitsee sinun ilmeitäsi ym herkästi ja teidän ajattelunne yksinkertaisesti kulkivat samaa rataa, lunta autoja onnettomuus ambulanssi..

 

[Chrystall]

Mielenkiintoista!
Oma tyttäreni ,ollessaan vielä 2v, saattoi keskeyttää ruokailunsa ja alkaa tuijottamaan minua ruokapöydän yli tiivisti silmiin juuri kun olin ajatellut jotain surullista,murheellista,ikävää tai pikkutuhmia juttuja. En siis ääneen sanonut mitään. Kavahdin usein hänen läpitunkevaa katsettaan. Tyttäreni vain tuijotti, ei sanonut mitään.
4-5v hän saattoi kysyä jostakin tuttavaperheestämme esim. Miksi he ovat niin huolestuneita? Vihaisia? Surullisia tms.? Vaikka ei ollut kuullut heidän keskustelujaan. Hän piirteli kuvia ihmisistä, heidän ajatuksistaan, toiveistaan, peloistaan...psykologisesti hyvin taitavia piirrustuksia.
Hänellä oli n.3-v paljon mielikuvituskavereita joille keskusteli ja joiden kanssa leikki pitkiä ja hyvinkin todellisen oloisia leikkejä.
Kouluikäisenä hän joskus kysyi minulta, miksi mä oon äiti tällänen? Kun pyysin tarkentamaan, että mitä hän tälläisellään tarkottaa, ei tyttäreni osannut kertoa.
Hän on aina viihtynyt hyvin yksikseen.Kavereita hänellä on muutama, mutta ei kaipaa kovinkaan paljon ystäviään, ei ainakaan läheskään niin paljon kuin kaverit häntä. Hän on hyvin valikoiva ollut aina ihmisten suhteen.
Hän jo hyvin pienenä lokeroi ihmiset joista pitää ja joista ei pidä. Jo ihan lapsena hän ei viihtynyt yhtään ns.epäaitojen ihmisten kanssa. Nyt hän suorastaan inhoo sellaisia. Sellaisia ihmisiä jotka hän tavallaan hyväksyy ystävikseen on kourallinen. Ihmispaljouden keskellä ei viihdy ollenkaan, jotenkin väsyy.
On aina menestynyt hyvin koulussa. On siis aivan terve.
En ole koskaan pystynyt narraamaan tuota lasta. Esim karkki/herkkukätköni on aina arvannut, näkemättä mihin ne piilotin.
Joskus kun hän oli tullut koulusta kotiin,enkä ollut kotona kuten tavallisesti ,hän tiesi missä olin. Vaikken ollut sitä hänelle kertonut, koska olin saanut itsekin vasta hänen koulupäivänsä aikana päähäni lähteä käymään jonkun tietyn ystäväni luona. Tavallaan hän ei ole koskaan yllättynyt mistään. Hän on hyvin oikeudentuntoinen ja yltiörehellinen ja vaatii sitä muiltakin.
Viihtyy hyvin luonnossa.
Tyttäremme ollessa pieni ,ihmiset kiinnittävät huomiota hänen suuriin silmiinsä. Isot ja kauniit ne ovat vieläkin, mutta eivät enää niin erotu kuin pienempänä.
Jotkut ovat sanoneet häntä kristallilapseksi.

 

[aloittaja vieraampi]

Luin itsekin äsken juttuja noista kristallilapsista. En tiedä nyt sanaa kristallilapsi, mutta joissakin jutuissa oli tuttuja piirteitä. Törmäsin myös erääseen juttuun jossa joku työntekijä puhui kohtaamastaan autistisesta lapsesta joka vastasi kysymyksiin ennen kuin hän ennätti kysyä niitä. Luki ajatuksista mitä hänen piti tehdä. Lapsella oli häiriötä puheenkehityksessä kuten on omallanikin. Ja on hyvin herkkä ja ehkä jotain aistiyliherkkyyttä(meillä on sairaalantutkimukset kesken täyden diagnoosin osalta). Tavallaan säikähdin omaa lastani ja pelkäsin sitä, että jos lukee ajatukseni niin sehän lukee sitten kaiken ja myös kamalia ajatuksiani tai siis lapsille sopimattomia.
En tiedä mitä ajattelisin. Toisaalta hullua ajatella näin olevan ja toisaalta entäs jos näin onkin.

 

["Minne"]

Mielenkiintoista!
Oma tyttäreni ,ollessaan vielä 2v, saattoi keskeyttää ruokailunsa ja alkaa tuijottamaan minua ruokapöydän yli tiivisti silmiin juuri kun olin ajatellut jotain surullista,murheellista,ikävää tai pikkutuhmia juttuja. En siis ääneen sanonut mitään. Kavahdin usein hänen läpitunkevaa katsettaan. Tyttäreni vain tuijotti, ei sanonut mitään.
4-5v hän saattoi kysyä jostakin tuttavaperheestämme esim. Miksi he ovat niin huolestuneita? Vihaisia? Surullisia tms.? Vaikka ei ollut kuullut heidän keskustelujaan. Hän piirteli kuvia ihmisistä, heidän ajatuksistaan, toiveistaan, peloistaan...psykologisesti hyvin taitavia piirrustuksia.
Hänellä oli n.3-v paljon mielikuvituskavereita joille keskusteli ja joiden kanssa leikki pitkiä ja hyvinkin todellisen oloisia leikkejä.
Kouluikäisenä hän joskus kysyi minulta, miksi mä oon äiti tällänen? Kun pyysin tarkentamaan, että mitä hän tälläisellään tarkottaa, ei tyttäreni osannut kertoa.
Hän on aina viihtynyt hyvin yksikseen.Kavereita hänellä on muutama, mutta ei kaipaa kovinkaan paljon ystäviään, ei ainakaan läheskään niin paljon kuin kaverit häntä. Hän on hyvin valikoiva ollut aina ihmisten suhteen.
Hän jo hyvin pienenä lokeroi ihmiset joista pitää ja joista ei pidä. Jo ihan lapsena hän ei viihtynyt yhtään ns.epäaitojen ihmisten kanssa. Nyt hän suorastaan inhoo sellaisia. Sellaisia ihmisiä jotka hän tavallaan hyväksyy ystävikseen on kourallinen. Ihmispaljouden keskellä ei viihdy ollenkaan, jotenkin väsyy.
On aina menestynyt hyvin koulussa. On siis aivan terve.
En ole koskaan pystynyt narraamaan tuota lasta. Esim karkki/herkkukätköni on aina arvannut, näkemättä mihin ne piilotin.
Joskus kun hän oli tullut koulusta kotiin,enkä ollut kotona kuten tavallisesti ,hän tiesi missä olin. Vaikken ollut sitä hänelle kertonut, koska olin saanut itsekin vasta hänen koulupäivänsä aikana päähäni lähteä käymään jonkun tietyn ystäväni luona. Tavallaan hän ei ole koskaan yllättynyt mistään. Hän on hyvin oikeudentuntoinen ja yltiörehellinen ja vaatii sitä muiltakin.
Viihtyy hyvin luonnossa.
Tyttäremme ollessa pieni ,ihmiset kiinnittävät huomiota hänen suuriin silmiinsä. Isot ja kauniit ne ovat vieläkin, mutta eivät enää niin erotu kuin pienempänä.
Jotkut ovat sanoneet häntä kristallilapseksi.

Ihan kuin minä lapsena. Paitsi, että minulla ei mitenkään erityisen suuret silmät olleet/ ole. Olen jo 37v., mutta edelleen valikoin hyvin tarkkaan kaverini ja "lokeroin" ihmiset. Epäaitoutta en voi sietää, enkä mielelläni ole edes missään tekemisissä ihmisten kans, jotka esittää jotain tai haluavat/ kuvittelevat olevan jotain muuta, mitä todellisuudessa ovat. En viihdy ihmispaljoudessa, vaan rakastan olla yksin.. Jne.. Olen aina jotenkin "aavistellut" asioita ja nähnyt monia asioita etukäteen.

En ole koskaan mitenkään kärsinyt näistä "ominaisuuksista" vaan ylpeänä olen juuri tällainen ????

 

["Minne"]

Höh, mun hymiö oli muuttunut riviksi kysymysmerkkejä...

 

[feger]

Luin itsekin äsken juttuja noista kristallilapsista. En tiedä nyt sanaa kristallilapsi, mutta joissakin jutuissa oli tuttuja piirteitä. Törmäsin myös erääseen juttuun jossa joku työntekijä puhui kohtaamastaan autistisesta lapsesta joka vastasi kysymyksiin ennen kuin hän ennätti kysyä niitä. Luki ajatuksista mitä hänen piti tehdä. Lapsella oli häiriötä puheenkehityksessä kuten on omallanikin. Ja on hyvin herkkä ja ehkä jotain aistiyliherkkyyttä(meillä on sairaalantutkimukset kesken täyden diagnoosin osalta). Tavallaan säikähdin omaa lastani ja pelkäsin sitä, että jos lukee ajatukseni niin sehän lukee sitten kaiken ja myös kamalia ajatuksiani tai siis lapsille sopimattomia.
En tiedä mitä ajattelisin. Toisaalta hullua ajatella näin olevan ja toisaalta entäs jos näin onkin.

Minun veljeni työskenteli muutama vuosi sitten erityislasten ryhmässä avustajana ja hän kertoi vastaavanlaisista kokemuksista yhden autistisen lapsen kohdalla.

 

[AP (viekas)]

Tehän yritätte vain jymäyttää minua, kyllä tällainen huomattiin pojan kanssa.
Ei onnistu =)