Huoh, kun olo tuntuu nykyään juhlapyhinä yksinäiseltä vaikka on lapsikin :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Hippu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Hippu"

Vieras
Aikaisemmin olimme mieheni kanssa lähes aina töissä kaikki juhlapyhät. Näin siis mennyt koko 12 vuotta jotka olemme asuneet yhdessä eikä mitään perinteitä kavereiden ja sukulaisten kanssa ole syntynyt. Tuntuu, että kaikilla on omat menonsa ja tuttunsa kenen kanssa näitä juhlia viettävät. Lapsemme on kohta vuoden eli ei vielä osaa kaivata erikoista juhlintaa tai tekemisä ja minä olen luonnollisesti kotona. joulu ja vappukin tuntuivat jotenkin yksinäisiltä kun olin lapsen kanssa kaksin kotona ja nyt taas tuntuu, että facebookin seinä on täynnä päivityksiä tyyliin "täällä mökillä... Hyvää juhannusta kaikille". Ensi jouluksi täytyy kyllä koittaa keksiä jotain tekemistä tai edes kotiin jotain spesiaalia esim. Jouluruokia vähän. Niin ja sekin vielä kun arjen koitettua kaikki kyselevät mitäs teitte juhannuksena tuntuu, että pitävät outona kun olemme olleet vain kotona kaksin lapsen kanssa.

Nytkin mieheni on töissä ja tulee noin klo 22 ja tekee 12 h työvuoroja joten illalla ne normi kuviot ja huomenna hänellä taas työpäivä. Koitin jo katsoa olisiko jotain julkisia tapahtumia tässä lähellä mutta netistäkään ei löytynyt mitään.

En ymmärrä miksi nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut tuntea oloni kurjaksi juhlapyhinä, ehkä suurin syy on se etten pysty hänelle tarjoamaan mitään erityistä juhlintaa/ perinteitä mitä odottaa. Tiedän ettei hän vielä kaipaa mitään mutta tulevsisuutta murehdin jo etukäteen ja tuleeko olemaan ainut lapsi tällaisena päivinä päiväkodissa jos emme saa järjestettyä edes jommallekummalle vapaata.
 
Niin siis ennen kuin työelämään menoa olin kavereiden kanssa mökillä tai pidimme piknikkiä nyyttäriperiaatteella tai jotain vastaavaa eli aikaisemmin on ollut tapana viettää juhlapäiviä jotenkin ja nyt tuntuu, että kaipaan jotain sen tapaista.
 
Jouluksi ajattelinkin suunnitella jotain jo hyvissäajoin. Jotenkin vaan tuntuu, että kaikilla on niin selvät suunnitelmat mitä aikovat tehdä. Kun ketään ei kutsu mukaan niin tuntuu jotenkin tökeröltä/ tuppautumiselta itse kysyä voiko tulla mukaan kun jos esim. Kaverini ovat menossa sellaisen kaverinsa tai sukulaistensa mökille joita en tunne tai edes ikinä nähnyt. Eikä oikein ole sitten ketään ketä kutsua meille kun ne joita olen kysynyt ovat vastanneet, että yleensä on ollut tapana mennä niiden ja niiden kanssa esim. Mökille tai sitten ovat jo sopineetkin tekemistä.
 
Niillä on omat menonsa ja sisaruksista ainoastaan yhdellä on lapsia, hän meni kaverinsa mökille (lisäksi asuvat toisella puolella suomea) ja muutkin sisarukset menossa kavereidensa kanssa sellaisen tuttunsa mökille jonka olen nähnyt noin 2 kertaa ohimennen ja näillä kenelläkään ei ole lapsia ja tiedän että alkoholia kumminkin juovat reippaasti eli ei muutenkaan lapselle sopiva paikka.
 

Yhteistyössä