Huoh, mies ei halua ostaa mitään vauvalle :/

[hianoa]

Kaikki on ihan "turhaa" ja käytettynä pitäisi ostaa ne vähätkin, vaikka miehen vuositulot on 40-50 000 euroa vuodesta riippuen. olenkin ostanut opintolainarahoilla vauvalle pinnasängyn ja hoitopöydän (halvimmat mahdolliset) kun kuvittelin, että mies sitten maksaa loput. Miestä ei kiinnosta yhtään katsella vaunuja, vaatteita tms. vaikka laskettuun aikaan on 1,5 kuukautta. Jos minä ostaisin vaunut, niin miehen mielestä ne olisi liian kalliit, eikä "hän halua kannustaa tuommoista kerskakulutusta". Olisin halunnut ostaa vauvalle semmoisen 30e maksavan musiikkimobilen pinnasänkyyn niin mies kieltäytyi, että "pirun kalliit pehmolelut". Huoh.. onko muilla tämmöisiä miehiä? Tähän mennessä mies ei ole vielä ostanut mitään yhteiseen kotiimme (itselleen ostaa kyllä, ja nykyisen asuntomme tavarat ovat käytettyjä ja muilta minun puolelta saatuja) eikä mitään vauvalle.

 

[tuttujuttu]

Jep. Tuttua. Kaikki on "turhaa", "halvemmallakin saa", "ei se sellaista tarvitse", "katsellaan käytettynä" jne.jne. Ja raskausaikana kaikki oli "vielä ehtii" -juttua, mihinkään ei ois etukäteen ryhtynyt. Huoh. Sama meno jatkuu siis yhä, toinen vauva saatiin justiinsa.

 

[ap]

Niin, siis kyllä mies varmaan sitten viimeistään silloin kun olen sairaalassa ajaisi äkkiä jonkun SPR-kirppiksen kautta ja ottaisi kaikkein halvimmat vaunut ym. sieltä. en vain ymmärrä, miksi joihinkin omiin juttuihin voi laittaa noin vaan rahaa mutta yksi mobilekin on liikaa ja "turhaa". Mutta tavallaan "mukava" kuulla että muitakin on

 

[Meillä]

vasta haaveillaan esikoisesta mutta täytyy kommentoida että millä mielin mies alkoi "lastentekohommiin" entä mitkä oli tunnelmat kun + tuli testiin? Entä sitten ultrassa yms?

 

[AP]

Vastailen kysymyksiin..

Mulla oli eka vauvakuume, mies halusi odottaa. Kun mies sitten näytti vihreää valoa n. vuoden odottelun jälkeen, niin jo kolmen viikon päästä tikussa oli plussa. Mies oli rauhallinen ja ihan tyytyväisen oloinen.

Ultrissa mies on ollut iloinen kun kaikki on ollut ok, mutta tosin olikin ihan varma siitä että kaikki on ok (häntä ärsytti kamalasti kun mä taas pelkäsin että joku on pielessä). Mies oli mukana kaikissa ultrissa siis.

 

[uneilmasäleikkö]

onko lapsi toivottu yhessä :/ :/ :/

 

[Meillä]

Hm... Jos sun miestä on alkanu pelottaa lähestyvä vanhemmuus ja vastuu?

Meillä mies on jonkun verran joskus jotain sanonu mitä haluais hankkia meidän lapselle ja muutenki ollaan puhuttu hankinnoista yms.
Ehkö hieman etuajassa kun varsinainen "yritys" alkaa vasta 6kk kuluttua...

 

[...]

Tuntuu kauheelta sanoo mutta oletko varma ettei mies "suostunut" vain siksi että sinä enemmänkin halusit?

 

[Niin]

AP jatkaa...

Kun puhun vauvalle tulevista tarvikkeista, nimistä tms. niin miestä ei tunnu oikein kiinnostavan? Ja se tuntuu oudolta. Ja kyllä mies tosiaan toivoi (sanoi toivovansa ainakin!) lasta, itse halusi jättää ehkäisyn pois (tiesi että mulla on ollut vauvakuume pitkään). En sitten tiedä oliko se sittenkään loppuun asti mietitty juttu tms.. mutta kai aikuinen mies tietää mihin ryhtyy?

 

[Olemisen riemu]

Mun mies on samanlainen. Pihi kuin mikä. Olen tottunut että jos haluan jotain, on se sitten pinnasänky, vaatetta lapselle, astianpesukone tai uudet tapetit niin kaikki on itse maksettava. Ja sitten vielä arvosteleen että noin kalliin ostit vaikka omalta tililtäni, enkä yhteiseltä tililtä, olisin hankinnat kustantanut.

 

[Ootko]

puhunu miehelle tästä?

 

[Niin]

AP vielä lisää, että mulla on ollut esim. ennenaikaisia supistuksia ja muuta, niin mies ei ole vaikuttanut yhtään huolestuneelta. Lisäksi häntä hieman tuntuu ottavan päähän, kun minä olen väsynyt enkä jaksa samaan malliin touhuta kuin aiemmin (enkä siis ole heittäytynyt marttyyriksi ja voivottele raskauttani kuitenkaan!). Jotenkin vain olen alkanut miettiä, että voiko tuo olla normaalia vai tosiaan merkki siitä, että miehestä asia onkin jotenkin vastenmielinen tai pelottava? Potkujakin mies tunnustelee vain jos pyydän, että "laita käsi masulle, vauva on hereillä"

 

[Meillä]

Kuulostaa kyllä oudolta kun ei ole kiinnostunut edes nimiä miettimään tai potkujen tunnustelu ei kiinnosta :/

 

[Meillä]

puhunu miehelle tästä?

Tätä kysysin itekki?

 

[Olemisen riemu]

AP vielä lisää, että mulla on ollut esim. ennenaikaisia supistuksia ja muuta, niin mies ei ole vaikuttanut yhtään huolestuneelta. Lisäksi häntä hieman tuntuu ottavan päähän, kun minä olen väsynyt enkä jaksa samaan malliin touhuta kuin aiemmin (enkä siis ole heittäytynyt marttyyriksi ja voivottele raskauttani kuitenkaan!). Jotenkin vain olen alkanut miettiä, että voiko tuo olla normaalia vai tosiaan merkki siitä, että miehestä asia onkin jotenkin vastenmielinen tai pelottava? Potkujakin mies tunnustelee vain jos pyydän, että "laita käsi masulle, vauva on hereillä"

Mun mies ei ole kummassakaan raskaudessa ollut innostunut lapsesta odotusaikana. Tässä toisessa raskaudessa ei halunnut tulla ultriin eikä todellakaan tunnustellut edes yhtäkään kertaa potkuja mahan päältä.

Synnytyksissä on ollut mukana ja osallistuu lasten hoitoon tasavertaisesti ja rakastaa lapsiaan. Jotkut miehet eivät vain nähtävästi ole kiinostunut lapsesta vielä raskausaikana kun lapsi ei ole vielä niin konkreettinen.

*muoks. Ensimmäisessä raskaudessa olin loukkaantunut miehen asenteesta ja välinpitämättömyydestä mutta tässä toisessa en enää kiinnittänyt asiaan paljoakaan huomiota. Tiesin että lapsen syntymän jälkeen miehen asenne muuttuu.

 

[tuttujuttu]

No meillä ainakaan ei oo ollut eikä oo nytkään kyse, etteikö mies olis halunnut ja rakastaisi näitä lapsia. Aattelee vain jotenkin tuolleen hankalasti. Itselleen kyllä hänkin ostaa kalliitakin vempaimia ja lapsillekin leluiksi kyllä heräteostoksina yhtä sun toista. Mutta tarvehankinnoissa aina tuo sama, että saan kunnolla kerjätä ja sittenkin yritetään ostaa halpaa :/ Ja juu, eipä ole innostunut raskauksien aikana potkuja tunnustelemaan. Ei vaan osaa kaiketi silleen etukäteen intoilla, kasvaa isäksi omaan tahtiinsa

 

[Olemisen riemu]

No meillä ainakaan ei oo ollut eikä oo nytkään kyse, etteikö mies olis halunnut ja rakastaisi näitä lapsia. Aattelee vain jotenkin tuolleen hankalasti. Itselleen kyllä hänkin ostaa kalliitakin vempaimia ja lapsillekin leluiksi kyllä heräteostoksina yhtä sun toista. Mutta tarvehankinnoissa aina tuo sama, että saan kunnolla kerjätä ja sittenkin yritetään ostaa halpaa :/ Ja juu, eipä ole innostunut raskauksien aikana potkuja tunnustelemaan. Ei vaan osaa kaiketi silleen etukäteen intoilla, kasvaa isäksi omaan tahtiinsa

Mun mies on aivan samanlainen

 

[Se on varmaan]

tosi että miehelle se lapsi ei ole vielä odotusaikana niin konkreettinen mutta luulis nyt oikeesti että se tulis enemmän konkreettiseks ku alkaa tuntea potkuja mahan päältä yms...
Kuulostaa niin kauheen kylmältä...

 

[Eestlanna Savanna]

Ehkä hänen mieli muutu kun vauva syntyy? =)
Mun mies ostaa kaikki lapsille itselle ei mitään,hän oli aina tollainen,mä muistan kun odotin esikoista,hän meni innolla valitsemaan rattaat,mutta mua ei kiinostanut jotenkin se silloin,en ollut yhtään innostunut,kun ajattelin että ensiksi saan vauva ja vast sitten jos kaikki on hyvin...

 

[ms]

Ei oo meillakaan mies etukateen intoillut raskaudesta, ei ole tullut ultriin tai potkuja juuri tunnustellut yms. Mutta sitten kun vauva on syntynyt niin on innokas ja ylpea isa. Nain siis jo kolme kertaa.
Mina olen kaikki hankinnat tehnyt, ei mies juuri niihin puutu. Rahat on kylla antanut, on vaan kysynyt paljonko tarvitsen ja siihenkin viela vahan paalle. Sen mielesta se joka vauvan hoitaa tietaa sen mita tarvitsee. Kylla sekin tietysti joskus kauhistelee kuinka kalliita esim vaunut on, mjutta silla on myos periaate etta jos jotain ostetaan niin ostetaan sitten hyva.

 

[Maamikki]

Onpas kurja tilanne.
Oma mies taas on sitä mieltä että vauvalle kaikki parasta ja uutena, ei käytettynä. Omista ostoista ja menoista voi tinkiä; lapsen ei. Pitääpä taas halata ja kiittää tuota ukkoa kun on tuossakin asiassa hyvä iskä.
Enkä nyt tarkoita että esim. kirpparilta ostavat ei olisi hyviä, en tietenkään. Vaan sitä, että hänen omat menot ja halut ei mene aina etusijalle ja ajattelee lastensa parasta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ymmärrän kyllä molempia, sekä ap:stä, että miestä. Vauvan tarvikkeista suurin osa on joko tarpeettomia tai hetkessä pieniä...

 

[up]

upp