Huoh. Pakko kai se on myöntää :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jadal
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jadal

Vieras
Kadun kyllä vielä tätä alotusta...

Jonkun sortin masennusta vissiin taas pukkaa :(
Ei kuitenkaan sitä "tavallista" kun mä kuitenkin tunnen myös positiivisia tunteita ja mulla on haaveita. mutta nytkin oikein puristaa rintaa, kun ahdistaa niin paljon. mielialat vaihtelee laidasta laitaan, äsken vielä naureskelin miehen kanssa.

Ja mä tasan tiedän syyn masentumiseen: Mua masentaa mun saamattomuus, ja kykenemättömyys järjestelmällisyyteen. se yhdistettynä jonkin asteiseen perfektionismiin ei ole hyvä. Mä asetan tavotteita itselleni, ja kun en onnistu, lannistun ja masennun. Ne tavoitteet kun ei ole mitään suuria ja ihmeellisiä, vaan ihan tavallisen kotiäidin arkeen kuuluvia. Mä vaan en syystä tai toisesta onnistu.

Musta tuntuu, että mussa on joku vika, kun tavalliset pikkuasiat ei suju. No onhan mulla epäilys ADD:stä, mutta olen itse alkanut epäillä sitä epäilyä, ehkä mä vaan olen hakemalla hakenut syytä tähän mun hitauteen, ja, alitajuntaisesti ehkä, tarrautunut tuohon vaihtoehtoon. Jos mä vaan oikeasti olen tälläinen, melankolinen ja saamaton :/

 
Niin, voi se olla luonteessakin, alakuloisuuteen taipuvaisuus. Mutta älä anna sen olla hallitsevin piirteesi. Keskity niihin hyviin piirteisiin, äläkä aseta itsellesi liian isoja tavotteita. Pistä pieniä välitavoitteita, jotka saavutat ja koet onistuneesi!

Kohta on joulu ja maa on toivottavasti valkoinen. Päivä alkaa pidentyä ja kevät koittaa ennen kuin huomaatkaan!
:)
 
Aseta ne tavoitteet vielä alemmaksi.
Kukaan ei oikeasti kritisoi tai paheksu, jos villakoiria ryömii sängyn alta, tai et imuroi useasti joka päivä.
Nauti miehestäsi, lapsistasi ja elämästäsi. Elämisen arvoista se on vaikka ei olisi täydellistä.
Mitäs sitten jos olet tuollainen, saamaton? Ei se sinusta huonoa tee. :)
 
Mulla vaan ei voi pysyä mieliala korkealla, kun pyykkipinot sun muut muistuttaa kokoajan siitä mitä on tekemättä.

Ikävä vaan myöntää itselleen olevansa juuri sellainen, mitä salaa on aina vähän halveksinut. tai ehkä halveksia on väärä sana, mutta parempaakaan en keksinyt.

Mä niin haluaisin muuttua, se vaikuttaisi koko perheen hyvinvointiin, mutta kun mä en osaa :ashamed:

Ja sitä on vielä tyhmänylpeä, enkä mä tätä samaa saa myönnettyä edes miehelleni :ashamed:
 
tuli vaan mieleen, mut eikös masennukseen liity juurikin alavireisyyttä/-kuloisuutta, aikaansaamattomutta, ahdistusta, itsensä syyttelyä jne...? Siis mietin noita ADD-oireita, ne siis voi liittyä masennukseenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
tuli vaan mieleen, mut eikös masennukseen liity juurikin alavireisyyttä/-kuloisuutta, aikaansaamattomutta, ahdistusta, itsensä syyttelyä jne...? Siis mietin noita ADD-oireita, ne siis voi liittyä masennukseenkin.

niin voi, mutta taas toisin päin taas monilla hoitamaton ADD aiheuttaa monilla masennusta.

Tiedä sitten mikä mun kohdalla pätee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Mulla vaan ei voi pysyä mieliala korkealla, kun pyykkipinot sun muut muistuttaa kokoajan siitä mitä on tekemättä.

Kotisiivooja? Lapsenvahti muutamaksi tunniksi?
Ne ei ole kamalan hintaisia, ainakaan verrattuna jos se saa mielialan pysymään korkeammalla.

Tai isommat pyykkikorit, niin näyttää ettei olisi niin paljoa pyykkiä. :P
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yamini:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Mulla vaan ei voi pysyä mieliala korkealla, kun pyykkipinot sun muut muistuttaa kokoajan siitä mitä on tekemättä.

Kotisiivooja? Lapsenvahti muutamaksi tunniksi?
Ne ei ole kamalan hintaisia, ainakaan verrattuna jos se saa mielialan pysymään korkeammalla.

Tai isommat pyykkikorit, niin näyttää ettei olisi niin paljoa pyykkiä. :P

Ei mulla ole varaa mitenkään päin edes halpaan apuun :/

Ja siis likapyykkihän on piilossa, mutta ne puhtaat, jotka ei osaa itse mennä sinne kaappeihin, jotka myös odottaa siivousta.
 
auttaisko sellainen että lupaa itselleen tehdä joka päivä yhden asian?
yhtenä päivänä laittaa pyykit kaappiin, toisena sitten järjestää vaikka jonkun lipaston tms.
siinä vaiheessa kun päivän homma on hoidettu, voisi olaa tyytyväinen siihen että on saanut jotain aikaan
 
Mä olen JUST SAMANLAINEN! Ja nyt on menossa taas vähän huonompi kausi. :( En haluaisi olla tällainen, mutta minkäs teet. Haaveilimme miehen kanssa kolmannesta lapsestakin, ja kaikki muut "rahkeet" ja rakkaus olisi ehdottomasti riittänyt, mutta luovuimme haaveesta, koska en jaksaisi enää tähän päälle valvottuja öitä ja vielä suurempaa pyykki- ja tiskivuorta.

jaksamisia!
 
No kylä mä jokapäivä jotain teen. Pesen pyykkiöm teen ruokaa yms... Mutta kun mulla mene tuhottomasti aikaa kaikkeen. Oikeasti mulla pitäis olla joku henk.koht. avustaja neuvomassa kädestä pitäen.

Oikeesti mulla on välillä sellainen olo, että kumpa mä en olisi koskaan edes syntynyt. Kun kerta eteenpäin on vaan mentävä, vaikka missään ei onnistukaan. MÄ olen niin turhautunut.

Kaiken lisäks mulle on tullut pahatapa hakata salaa nyrkkiä seinään kun ottaa päähän :headwall:
 
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Olet mikä olet, ja niillä eväillä mennään. Sinun ympärilläsi on varmasti paljon onnea ja sinua rakastetaan. Jos olet saamaton, niin sitten olet. Mitä kauheaa siinä on, jokainen on joskus saamaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Olet mikä olet, ja niillä eväillä mennään. Sinun ympärilläsi on varmasti paljon onnea ja sinua rakastetaan. Jos olet saamaton, niin sitten olet. Mitä kauheaa siinä on, jokainen on joskus saamaton.

hyvää tarkoitat, samaa toitottaa kaikki. Mutta valitettavasti se ei auta.

Hetkeksi mä melkein onnistuin hyväksymään itseni tälläisenä. mutta kun on varustettu huonolla itsetunnolla, kommentit siisteydestä ei auta tilannetta. Kun mä häpeän sotkua jo muutenkin,niin ei siinä auta mielialaan, jos joku tulee ja kysyy oonko ajatellut pestä pyykkiä tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
hyvää tarkoitat, samaa toitottaa kaikki. Mutta valitettavasti se ei auta.

Hetkeksi mä melkein onnistuin hyväksymään itseni tälläisenä. mutta kun on varustettu huonolla itsetunnolla, kommentit siisteydestä ei auta tilannetta. Kun mä häpeän sotkua jo muutenkin,niin ei siinä auta mielialaan, jos joku tulee ja kysyy oonko ajatellut pestä pyykkiä tms.

Kuka teidän talon siisteyttä kommentoi? Sanot seuraavaksi sille joka kysyy aiotko pyykätä, että neuvot mielelläsi kuinka kone toimii.
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.

Tiedän että on vaikea ottaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mutta jos on puhtaita astiota, vessanpöntöstä ei löydä uutta lajia, ja on puhdasta vaatetta päälle, sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä jos on hieman sekaista.
 
Ja mä en kenellekään kehtaa puhua. Varmasti löytyisi joku joka kuuntelisi, mutta ei ole sellaista jolle tietäisin voivani soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Ja mä en kenellekään kehtaa puhua. Varmasti löytyisi joku joka kuuntelisi, mutta ei ole sellaista jolle tietäisin voivani soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.

Harvalla sellaista on, kelle voi soitella pitkin öitä... tai viitsii...
 
Alkuperäinen kirjoittaja d:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Ja mä en kenellekään kehtaa puhua. Varmasti löytyisi joku joka kuuntelisi, mutta ei ole sellaista jolle tietäisin voivani soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.

Harvalla sellaista on, kelle voi soitella pitkin öitä... tai viitsii...

onko pakko just nyt viilata sitä pilkkua
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Alkuperäinen kirjoittaja d:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Ja mä en kenellekään kehtaa puhua. Varmasti löytyisi joku joka kuuntelisi, mutta ei ole sellaista jolle tietäisin voivani soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.

Harvalla sellaista on, kelle voi soitella pitkin öitä... tai viitsii...

onko pakko just nyt viilata sitä pilkkua

No kuule en kyllä viilannut yhtikäs mitään, vaan vastasin ihan rehellisesti, että harvalla muullakaan on sellaista ihmistä, kelle voi soittaa vaikka keskellä yötä.
Tai yleensä muutenkaan voi avautua vaikeista asioista...

Terv. itse vakavasti masentunut, jolla ei ole tyylinä viilata yhtikäs mitään depressiossa
 
:hug: Mäkin oon haahuilija, en saa mitään aikaan. Tänään olen istunut sohvalla tuntikausia kitaran kanssa, ja palstaillut täällä tuntikausia. Sentään kaupassa kävin, kukkia minulle. Yritä säkin aina miettiä sitä, mitä olet onnistunut tekemään.
Voitteko tehdä miehen kanssa jonkun työnjaon, että se ottaisi sulta vaikka tuon pyykkien viikkaamisen ja kaappiin viemisen? Tai imuroinnin, tai ruoanlaiton?
 
Voi sinua :hug:

Yritä asettaa rima alemmas, ja valjastaa myös miehesi kotitöihin. Esikoisesikin on muistaakseni jo kyllin vanha auttaakseen.

Ja käy ihmeessä juttelemassa jollekin. Jos tunnistat alkavan masennuksen itsessäsi, niin nyt olisi mitä loistavin hetki hakea apua.
 
Kamppailen samanlaisen ajatusmaailman kanssa. Minua on kuitenkin auttanut oivallus siitä, että suurin ongelmani ei ole se, että olen arka, tyhmä nössö, joka ei osaa mitään ja epäonnistuu kaikessa, vaan se, että ajattelen itsestäni noin. On syvästi surullista, että se henkilö, jonka pitäisi olla kaikkein eniten minun puolellani, tykätä ja tsempata minua, tekee ihan päinvastaista. Siis minä itselleni.

Olenkin alkanut kehua itseäni ihan tarkoituksella. Minusta ei tule täydellistä, mutta en ole huonompi kuin muutkaan. Olen selviytynyt monista vaikeista asioista. Tahdon hyvää muille ihmisille. Miksi en siis tahtoisi hyvää myös itselleni? Voisin toki jatkaa itseni moittimista (syitähän riittäisi) mutta mitä se auttaisi? Olisi surullista elää tämä yksi ainutkertainen elämä vihaamalla itseään.
 
Enkä usko että olet mitenkään äärimmäisen saamaton, sullahan on useampi lapsikin, että varmasti jotain teet kuitenkin. Rima tarpeeksi matalalle, keskity onnistumisiin ja siihen, mitä olet saanut tehtyä. Ja tosiaan, kuten Åbo sanoi, ala hoidattaa masennusta ennenkuin pahenee.
:hug:
 

Yhteistyössä