Huoh. Pakko kai se on myöntää :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jadal
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja d:
No kuule en kyllä viilannut yhtikäs mitään, vaan vastasin ihan rehellisesti, että harvalla muullakaan on sellaista ihmistä, kelle voi soittaa vaikka keskellä yötä.
Tai yleensä muutenkaan voi avautua vaikeista asioista...

Terv. itse vakavasti masentunut, jolla ei ole tyylinä viilata yhtikäs mitään depressiossa

anteeksi, ymmärsin väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Alkuperäinen kirjoittaja d:
No kuule en kyllä viilannut yhtikäs mitään, vaan vastasin ihan rehellisesti, että harvalla muullakaan on sellaista ihmistä, kelle voi soittaa vaikka keskellä yötä.
Tai yleensä muutenkaan voi avautua vaikeista asioista...

Terv. itse vakavasti masentunut, jolla ei ole tyylinä viilata yhtikäs mitään depressiossa

anteeksi, ymmärsin väärin.

Ei se haittaa ja anteeksi ku kirjotin ton äskeisen tuollai tökerösti.
Voimia sinulle ja hyvä kun voit täällä kertoa asioista. Toivotaan ettei kukaan ilkeile tms.

Jaksamisia :hug:
 
Mie oon kans vähän samanlainen, joinakin päivinä tuntuu etten saa mitään aikaseks. Tuhlaan vaan aikaa istumalla koneella tai telkan eessä. Kuitenkin lapset ruokin ja miehen, yritän aina jotain raivailla jne. ja sitten masistelen kun en saa mitään tehtyä.
Ois vaikka listallinen tehtävää, mut ei vaan onnistu.
En tiiä onko tää nyt sama kuin mitä ap:lla mut itteeni ärsyttää kun oon niin hemmetin saamaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Ja mä tasan tiedän syyn masentumiseen: Mua masentaa mun saamattomuus, ja kykenemättömyys järjestelmällisyyteen. se yhdistettynä jonkin asteiseen perfektionismiin ei ole hyvä. Mä asetan tavotteita itselleni, ja kun en onnistu, lannistun ja masennun. Ne tavoitteet kun ei ole mitään suuria ja ihmeellisiä, vaan ihan tavallisen kotiäidin arkeen kuuluvia. Mä vaan en syystä tai toisesta onnistu.

Hyvin mahdollisesti ADHD:n inattentiivinen muoto. Vaadi ihmeessä tutkimukset, masennus on normaali sivuoire ADHD:sta.Jos olet ollut lapsena samanlainen, niin ADHD on todennäköisempi vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rollolainen:
Asiasta kukkaruukkuun.

Joko olette en dvd:n katsoneet. suosittelen sitä aikuisenkin katsottavaksi ja mietimän asioita

lapset katsoivat, itse myös sivusilmällä katsoin.

Kai sitä pitäis hakeutua takaisin terapiaan, en vain näe siitä olevan hyötyä, kun ongelman ydin on edeleen olemassa.

Mies auttaa jonkun verran, samoin esikoinenkin tekee pieniä kotitöitä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Ja mä tasan tiedän syyn masentumiseen: Mua masentaa mun saamattomuus, ja kykenemättömyys järjestelmällisyyteen. se yhdistettynä jonkin asteiseen perfektionismiin ei ole hyvä. Mä asetan tavotteita itselleni, ja kun en onnistu, lannistun ja masennun. Ne tavoitteet kun ei ole mitään suuria ja ihmeellisiä, vaan ihan tavallisen kotiäidin arkeen kuuluvia. Mä vaan en syystä tai toisesta onnistu.

Hyvin mahdollisesti ADHD:n inattentiivinen muoto. Vaadi ihmeessä tutkimukset, masennus on normaali sivuoire ADHD:sta.Jos olet ollut lapsena samanlainen, niin ADHD on todennäköisempi vaihtoehto.

lähete tutkimusjaksolle on tehty, en vain tiedä vielä kelpuutetaanko mua sinne.
aina mä oon samanlainen ollut, saamaton, mutta impulsiivinen. opettajien mukaan laiska ja haaveilija ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Mutta tää tilanne ei muutu, vaikka juoksisin päivittäin terapiassa, ja käyttäisin lääkkeitä, silti mä olen se saamaton, itsekuriton minä, kuten aina ennenkin.

Onko tuo oikeasti sun syy masentumiseen, siis ihan oikeaan sairastumiseen?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Mutta tää tilanne ei muutu, vaikka juoksisin päivittäin terapiassa, ja käyttäisin lääkkeitä, silti mä olen se saamaton, itsekuriton minä, kuten aina ennenkin.

Onko tuo oikeasti sun syy masentumiseen, siis ihan oikeaan sairastumiseen?

ei se alunperinen syy ollut, sitä en enää muista.
 
Et tosiaan ole ainoa. Joka päivä tuntuu ettei mitään saa tehtyä, vaikka toisaalta saakin, mutta rima liian korkealla. Kaipaisi myös lisää kannustusta esim. puolisolta, kiitosta niistä pienistä jutuista.


Kiitetäänkö sinua siitä mitä saat tehtyä? Hoidata masennus ainakin. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moonbride:
Et tosiaan ole ainoa. Joka päivä tuntuu ettei mitään saa tehtyä, vaikka toisaalta saakin, mutta rima liian korkealla. Kaipaisi myös lisää kannustusta esim. puolisolta, kiitosta niistä pienistä jutuista.


Kiitetäänkö sinua siitä mitä saat tehtyä? Hoidata masennus ainakin. :hug:

no joskus
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moonbride:
Et tosiaan ole ainoa. Joka päivä tuntuu ettei mitään saa tehtyä, vaikka toisaalta saakin, mutta rima liian korkealla.

Mutta joskus muutkin huomaavat että olet saamaton. ADHD:n tunnusmerkki on, että saat tehtyä asiat vasta kun on pakko. Et silloin kun se olisi järkevää. Esimerkiksi kirjatenttiin olisi hyvä lukea viikon mittaan, ei vasta edellisenä iltana koko kirjaa. Mutta addi ei luultavasti saa itseä pakotettua lukemaan vaikka se olisi kuinka tärkeää tulevaisuudelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
auttaisko sellainen että lupaa itselleen tehdä joka päivä yhden asian?
yhtenä päivänä laittaa pyykit kaappiin, toisena sitten järjestää vaikka jonkun lipaston tms.
siinä vaiheessa kun päivän homma on hoidettu, voisi olaa tyytyväinen siihen että on saanut jotain aikaan

Mietin tätä samaa myös ja jos vielä kirjoittaisi ne itselleen ylös, ns. päivätehtävinä, ei tarvitsisi stressata niistä kaikista asioista jotka haluaisi tehdä nyt ja heti, vaan joka päivä joku juttu tai jotkut niistä? Esim. tiettynä päivänä pyykinviikkaus, niin ei kasaantuisi sitäkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Alkuperäinen kirjoittaja Moonbride:
Et tosiaan ole ainoa. Joka päivä tuntuu ettei mitään saa tehtyä, vaikka toisaalta saakin, mutta rima liian korkealla.

Mutta joskus muutkin huomaavat että olet saamaton. ADHD:n tunnusmerkki on, että saat tehtyä asiat vasta kun on pakko. Et silloin kun se olisi järkevää. Esimerkiksi kirjatenttiin olisi hyvä lukea viikon mittaan, ei vasta edellisenä iltana koko kirjaa. Mutta addi ei luultavasti saa itseä pakotettua lukemaan vaikka se olisi kuinka tärkeää tulevaisuudelle.

just tuollainen mä olen ollut aina.


En mä pohjattoman masentunut ole, mutta sellaista pientä jäytävää on taka-alalla nyt ihan liikaa.

Itseasiassa kun kävin tuon addi epäilyn takia psykiatrilla, niin hän suositteli mulle perhetyöntekijää. Ensi viikolla pitää soittaa neuvolaan sen tiimoilta.
 
Sori vaan mutta nykyään tuntuu että jokatoinen äiti on masentunut tai "uupunut". Vaikuttaa siltä että teillä on huonot miehet jotka eivät osallistu kotihommiin ja teillä on liian monta lasta. Hankkikaa joku kiva harrastus tai menkää töihin. Ei arki voi olla kaikille noin vaikeaa.
 
mulla oli just samanlaista, kun olin lasten kanssa kotona. kun menin töihin, tuntui, kuin olisin pystynyt hengittämään pitkästä aikaa! keuhkot jotenkin aukesivat ja nyt saan tehtyä raskaan päivätyön päälle enemmän kotihommia, kuin kotiäitinä koko päivässä.
väsyttää, tietty ja koko ajan, eikä meillä vieläkään tehdä kovin paljon, esim. siivotaan, milloin jaksetaan, mutta en ole enää sellainen lamaantunut, kuin kotona ollessani. silloin vain söin ja lihoin. kaikille ei kotiäitiys vaan sovi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kusipää:
Sori vaan mutta nykyään tuntuu että jokatoinen äiti on masentunut tai "uupunut". Vaikuttaa siltä että teillä on huonot miehet jotka eivät osallistu kotihommiin ja teillä on liian monta lasta. Hankkikaa joku kiva harrastus tai menkää töihin. Ei arki voi olla kaikille noin vaikeaa.

mutta on myös oikeasti masentuneita, ja siitä ei parane vain hankkimalla jotain kivaa harrastusta
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kusipää:
Sori vaan mutta nykyään tuntuu että jokatoinen äiti on masentunut tai "uupunut". Vaikuttaa siltä että teillä on huonot miehet jotka eivät osallistu kotihommiin ja teillä on liian monta lasta. Hankkikaa joku kiva harrastus tai menkää töihin. Ei arki voi olla kaikille noin vaikeaa.

mutta on myös oikeasti masentuneita, ja siitä ei parane vain hankkimalla jotain kivaa harrastusta

Tottakai on mutta en usko että jokatoinen äiti olisi sitä.
 
Hei,

minä olen sellainen, että suunnittelen aina tekeväni kaikenlaisia pieniä kotipuuhasteluja. Kun tulee toteutuksen aika, en saa aikaiseksi oikeastaan yhtään mitään. Suunnittelen myös kaikkia ihania asioita: kuinka lukisin hyvä kirjaa takkatulen ääressä, aloittaisin jonkun käsityön, järjestäisin perheelle jonkun kivan yllärin. Mutta enpä saa aikaiseksi edes mukavia asioita. Joskus ihan leipäpalan voiteleminen tuntuu liian hankalalta. Kertakaikkiaan pöljää.

Soimaan itseäni, että olen saamaton ja laiska ja varsin itsekäskin. Lupaan muuttuvani. En muutu. Ottaa päähän, enkä ymmärrä mistä tämmöinen saamattomuus voisi johtua. Tunsin hetkellistä helpotusta, kun mainitsit ADD:stä: voisiko minunkin saamattomuuteeni löytyä syy? Jotain, joka ei johdukaan minusta itsestäni? Niin... vai tartunko vain oljenkorteen, ettei tarvitsisi myöntää itselle, että laiska minä vain olen :/
 
En lukenut kuin vain aloitusviestin, mutta vastaan silti. Aloitusviesti kun kuulostaa samalta, kuin mitä mä olisin muutama vuosi sitten voinut kirjoittaa. Minulle oli apua tästä sivustosta: http://www.flylady.com/ , toivottavasti auttaa myös muita saman ongelman kanssa painivia.
 

Yhteistyössä