Huoh, ystäväni kävi tänään poikansa kanssa.

[ap.]

Eli poikamme ovat suurinpiirtein samanikäisiä, noin 5kk ikäeroa. Poikani on vanhempi. Itse olen vähän sellainen, että en heti ala huutamaan, jos lapset tappelevat keskenään vaan annan heidän yrittää itse sopia nahistelunsa. Ystäväni karjui kokoajan, lähinnä minun pojalleni. Hyvänä esimerkkinä oli, kun poikani oli kävelemässä hänen poikaansa päin, niin ystäväni ilmeisesti luuli, että poika alkoi tönäistä hänen lastaan ja karjahti, että 'Ei saa töniä!' - näin, ettei poika edes ollut tönäisemässä. Hänen poikansa sitten tönäisi minun lastani, mutta siihen ystäväni tokaisi vain hieman normaaliääntään voimakkaammin, että 'Ethän töni toisia.'. Ärsyttää, teki mieli sanoa jo siinä ystävälleni jotain, mutta en sitten viitsinyt. Hän loukkaantuu välillä aika herkästi.. Myönnän toki, että poikani on välillä villi, kun innostuu, mutta ei mikään kauhukakara kuitenkaan. Samallalailla ystäväni poika innostuttuaan villiintyy. Ja komennan tietty, jos jotain vaarallista on tapahtumassa, mutta pienet nahistelut yritän lasten ensiksi itse yrittää sovitella. Jos ei onnistu, niin menen väliin. Pieni juttuhan tämä on, mutta ärsyttää vain, kun aina oma poikani on syypää muka..

 

[jei]

Voisit sä musta kyllä puuttua poikasi käytökseen. Ei toisen satuttaminen ole koskaan oikein, oli lapsi miten villi tahansa. Kyllä mä vähän kummastelen äiti joka antaa lapsensa toista tuuppia ja pitää sitä ihan normaalina...

 

[et kai vaan..]

Yleensä nämä "lapseni on vain vähän herkästi innostuva/vilkas/energinen"-äidit on niitä joiden pennut murjoo ja viipaloi kaikki muut ja äiti vain katsoo vieressä..

 

[biiba]

Voisit sä musta kyllä puuttua poikasi käytökseen. Ei toisen satuttaminen ole koskaan oikein, oli lapsi miten villi tahansa. Kyllä mä vähän kummastelen äiti joka antaa lapsensa toista tuuppia ja pitää sitä ihan normaalina...

no eihän se ap:n lapsi edes tuuppinut sitä toista...

 

[lulle]

no eihän se ap:n lapsi edes tuuppinut sitä toista...

Selkeestihän ap tossa mainitsee että antaa lasten tapella keskenään, okei jos se oli sitten tapelua, eikä tuuppimista - en ymmärrä jos äiti ei siihen puut.

 

[dechs]

Näköjään melkein mistä hyvänsä saa tehtyä ongelman..

 

["johanna"]

Annatko muiden lasten töniä omaa lastasi? Vai meneekö niin että teidän pieni saa niin tehdä, kuhan muut lapset ei häneen kajoa.

Ystäväsi ehkä haluaa että hänen lapsellaan on koskemattomuus, että hänen lastaan ei tönitä. Sinulle ehkä sama, mutta saahan ystäväsi pitää lapsensa puolta?

 

[Huom harmaana]

Selkeestihän ap tossa mainitsee että antaa lasten tapella keskenään, okei jos se oli sitten tapelua, eikä tuuppimista - en ymmärrä jos äiti ei siihen puut.

enemmän minua ainakin ärsyttävät vanhemmat joiden pitää puuttua joka ikiseen lasten nahinaan ja olla koko ajan tuomareina. "ei saa nicopetteri" "ei saa kalleville" minuutin välein.

 

[biiba]

Selkeestihän ap tossa mainitsee että antaa lasten tapella keskenään, okei jos se oli sitten tapelua, eikä tuuppimista - en ymmärrä jos äiti ei siihen puut.

no käsitin kyllä ettei tässä tilanteessa ollut mitään tappelua edes. Ja tottakai minun mielestä pitää puuttua asiaan jos toista satuttaa, tai jos riitelyksi menee. Mut tässä taitaakin olla niinpäin että tämä aapeen kaverin lapsi on se joka saa tehdä mitä tykkää.

 

[ap.]

Tappelulla en taroittanut tässä lyömistä ja hakkaamista, muotoilin sanani väärin. Tarkoitin, että jos vaikka ystäväni pojalla on lelu kädessään, jonka poikani yllättäen haluaisi, en menisi väliin huutamaan, että 'Lelu oli Pekalla ensin, älä mene ottamaan kädestä!'. Seuraan hetken vieressä, että "luovuttaako" poikani lelun suhteen ja antaa Pekan sillä leikkiä vai ei. Jos alkaa repimään kädestä, niin tottakai torun poikaani! Mutta ystäväni alkaisi tähänkin heti huutamaan, mutta jos tilanne olisi päinvastainen, niin ei toruisi niin kovaa.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="johanna";24093852]Annatko muiden lasten töniä omaa lastasi? Vai meneekö niin että teidän pieni saa niin tehdä, kuhan muut lapset ei häneen kajoa.

Ystäväsi ehkä haluaa että hänen lapsellaan on koskemattomuus, että hänen lastaan ei tönitä. Sinulle ehkä sama, mutta saahan ystäväsi pitää lapsensa puolta?[/QUOTE]

Tuollaisella lapsella on edessään kova kova maailma, joka tottuu siihen että äiti ratkaisee hänen puolestaan kaikki ongelmat ja on koko ajan "pitämässä lapsensa puolta". Kyllä lapsen pitää saada itse puolustaa itseään, jos ei ole kyse mistään vakavasta, kuten koulukiusaamisesta.

 

[ap.]

enemmän minua ainakin ärsyttävät vanhemmat joiden pitää puuttua joka ikiseen lasten nahinaan ja olla koko ajan tuomareina. "ei saa nicopetteri" "ei saa kalleville" minuutin välein.

Tämä oli tarinani perimmäinen tarkoitus. Itse en siis kokoajan kiellä, ystäväni kyllä, mutta lähinnä vain minun lastani. Vaikka hänen pojassaan olisi se "vika".

 

["höh"]

Höh. Jos pitää lastasi pikkupiruna, niin miksi ihmeessä tulee? Inhottavaa. Nykyään on paljon tuollaisia vanhempia.
Ennen jokainen piti kovan kurin omallaan. Niin se parhaiten sujui. Kaikilla oli kivaa toisten lasten kanssa.

 

[biiba]

Hyvänä esimerkkinä oli, kun poikani oli kävelemässä hänen poikaansa päin, niin ystäväni ilmeisesti luuli, että poika alkoi tönäistä hänen lastaan ja karjahti, että 'Ei saa töniä!' - näin, ettei poika edes ollut tönäisemässä. Hänen poikansa sitten tönäisi minun lastani, mutta siihen ystäväni tokaisi vain hieman normaaliääntään voimakkaammin, että 'Ethän töni toisia.'.

lukekaa nyt toi aloitus kunnolla ennenku vastaatte. Siis ap:n lapsi ei töninyt eikä tapellut, vaan toinen äiti vain kuvitteli niin kohta tapahtuvan ja hänen lapsensa tönäisi sitten ap:n lasta.

 

[kukin tyylillään]

Mä puutun jos lapset tönii toisiaan. Puolin tai toisin.

Muoks* Mutta en ala etukäteen kiljumaan että älkää tönikö toisianne Jos leikit menee tuuppimiseksi niin sitten.

 

[Huom harmaana]

Tämä oli tarinani perimmäinen tarkoitus. Itse en siis kokoajan kiellä, ystäväni kyllä, mutta lähinnä vain minun lastani. Vaikka hänen pojassaan olisi se "vika".

Tiedän tunteen
Kerran sain kaverin lapsen kiinni pahanteosta ja hän tuli kirkkain silmin äidilleen selittämään että minun lapseni oli syyllinen. Siltikin äidin oli vaikea ymmärtää ja myöntää, vaikka toinen aikuinen näki tilanteen.

 

["beebee"]

Joo, no vähän kummalliselta kuulostaa. Jos minun lapseni tönii (niinkuin ikävä kyllä tekee vähän väliä) muita lapsia, korotan ääntäni ja vaadin pyytämään anteeksi, sekä nostan sivummas miettimään vähäksi aikaa. Jos näen jonkun tuuppivan minun lastani, sanon vähän tavallista kovemmalla äänellä jotain tyyliin: No, eipä nahistella/nujakoida siellä. Tai korkeintaan huomautan tuuppijalle jotenkin nätisti ja rauhallisesti.