A
ap.
Vieras
Eli poikamme ovat suurinpiirtein samanikäisiä, noin 5kk ikäeroa. Poikani on vanhempi. Itse olen vähän sellainen, että en heti ala huutamaan, jos lapset tappelevat keskenään vaan annan heidän yrittää itse sopia nahistelunsa. Ystäväni karjui kokoajan, lähinnä minun pojalleni. Hyvänä esimerkkinä oli, kun poikani oli kävelemässä hänen poikaansa päin, niin ystäväni ilmeisesti luuli, että poika alkoi tönäistä hänen lastaan ja karjahti, että 'Ei saa töniä!' - näin, ettei poika edes ollut tönäisemässä. Hänen poikansa sitten tönäisi minun lastani, mutta siihen ystäväni tokaisi vain hieman normaaliääntään voimakkaammin, että 'Ethän töni toisia.'. Ärsyttää, teki mieli sanoa jo siinä ystävälleni jotain, mutta en sitten viitsinyt. Hän loukkaantuu välillä aika herkästi.. Myönnän toki, että poikani on välillä villi, kun innostuu, mutta ei mikään kauhukakara kuitenkaan. Samallalailla ystäväni poika innostuttuaan villiintyy. Ja komennan tietty, jos jotain vaarallista on tapahtumassa, mutta pienet nahistelut yritän lasten ensiksi itse yrittää sovitella. Jos ei onnistu, niin menen väliin. Pieni juttuhan tämä on, mutta ärsyttää vain, kun aina oma poikani on syypää muka..