O
outoäiti
Vieras
Nyt kun ollaan oltu 8 vuotta naimisissa ja 10 vuotta yhdessä, niin tuntuu jotenkin niin tylsälle. En edelleenkään oikein tiedä mitä ja miten puolisoni ajattelee, koska hän on niin sisäänpäin kääntynyt. En jaksaisi odotella vuodesta toiseen muutosta. Itse olen koittanut muuttaa itseäni, mutta minusta ei ole oikein että vain minä muutun muiden takia ja muiden mieliksi. Olen niin turhautunut. Hän on kyllä hyvä isä, mutta kaipaisin ennen kaikkea voimakasta, itsenäistä ja miehekästä miestä ja noita ominaisuuksia ei hänellä ole. Mitä tehdä, kun teini-iässä rakastui vähän ressukkaan söpöläiseen ja nyt tuo alkaa jo kyllästyttää? Mietin itsekseni, että miksi en valinnut suojelevaa miestä vaan täydellisen vastakohdan (arka, helposti asiat sotkeva,ei puolusta vaimoaan eikä perhettään jne.) Tuntuu kuin itse joutuisin olemaan sekä mies että nainen, vaikka haluaisin edes joskus olla pelkkä nainen. Onko samoja ajatuksia??? kenellään?
