Toggle sidebar

Huoliiko kukaan lihavaa kumppania Suomessa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mariee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

mariee

Vieras
Katselin eilen usalaista "Suurin pudottaja ohjelmaa" ja siinä painonpudottajat saivat tavata kumppaninsa/kaverinsa pitkän tauon jälkeen. Suurimmalla osalla näistä pudottajista on perhe ja kumppani on suunnilleen normaalipainoinen tai vain vähän ylipainoinen (<- oma arvioni). Muutaman suhde oli suht tuore eli n. 2 vuotta kestänyt. Olen selaillut näitä suomalaisia ihmissuhdepalstoja ja kautta linjan esiin tulee se, ettei kukaan halua läskiä kumppania itsellensä. Joku jopa pohtii eroa kumppanille tulleiden ylikilojen vuoksi. Kumppanin siis tulisi olla hoikka, nätti/komea ja urheilullinen.

Mitä mieltä olette, voiko oikeasti lihava suomalainen nainen/mies ikinä kohdata "sitä oikeaa", joka on suunnilleen normaalipainoinen tai jopa hoikka?! Onko teillä kumppani, joka ei sovi muottiin "hoikka, nätti/komea, urheilullinen"? Voisitko sinä suht normaalipainoisena treffailla lihavaa tositarkoituksella?
 
Inhottavaa myöntää, mutta en katsele tukevia/lihavia miehiä ollenkaan sillä silmällä. Henkilökohtaisesti miellän lihavuuden henkiseen velttouteen ja epäterveellisiin ruokatottumuksiin. Ja suurimmaksi osaksi se pitää paikkansakin. Niitä, joilla lihavuus johtuu jostakin sairaudesta on todella pieni prosentti väestöstä.
Olen itse todella hoikka, pidän kasvisruoasta ja kohtuullisesta liikunnasta ja haluaisin kumppaninikin olevan henkisesti ja fyysisesti vireä. Ei hänen tarvitse olla mikään 10 pisteen alfauros, mutta sellainen perusliikkuva ja omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut mies on minun makuun.
 
Asun Tukholmassa ja täällä näkee harvoin tosi lihavia, tai en tiedä olenko tehnyt itseni sokeaksi lihaville. Hoikkia ja treenattuja on niin paljon tarjolla enkä muista koska olisin tavannut jonkun tosi lihavan. Minäkin syön terveellisesti ja treenaan säännöllisesti ja vietän muutenkin terveellistä elämää, joten en voi kuvitella löytäväni yhteistä säveltä sohvaperunan kanssa. Miellän lihavan sohvaperunaksi, mutta ehkä olen väärässä, vai?
 
Niin, mitä tarkoitetaan lihavalla? Aloittaja mainitsee tässä Suurin pudottaja -ohjelman ja ainakin ohjelman mainosten perusteella kyseisen ohjelman ihmiset ovat todella - anteeksi vain - valtavia, niin valtavia, ettei sellaisia kovin paljon normaalissa katukuvassa (mielestäni) näe. Eilen tuli CSI-ohjelmassa jakso, jossa oli jotkut kookkaiden ihmisten pippalot ja nämä ihmisetkin olivat valtaosaltaan todella isoja, puhuttiin siis tyyliin 160-senttisestä naisesta, joka painoi yli 130 kg.

Eli tarkoitetaanko nyt lihavalla jotakin tuollaista, vai kaikkea, joka ylittää ns. normaalipainon rajan? Jos lihavalla tarkoitetaan kaikkea, joka ylittää normaalipainon rajan, niin hyvin suuri osa ihmisistä näyttää olevan enemmän tai vähemmän pyöreitä ja onnellisesti naimisissa/avoliitossa ovat ainakin omasta ystäväpiiristäni kaikki.

Kun aloimme seurustella mieheni kanssa kymmenkunta vuotta sitten, painoi hän yli 100 kg, mutta se ei vaikuttanut mitenkään rakastumiseeni. Nyt mies painaa n. 90 ja suurin syy tähän varmasti on ruokailutottumuksien parantuminen, nyt laitamme yhdessä ruokaa, mutta sinkkuaikoinaan hän söi epäsäännöllisemmin ja epäterveellisemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoikkeliini:
. Miellän lihavan sohvaperunaksi, mutta ehkä olen väärässä, vai?
Click to expand...

Äskeisessä viestissäni mainitsemani mieheni, joka siis painoi yli 100 kg (pituutta 180) urheili paljonkin (pääasiassa pelasi jääkiekkoa ja lenkkeili). Urheilua hän ei nykyään harrasta yhtään noita aikoja enempää, eli hän ei ainakaan koskaan ollut sohvaperuna.
 
No, jos hakisin jotain netissä (jota en tosiaan tee), niin toivoisin minäkin jotain sopusuhtaista... Minä tosin olen onnellisesti naimisissa sellaisen 120 kg painavan miehen kanssa, joka on kai vielä normaalia lyhkäisempikin... Kukaan muu ei minulle kelpaisi, vaikka ennen määritelmäni jostain alfa uroksesta olisi ollut aika lailla toisenlainen.

En kyllä siis minäkään tiedä haettiinko täällä tosiaan sellaista jenkkiplösöä, vai riittääkö minun oma hk:n siniseni...(?)

Jos tosiaan mennään sinne lihavuuden aivan äärilaitaan, niin kyllä minäkin saan sellaisesta henkilöstä kuvan, jolla ei ole minkäänlaista selkärankaa. Ei sellainen kävisi minullekaan, enkä voisi täysin saamattomuuteen rakastuakaan. Minun mieheni on kuitenkin on äärimmäisen ahkera. Minä itse painan yli puolet häntä vähemmän ja olen paljon saamattomampi. Yhtä ahkeraa minusta ei ikinä tule. Se on hänen yksi ihailtavimpia puoliaan, että hän tuntuu tosiaan olevan aina valmiina mukisematta. :) Ei siis mikään sohvaperuna. Ei myöskään kärsi tietääksemme mistään sairaudesta, mutta ei myöskään liiemmin urheile (vaikka haluaisi, mutta tällä hetkellä ei onnistu) ja täytyy myöntää, että hän kyllä syö kiitettävästi, vaikkakaan ei minusta enempää kuin normaalikokoinen mieskään (Olen ollut muissa suhteissa aiemmin, joten tiedän kyllä miten miehet vetelevät). Joillain naisilla ja miehillä siis vain aivan oikeasti kertyy massaa helpommin... Onhan niitä aerobic ohjaajiakin, joista voisi siviilissä erehtyä uskomaan jotain ihan muuta...

Mutta siis kyllä... Minun rakkauteni ei ainakaan katso läskejä pahasti, jos kaikki muu on kunnossa. :)
 
eli Näin täällä eli Ntt. Tuostapa äskeisestä muistin, että olen joskus rekisteröinyt saman nimimerkin välilyönnillä, enkä laiska ikinä jaksa kirjautua. Hmm, huono tapa, mutta edellinen teksti ei siis ollut tekoani. Henkistä hattuani nostan sille kyllä!

Ystävissä on muutama samanpainoinen, miehissä ja naisissakin, ja sivusta tuntuisi, että parisuhteen löytyminen, siis nimenomaan hyvän, on ollut vaikeaa. Niitä löytyy, jotka ilmaantuisivat kehiin hetkeksi kokeillakseen naispuoleisilta sen kuppikoon, jos se on myös suuri, mutta kyllä ihminen meinaa jäädä etsimättä suuren koon takaa.

Toisaalta kenenkään tuttuni liitto ei ole tainnut kariutuakaan siihen, että on lihonut suhteen aikana, vaan vaikeus on ollut juuri niillä, jotka ovat olleet suuria ihmisiä myös painoltaan (eivät vain sydämeltään) jo sinkkuina.
 
Olen huomannut, että tosi moni ylipainoinenkin (tarkoitan nyt vaatekokoa XL-XXL, jopa XXXL) hakee itselleen lapsetonta ja hoikkaa kumppania. Toisaalta minusta tuntuu, että jos itsellä on tosi kovat kriteerit kumppanin ulkonäön suhteen, niin ainakin tuiki tavallisen näköinen mies voi joutua siihen tilanteeseen, että jos ei huoli yksinhuoltajaa eikä ylipainoista, niin tarjontaa on tosi vähän.

Olen samaa mieltä joidenkin aiemmin kirjoittaneiden kanssa, että on ihan eri asia, että tarkoitetaanko lihavuudella sellaista ylipainon määrää, joka ei kuitenkaan ole esteenä esimerkiksi liikunnallisille harrastuksille vai tarkoitetaanko lihavuudella tosiaan niin suurta ylipainoa, että se haittaa seksielämää, työssäjaksamista eikä vaatteitakaan saa tavallisista kaupoista, vaan pelkästään erikoisliikkeistä.

Myönnän olevani hieman ulkonäkökriittinen tässä asiassa. Minusta kumppanin ylipaino ei häiritse silloin, jos ihminen muutoin on aktiivinen eikä se ole esteenä normaalielämälle. En halua sohvaperunaa painosta huolimatta, koska minulle kiloja kertyy herkästi, enkä haluaisi, että kumppani vain löhöäisi tekemättä mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huomattu on.:
Olen huomannut, että tosi moni ylipainoinenkin (tarkoitan nyt vaatekokoa XL-XXL, jopa XXXL) hakee itselleen lapsetonta ja hoikkaa kumppania. Toisaalta minusta tuntuu, että jos itsellä on tosi kovat kriteerit kumppanin ulkonäön suhteen, niin ainakin tuiki tavallisen näköinen mies voi joutua siihen tilanteeseen, että jos ei huoli yksinhuoltajaa eikä ylipainoista, niin tarjontaa on tosi vähän.

Olen samaa mieltä joidenkin aiemmin kirjoittaneiden kanssa, että on ihan eri asia, että tarkoitetaanko lihavuudella sellaista ylipainon määrää, joka ei kuitenkaan ole esteenä esimerkiksi liikunnallisille harrastuksille vai tarkoitetaanko lihavuudella tosiaan niin suurta ylipainoa, että se haittaa seksielämää, työssäjaksamista eikä vaatteitakaan saa tavallisista kaupoista, vaan pelkästään erikoisliikkeistä.
Click to expand...

Miten lapsettomuus ja hoikkuus liittyy toisiinsa? En huolisi miestä, jolla on lapsia. Se, onko lapsia vai ei, on valtavan iso asia suhteessa. Miehen ulkonäönkin täytyisi olla sellainen omaa silmää miellyttävä, ylipainokin käy. Kai on ihan normaalia toivoa tervettä kumppania. Sairaseläke ylipainon vuoksi ei siis ole mikään valtti parinvalinnassa kuten ei sekään, että koko ajan saisi pelätä kumppanin kuukahtamista. Raja menee siis omalla kohdallani jossain merkittävän ja sairaalloisen ylipainon välillä, jos nämä ovat oikeita termejä.
 
No varmasti aika harva etsii nimenomaan lihavaa kumppania (jos siis todellakin puhutaan LIHAVISTA, eikä mistään alle kolmenkympin bmi:stä), taitaa olla meidän kulttuurissa harvinaisia sellaisen fetissin omaavat ihmiset, jonka silmissä hyllyvät läskit näyttävät erityisen kiihottavilta. Ja eiköhän nyt myönnetä kaikki ihan rehellisesti se, että jokainen taatusti toivoisi elämänkumppaninsa olevan sen näköinen, että ainakin jossain määrin niitä omia silmiä miellyttäisi ;) Mutta vaikkei nyt ensisijaisesti etsisikään vuoren kokoista kumppania, niin ei kai se sitä tarkoita ettei KOSKAAN, MISSÄÄN OLOSUHTEISSA voisi tukevampaankin henkilöön rakastua, jos muut asiat osuu kohdalleen?

Itseäni ei haittaisi tippaakaan pieni ylipaino, mutta myöskään syömisellä ja laiskuudella itsensä norsuksi lihottanut mies ei kiinnosta tippaakaan. Itse kun on liikunnallinen ja noudattaa terveellistä ruokavaliota, niin kalja-pizza-makkaralinjalla oleva sohvaperunapuoliso ei ihan hirveesti intohimoja herättäisi.

"voiko oikeasti lihava suomalainen nainen/mies ikinä kohdata "sitä oikeaa", joka on suunnilleen normaalipainoinen tai jopa hoikka?!"

Tätä en kyllä tajua... miksi "oikeasti lihavalla" pitäisi välttämättä olla normaalipainoinen/hoikka puoliso? Eikö edes heille itselleen kelpaa lihava kumppani?
 
Mielenkiitoisia näkemyksiä aiheesta! Koska Suurin pudottaja -ohjelman kaltaisia valtavan kokoisia (ehkä ruma määritelmä, anteeksi!) ihmisiä on kuitenkin meillä Suomessa katukuvassa aika vähän, voisi kai tässä lihavana pitää vaikka n.100-kiloista naista ja yli 100-kiloista miestä. Em.määritelmäkään ei todellakaan ole mikään tarkka, mutta se herättänee jo mielikuvia suuremman kokoluokan ihmisestä.

Jos miettii näitä Suurin pudottaja -ohjelman miehiä, niin itse pohdin, jaksaako/kykeneekö yli 150 kg painava liikkua juurikaan kodin ulkopuolella. Olisiko elämä kotiin sidottua ja peppu suunnilleen kirjaimellisesti juuttunut tuoliin kiinni? Mistä ne ruokamäärät kotiin roudattaisiin vai ajettaisiinko (riittävän suurella) autolla hampurilaisravintolaan tai "syö 10 eurolla niin paljon kuin jaksat" -paikkoihin? Miten seksielämä hoidettaisiin (löytyykö poimujen alta "se")?

Toisekseen mietin, että sairaalloisen lihavilla on varmasti taustalla joitakin vakavia traumoja/psyykkisiä häiriöitä, joiden vuoksi syöminen on lähtenyt ns. hanskasta. Omat haasteensa suhteelle toisivat varmasti nämä syömällä vaimennetut traumat/häiriöt. Toisaalta voisi toki miettiä, olisiko anorektisen ihmisen kanssa eläminen miellyttävämpi ajatus kuin lihavan kanssa eläminen? Anorektikko on myös psyykkisesti oireileva, mutta ehkä liiallinen laihuus on kuitenkin ihailtavampaa kuin lihavuus...mitä mieltä olette? Anorektikko kun kuitenkin edustaisi kulttuurisesti arvostettuja asioita; hoikkuutta, (yli)urheilullisuutta, sinnikkyyttä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mariee:
Mielenkiitoisia näkemyksiä aiheesta! Koska Suurin pudottaja -ohjelman kaltaisia valtavan kokoisia (ehkä ruma määritelmä, anteeksi!) ihmisiä on kuitenkin meillä Suomessa katukuvassa aika vähän, voisi kai tässä lihavana pitää vaikka n.100-kiloista naista ja yli 100-kiloista miestä.
Click to expand...

Olet tainnut tapailla aikamoisia hernekeppejä :-) Miehet painavat aika helposti yli sata kiloa, mikäli yhtään on kertynyt ruista ranteeseen ja varteen mittaa.

Ylipäätään ihmettelen jälleen kerran tarvetta puida muiden ihmisten painoa ja parinvalintaa.



 
Alkuperäinen kirjoittaja mariee:
Toisekseen mietin, että sairaalloisen lihavilla on varmasti taustalla joitakin vakavia traumoja/psyykkisiä häiriöitä, joiden vuoksi syöminen on lähtenyt ns. hanskasta. Omat haasteensa suhteelle toisivat varmasti nämä syömällä vaimennetut traumat/häiriöt. Toisaalta voisi toki miettiä, olisiko anorektisen ihmisen kanssa eläminen miellyttävämpi ajatus kuin lihavan kanssa eläminen? Anorektikko on myös psyykkisesti oireileva, mutta ehkä liiallinen laihuus on kuitenkin ihailtavampaa kuin lihavuus...mitä mieltä olette? Anorektikko kun kuitenkin edustaisi kulttuurisesti arvostettuja asioita; hoikkuutta, (yli)urheilullisuutta, sinnikkyyttä...
Click to expand...

Varmasti ylilihavilla on usein psyykkinen ongelma, mutta olettaisin, että anorektikoilla sitten vastaavasti syömättömyys on lähtenyt hanskasta. Syöminen (edes järkevissä määrin) on käynyt heille mahdottomaksi, koska he ovat epäterveesti juuttuneet ajatukseen äärimmäisestä itsekontrollista. Tosiasiassa kyseessä on pakkomielle eikä oikea itsekuri tai sinnikkyys, joka mahdollistaisi syömisen aina kussakin tilanteessa järkevällä tavalla. Kyseessähän ei olisi sairaus, ellei se todellakin olisi mennyt epäterveen puolelle.

En tiedä missä määrin anorektikot kyttäävät yleensä muiden syömistä, mutta en usko että ainakaan itse erityisesti haluaisin olla sellaisen kanssa joka laskee joka suupalaa ja pitää jokaista painoindeksin 15 ylittävää läskinä ja itsekurittomana. Tietysti sairauden alla on se oikea ihminen, joka saattaa olla hyvinkin viehättävä, mutta hoitoa ongelmaan olisi ehdottomasti haettava.
 
Olen ollut kohta 5 vuotta kihloissa hoikan ja todella nätin naisen kanssa. Ulkonäkö ei ollut kummallekaan avainasemassa kun aloimme seurustelemaan silloin joskus. Olen pienestä pitäen ollut pullea ja isompi kuin muut mutta naiseni ei ole koskaan asiasta aiheettomasti minulle maininnut.

Nykyään liikun enemmän kuin aikoihin vaikka meillä ei yhteisiä harrastuksia tällä hetkellä juuri olekaan. viime jouluna painoin 117.8kg ja ruokatottumuksia muuttaen ja liikuntaa lisäten olen saanut painoani pois.

Olemme olleet kihlattuni kanssa joskus todella ääripäissä; hänen painoindeksin ollessa alle 18 ja minun lähes 35. Ei kovin terveeltä kuulosta mutta se oli joskus silloin.

Elämä on opettanut että se pitä päästä löytyy on isossa osassa kun kumppaniaan valitsee.
 
Ei sillä painolla ole mitään merkitystä, silloin kun se pysyy niissä rajoissa, että ihminen on terve. Eli syömishäiriöiset äärilaidasta toiseen (anorektikosta/ortorektikosta äärimmäiseen ylipainoon ja BED:iin) tuskin ovat juuri kenenkään ihannekumppaneita, mutta yksilölliset vartalot ovat ainakin itselleni suhteen suola. Itse en kiinnostu miehestä, jonka paino (siis rasvaprosentti, huom.) ja elämäntapa tuottavat hänelle sydänsairauksia tai sokeritautia, keuhkosyöpää, erektiohäiriöitä, haluttomuutta, ylenpalttista hikoilua jne. Sen sijaan massua saa olla, kunhan se ei vaikuta hänen kuntoonsa. Ulkonäkö on sivuseikka, mutta en halua joutua omaishoitajaksi miehen huonojen elämäntapojen vuoksi. Itse pidän huolta kunnostani ja kuntoilen mielelläni, onkin parisuhteen kannalta hyvä, että kumppanillani on samanlaiset elämäntavat.
 
Katsohan ympärillesi. Tuon tuostakin tulee pulleahkoa pariskuntaa vastaan, onnellisen ja rakastavan näköisenä. Ihmisiä, joilla ei ole ulkonäköpaineita pilaamassa elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Leena:
Jep, kyllä vain on mahdollista.Itse olen lihava ja mieheni on urheilullinen ja hoikka...komeakin. =)
Click to expand...

Vai on Leena läski... No nyt selvisi sekin, miksi olet hakenut täällä elleissä epätoivoisesti miesten huomiota - et saa sitä tosielämässä. Ja tuskin se miehesikään kovin komea on, olethan itse kertonut että se on jo ikäloppu. Kyllä sellaiselle kelpaa jo tanakampikin, kun on vaihtoehdot vähissä :)
 
Siinä teki sitten joku itsestään taas luonneanalyysin. Olisi ehkä kannattanut pitää tulos piilossa. Kyllä nämä palstat kieltämättä joskus ovat varsinaisia tietoverkkojen viemäriverkostoja, valitettavasti. No, kukin tuo itsestään esille haluamansa, ja siihen vapaassa maassa on toki oikeus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ntt:
Siinä teki sitten joku itsestään taas luonneanalyysin. Olisi ehkä kannattanut pitää tulos piilossa. Kyllä nämä palstat kieltämättä joskus ovat varsinaisia tietoverkkojen viemäriverkostoja, valitettavasti. No, kukin tuo itsestään esille haluamansa, ja siihen vapaassa maassa on toki oikeus.
Click to expand...

Voi että sä olet viisas!
 
Enkä kun kärttyinen. ;) Alkaa joskus riepoa nämä selvännäkijät. Ainakin päivänä, jolloin ukkosrintama nousee neljältä puolelta, ja olotila tällä hetkellä keskipisteeksi osuvalla paikkakunnalla on painostava kuin poliittisessa vaalitentissä ja kuuma kuin siinä kuuluisassa h:n esikartanossa - jahah, nyt rymähti niin että tietokoneen töpseli lähtee seinästä JUST NYT!
 
Ei taida olla tosi lihavien markkinat.Lihavia nuoria ihmisiä,naiset yli 100 kiloa,miehet 125 ja siitäkin yli.Johan noin lihavien ihmisten terveysennuste,se ei lupaa hyvää.Eräs tuttu,hieman päälle kolmenkympin,noin 130 kiloa,180senttiä pituus,fiksu ihminen,mutta nuo liiat kilot pitävät hänet sinkkuna,toivottavasti olen väärässä,lopun ikää.Kohtuu ylipaino,se ei ole mikään ratkaiseva este,mutta reilut liikakilot tuovat todennäköisesti ennenaikaisia ongelmia kaiken suhteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ntt:
Siinä teki sitten joku itsestään taas luonneanalyysin. Olisi ehkä kannattanut pitää tulos piilossa. Kyllä nämä palstat kieltämättä joskus ovat varsinaisia tietoverkkojen viemäriverkostoja, valitettavasti. No, kukin tuo itsestään esille haluamansa, ja siihen vapaassa maassa on toki oikeus.
Click to expand...

Leenako olet, kuin noin suututtaa?! :) Kyllä muuten tuolla logiikalla teit itsekin itsestäsi luonneanalyysin, viemärirotta :D :D
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa